-
JulkaisijaArtikkelit
-
Enää 10 yötä ja sitten otamme suunnaksi Skotlannin ja St. Andrewsin! Pelaamme ensin torstai-iltapäivällä Jubilee-kentän ja sitten perjantai-aamuna klo 07.15 tulee unelmasta totta, kun vuorossa on legendaarinen Old Course.
Oliskohan kenelläkään joitain hyviä vinkkejä lähinnä tuota Old Coursen kiekkaa varten? Yksi asia, jota harkitsemme on paikallisen caddien ottaminen, mistä on varmasti hyötyä ainakin sokkoavauksia ja pallojen löytämistä ajatellen.
Se on ainakin varmaa, että jos koskaan, niin nyt pitää ykköstiillä välttää slaissia, ettei tarttee aloittaa kierrosta hakemalla heti pallo oikealla olevasta outista 🙂 17. reiällä pitänee oikaista hotellin pihan läpi, mutta voi olla, että joutuu silti jättämään lähestymisen vähän lyhyeksi. Vikalla reiällä lähdetäänkin sitten hakemaan tosissaan birkkulopetusta…tosin taas pitää välttää slaissia, voi muuten ikkunat kilahtaa viereisellä kadulla…lähestymistä ei saa jättää lyhyeksi ja sitten vaan putti alamäkeen sisään 🙂
Että sellaiset nuotit…Löytyykö teiltä hyviä käytännön vinkkejä matkalle mukaan?
Ikimuistoista matkaa teille!
En tiedä kuinka kokenut links-pelaaja olet, mutta jubileen pelaaminen ennen vanhaa kenttää ehtii varmaankin hieman totuttaa sinua links-pelaamiseen. Jubilee on monien mielestä kaikkein vaikein noista st. andrewsin kentistä ja itse sen pelanneena voin kyllä sanoa että se on tosi haastava kenttä. Old taas on leveämpi ja siten iisimpi.
Yleisenä peliohjeena voisi sanoa varmaankin, että pidä lyönnit matalina. Saattaa kuulostaa kuluneelta fraasilta, mutta se kuitenkin on links/tuulipelaamisen ehkä tärkein ohje. Lyönnit pitkillä raudoilla olisi siis hyvä saada trimmattua kuntoon! Myötätuuli – jos sitä saattuu olemaan – on sitten asia erikseen. St. Andrewsin kentillä taitaa vain lähes poikkeuksetta tuulla sivusta tai vastaan… Rullaavat chipit ovat myös melko must-juttuja.
Tuossa caddien palkkaamisessa on varmaankin hyvät puolensa, mutta ilmankin toki pärjää. Kentillä myytävät strokesaverit nimittäin pirun hyviä ja hintaa niillä on muistaakseni jotain neljä puntaa, junior caddien apu maksaa £25 ja master caddie £40. Nämä olivat hinnat vuosi sitten. Suurin osa tai lähes kaikki Old Coursen pelaajista ottivat tuolloin caddien matkaansa, minä en.
Kiitti JiiKooKoo vinkeistä! Links pelaaminen on sikäli tuttua, että asuimme vuoden Skotlannissa ja silloin tuli pelattua kaikenlaisia kenttiä. Sellainen käsitys mullakin on, että tuo Jubilee on varmasti haastava kenttä, mutta ehkä se on ihan hyvä testi ennen tuota Old Coursea. Pelaamme vielä samana päivänä Lundin Linksin, mikä sijaitsee St. Andrewsista vähän matkaa etelään. Pitäisi olla hyvä kenttä tuokin.
Strokesaverit on tietysti must…pelaamista varten sekä matkamuistoksi. Ehkäpä sitä caddieta voisi ajatella vaimolle…itse varmaan pärjään ilmankin 😉
Varmasti hieno ja ikimuistoinen reissu.
