-
JulkaisijaArtikkelit
-
Kuluvan, niin liian nopeaa kuluvan, kauden karmein.
Oulu, Vaara, kakkosväylä.1. Draiverilla kohti 150 metrin tolppaa, siis aavistus lampea leikaten. Tietäähän sen miten tuossa käy. Plumps.
2. Droppi.
3. Rautaseiskalla lammen yli. Ehei.
4. Droppi.
5. Rautaseiskalla lammen yli. Meni. Mutta valui takaisin lampeen kulkematta lähtöruu… eikun esteen ulkopuolella.
6. Droppi.
7. Rautaseiskalla lammen yli. Just ja just.
8. Wedgellä 90 metristä bunkkerin rinteeseen.
9. & 10. Takuuvarma up&down. Kun parimetrinen putti upposi.Duoda nuin.. mä voisin oikeestaan kyllä julistautua tän kisan voittajaks.
-1 tilanteesta lähettiin viimeselle väylälle ja parhaimillaan lyötiin palloa, joka oli reilu metri oman pään yläpuolella puussa. Sitten haettiin sponen lapa ja otettiin taskuun livahtanu pallo uudestaan peliin. Niin tai siis ei oikeestaan lähetty -1 tilanteesta kun olin ensimmäistä kertaa muistaakseni koko helvatin peliurallani lyöny palloa tiimerkkien etupuolelta.
Ja ne jotka on nähny ton videon lakkaa nauramasta taas nyt heti !!!
Nii… tuli 10 lyöntiä ja helppo 76 🙂
KL kirjoitti: (19.7.2006 21:59:46)
tmv kirjoitti: (19.7.2006 15:05:47)
JiiJii kirjoitti: (19.7.2006 14:49:59)
tmv:Täysin OT, mutta luin profiilistasi, että teit eaglen. Sattuiko tulemaan Vihdin seiskalla kesäkuun lopulla? Taisin olla todistamassa, jos näin oli.
Kenttä oikea mutta ajankohta ei täsmää… oma iigeli syntyi 22.5. ja sekin bäkärillä väylälle 12 (joka on tiipaikan rakennustöiden vuoksi loistava iigelin metsästykseen). Avauksella haettiin tietenkin suoraan kerniä, mutta oikeallehan se meni jonkin matkaa. Pitch-lyönti sitten osuikin vallan mainiosti kohdalleen eli kahdella pompulla sisään =).
Minäkin tein eaglen tuolla samalla väylällä 23.4., tosin keltaisilta. Draivi väylälle n. 50 metriin ja lähilyönti kuppiin. Kierros oli muutoinkin aika erikoinen, ulos 53 ja sisään 38…. Kevätterässä…
Minäkin olin mielestäni tekemässä eaglea samalla väylällä. Avaus osui greenille josta sitten perinteiset 3 puttia:) Ei sipuli kestä.
Eilen sattui pienoinen ihme mitä pelikaverini joka on pelannut +10 vuotta ei koskaan ole ainakaan nähnyt. Eli P:llä n. 90 metristä otin gripin normaalia alempaa ja aattelin sijoittta pallon hienosti greenille. Osuma hienosti pallon alle mutta osuman jälkeen
(pallo ilmassa) osui maila vielä palloon ja lensi kaaressa suoraan taaksepäin ! Seuraava lyönti sitten n.15m kauempaa.ts kirjoitti: (19.7.2006 23:43:05)
Duoda nuin.. mä voisin oikeestaan kyllä julistautua tän kisan voittajaks.-1 tilanteesta lähettiin viimeselle väylälle ja parhaimillaan lyötiin palloa, joka oli reilu metri oman pään yläpuolella puussa. Sitten haettiin sponen lapa ja otettiin taskuun livahtanu pallo uudestaan peliin. Niin tai siis ei oikeestaan lähetty -1 tilanteesta kun olin ensimmäistä kertaa muistaakseni koko helvatin peliurallani lyöny palloa tiimerkkien etupuolelta.
Ja ne jotka on nähny ton videon lakkaa nauramasta taas nyt heti !!!
