-
JulkaisijaArtikkelit
-
US Openin viimeisen kierroksen katsoneet, mitä mieltä olette vuoden toisen majorin huipennuksesta? Vaikka golfin katsomisen (pelaamista puhumattakaan) takia valvominen ei ole koskaan turhaa, niin ainakin minulle jäi eilisestä hieman väljähtänyt maku. Tietysti lyhytmuistissa oleva Mastersin viimeinen kierros uusintoineen hieman vääristää arviointia, mutta mistään klassikosta ei todellakaan pääse puhumaan. Missään vaiheessa ei oikeasti ollut jännitystä ilmassa, todelliset huippusuoritukset jäivät puuttumaan, puhumattakaan muutamista mahtavista romahduksista. Selostajat pystyvät kyllä oman lusikkansa laittamaan sopppaan kerta toisensa jälkeen, joista yhtenä parhaista jäi mieleeni Michael Campbell reiällä kymmenen (Par 5 607 yds). MC oli griinin oikealla puolella kahdella lyönnillä, josta oli lähdössä chippi. Tämä kaikki oli luettavissa myös tv-ruudusta, jolloin toinen selostajaveijari kertoi Campbellin olevan pahoissa vaikeuksissa. Hyvin pystyi kaveri vaikeuksien kautta pelastamaan birdiensä…
Mun mielestä Pinehurst no:2:n greenit oli turhan vaikeat. Ne eliminoi ’kaikki’ kunnon taistelun mahdollisuudet.
Selostajien kömmähdyksistä puhuttaessa ei voi olla muistelematta tilannetta jolloin Campbell´n kakkoslyönti uusittiin, muistaakseni 16:lla reiällä, ja selostajat oli ihan innoissaan, että ’ja takaisin MC:n lyöntiin… hyvin lähti… hienosti greenille… jaa hetkinen tämänhän näimmekin jo äsken.. noniin… näin ’ ’katsokaa katsokaa katsokaa…näin…’-hokema on ehkä ärsyttävin… hyvänä kakkosena ’pysyy, pysyy, pysyy… ei pysy’ 🙂
Täällä ollaan Divotin kanssa samoilla linjoilla. Greenit ja niiden ympäristöt olivat mielestäni liian vaikeat. Siis se että ne on kauttaaltaan poispäin viettäviä, ettei ns varmaa puolta löydy ollenkaan. Mielestäni parasta olisi jos kenttä tarjoaa sekä varman reitin sekä sitten herkästi rankaiseva reitti suoraan lipulle niille jotka haluavat sen riskin ottaa.
Ei se mielestäni ole mikään itseisarvo ja kentälle ’sulka hattuun’ että kukaan ei pelaa alle paarin. Tämänkin vuoksi Masters on mielestäni ykköskisa majorien joukossa.
Campbellin peli oli kyllä vakuuttavan oloista, oikea mies voitti.
Tämä taisi nyt olla se paljon peräänkuulutettu ensimmäinen kerta kun Callawayn välineillä voitettiin Major -turnaus. Pallo mukaanlukien. Callaway -pelaajien lakeissa lukee ’Fusion’, mutta ne mailat ovat enempi meikäläistä varten (pirun hyvät muuten) ja he itse pelaavat pääasiassa X-18 Pro Series -raudoilla. Tosin kuulemma muutama Fusion -ammattilainenkin löytyy toureilta.
Ohessa mestarin bägin sisältö:
Draiveri: Cally FT-3 8,5 (varsi taisi olla Seeder 757)
Väyläpuut: Callaway Steelhead Plus 3 ja 5
Raudat: Cally X-Tour
Wedget: Callaway tour wedges
Putteri: Odyseey Tri hot #2
Pallo: hx tour
Kiitos Hörhö, lista oli mielenkiintoinen. Michael Campbell ei näköjään ole livennyt tehtaan linjasta missään kohden. Eikös heillä olisi oikeus pitää kolmea muuta kuin sponsorin mailaa jos tahtovat. Useinhan nuo ’kilpailevat’ merkit ovat wedgejä ja puttereita.
Seniori Gallawaytkö ne sunnkin uudet olivat ?
Mielestäni kisa oli hyvä. Jos birdie ja eagle ovat harvinaisia – sennautittavanmpa. Kenttä kyllä kattoi mm. Goosenin – aika kovaa -ja Teigeri sortui viel lopussa. Eks ei päässy ollenkaan.