Kerro nyt miten sait greenfeen ja paljonko se maksoi? Teetkö matkan suomesta vai lähempää? Olisi tietysti mukava kuulla reissun jälkeen miten peli kulki.Etukäteen kierrosten varaaminen Old Courselle onnistuu, jos samalla varaa väh. yhden kierroksen Links Trustin jollain muulla kentällä (meillä siis Jubilee). Itse hoidin varaukset marraskuun alussa ja lähinnä vaikeutena oli se, että lauantaille ei oteta etukäteisvarauksia ja sunnuntaisin kenttä on suljettu. Hintaa kierroksille tuli £80 (Old) ja £39 (Jubilee)…pääsiäisen jälkeen maanantaina hinnat nousee 120 ja 57 puntaan.
Helsingistä lennetään Sterlingillä (halvalla) suoralla lennolla Edinburghiin, josta sitten jatketaan matkaa vuokra-autolla.
Joo, voin kirjoitella jälkikäteen raporttia siitä, miten peli kulki, vaikka varsinkaan tuolla Old Coursen kierroksella se tuloksenteko ei ehkä ole kaikkein tärkeintä…mutta olishan se mukavaa onnistua siellä 🙂
Huhhuh, melkomoinen kokemus tulossa teille. Ei muuta kuin hyvää matkaa ja tuokaahan vähän kevättä tullessanne jos siellä on hyvät ilmat.
Voisitko vielä antaa muutaman käytännön vinkin, kun olet tuolla pelannut? Onko klubitalo, jossa pitää ilmoittautua, siellä noiden muiden kenttien yhteydessä. Ilmeisesti siellä pukeudutaan ja ilmoittaudutaan ym, mutta sitten täytyy raahata itsensä Old Coursen starterin kopille ja ykköstiille omin neuvoin. Onko muuten Jubilee tuon klubitalon vieressä?
Ajattelin vaan varmistaa, ettei käy samalla tavalla kuin yhdelle tuntemalleni suomalaiselle, joka paineli R&A:n klubitalon alakertaan vaihtamaan kenkiä ja heitettiin sieltä ulos hyvin äkkiä 🙂
Olisko sulla muuten mitään hyviä reikäkohtaisia pelivinkkejä?
Moikka. Tulin juuri paikan päältä ja pelasimme vanhaa kenttää kumpaankin suuntaan. Muistettava on, että oikein päin pelatessa vasemmalla on aina tilaa, eli sinne vaan. Lähin klubitalo vanhaa kenttää on Linksin klubitalo, jossa voi vaihtaa kamat ja kävellä ykköselle. Kelit olivat tosi vaihtelevat links kelit eli aurinkoa ja tuulta n. 32 km/h ja pientä sadetta ja tuulta. Jos joku haluaa lähteä kokemaan tämän kaiken ensi vuonna niin lisätietoja rentola@hotmail.com. Hauskaa oli koko ryhmällä varsinkin Old Course hotelli oli aivan mahtava.
Pari paikkaa tuolta Old Courselta on etukäteen mielessä, mistä pitäisi päästä lyömään. Ensinnäkin 14. väylän Hell-bunker on niin kuuluisa bunkkeri, että se pitäisi päästä ilmanmuuta kokemaan. Lisäksi tietysti 17. väylän Road-bunker, mikä on tuottanut vaikeuksia niin monille ammattilaisillekin. Kierros pitäisi tietysti päättää näyttävään puttiin 18. reiän Valley of Sinistä.
Onko teillä, jotka ko kentän olette jo pelanneet, näistä paikoista kokemuksia ja hyviä tarinoita tai tuleeko mieleen muita kuuluisia paikkoja kentältä? Ei kai sitä nyt kehtaa tahallaan noihin bunkkereihin lyödä…ja sitä paitsi jos yrittäis, niin päätyis varmaan ihan lipun juureen 😉
No niin, nyt on sen verran ehtinyt aikaa kulua pääsiäisen reissusta että voi kerrata matkan tapahtumia. Kaiken kaikkiaan matka meni todella hyvin ja kaikki kolme kenttää olivat todella hienoa.