Nii… tuli 10 lyöntiä ja helppo 76 🙂
Ei kellään sattuisi olemaan kopiota kyseisestä videosta? Sillä voisi tehdä rahaa jossain hupivideokisassa :-D. Kyllä tällä kärkipaikka on tyrkyllä, toi tiimerkkivirhe kruunasi suorituksen…
Onhan se ts:n viideo jo yhdellä porukalla yleisessä levityksessä. Juuri sitä tuossa muutama päivä sitten taas hihittelin 🙂
Kun Kiara jo kerran minun hienosta lobbylyönnistäni vihjaisi, voin sen tässä nyt sitten tarkalleen selistää:
Kyseessä Pikkula Seasiden ysi, eli lyhyt oikealle kaartava koiranjalka parnelkku. Viime kesänä kun tuo sopi aika hyvin lyöntiprofiiliini, uskalsin siihen mättää aika täysillä avausta. Noh, sainkin upean avauksen aikaiseksi ja pallo päätyi noin viiteenkymmeneen metriin lähes pin high greenistä vasemmalle hienosti bunkkerit kiertäen ja rullien vielä greenille päin, keskelle väylää. Terasi joka on parikymmentä metriä greenistä takavasemmalla, porukka vähän pälyili, että onkos sielä joku oikein pelimies, kun noin hienon avauksen oli nykäissyt.
Noh, minähän sitten ajattelin näyttää, että onhan täällä ja tehdä sellaisen upean päivän horkeimman lähestymislyönnin lipun viereen. Santikka käteen ja lobbylyönti täysillä leikaten pallon alle. Kaikki tietysti arvaa, että kylkkärillä pallo 50 m pitkäksi ja terassille. Hattu pois ja hihitelevien oluttahörppivien harrastevelien jaloista pallo taskuun.
Tarinahan ei pääty tähän:
Pari viikkoa sen jälkeen sitten tuntematomille peliseuralaisille samaisella väylällä manasin hienoa terassikylkkäriäni, johon toinen kaveri innoissaan totesi: Ai se olit Sinä !!
Vähän nolotti, mutta nauratti kuitenkin. Vielä silloin…
Tarina ei pääty vieläkään. Minähän en osaa koskaan lopettaa tarinoita ajoissa…
Viimeviikolla sitten Pikkulamarathonissa taas samaista väylää Shannyn ja Jallen kanssa pelatessani mainitsin heille myöskin asiasta. Avaukseen en tälläkertaa saanut fadea, vaikka muuten ihan mukava olikin. Pituus lähes samaa luokkaa, mutta väylä puhki ja bunkkaan, noin kahdeksaankymmeneen metriin vasemmalle. Siitä duffi ja viiteenkymppiin keskelle väylää. Minulla I9 kädessä (sitä PW:tä en koskaan siis saanut takaisin) ja tarkoituksena lyödä greenille sellainen mukava talvella treenattu matala pitsi, jotka ovatkin aika hyvin pelanneet. Jalle alkoi heti psyykkaamaan ja taisi jostakin hamekankaastakin olla juttua. Ja läpi meni tietysti. Mikään ei ole yllytysgullumpi kuin golfari… paitsi Henkka… Kuuskymppinen käteen ja tokaisin, että pitäähän tästä kierroksesta jotakin kerrottavaa jäädä… Ja jäihän siitä… Hilpeys oli peliseurassani vähintäikin kohtuullista.
Jalle lainasi lippistään, että sain ottaa hatun käteen kun hain palloa terasilta.
Että pitää sitten olla tyhmä… TYHMÄ…
Jaa että tyhmä?? Ei suinkaan, suorituksesi päinvastoin osoittaa mainittavaa rohkeutta, kun uskalsit yrittää lyöntiä, josta Sinulle jo edelliskerralla jäi mitä luultavimmin elinikäinen trauma. Aika harvalla riittää kantti yrittää murtaa tuon suuruinen henkinen solmu ja vielä Maratoonissa!
Jos joku lainaa hattua, niin nostan sitä Sinulle.
Ja jatka vain yrittämistä siellä Seasiden ysillä, pakko sen on joskus onnistua….
Jos sua Henkka yhtään lohduttaa, voin tunnustaa että mä jätin punaisten lyhtyjen päivänä siinä Seasiden ysillä 20 cm putin 10 cm ujoksi :-D.
Kisahermoni ei tunnetusti oo mikään loistava, ja hommahan toimii kutakuinkin niin, että mitä suurempi onnistuminen, sitä suurempi epäonnistuminen sitä seuraa:
Pelasin joskus vuoden 2000 tienoilla Ruukissa luokkamestiksiä (siniseltä tiiltä), vissiin viimeistä vuotta junnuna. En lähtökohtaisesti taistellut voitosta, kun händäri oli itsellä parinkymmenen luokkaa ja parhailla vitosen pinnassa, ja kyse oli luonnollisesti skrädekisasta.
