Tsemppausketju, HCP 20 -> 15 -> 10

[ts]

tepi62 kirjoitti: (16.9.2013 18:38:05)
Niinhän se menee, sama tulos eri tavoilla tai eri tulos samalla tavalla…ai nii ei se oikee golfis sovikaan!
Jos saan arvata, TS ollu hieman putteri kylmä/pitkät putit. TS sanokin jo miks KL kierros ollu chipaten parempi, tavallaan. Tuossa ollaan juuri siinä, että tärkeetä myös mistä ja minne sippaillaan. JOs jatkuvasti bunu välissä tai paksut ruohot, oioioi ja voih…
Forelta on vaan aika paljon kivempaa, omakohtasta kokemusta on 🙂
No toivotaa et jokanen lyönnin kohillee, ja nauttii tekemisestään. JOs ei pitää tehdä jotain muuta! Eikös?

Ei, vaan löin kaks luokatonta lyöntiä jotka aiheutti aika ison ketjureaktion ja niiden seurauksena 2 väylää +6. Molemmat tiiltä ja molemmat löyty.. valitettavasti. Neljästä muusta bogista tosin kaks tuli 3 putin avulla, yks veden kautta ja 1 chipistä, joita siis kierroksella oli kaikkiaan 1kpl. U/D siis 0/1. Olihan se putteri toki siinä mielessä kylmä, että yhtään birkkua ei sisään koko kierroksella, mutta monesti niitä joutu turhan kaukaa yrittämäänkin. Oikeen hyvällä chippipelillä oisin siis saanut pelattua upean tuloksen 81!

[Jaaski]

Vähän sitä nyt pitää tuuletella, kun pääsi tähän ketjuun nyt ’raamien’ sisään. Koko kauden sitä on odotellut, että saisi edes johonkin kuntoon avaukset, lähestymiset ja lähipelin samalla kierroksella. Viime viikolla alitin ekan kerran 90 lyöntiä ja sitä kautta händärikin tipahti alle 20. Eniten tyytyväisyyttä herättää se, että suoritus tapahtui Vuosaaressa, joka on ollut varsinainen peikko aikaisemmin.

Avauspeli ei kovin mallikasta ollut vieläkään ja avausprosentti väylälle 28 %, mutta hyvin sain pelastettua bogeja myös luokattomistakin avauksista. GIR kuitenkin itelle mallikas 28 %, putteja 32 ja chippejä 10. Kokonaistuloksena 6 paria, 8 bogia, 3 tuplaa ja vain 1 tripla. Tähän asti oon pelannut 10-12 väylää joko bogilla tai alle ja vastineeksi 4-6 vähintään triplaa.

Onneksi parannettavaakin jäi mm. 6 m eagle-putista parin säätö ja muutama parin metrin birdie putti.

[Tasamaan tuuppari]

Tasamaan tuuppari kirjoitti: (16.9.2013 14:23:11)

Millä tavalla mua tsempattais?

Koko talvi harjoittelua, lyönti hyvää, mutta tasoitus eiku nousee. Kruununa (lyöntipeli)kisa viikonloppuna, par 4:lla avaus satasen paalulla ja korttiin vakuuttava 11.

Saa vittuilla, sanan säilä on vapaa.

No nyt se s**tanan peli rupes toimimaan, 27.10. Avaukset kenttään, raudat suoria ja satasen sisältä oli ku ois tikkaa heittänyt. Huipennuksena kaks peräkkäistä lyhyttä par-nelosta, molemmissa nappi-avaus (W1/W3), lähestyminen wedgellä (AW/SW) metriin ja pallo pysää paikoilleen. Pikku tap-in ja eteenpäin.

Eikö tätä ois voinu heinäkuussa tapahtua?

[NuoriPeluri]

Vieläköhän joku törmäisi tähän keskuteluun? 🙂

14-vuotias innokas peluri oon, ja tasoitus on 6,8. Tasoituskehitys:
2010: 54
2011: 54
2012: 54
2013: 46
2014: 28,6
2015: 15,3
2016: nyt mennään heinäkuun puolivälissä ja tasoitus tuo 6,8
Tällä kaudella jo 95 kierrosta, 200 tavoitteena 😀

Yleensä väyläosumia 12-14/15
Griiniosumia 9/18
Putteja 32
Ja tulokset pyörii hailahtelevasti 75-82 välillä

Lähipeliä olisi tarkoitus treenata ja paljon, ja siirtää ensi vuonna tuo kentällä pelaaminen treenaamiseen.

