Toukat mukaan

[ta]

Minkäs ikäisenä ootte ruvennu raahaamaan jälkikasvua mukananne kentälle. Olis aikasta paljon helpompaa saada lomaanomukset vaimolta läpi, jos vois perustella pelimatkat laatuajalla lapsen kanssa.

[Minni]

Olisi tosiaan hauska kuulla. Oma nuorinmainen on 8v ja ainoa, joka osoittaa kiinnostusta golfista. Millä tavalla hänestä saa koulittua golffarin mahdollisimman aikasin mukaan kentälle.

[Parti]

Tässä kohtaa pitäisi malttaa olla riittävän epäitsekäs ja hoitaa homma lapsen ehdoilla. Kyllä aikuinen voi tietysti näyttää suuntaa ja töniä silloin tällöin jos lapselta puuttuu pitkäjänteisyyttä, mutta aikuisvetoisesti homma ei pitkällä juoksulla toimi.

Itse sain hyvän neuvon oman tyttäreni suhteen: Lapset viihtyy parhaiten ikäistensä seurassa. Siispä tytär osallistuu ensi kesänä junnujen golfleirille ja mahdollisuuksien mukaan viikottaisiin junnu-treeneihin.

Alkuperäiseen kysymykseen: Tytär tuli ekan kerran mukaan lyömään palloa yhdeksän vanhana. Green card suoritettiin viime kesänä 11-vuotiaana. Kyllähän tuolla kentällä nuorempiakin näkee.

[Macjorma]

Täysin samaa mieltä Partin kanssa. Lapset junioriharjoituksiin ja sitä myötä taitojaan kehittämään. Useissa seuroissa tämä on mahdollista jo ennen GreenCardin suorittamista. Ja toki myöhemminkin kannattaa osallistua harjoituksiin vaikka ei kilpapelaajan uraa havittelisikaan. Sieltä saa kuitenkin ammattimaiset perusteet hyvälle pelaamiselle. Tässä jos missä pätee, ’minkä nuorena oppii sen vanhana taitaa’.

Meidän seurassa nuorimmat junnuharjoittelijat ovat 7-8 vuotiaita ja jotkut suorittavat GreenCardin jo 9-10 vuoden iässä. Se jälkeen vaan iskän tai äiskän kanssa kentälle ja muutaman vuoden päästä huomaat, että ******* on taitavampi kuin kana.

Toki aina kannattaa muistaa, että tässäkin kantaa vain aito innostus. Innokaskaan isi ei voi väkisin työntää lastaan kentälle, päinvastoin se saattaa tappaa innostuksen koko lajiin. Ja totta on myös, että lapset pelaavat mielellään omanikäistensä kanssa, siihenkin pitää antaa mahdollisuus. Meillä juniori aloitti harjoittelun 10 vuotiaan ja 11-vuotiaana hänellä oli jo Green Card. Aluksi pelattiin enimmäkseen par-3 kentällä, koska lyönti on alussa lyhyt ja epäonnistuu usein, silloin ei tarvitse koko ajan kytätä takan puhkuvia aikuisia, niinkuin isolla kentällä joskus käy.

[Parti]

Lisäisin vielä kokemuksia omista virheistä:

Lapsesta ei välttämättä ole maailman hauskinta opetella rangella lyömistä isän valvovan katseen alla: Joka toisen lyönnin jälkeen kommentti:’lyö läpi’, ’älä pelleile’, ’käännä vartaloa’ jne jne.

Kommenteista 80% on vääriä ja loput 20% ehkä oikeita, mutta täysin hyödyttömiä kehittymisen kannalta.

Samaa metodia näkee usein sovellettavan yhtä huonolla menestyksellä aloitteleviin vaimoihin ja tyttöystäviin.