Ensimmäiset 8 reikää pelasin jotenkuten, lähes händäriin. Ysillä (sinisiltäkin n. 350-metrinen par4) lähestyminen sitten onnistui – puttasin börön vajaasta metristä. Kympillä (n. 450-metrinen par5) 5-metrinen böröputti jäi linjassa 10 cm vajaaksi (kyllä harmitti). Seuraavalla väylällä (n. 140-metrinen par3) avasin griinille, valitettavasti alatasanteelle kun lippu oli ylhäällä. Pistin kuitenkin tuon kymmenmetrisen sisään…
Siinä vaiheessa olin jo selvästi alle oman händärin ja scratch-kisassakin suht lähellä kärkeä. Maila luonnollisesti rupesi tärisemään, ja seuraavat neljä reikää meni tuloksilla 8-8-11-11. Se siitä kisasta…
Tämä muisto on aivan ensimmäiseltä golf-kierrokseltani. Tämä sattui Hyvinkäällä v. 2002. Tuolloin 18-väylän griini on siinä missä pitch-harjoitusalue on nykyään.
Avasin 18-väylän puukolmella ihan kivasti niin että matkaa lipulle toisellä lyönnillä oli n. 110-120 m. Olin aloittelijana melko surkea rautojen säihkyttäjä, ja löin rangella kaikilla rautamailoilla ysistä eteenpäin suunnilleen saman matkan, eli 110 m. Rauta-5 oli poikkeus, sillä löin 90 metriä.
Nyt kyseessä olevaan 110-metrin tilanteeseen valitsin rohkeasti rautaseiskan. Löin rohkeasti ja hämmästys olikin melkoinen, kun osuma olikin odotettua parempi, ellei jopa täydellinen. Sweet-spot osuma, kaunis loppuasento ja pallo sai about 140 metrisen korkean kaaren.
Hämmästys (nyt myös kanssapelaajien) kasvoi kun lyönti, lennettyään griinin yli, osui griinin takana kulkevan asvalttitien reunaan ja kimposi siitä suoraan 1-väylän avauspaikalle! Ne, jotka ovat Hyvinkäätä kiertäneet, tietävät, että 1-väylän avaus on melkoisen korkealla. Kukaan ei edes tajunnut huutaa forea, onneksi ykkösellä ei ollut ketään avaamassa. En kuitenkaan kehdannut mennä hakemaan palloa ykköseltä, vaan vedin kiltisti viivan korttiin. =)
Pallosi oli outissa !!! joten olisi pitänyt lyödä uusi pallo….
Sisäinen sankari itsessäni tunnistaa itsensä ja kaivautuu poterosta… Mitäs näitä muistelemaan kun saa lisää hauskuutta jatkuvasti. No sattuipa vissiin kolmannella kiekallani ehkäpä tasoitus jotain luokkaa 32 ja Kytäjää kierrettiin firman mestiksissä hyvin meni muuten tasoituksellinen lyöntipeli, mutta ehkä se seitsemän peräskkäistä palloa samaan jontkaan jotenkin hieman vaikutti siihen ettei aivan voittoa tullut, go ~lampIHallitus~ go. No viimeviikon parhaat suoritteet taisivat olla jotain luokkaa kahden peräkkäisen pörön jälkeen avaus pullina jonnekin viereiselle väylälle, varis törkeesti keskelle metsään, ykkönen löytyi viereisen väylän bunkkerista josta kaksi sutia ja kolmannella hävitin koko pallon taatana.. samalla kiekalla 4 lyöntiä kuivasta vesiesteestä juu melkeen nauratti vielä kolmannen jälkeen. Tiistaina pikkulan ritkellä 14 väylä ja avaus pakeni upeasti ja kakkos lyönnissä matkaa jäljellä n 140 meetriä nam kiittää hän eikun kotkaa metsästämään… hyvän tuntuinen lyönti joka lähti mukavasti kernin oikeaa reunaa kohden, vaan eipä tuo perkula ikinä sieltä sitten palannutkaan vaan pamahti bunkkerin seinämään seuraamuksella joka heitti pallon oikealle vesiesteeseen. Mudasta lyöminen on suurinta hupiani ja sainkin niin jalkani, selkäni kuin myös palloni haudattua tuohon esteeseen sillä seuraamuksella että lopulta tämä jälleen ’varma’ kotka käännettiin lopulta tupla paariksi… lisää vastaavia seikkailuja odotan saavuttavani toivottavasti vielä pitkäksi muodostuvalta mailasamoilulta vielä paljon 😛
Pari vuotta sitten Vierumäen vanhemmalla kentällä alku parissa kunnes eka, lyhyt par3. Samasta poterosta kahdella eri keikalla yhteensä 6 lyöntiä välillä käyden griinin toisella puolella metsässä. Tähän päälle 4 puttia ja 13 korttiin. Onneksi oli kisa.