[KL]

Väyläosumia paljon, mutta griiniosumia vähän. Miksi? Ovatko parkolmoset ongelma vai mistä kiikastaa? Muutenhan kehitys on ollut varsin hyvää ja historia noudattaa ns. kiinnostus- ja kasvukäyrää 😉

[ts]

Mä kiinnitin huomion samaan kuin KL ja siitä tietty nousee kysymys, että onko tuo lähipeli avain parempaan kun nyt jo pystyy noilla griiniosumilla tuollaista scorea pelaamaan?

14v kavereita on toki monen kokoisia ja voimatasoissa isoja eroja, mutta itse laittaisin tuon tilaston perusteella kyllä hakemaan lisää mittaa ja sen kautta griiniosumia enemmän. Osahan tuosta toki tulee varmaan kasvun myötä.

Eli keskity tuloksen sijasta lyöntien laatuun ja kaiken parantamiseen. Rakenna tavoitteet sellaisista kehityskohteista kuin draivin pituus/hajonta, lyhyiden rautojen osumatarkkuus ja pitkien rautojen toistettavuus. Tulokset kyllä paranevat siinä sivussa

[KL]

Vielä semmoinen huomio, että jos tulokset ihan oikeasti pyörivät välillä 75-82, niin tasoituksesi on selvästi lian korkea. Paitsi jos pelaat tosi alhaisen par-luvun kenttää.

[Kuuma putteri]

KL, tässä ketjussa 3 vuotta sitten oli kommenttisi:

KL, 16.9.2013 klo 20:14: ”Itse pelasin vuodet -96-98 tasoituksella 14,5-15,5, mutta vuonna -99 oivallettuani miten chipataan, tasuri putosi yhdessä kesässä 9,6:een. Mikään muu ei muuttunut pelissäni kuin chippitarkkuus.”

Muistatko miten ”oivalsit miten chipataan” – oliko se joku

– lyöntitekniikan, asennon, tai otteen oivallus?
– jotain tähtäyksessä
– jotain asenteessa tai keskittymisessä? (esim. itselläni jää aika paljon useammin lyhyeksi, kuin menee pitkäksi)
– mailojen käytössä? esim. entistä useammin nostavammalla mailalla, tai entistä useammin rullaamalla?

Itselläni tuntuu että olen ehkä suunnilleen samoissa kuin sinä 20 vuotta sitten.
Mun oma Hcp on nyt 15, chipit & putit ovat parantumassa. Uskallan nykyään luottaa ”alitajuiseen pituustuntumaan” enemmän kuin ennen, ja se on ruvennutkin toimimaan paremmin.

Mutta, tuntuu että itselläni on vielä joku läpimurto tekemättä chipeissä ja puteissa kuitenkin. Tai sitten mikään ”läpimurto” ei ole mahdollinen eikä tarpeellinenkaan, vaan kysymys on vaan tarkkuuden hieromisesta vähitellen paremmaksi.

Muuten itselläni kun on lyhyehköt lyönnit,

– väyläosumia on aika paljon, esim 5-8 per kiekka, lyhyillä draiveilla kun ei se mene niin paljon sivuun kuin pitemmillä, eikä sivujengat niin pahoja vaikka niitä tuleekin
– griiniosumia ei kovin paljon, esim 2-5 per kiekka koska joudun pitkillä par4 lähestymään jopa hybridillä.

[KL]

KP, se oli puhtaasti oivallus siitä, että chipattaesssa pitää ensin osua palloon ja vasta sitten ruohoon. Toisin sanoen opin, että chipattaessa lyhyitäkin matkoja tulokulma on aika jyrkkä.

Noista vuosista on kuitenkin aikaa ja käsitys chippaamisesta on laajentunut, mutta tuolla ajatusmallilla pääsin hetkessä eroon duffeista ja kylkkäreistä, mikä välittömästi näkyi tuloksissa.

[MOD Q8]

Toisin sanoen opin, että chipattaessa lyhyitäkin matkoja tulokulma on aika jyrkkä.

Voiko kulma olla jyrkkä jos yrittää bouncea käyttää?