Vaikka osaa pelata ei välttämättä osaa opettaa…

[Joona Kajaala]

Oma poikani aloitti golfin 10 vuotiaana. Hän oppi perustekniikan Pron opissa, mutta ei ole koskaan sen jälkeen halunnut juniorivalmennukseen, koska ’yksi neuvoo yhtä ja toinen valmentaja seuraavana päivänä toista’.

Pelailu on ollut satunnaista, mutta lisääntynyt vuosi vuodelta. Tasoitus on pudonnut joka vuosi, mutta varmaan valmennuksessa olisi kehittynyt nopeammin. Tärkeintä on kuitenkin ollut, että golf on säilynyt hauskana. Nyt 16 vuotiaana poika pelaa vähintäin yhtä hyvin kuin kovasti harjoitteleva isänsä ja meillä on tosi mukavaa, kun pelaamme koko perhe, myös vaimo.

[Seppo Kujapelto]

Meillä homma toimi päinvastoin:

Vanhempi poika sillon 8v halusi pelaamaan golfia.

Etsiskely eri seuroista Helsingin länsipuolelta

vei Kurk:iin ( v 95 ) , jossa silloin oli erinomainen

junioritoiminta. Vaihtoehdot edestakaisin ajelua/

odottelua johtivat omien mailojen ostoon ja myöhemmin koko perheen pelaamiseen, joka jatkuu.

Molemmilla pojilla gc ollut 9 v:stä lähtien.

Myöhemmin joskus huvitti 1. teellä, kun ’papat’

kysyivät pojilta, pelaavatko he punaisilta vai mistä.

Avauksien jälkeen oli hiljaisempaa.

eli tarinan opetus:

Antakaa ammattilaisten hoitaa opetus ja olkaa

itse kuskeina

[Parti]

Ja täytyy muistaa ettei clubien kaikki juniori-valmennus tähtää kilpapelaajien kasvattamiseen vaan on myös muunlaisia, rennompia ryhmiä. Kunnia tästä valmentajille.

[Pulli-Paavo]

Meidän lasten golf ura alkoi viime keväänä poika oli 5.v ja tyttö 8v. Kysyimme omasta seurasta onko heidäni ikäisilleen opetusta, ei ollut. Kysyin omalta Proltani, joka opettaa muualla voivatko aloittaa noin nuorena? Vastaus oli mikäpä siinä ja siitä se alkoi. Koko kesä käytiin tunneilla ja molemmat oppivat perusasiat aikuisia nopeammin. Omalla kentällä kierrettiin par kolmosta ja heinäkuun lopulla suoritettiin kortit. Elokuun alussa oltiin Skotlannissa ja muksuilla oli mailat mukana. Syrjäisellä 9-reikäisellä kentällä kierrettiin pari kierrosta lapset mukana siten, että (lasten)pallo tiiattiin 150 jaardin merkille, josta he löivät avauksensa. Yhtään hapanta katsetta emme saaneet osaksemme, päinvastoin yllättyneitä ja hyväksyviä ilmeitä, uteliaita kysymyksiä ja kannustusta.

Eivät ne lapset ole yhtään niin innostuneita kuin vanhempansa, mutta lähtevät mielellään mukaan kun on yhteinen juttu, koko perheelle.

P.S. Kateeksi käy, miten luonnollinen on lapsen svingi, miten imitoimalla helposti he oppivat.

Pikkujätkän nyt 6v. itseluottamus on melko kohdallaan. Ensimmäisen oppitunnin jälkeen istui auton takapenkille ja kysyi:

’Äiti, onx se Taiger Boots niinku maailman paras pelaaja… golfissa?.’

Äiti: ’Kyllä se taitaa olla.’

Poika: ’Noo onx se koskaan Suomessa pelannu?.’ Äiti:’Ei ole tainnut pelata.’

Poika:’No tuliskohan se joskus?’

Äiti:’Jaa…a ehkäpä jonain päivänä’

Poika:’No, mä sanon sille, ota haaste vastaan’

[Julkaisija]

Artikkelit