No niin, onneksi John Daly ei ole forumin aktiivikäyttäjä. Mielestäni herran viimeinen reikä Openissa oli loistava suoritus. Kerrassaan upeaa toimintaa, jolla varmisti itselleen vapaan viikonlopun ;-).
Lainaan itseäni asiaa käsittelevästä ketjusta viime syksyltä:
’Takana oli jo kokonainen kierros, pieni väsymys päällä, mutta aurinko oli vielä hieman horisontin yläpuolella. Kausi loppumaisillaan ja ykköstii vapaana, joten ei muuta kuin pallo tiin nokkaan ja vielä pari reikää ennen pimeyttä.Avaus ihan jees, kakkoslyönnillä kaikki alkoi menemään huonompaan suuntaan: tarkoitus oli lyödä hybridillä vesiesteen yli, mutta toisin kävi. Kontakti palloon ja bang!! Pallo oikealle outtiin ja lapa noin 30m suoraan eteenpäin. TT TX-90 nätisti poikki 5cm hoselin yläpuolelta.
Ei muuta kuin uusi lyönti peliin ja peli jatkuu.
Sitten piti hakea se outtiin mennyt pallo. Tietenkin ojaa ylittäessä jalka lipesi ja meikä bägi selässä pers***en ojan pohjalle. Selkä nitkahti ilkeästi, housut rapaan ja kengät täyteen kylmää mutavelliä. Silti nopeasti pystyyn ja pallon etsintään. Eipä sitä löytynyt, eikun eteenpäin.Puttaamisen jälkeen huomasin, että kännykkä oli pudonnut bägistä. Eipä siinä muu auttanut kuin 300m munaravia takaisin ojalle naaraamaan. Siellähän känny makasi ojassa, mutta onneksi kuivan puolella.
Mutta hei, kaiken tämän jälkeen tuplabogi ei tuntunut missään.’
NimetönViime viikolla MG:n terassilla odotin ykkösreiän vapautumista pallorännistä. Huomasin että eräs yksinäinen peluri suuntasi ykköstiitä kohti. Kaveri oli jutellut muutaman muun kanssa joten luulin että he liittyvät ryhmään perästä. Eivätpä liittyneet. Nappasin bagin ja kiiruhdin tiille tiedustelemaan josko kerkeän liittyä seuraan. Kaveri oli jo lyöntinsä lyönyt (en kehdannut häiritä keskittymistä) ja saatuani luvan kiirehdin tiiaamaan. Kaveri tokaisi vielä että on mahdollista ettei kerkeä kaikkia reikiä (9) pelata vaan jää 7 reiän jälkeen cupille jos aikaa kuluu liiaksi ensimmäisillä rei’illä. ’No pitääpä pelata ripakasti ja varmasti sitten että että kerkeää pelata kaikki 9 reikää’ ajattelin. Ja huhhuh miten meni: Jokainen kierroksen avaus sinä iltana meni joko outtiin tai vesiesteeseen!(no ei ihan, muutama kylkkäri pysyi väylällä). Ja jos hyvin meni pääsin vasta kolmannella avauksella kentälle. Ja sekään ei menny yli 100 metriä pidemmäksi. Nyt myöhemmin ihmettelen miten en itkenyt kierroksen jälkeen.