Sää suosi koko reissun ajan, eikä vettä satanut missään vaiheessa. Torstaina pelasimme Jubilee-kentän St. Andrewsissa ja tuulta oli reilut 30 mph! Ikinä en ole tuollaista tuulta aiemmin kokenut ja sitä kuvaa hyvin se, että taakseviennin lopulla tuuli tarttui draiverin päähän niin, että oli vaikea pysyä pystyssä. Putterin heiluttamisesta edestakaisin oli ihan turha haaveilla, sillä jopa niin lyhyessä liikkeessä tuuli heilutteli lapaa miten sattui. Kun täällä yleensä kaikki ylpeilee omilla pitkillä draiveillaan, niin minä voin ylpeänä kertoa, että vaimo löi (ihan oikeasti) 300m draivin yhdellä parvitosella…tarkennetaan sen verran, että lyönti tapahtui myötätuleen 🙂 Kentästä sen verran, että Jubilee on todella hyvä ja erittäin haasteellinen kenttä, jota voin suositella kaikille.
Edellisen päivän hyvän harjoituksen jälkeen oli aikaisin perjantaiaamuna vuorossa legendaarinen Old Course. Ikinä en ole puolta vuotta suunnitellut ykkösväylän avausta, mutta tällä kertaa siitä oli hyötyä, sillä nappidraivi keskelle väylää ja siitä oli hyvä aloittaa kierros. Birdie jäi avausväylällä parin sentin päähän, mutta siitä huolimatta oma peli sujui ensimmäisen 9 reikää todella hyvin noissa kuuluissa maisemissa ja tulokseksi tuli 4 yli parin. Viime kesän Openista oli otettu mallia sen verran, että 9. reiällä onnistunut draivi vei griinille asti ja ensimmäinen birdie oli herkkua.
Suurimmat onnistumisen elämykset loppuivatkin sitten siihen, sillä seuraava draivi meni keskelle gorse-puskaa. Mainitsemisen arvoinen on varmaan seuraava parkolmonenkin, mikä pelattiin kuuden mailan vastatuuleen! Lyönti päätyi ihan lipun viereen, mutta valitettavasti kyseessä oli tuplagreenin lipuista se toinen 🙂 Täysillä sai putata, mutta silti putti jäi kymmenen metriä lyhyeksi…
Voisi sanoa näin, että tuo jälkimmäisen ysin alku meni vähän kahta viimeistä reikää odotellessa…tosin Hell bunker piti tietysti yrittää välttää siinä matkan varrella. Tuon ensimäisen reiän avauksen odottamisen lisäksi 17. väylän avaus hotellin pihan yli oli tietysti jotain sellaista, jota olin odottanut siitä asti, kun tiiausaika Old Courselle varmistui. Käytännössä ko väylällä ei ole edes mahdollista kiertää hotellin pihan kulmaa tai muuten joutuu vasemmalle raffiin tai 2. väylälle ja silloin matkaa pitenee paljon jo muutenkin pitkällä väylällä. No, hyvinhän se draivi lähti hyvällä oikaisulla ja jäljelle jäi noin 140m keskeltä väylää. Tulokseksi kumminkin bogey chipillä ja kahdella putilla. Kun vaimoa ruvettiin kehumaan, niin kerrotaan nytkin, että tällä väylällä hän veti vielä rohkeammalla oikaisulla hotellin pihan yli ja jatkoi loistavalla lähestymisellä griinin eteen. Siitä sitten chippi pariin metriin ja putti sisään…naisille 17. on parvitonen, joten tulokseksi birdie väylällä, jossa viime vuoden Openissa keskiarvo oli 4.63!
Swilcan bridgellä suoritetun valokuvausession jälkeen oli vuorossa viimeiset avauset ja varmaankin kuuluisin päätösreikä golfissa. Tietysti meikäläinen ryssi lopetuksen täysin, kun lähdin pelaamaan varman päälle ja lyömään vähän vasemmalle. Myötätuuleen pallo lensikin paljon ajateltua pidemmällä ja päätyi varmaan jonnekin puttigriinin yli hiekkarannalle. Uusi pallo kehiin ja täysin samanlainen lyönti. Tällä kertaa pallo kuitenkin pysähtyi puoli metriä aidan oikealle puolelle. Sieltä siiten punchlyönti Valley of Sinin ylitse griinin oikeaan laitaan ja vielä kolme puttia päälle. Ihme kyllä, mutta hirveästi ei edes ottanu päähän…enemmänkin sain surkeasta lopetuksesta hyvän tekosyyn palata jonain päivänä takaisin Old Courselle.
