-
JulkaisijaArtikkelit
-
Olen joskus miettinyt lukiessani näitä keskusteluja tältä palstalta, kirjoittajien asenteita ja tavoitteita golfin suhteen. Mitä te haette/tavoittelette golfista? Kuntoilua,harrastusta,kilpailu itsensä kanssa tai muiden vai tähtäätteekö ammattilaiseksi? Mikä teidät on laittanut valitsemaan tämän tyyppisen tavoitteen/asenteen. Itsestäni: En tähtää ammattilaiseksi, mutta händäri jonnekin 5-8 väliin. Siinä on minun pts. lyhyellä tähtäimellä tavoittelen kaverin päänahkaa tasoituksen suhteen. Kilpaileminen itseni kanssa taitaa siis olla oma tavoitteeni, mutta aina välillä häviää kyllä.
Tavoitteet korkealla ja asenne nöyrä sekä kärsivällinen.
Tasoitus yksinumeroiseksi jos ikää ja terveyttä riittää.
Oppimisen riemu olkoon paras palkintoni se ei nimittäin vie hyllytilaa,ei kaipaa kiillotusta ja se kulkee aina mukanani.
Kentällä kävely on mukavaa liikuntaa: ruoho on pehmeää astella eikä tartte verenmaku suussa painaa.
Käytyäni viime keväänä lajiesittelyssä golfi kirjaimellisesti imaisi mukaansa.
Olen singelipelaaja. Ja vasta nyt alkanut ottaa golfia ’tosissaan’, ennen vain olin pelailevinani.
Tavoitteet parille seuraavalle kaudelle:
– Lähipeliin terävyyttä harjoittelemalla (ensi kertaa…)
– Swingin tehostaminen, turhat pois. (prolta tunti parin viikon välein talven läpi. käydään läpi myös erityyppisiä wedgelyöntejä)
-Tätä kautta mahdolliseksi tekijäksi clubin src -osastoon?
Loppujen lopuksi gola taitaa kuitenkin olla laataikaa kavereiden kanssa! (?) Ryppyotsaisesti en peliin suhtaudu, mitä nyt joskus muheva hukkiputki vetää mielen matalaksi.
Tavoitteena singeli, siis pitkällä tähtäimellä. Tällä hetkellä pelaan 21 tasoituksella ja ensi kesänä on tarkoitus mennä selvästi alle 20:n. Katsotaan miten käy.
Asennepuolella olen pikkuhiljaa yrittänyt opetella kärsivällisyyttä ja tuoda harkintaa mukaan peliin…
Olen pelannut golfia yhden kokonaisen kesän, ja täytyy myöntää, että olen jäänyt totaalisesti koukkuun tähän lajiin. Toivottavasti tilanne ei pahene tästä enään, koska olisi vielä kuitenkin työ haittaamassa tätä harrastusta.
Viime kesänä sain nauttia loistavasta peliseurasta jokaisella pelaamallani kierroksella, ja juuri tämä sosiaalinen puoli tekee golfista niin viehättävän pelin kuin se on.
Toki pelillisiäkin tavoitteita olen itselleni asettanut eka kesänä sain händärin tiputettua 54 => 16,8 tavoitteeni oli tosin 15 rajan rikkominen.
Ensi kesänä händäri pitäisi saada tuonne kympin alle mielellään reilusti, johon toivottavasti on edesauttanut viikottainen halliharjoittelu, sekä etelän muutamat pelikierrokset.
Peliä tulee pelata pilke silmässä muut kentälläolijat huomioonottaen, kuitenkin kiireettä.
Olen harrastanut golffia nelisen vuotta, mutta takana on vasta kymmenisen täyttä kierrosta, jos sitäkään. En ole siis ollut järin aktiivinen, vaikka innoissani lajista olenkin (ja rangella viihtynyt).
Tasoitukseni on yhä täydet 54. Tavoitteeni on pelistä nauttimisen ohella jossain vaiheessa laskea hcp parinkymmenen tasolle vieraspelaamisen helpottamiseksi; keltaisilta pelaaminen olisi luonnollisesti myös ok. Pelaajana haluan kehittyä pikkuhiljaa, mutta en aseta itselleni suorituspaineita hcp:n suhteen.