Jos tämä kaveri nyt sattuu lukemaan tämän, niin kiitos ymmärryksestä ja anteeksi että et kerennyt niille kahdelle viimeiselleVierumäellä pari kesää sitten 16. väylän tiiboksissa tuloksessa -2. Päässä tietysti se normaali ’nyt yksi birkku vielä ja kuutosella alkava kierrostulos’. Seifti avaus raudalla vasemmalle metsään, joka on merkitty sivuvesiesteeksi. Pallo löytyy ja on lyötävissä. ’Tästä takaisin väylällä, hyvä lähestyminen ja oon edelleen alle parin’. Siitä 7 yritystä saada pallo kivien seasta rinnettä ylös. Siinä vaiheessa rupesi sitten jo naurattamaan niin paljon, että piti laittaa pallo taskuun. Kuinkas moni on lyönyt palloa samasta vesiesteestä 7 kertaa peräkkäin?
IHan tarkkaan en muista, mutta kaveri otti multa hanurit Porkkalan 11:llä 14:llä lyönnillä! Itse tuuppasin siihen 16 =(… Ois sitä kai voinu ottaa pallin taskuun, mutku ’mä haluun ehjän kortin’ =)
Olipa siinä suorituksia 😉
Laitetaan oma jatkoksi. Tarkka ajankohtaa en muista, mutta joskus -90 luvun alkupäässä. Meikäläinen pelaili jotakuinkin 30 händärillä ja kovasti yritin houkutella vaimoa aloittamaan golfin peluun. Oltiin loma reissulla Kouvolan suunnalla ja sain hänet houkuteltua gädiksi Kuusankosken kentälle.
Kierros sujui melko mukavasti kunnes tuli eteen väylä jossa (numero unohtunu) lyödään kakkoslyönti oikealle mäenpäällä olevalle griinille. Oli hieman metsän kulmaa edessä, mutta matkaa vain joku 70 m joten sandy käteen ja metsän yli lyömään. Toppihan siitä tuli ja pallo kuin tykin suusta metsään. metsästä kuului hiljainen ’klik’ kun pallo osui kiveen/kallioon ja kuin toisella tykillä takaisin ammuttuna. Ja tietysti suoraan vaimon kengän kärkeen sillä seurauksella, että varavas murtui (auts).
Kului sittenjonkin aikaa ennen kuin ruova seuraavan kerran golf kentälle eksyi …
Moni on varmaankin lyönyt itseään selkään pallollaan. Näin tapahtui Ikaalisen 7. väylän metsäsaarekkeessa juuren avustamana. Hetkeksi pallo katosi näkyvistä lähdettyään lyönnistä melkeinpä suoraan ylöspäin mukavalla alakierteellä. Muutaman sekunnin kuluttua lyönnistä kopsahti selässäni. Ja kaksi rankkua tuli merkittyä, vaikkei kukaan sitä nähnytkään. Rehellinen kun olen.
Jaa-a… kun tänne kerran saa avautua, niin pistetäänhän omakin lusikka soppaan.
Tää tapahtui viime kierroksella EGS:n 4:lla, joka on ’lyhyehkö’ vasemmalle kääntyvä par 5, keltaisilta 445 ja jossa edeltävällä kierroksella tein birkun kun olin päässyt kahdella ihan griinin tuntumaan..
No.. hommahan alkoi siten, että tietysti edellisen kerran onnistumisen vuoksi ei muuta kuin mopontankkia käteen. Pari harkkaswingiä ja suuntaus kuten aiemminkin.. siihen hieman vasemmasta outista oikealle. Ja sitten lyönti… perskeleen korkea, hieman kynttilämäinen hookki suoraan outtiin. Ei muuta kuin varista kehiin. Loistava lyönti keskelle väylää, josta jäi lipulle matkaa ~190m.
Noin samoista kohdista sain jatkaa edelliselläkin kerralla, joten totta kai lähdin nytkin lyömään jatkolyöntiä puunelosella. Kunnon slaissi, joka kantoi griinin oikealla puolella olevaan metsikköön. Varista kehiin ja pallo melkein samaan paikkaan.. toista (kolmatta)varista en enää lyönyt.
Aikani griinin tuntuman lepikossa pyörittyäni löysin onneksi ykköspallon (alkuperäisen variksen). Lyöntipaikka ihan mahdoton, suoraan tuuhean männyn alaoksien alla, joten ainoa chance oli droppi pois puskasta. Oksat jäivät dropin jälkeen kuitenkin niin pahasti lyöntilinjalle, ettei ollut mitään mahkuja jatkaa esim. lobilla. Ainoaksi vaihtoehdoksi jäi pistää matala chippi rauta9:llä. No se ei onneksi jäänyt oksiin kiinni, mutta meni kutenkin griinin yli alatasanteen raffiin. Sieltä perinteisesti gäppi käteen ja chippi, jolla yritin saada pallon ylätasanteelle, jossa lippu oli. Pieni duffi ja tietenkään pallo ei jaksanut kantaa ylätasanteelle.