Mun uudet ratsut Funk , Cink ja Weir ( vanhakin ).
heräsivät vikakna päivänä
1. Cink 69 ( jaettu Tikerinja Gampelliin kaa –
ekana listalla – kuihan se lasketaan 3 viimeisttäkö ?? )
2. Funk jaettu monen kaa 70
3. Weir jaettu monen kaa 71.
Vikan päivän ois tullut täys potii,
paitti mulla oli funk
ykkönene, weir kakkonen ja cink kolonen.
Ny oli scoerssa 4 päivää
15 . cink
Funk 23
ja weir 42.
jotain kylä tiesin minäkin.
Tiikeri pärjäs nim imiehistä paraiten . hyvä tiiker.
Huh huh, rupee oikeen hengastymaan, kun samasta aiheesta tehdaan jo kolmas otsikko…
Valjahtanyt maku? Se riippuu niin siita mita golfilta odottaa, miten sita seuraa. Mielestani eilinen iltapaiva oli loistava naytos millaista golf voi olla myos ammattilaisten keskuudessa. Muutama jaatava suoritus (esim Campbell, Woods, Sergio ja Love) ja muutama todellinen sulaminen hirveiden paineiden alla (Gore, Browne ja Goosen). Jannitysta voittajan osalta oli aina Campbellin 17 griinin puttiin asti, joten sitakin riitti ihan ’loppuun’ asti.
US Open on kisa, jossa traditionaalisesti mitataan pelaajan KOKO taitotaso. Se pitaa pitaa mielessa eika verrata sita mihinkaan muuhun Majoriin. Vahiten Mastersiin. US Openissa on lahes aina korkeita tuloksia ja birdiet vahissa. Niin myos Pinehurstin Kakkosella, joka on golfin todellinen ’The Ultimate Test’. Vain St Andrewsin The Open kentta vetaa vertoja talle testille. Osin toki eri syista.
Mita ’Kakkonen’ vaatii? Suoria ja pitkia avauksia, aarimmaisen tarkkoja kakkosia, hyvia chippeja ja lopuksi todellista puttitaituruutta. Lisaksi US Openin paineet siihen paalle, niin se on siina. Pelaajan jokainen taitoalue testataan US Openissa. Ja vain se, joka hallitsee tuon KAIKEN, on mestari. Mita muuta suurelta golf-turnaukselta voi vaatia? -20 tulostako? Ei, se on sirkusta, jossa pelaajat pitavat kenttaa pilkkanaan. Pinehurstissa se oli juuri toisinpain. Ja juuri Pinehurtsin Kakkonen on se kentta, jolla pelaajat yrittavat kesyttaa kentan, ei toisinpain. Ei suotta radan (niin kun suuren osan US Open nayttamoista) suunnittelija, skottilainen Donald Ross, ole kutsunut Pinehurstin Kakkosta hanen parhaaksi tyokseen. Tykkasi siita jopa niin paljon, etta rakennutti talonsa siihen 3. griinin viereen.
Minusta turnaus oli hieno ja se naytti myos sen, etta ’kovanaama’ protkin on loppupeleissa ihan samanlaisia kavereita kuin mekin: ei ne kaikki lyonnit ole niillakaan aina taydellisia.
Loppuun viela Jason Goren ihailtava suoritus US Openissa. Mies oli kakkosena kolmen kierroksen jalkeen. Mies, joka tienasi viime vuonna Nationwide Tourilla vain noin $25.000. Mies, jonka autoon murtauduttiin viikolla ja sielta vietiin ’kaikki’. Mies, joka torstain ja perjantain valisena yona lahti viemaan pikkulastaan sairaalaan, kun molemmissa korvissa oli tulehdus. Jason yritti nauttia myos sunnuntaista, mutta paineet oli liian kovat. Viimeinen flaitti ja hyvalla pelilla mahdollisuudet voittaa oman maansa mestaruus. TV seuraa, yleiso hurraa hanelle… Tunneherkkana miehena han ei pystynyt pitamaan peliaan kasassa ja tuloksena oli huono kierros ja varmasti todellinen pettys: vain hieman reilu $20.000 palkintorahaa, kun otettavissa oli satojakin tuhansia. Noh, ikihymylla ja mukavuudellaan han varmasti saa kutsuja tuleviin PGA kisoihin. Toivottavasti siella hyva meininki jatkuu.
