Tuloksenteon ennustajia…

[Scoop]

Viimeisimmän Golf-lehden jutussa välineitä koskevista sääntömuutoksista (ss. 68-79) pisti silmään seuraava toteamus: ’Kun pallon saa hallitusti pysähtymään myös reikää karheikosta lähestyttäessä, väyläosumien ja kierrostuloksen välinen korrelaatio on…käytännössä kadonnut’. Aihetta on sivuttu monissa muissa golflehtien jutuissa (Bomb & Gouge) ja tietyssä mielessä myös ammattilaisiamme koskevissa analyyseissä (mm. draivin pituus vs. tarkkuus). Vaan mikä on totuus tilastojen valossa? Tsekkailin PGA:n (ja LPGA:n) tilastoja tämän vuoden kisoista, ja havaitsin seuraavaa: – sekä draivin pituus että tarkkuus (jotka korreloivat keskenään varsin vahvasti negatiivisesti) ovat tilastollisesti merkitseviä GIR:n ennustajia, ja selittävät siitä melkein 30%; pituus on kuitenkin vahvempi selittäjä, ja naisilla tämä korostuu selvästi – GIR selittää sekä puttien määrää että tulostasoa (average score); draivin osa-alueet eivät suoraan selitä tulostasoa – draivin pituus sen sijaan ennustaa myös birdie conversionia (eli missä määrin saa GIR-osumista aikaiseksi birkun), ja tarkkuus scramblingä (eli missä määrin saa missatuista griineistä huolimatta par:n tai paremman) – birdie conversion, scrambling ja puttien lukumäärä ennustavat kaikki tulostasoa – puttien määrä eniten – kaiken kaikkiaan näillä palikoilla selittyy vähän alle 70% tulostasosta; naisilla draivin pituus ja tarkkuus, GIR-osumat ja puttien lukumäärä selittävät yhdessä peräti 80% tulostasosta. Eli ei väyläosuman merkitys (keskimääräisesti) ole sittenkään ihan kadonnut. Yksinkertaistuksesta huolimatta luvuista voi vetää muitakin mielenkiintoisia johtopäätöksiä. Jos jotakuta kiinnostaa, laitan koko selitysmallin vielä ladattavana grafiikkana tuonne. Mallinnuksessa on luonnollisesti paljon aukkoja ja harhauttavia tilastoteknisiä riippuvuuksia, mutta ei se mitään 🙂

[Julkaisija]

Artikkelit