[KL]

Voisiko tuossa tapauksessa kyse olla pitchistä?

[ts]

Q8

Voiko kulma olla jyrkkä jos yrittää bouncea käyttää?

Voi. Tosin olis mukava joskus kuulla jonkun määrittelevän tuon tulokulman. Kymmeniltä sitä kysynyt ympäri maailman mutta en vielä vastausta ole saanut, ainakaan tarkennuksiin..

[Jonesy80]

Huikea ketju, pistänpä oman historiani tähän mukaan.

2013: muutamia hassuja kierroksia green cardin lisäksi, ei jätettyjä kortteja, hcp54
2014: 20-25rundia, hcp31
2015: 65-70rundia, hcp15
2016: ~30 kierrosta takana, hcp12

Eli tällä hetkellä kamppaillaan singelin saavuttamisesta, ongelmana tuntuu olevan ettei saa mahtumaan samalle kierrokselle tarpeeksi onnistuneita väyliä. 12-15 väylää onnistuu pelaamaan 4-6 lyöntiä yli kentän parin ja sitten alkaa ylämäki, viimeiset 4-5 väylää mennäänkin tahdilla 6-10(!) yli kentän parin. Mistä ratkaisu tähän pään sisällä ylivoimaseen esteeseen?

[villera]

@JOnesy80:

Golfpsykologi Bob Rotella on joskus sanonut: ”Se että ei välitä tuloksesta ollenkaan on tilastollisesti yleensä parempi kuin se, että välittää siitä liikaa”. Todisteeksi kertoo tarinan yhdysvaltalaisesta yliopisto koripallovalmentajasta joka ei antanut pelaajiensa katsoa ottelun aikana tulostaulua, pelikelloa, eikä edes hyökkäysaikaa. Tuloksena oli joskus hyökkäysajan loppuminen, viime hetkien ”haamuheittojen” puuttuminen etc. Tosin – kolikon toisella puolella on viisi yliopistomestaruutta tällä filosofialla.

Sinulla selvästi on kyky tehdä tulosta ja händäri laskee vuosi vuodelta. Siitä se tuskin liiemmin on kiinni. Ehkä avain löytyy tuolta että hakee koko kierrokselle rentoutta niin, että kirjoittaa juu tuloksen korttiin, mutta ei ajattele sitä sen enempään. Sitten ei muuta kun lähipeli jiiriin, niin sieltä ne 7 alkavat rundit vielä tulee.

[Antsa1]

Itselläni tasoitus oli viime vuonne 24, joka oli jopa hieman alakanttiin.
Peli oli kovin ailahtelevaa joka osa-alueella.
Viime talvena osallistuin golfkurssille, joka kesti ~15 x 1h.
Kurssilla käytiin swingin perusasioita läpi (grippi, alkuasento yms).
Keväällä harjoittelin kymmeniä koreja rangella. Muutin myös rangeharjoitteluni aiempaan verrattuna niin että otan gripin ja alkuasennon aina uusiksi ja tähtään jokaisen lyönnin.
Tasoitus tippuikin heti ensimmäisillä kierroksilla 19:sta, mutta jäi junnaamaan paikoilleen. Peli on ollut monesti todella hyvää, mutta tullut paljon suuria romahduksia kesken kierroksen.
Sittemmin olen alkanut harjoittelemaan lähipeliä enemmän. Draiverilla olen alkanut harjoittelemaan niin että lyön vain yhden draivin, jonka jälkeen raudalla.
Nyt olen saanut todella paljon varmuutta draiveihin ja pitkiin rautoihin.
Nyt tasoitus taas tippui 3 kierroksen aikana alle 14:sta.
Menneellä viikolla pelasin Aulangon Everstin 82.
Vielä on puteissa paljon mahdollisuutta parantaa.

[Calex]

Golfpsykologi Bob Rotella on joskus sanonut: ”Se että ei välitä tuloksesta ollenkaan on tilastollisesti yleensä parempi kuin se, että välittää siitä liikaa”.

Oikein mukava harrastus golf on niinkin, että ei pidä kierroksilla mukana lainkaan tuloskorttia. Peli tuntuu huomattavasti keveämmältä, kun paineet johonkin tulokseen pyrkimiseen katoavat.

[Julkaisija]

Artikkelit