Niin ja en osallistu kilpailuihin, joten sillä händärillä ei ole niin väliä…
Tavoite on kuten muillakin, päästä singeliksi. Tavoitteeseen päästäkseni pitäisi lähestymislyönnin tarkkuutta parantaa, chippiä tarkemmaksi ja hiekkalyöntiä varmemmaksi.
Viime kesänä tahtoi pw:tä isommilla raudoilla lyödyt lähestymiset karata liian kauaksi greenistä tai greenibunkkeriin.
Jotainhan tavoitteen eteen pitäisi tehdäkin, mutta toistaiseksi talviharjoittelu on jäänyt kahteen simulaatorikäyntiin ja puttailuun olohuoneen matolla:-(
Erään kuntogolfarin sanoja lainatakseni: ’Samaan aikaan kun ikätoverille hoitaja työntää sairaalan vuodeosastolla lusikalla puuroa suuhun, minä pelailen näitä golfkisoja’.
Tässäpä omakin tavoitteeni. Niin ja takaisin singeliin ja heti!
Kuten ’seniori’, edellä viisaasti totesi, terveys on elämässä hyvin tärkeä asia.
Kun joskus kuitenkin pitää kuolla, niin tapahtukoon se 80-vuotiaana, mustasukkaisen aviomiehen ampumana. Sitä odotellessa pelataan innokkaasti golfia….jospa vielä jonain päivänä saisi alle 70 lyönnin kierroksen (scratch’istä tietenkin).
Jo 15 vuotta golfia harrastaneena voin sanoa, että kiinnostus lajia kohtaan vain lisääntyy vuosi vuodelta oikealla asenteella. Alussa innostus on monilla suurta, mutta jotenkin kömpelön hallitsematonta. Liian äkkiä liian paljon ei ole hyväksi tässä lajissa. Se voi tulla kalliiksi tai innostus lopahtaa, kun huomaa, että kaikki ei onnistukkaan niin helposti. Olen myös huomannut sellaista, kun joku on saanut kaiken liian helposti (pappa or mamma betalar), on heti osakkeet, hienot mailat ym. pelit ja vehkeet ja vanhemmat pelaavat ja yrittävät innostaa kersaa pelaamaan, niin innostus ei tartu aidosti.
Näin sydäntalven aikaan on hyvä muistella, mikä golfissa oikeastaan viehättää. Itseäni viehättää ajatus kesäaamusta, kun heräät innostuneena ja huomaat, että ulkona on täydellisen kaunis, lämmin ilma ja edessä on jokin golftapahtuma esim. kilpailu tai kierros kavereiden tai puolison kanssa.
Saavuttuasi ajoissa golfclubille, hoidat ilmoittaumismuodollisuudet ja alat valmistautua tulevaan kierrokseen. Ylläsi on kiiltäväksi plankatut kengät, siistit housut ja pikeepaita. Mailasi ovat puhdistetut ja bägi täytetty kaikenlaisilla tarvikkeilla; on pallot, teet, greenihaarukka ja tietenkin juomaa. Kädessä on tiukka hanska, puhelin laitettu äänettömälle ja takataskussa on tuloskortti ja kynä. Mennessäsi rangelle lyömään muutaman veryttelylyönnin tervehdit vastaantulevia tuttuja ja tuntemattomia. Ilmassa on suuren urheilujuhlan tuntua. Vielä muutama harjoitusputti ennen ykkösteelle menoa.
1. teellä tavataan kanssakilpailijat, joita tervehditään kädestäpitäen. Jännitys lähenee huippuaan, kun tulee oma vuoro astua kehiin. Tässä on mielestäni golfin hienous. Jos avauslyönti onnistui, suurin jännitys on laennut, jos ei – se onkin sitten toinen juttu.
Hyvä Tommy!
Juuri näin se on. Golf on jotain suurta kaiken tuon materiaalin takana ja kuitenkin vain peli.Itselläni on kaksi tavoitetta – lyhyellä tähtäimellä alentaa tasoitusta yksinumeroiseksi ja pitkällä tähtäimella oppia pelaamaan. Eli laajempi lyöntivalikoima ja kokonaisuus haltuun.