Lopuksi twoballia kehiin ja about 5 metrin matkalta sain vielä sössittyä 3 puttia, joten väylätulokseksi tuli tuplapar eli 10. Viimeistään siinä vaiheessa ’hyvä’ kierros oli jo ihan totaalisesti munittu.
No jos minäkin. Tämä on tuoreessa muistissa. Tasoitukseton lyöntipelikilpailu ja edellisen 10. reiän jälkeen olin kisassa vielä 3. sijalla, tosin en kyllä tiennyt sitä tuossa vaiheessa.
PAR5 avaus hirveänä hukkina?? (vai jyrkkädroo) vasemmalle metsään ja varapallo keskelle väylää.
Eka pallo löytyi kuitenkin ja siitä avautui loistava tilaisuus sankarilyönnille puiden välistä. Seifti ei olisi ollut sen helpompi tai varmempi.
Pallo matkaan puu5:lla, eikä hipaisuakaan puihin. Pallon vaimea tömähdys kuului kaukaa kovalta kummulta väylällä, mutta alastuloa ei nähnyt kukaan. Ajattelimme pallon löytyvän, mutta laitoin varapallon peliin. Se osui tietenkin puihin ja tuli hädin tuskin ulos metsästä. Seuraava lyönti hirveänä duffina korkeuksiin ja vasemmalle raffiin. Pallon alastulo nähtiin, mutta palloa ei sitten löytynytkään.
Tästä oli vielä n. 100 m alkuperäisen pallon oletetulle paikalle, joten palasin lyömään vielä kadonneelle varapallolle uuden pallon, jonka löin toppina edelleen vasemmalle, mutta kuitenki niin pitkälle että pystyimme keskittymään nyt alkuperäiseen pelipallooni.
Alkuperäistä etsittiin neljän miehen voimin, mutta tuloksetta. Tässä vaiheessa aloin laskemaan lyöntejäni ja epätoivo hiipi puseroon.
Varapallon kakkospallolla matka jatkui. Matkaa lipulle n. 110 metriä. 8. lyönti rauta ysillä lievään vastatuuleen aukesi oikealle ja pomppi greenin viereisestä kummusta edelleen oikealle greenistä poispäin.
9. lyönti, pitchi SW:llä oli aivan helmi. Pysähtyi lipun viereen.
Siitä n. 70 cm:n täysin suora putti (kainaloon?) ohi, n. 10 cm kupin vasemmalta puolelta.
11. lyönti 30 cm putti kuppiin. Viimenen uppoaa aina.Kilpailun jälkeen ajoin tuonne Par5:sen metsään hakemaan sinne unohtuneen toisen mailani :-). Tarkastelin samalla tuota pelilinjaani uudelleen. Nyt vasta tajusin, mistä raosta 1. palloni oli ulos metsästä tullut. Otin suunnan ja ajoin golfautolla suoraan tuonne väylän toiseen reunaan. Pallo löytyi heti. Siellä se oli n. metrin verran metsän puolella, mutta makasi aivan loistavasti ja suora linja lipulle. Rauta 5 ja pari puttia. Voi v….u.
Olimme etsineet palloa n. 50 metriä greenille päin, väärästä paikasta.Näitähän riittää joka kiepillä, mutta yksi on jäänyt mieleen. Seuran (RiG) mestiksissä n. 10v sitten, toisen päivän rundi, tilanne +50 tai jotain, väylän 11 avaus oikealle lampeen, kolmas rannasta oikealle seuraavaan lampeen, viides n. sadasta metristä suoraan kippoon. Otin ilmeisesti tarpeeksi slaissivaraa tohon viimeseen. Mutta varma poki kuitenkin.
Olin 1992 pelaamassa Portugalissa Vilamourassa, tasoitus silloin parinkympin huitteilla. En muista enää väylänumeroita, mutta kierros jäi mieleen kahdesta syystä:
Syy 1.