Loistava reissu sai vielä hienon päätöksen, kun samana päivänä pelattiin vielä Lundin Links alle puolen tunnin ajomatkan päässä St. Andrewsissa. Vilpittömästi voin tuotakin kenttää suositella kaikille.
Samana päivänä kuin saavuimme takaisin Suomeen, ryhdyin jo suunnittelemaan ensi kevään kaudenaloitusreissua. Tällä hetkellä vaikuttaa siltä, että ensi vuonna vuorossa on sen vuoden Open kenttä Carnoustie, missä ainakin tänä vuonna on tarjolla hyvä kaikki kolme kenttää sisältävä pelipaketti, jossa melkein yhdellä Championship kentän kierroksen hinnalla pelaa kaikki kolme kenttää.
Lopetuksena voi sanoa, että Old Coursen pelaaminen on ollut unelmani siitä lähtien, kun golfista kiinnostuin, ja nyt siitä unelmasta tuli totta. Onneksi Skotlannissa on kuitenkin muitakin legendaarisia links-kenttiä…pitäähän ihmisellä olla unelmia 😉
Hieno stoori tälaista lissää- . kitos Big Els.
Ensteks onks Swilcan Bridgellä tekemistä Swilken -mailan kanssa. meijän perheestä vain Mirrini on käyny Old Coursella – tietty eikä pelannut
vaan valokuvasi kansan kenttää ku siellä sai kaiki putata ja pelata.Mulla oli duunissa Kanadan skotti Drew Mac Donalds ( Mäkkäri -tietty ) ,
jonka suku oli St Andrewstä kotoisin- Heillä oli sukukokous 1991 St Andrewssä
ja Drew pyysi lomaa päästäkseen käymään sukukokouksessa ’ isäin astumalla ’ .no hän sai titty luvan ja palatessaan toi isältään kiitokseksi lomamyönteisyydestä rautaykkösen – hyvin pienilapaisen rautamailan – luulin kokemattomuuttani sitä leluksi – kunnes eräs kolohvasiantuntija – kerto et se on mainio maila vastatuuleen. No opin pikkuhiljaa lyömänn sillä ja Svilken skulaa hienosti mm. raffiista. Svilken lienee niitä Tommy Armourin ja Mc Gregorin ( onks kaikki vanhoi mailseppoi ? ) tapaisia alkuaikojen mailaseppiä , joten tuli vaan mieleen.
Niin mejän Mirri oli 1997 kielikursseilla Skotlannissa ja kävi St Andren kentällä –
soitti mulle Hesaan just ku yks hakaniemen hammasleguri oli ostamassa Mirrille
aikoinaan Espanjassa voittamaani mailasettiä. ’ Ai soitat kolohvin mekasta ( vrt Holmenkollen mäkiihyppy ) – no myydäänkö mailasi . Vastaus joo myydään !Mikä pyhhäinhävistys-
vaimo ol 5 v pelant ja lopet – mut alkaa kohta uudelleen broidin vaimon kaa kuhan pääsevat oravipyöräst eläkkeelle.
Sinne Swilcan Bridgelle on päästävä – me seniorin kans jo suunnittelemme Irkku- ja Skottireissuu. 2006 – 2007. Vois lähtee suuremmalakii porukalla.
Jubilee ja New corse on uuden klubitalon vieressä, niin 1 teet kuin 18 greenikin.
EIKS KUKAAN TIIJÄ sWILKENIST- MITTÄÄN ??
Kiitos mie tiesin , ett joku viisas joukossa on. Sain täydellisen Leftin vihjeenä vastauksen – Swilken Bridge on Swilken mailojen ja muiden tuotteiden logossa. Tilasin luettelon – näytti hyvältä tavaralta- varsinnii kolohvilaukku.