Ja viela yksi asia, joka on mennyt monelta ohi: Michael Campbell:han paasi tahan kisaan mukaan kautta aikojen ensimmaisesta Euroopan karsintaturnauksesta. Ilman tata mahdolisuutta meilla olisi nyt toinen US Open mestari. Mestari, joka jatkaisi Grand Slamin metsastysta. Pienet on siis marginaalit golfissa. Lajissa, jossa todellakin KAIKKI on mahdollista. Kaikki.
Kenttähän oli hyvä, niinkuin selostaja pojat puhuivatkin, on pelaaminen pga tourilla lähinnä ’tikanheittoa’. Nyt se oli lähinnä petankia. Kenttä kyllä säilyttää jännityksen looppuun asti, koska mitä vain voi tapahtua, uskoin Tigerin mahdollisuuksiin siinä vaiheessa kun hän oli jo klubilla ja MC vielä kentällä.
selostuksesta jäi mieleen pari asiaa.
1. Varsinkin ensimmäisellä kierroksella piti hehkuttaa koko ajan ’katsokaa, katsokaa…näin täällä tapahtuu’.
2.Viimeisellä kierroksella pariin otteeseen toinen erotti siitä he….in epätarkasta TV kuvasta pallon hytisevän ’vielä se hiukan hytisee’.
Jälleen kerran hieno Us Open takana ja jännitystä riitti tälläkin kertaa melkein loppuun asti. Michael Campbell pelasi viimeisen kierroksen todella hienoa golfia, eikä hermostumisen merkkejä näkynyt juuri missään vaiheessa. Hämmästyttävintä oli kuitenkin todistaa tigerin pelin herpaantumista lopussa. Bogit 16. ja 17. rei’illä olivat todella surullista katsottavaa. Tosiasia on että Tigerilla ei enää ole samanlaista henkistä yliotetta vastustajistaan kun oli vuoteen 2002 asti. Itseasiassa mies alkaa itse ratkaisun hetkillä herpaantua, vaikkakin hieno nousu kierroksen puolivälillä oli upeata katsottavaa.
Eihän peli tuollaisella kentällä enää ole kunnon golfia. Sattumalla ja onnella oli aivan liian suuri osuus tapahtumien kulussa. Huippupelaajat löivät huippu lähestymislyöntejä-pallo pysähtyi kahden metrin päähän reiästä, mutta oli kohta 25 metrin päässä.
Hyvä, että T. Tyryn taannoin mollaama M. Campbell otti ja voitti koko homman
Jaa..
Jos vaan avaus olis ollu väylällä, olisko saanu ehkä 2. lyönnin semmoseen paikkaan ettei se liru ulos???
Golfia parhaimmillaan.
Lisää tommosta. Kiva kattoo ku target-golf miljonäärit sählää..
Harmi vaan että Goren polla ei kestäny. Aika äijä hiki sillä ainaski oli..
Hieno ja jännittävä kilpailu. Kenttä oli nähtävästi kaikille sama, joten paras mies varmaankin voitti. Ainakin hänen puttaamisensa sisääntulossa oli varsin kylmäveristä. MC on niin monesti aikaisemmin hermoillut ratkaisutilanteissa, että minäkään en oikein luottanut häneen ennen kuin sen 17. jälkeen. Onneksi hermo piti nyt.
Olisikohan kukaan meistä urputtanut kentän vaikeudesta, jos se olisi pidetty par 72:na. Voittajan tulos olisi ollut -8 (-1, -3, -1, -3) ja vielä Goosenillakin even (-4, -2, -3, +9). Esim. Nick Price olisi pelannut -1 pelaamatta kertaakaan yli parin. Vasta sijalta 15 olisivat löytyneet ensimmäiset koko kisan parin yli pelanneet. Eli matematiikkaahan tuo vain on eikä vaikuta tuloksiin pätkääkään.
Mun mielestä US Open oli tylsin major pitkään aikaan.
– Yksipuolinen kenttä.
– Puolustavaa golfia, kun pelaajat eivät lainkaan voineet hyökätä lipulle tai yrittää putata birkkuja aggressiivisesti
– Pelistä muodostui pelkkää selviytymistaistelua griineillä.
– Huono kisa ilman kunnon voittotaistelua lopussa
Varmaan vaikea kenttä joka vaatii kaikkien osa-alueiden olevan kunnossa. Mutta huono kisa ja huono show.