Par 4 jyrkkä dogleg oikealle, kulmassa isojen pinjamäntyjen metsikkö. Korkea avaus pitkäksi, palloa etsittiin metsiköstä (ei aluskasvillisuutta) kunnes huomasin sen oksanhaarassa n. 1,5 m korkeudella. Tosinainen ei droppaa, vaan otin chippiputterin, kiipesin mäntyyn ja huitaisin. Pallo tippui alas, mutta jäi puun taakse, matkaa väylälle n 30 m. Pinjamänniköstä lyöminen muistuttaa flipperiä, jos lyöt korkean niin ping-ping-ping pallo kimpoilee metsikössä vain syvemmälle. No, näin kävi. Tulos 12. (Tämän jälkeen hankin rautaykkösen ja chippasin aina pois pinjojen alta).
Syy 2:
Par-3 n 135 m, lammen yli, greenin yllä pinjamänty oikealla ja lippu melkein sen alla. Rautaseiska slicenä puuhun ja pallo katosi. Ruotsalainen pelikaveri sanoi että se tippui greenin taakse bunkkeriin joten se siitä. Manasin mielessäni sikahuonoa kierrosta. Päästiin sitten greenille eikä pallloani ollut missään, harmittelin jo että sen on täytynyt tippua lampeen, kun eräs pelaajista huusi että sehän on kupissa! Eka holarini… Tuli kalliiksi sillä ei ollut kentällä saatika mulla silloin holarivakuutusta.
Jostain syystä 🙂 arvostan kolmea eri kentillä tehtyä par-5 puttieagleani paljon enemmän kuin holariani!
(Puttieagle = viimeinen lyönti puttaamalla kuppiin, ei chippaamalla, ts minun tapauksessani loistavat kaksi puulyöntiä sekä putti, en omista driveria)Jatketaan:
Eräänä kauniina kesäkuun päivänä olin pelaamassa Kerigolfin kenttää. 16. reiälla kaksi ensimmäistä palloa meni pitkälle mehtään, kolmospallo vasta pelissa. Noh,siitä välyältä kuudes lyönti vesemmalle metsään, siitä sain lyötyä itseni pois kiven yli, mutta olin yhä metsässä, ja sitten alkoi tapahtua, 60 degree kädessä ja pitchiä väylälle, mutta ei. Pallo kimposi mättäästä suoraan omaan jalkaan. Siitä sentään selvisin kahdella griinille ja kolme puttia ja tulokseksi 15.
Saman kentän kakkosväylällä oli pari viikkoa sitte pisin avaus kilpailu. No tottakai tiillä seisottiin Raimo kädessä, ja sitte livahti pallo autin puolelle, se siitä pisimmästä avauksesta. Tämän kruunaa vielä se että kun löin toisen pallon, joka lähti pienenä feidinä hieman metsän puolelle, sieltä se oti koivusta kimmokkeen takasinpäin raffiin, ja pallo oli pisin avaus kisan voittajan mitalla……….. 🙁 Jatkuu, tästä paikasta ajattelin lyödä itseni eteenpäin vain väylälle, no siinä lyöntiasentoon asettuessani pallo liikahti… Rankku ja pallo takaisin paikalleen. siitä chippi väylälle. Koska vielä silloin olin pistebogisarjassa, (kolme lyöntiä vielä pisteeseen), siitä otin Tiger linjan ja lähdin lyömään 200m puuvitosta metsän ja veden yli greenille, ja sinnehän se pallo tuli alas ja valui vain hieman yli. Siitä chippi neljään metriin. Tästä puttia kovaa ja keskelle, mutta meni vähän liian kovaa sillä pallo hyppäsi ulos keskeltä kuppia. Tästä siis ysi ja nolla pistettä.
Loppujen lopuksi etuysin kuuden paarin ansiosta sain tulokseksi 41pistettä (91 lyöntiä), ja olin seitsemäs! Myrkkyä teki sillä suunittelinjo voittopuhetta klubilla… Sinänsä huvittavaa, että jos tasoitukseni olisi ollut 0,1 alempi (oli pusottanut tasoitusta edellisenä päivänä), niin olisin ollut lyöntipelissä. Nettotulokseni lyönneissä oli 67, ja sillä olisin voittanut lyöntipelin kolmella lyönnillä. Miksi en pelannut edellisenä päivänä lyöntiä paremmin?
Hupaisia suorituksia on näköjään muillakin ollut. Näillä ei ykköseksi päästä, ja toivottavasti ei koskaan päästä niillä tulevillakaan.
-
JulkaisijaArtikkelit