Olen hautonut tätä jo hyvän aikaa, mutta nyt nautittuani muutaman peukalonmitan
vanhaa calvadosia (vai oliko se calvadoota) joudun taas paljastamaan pienen egoni. Tokihan kyseessä on peukalonmitta pystysuoraan eikä vaakasuoraan kuten ystävämme JC tapaa sanoa, mikä selittänee avoin kirje tyyppisen palautteen: Toveri Big Easyn hehkutusta olen tutkaillut lämmöllä varsinkin, kun toisissa olosuhteissa olisin voinut olla kenkätehtaan perijä St Andrew-nimisessä loukossa Skotlanti nimisessä maassa, jossa on ehkä maailman tunnetuin kunnallinen golfkenttä, jonka toveri Big Easy väittää valloittaneensa. Reaalimaailmassa kenkätehtaan perijä osoittautuisi luonnollisesti juopon suutarin laiskaksi, mutta hedelmälliseksi vävyksi, jonka ehtoisa emäntä kuparinruskeine vantteraan alaselkään ulottuvine hiuksineen säkkipillin soiton lomassa pyöräyttäisi joukkueellisen siilitukkaisia Glasgow Rangersin kannattajia, mutta se onkin jo toinen tarina kuten ystävämme RK tapaa todeta.
Kyse on siis uskottavuudesta. Pituuden ja kovuuden sovittamaton ristiriita. Viittaan tässä toveri B.E:n ansiokkaaseen raporttiin. KsRaportin uskottavuus silmissäni valitettavasti kuitenkin kärsi jo ensi paragrafeissa. Mitä voidaan ajatella miehestä, jonka käsistä noin 13.4 sekuntimetrin tuuli riepottelee lähes irti driverin, vaikka se olisi lavaltaan volyymirikaskin? Kun sitten samalla vaimopuoli siivuttaa samaan hiivariin, tosin myötäiseen, ongelmitta ennenkuulumattomia sivalluksia!Niin, eihän se suomalainen mies kerro rakkaudentunnustuksiakaan ilman viinaa, joten hyvä jos se auttaa myös näissä kirjoitushommissa. Suosittelen pelaamista myös Paloheinän ulkopuolella, niin huomaa, että olosuhteet voivat joskus olla aika toisenlaiset kuin täällä Suomessa. Toinen vaihtoehto tietysti on, että mulla vaan sattuu olemaan niin riski ja vanttera vaimo, että se vetelee kolmensadan metrin avauksia tuuleen kuin tuuleen 😉
En voi muuta kuin puolustaa mainettani Boscon perusteettomaan väitteen johdosta 😉
Boscon mielestä se, että tein kyseisellä reällä birdien, edellytti ennenkuulumattomia sivalluksia. Kyseinen väylä on naisille 426 yardia (n. 385m). Käytännössä siis kaksi 200 metrin lyöntiä riittää kevyesti griinille. Itse avasin erittäin onnistuneella drivella kulman yli. Tunnustan, että lyönti lähti turhan rohkeasti kulman yli ja luulinkin pallon jo hetken jääneen Old Course hotellin pihalle. Pallo kuitenkin löytyi ja matkaa griinille jäi n. 200 yardia (180m) mikä sattuu olemaan juuri puu-3 kantomatkan sisällä, joten rohkeasti päätin yrittää toisella griinille. Lyönti osui kyllä ihan nappiin ja päätyi muutaman metrin giirinstä vasemmalle. Otin rohkeasti lobin käteen ja nostin pallon griinille. Siitä vielä 4m putti sisään ja birdie oli valmis.
Tuulesta voin sanoa sen verran, että edellisenä päivänä pelatessamme Jubileen tuuli oli niin voimakas, että vastatuuleen pisin draivi taisi olla himpun verran yli 100m ja myötä tuuleen mittasin itselleni 280 metrisen draivin. Normaaleissa olosuhteissa maksimi on 220 metriä, keskiarvon ollessa varmaan 40 metriä vähemmän. Uskoo ken tahtoo 😉
Lady Golf kirjoitti: (13.6.2006 10:57:25)
Normaaleissa olosuhteissa maksimi on 220 metriä, keskiarvon ollessa varmaan 40 metriä vähemmän. Uskoo ken tahtoo 😉Minä uskon, olen nähnyt Lady Golfin draivaavan ;o). Kyllä lähtee! Toivottavasti joskus toistekin päästään samaan ryhmään pelaamaan :o).
-
JulkaisijaArtikkelit
Esillä 19 viestiä, 1 - 19 (kaikkiaan 19)
Esillä 19 viestiä, 1 - 19 (kaikkiaan 19)