Niin, en nyt tiedä alkoiko hermoilemaan ratkaisuhetkillä, sillä mieshän puttasi koko kisan todella huonosti. Taisihan sieltä löytyä yksi 36 putin kierroskin ja noilla tuloksillahan ei kisoja voiteta. Tosin jos tuon kierroksen puttimäärä olisi ollut normaali, niin mitä olisikaan tapahtunut.
Se on totta, että Woodsilla ei ole enää henkistä yliotetta vastustajiinsa; tai ainakaan samanlaista kuin aiemmin. Tosin voisin silti väittää, että jos Woods lähtisi viimeiselle kierrokselle kärkipaikalta, niin se aiheuttaisi edelleen vastustajissa ylimääräistä hermoilua.
Eli jokainen varmaan on sitä mieltä, että Woods ei ole enää samalla tasolla kuin pari vuotta sitten (siis suhteessa muihin pelaajiin), mutta silti tämän vuoden majoreista saavutetut voitto ja kakkostila eivät ole ihan heikkoja suorituksia.
Kisasta voi muuten sanoa sen, että Cambell pelasi tasaisesen varmasti ja ansaitsi täten voittonsa. Eniten minua kuitenkin kummaksutti tuo Goosenin viimeinen kierros varsinkin kun ottaa huomioon sen, että Goosen voitti viime vuoden openin ja hallitsi tänä vuonna kolmea ensimmäistä kierrosta vahvan puttipelin ansiosta. Mutta olisihan se tylsää, jos kaikki menisi käsikirjoitusten mukaan…
Oli kiinnostavaa tietää, miten Tiikerin hermoilu näkyi viimeisellä kierroksella. Greenit ja lippujen paikat olivat todella vaikeat. Tällöin on aivan varmasti jonkin verran erilaista putata, kun ei ole lähellä reikää ja yrittää birkkua varman parin sijasta. Tiikerillä meni monta puttia hiuksen hienosti ohi. Haastattelussa hän kertoi greenien olleen todella vaikealukuiset.
Tiikerin henkinen yliote näkyy parhaiten silloin kun hän on samassa ryhmässä. Tiedä miten olisi nytkin käynyt, jos hän olisi ollut Campbellin parina.
Mihin muuten Campbell ryntäsi lopussa pari kertaa yleisön taakse? Olikohan vatsa kuralla? Siihen nähden hän pärjäsi loistavasti.
Kusellehan se meni, niin kun kaikki muutkin pelaajat kierroksen aikana. Nyt vaan sattui TV-kamera seuraamaan miehen liikkeita.
Noista Tiikerin puteista viela, niin hanen pelissaanhan oli suuri ero to/pe/la kontra su. Kolmena ekana paivana han tykitti vuorenvarmasti griineja, ei suinkaan lippuja. Nain ollen pallot jaivat jarjestaan liian kauaksi lipusta, jotta birdeja olisi voinut realistisesti edes toivoa. Siksi siis hurjat puttilukumaarat noina paivina. Sunnuntaina taas GIR putosi huomattavasti ja juuri siksi, koska han muutti taktiikkaansa: agressiivisesti lipulle, ja silloinhan niista lipsahtaa monet ulos vaikeiden lippujen takia. Putteja oli vahemman ja tulos oli hyva (69). Han siis puttasi heikosti koko turnauksen ajan, kun otetaan huomioon vain ne realistiset birdie-mahikset, mutta suurin syy hanen suuriin puttimaariin oli hanen strategiansa turnauksen alussa. JOS han olisi lahtenyt heti, sunnuntain tapaan, tykittamaan lippuja eika konservatiivisesti griineja, niin tulos (nain uskon) olisi voinut olla hyvinkin toisenlainen.
Kisaahan johdettiin torstain jalkeen tuloskella -4 ja lopussa kukaan ei ollut alle parin.
Noh, ei se kakkossijakaan hapea ole. Kyse on sentaan maailman vaikeimmasta golf-kisasta.
on upeeta ku kenttä nöyryyttää kaikki mestaritkin iloitsemaan paarista, ristimäään kätensä böördist ja rukoileen eegeliä- eihän kolohvi mitään koerits ole, joss jokaienen hyökkäys paklitan korilla.
fudiksen hienous on mmallien harvuudesss. eiks vaa. 12 alle pöh mieluimmin 2 yli.
-
JulkaisijaArtikkelit
Esillä 18 viestiä, 1 - 18 (kaikkiaan 18)
Esillä 18 viestiä, 1 - 18 (kaikkiaan 18)