Voiko golffia tuon paremmin enää luonnehtia, loistavaa ! Poikani kattoo tuolta huoneensa ovelta miksi iskä melkein poraa draiveri kädessä…
Tavoitteet jopa kilpailumielessä korkealla – omat rajat aion katsoa. Yritän oppia ’järkipeliä’. Enimmäkseen golf on kuitenkin henkireikä, joka toimii vastapainona mm. työasioille.
Olen pelannut myös 15 vuotta tätä jaloa peliä. HCP tällä hetkellä himpun alle yhdeksän. TA:n kirjoitus osui naulan kantaan. Olen luvannut itselleni joskus, ja sanonut sen myös ystävilleni ääneen; Jos joskus lähden golfkentältä pahoilla mielin(pahalla päällä) pois, en tule koskaan takaisin. AINA löytyy jotain positiivista joka kierroksesta. Että tällä asenteella…
Tavoitteena pysyä singelinä, kannustaa vaimoa vielä parempiin golfsuorituksiin ja olla mukavana peliseurana niin omalla, kuin vieraskentillä.
mulle riittää oikein hyvin jos voitan parina seuraavana vuonna seuran mestaruus kisat ja voitan melkein joka kerta vakio pelikaverini kun kun on panoksia pelissä… ja tietenki tasotus alle 10… noista on ihan hyvä lähtee!!
Itse aloitin golfin suht nuorena (15v), ja nyt 6,5v tuon jälkeen innostus on korkeammalla kuin koskaan. Peli kehittyy koko ajan (niin kuin pitääkin), ja jo kauan sitten asettamani tavoite tuntuu realistisemmalta kuin koskaan.
Ei, tavoitteeni ei ole tulla ammattilaiseksi, en niin hyvä tule koskaan olemaan, että ammattia golfista saisin (no, ehkä opetuspuolella). Mutta tavoitteena on aina (melkein alusta asti) ollut olla mahdollisimman hyvä pelaaja ja valjastaa koko potentiaalini golfissa käyttöön. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että tavoitteeni on pystyä pelaamaan parin pintaan jatkuvalla syötöllä eli olla scrach-pelaaja.
Toinen tavoite, jonka ensin täytyy täyttyä ennen kuin voin olla scr-pelaaja on hermot. Tavoitteena kehittää myös tuota mentaalipuolta, siis meinaan, että tapana mokeltaa kilpailukierrokset aivan lopussa -> eivät aivot kestä painetta…
Mulla on tavoitteena tehdä kolme holaria samalla kierroksella… Siinä on tavoitteet jo tarpeeksi korkealla… En ole vielä yhtään kylläkään tehnyt, johtuneeko huonosta tuurista?
Tavoite on tietysti suomalaiskansallinen: ’Parhaani yritän, katsotaan mihin se riittää’
Tottapuhuen tavoitteena on sellainen taso, että golf tuntuu mukavalta. Niin että useimpia lyöntejä ei tarvi hävetä. Golfia kun joutuu pelaamaan porukassa. ’Jumankekka kyllä minä vielä lyömään opin’.
Joskus vuoden sisällä oli Hesarissa juttu ukosta joka teki holarin 101 vuotiaana. Lehdessä oli vielä kuvakin äijästä.
Silloin ajattelin, että tämän ennätyksen rikkominen olkoon tavoitteeni.
Toivottavasti mailatekniikka on kehittynyt niin, että voisin 102 vuotiaana tehdä holarini komeasti par nelosella.
Sitä odotellessa on vielä useampi mukava kierros edessä!!!
Nyt on potkua!!!
Verrattuna eräisiin muihin keskusteluavauksiin tällä palstalla, tässä puhutaan positiivisesti asiaa.
Sanoisin, että Senior ja Jylan ovat jäljillä. Golf on mukava, vaikka haastava harrastus. Ja toivoisin voivani pelata sitä sitten joskus eläkkeelle jäätyäni ja siirtää sitä puuronsyöttövaihetta mahdollisimman kauas. Ihminen tarvitsee sekä liikuntaa, että sosiaalista kanssakäymistä. HCP voi olla mitä on. Ei sillä tässä iässä aloittaneelle ole muuta merkitystä kuin se, että pääsee vieraskentille välillä kuokkimaan. Pelitaito tietysti pitäisi saada sellaiseksi, että kehtaa mennä pelaamaan kaikille kentille.
-
JulkaisijaArtikkelit
Esillä 21 viestiä, 1 - 21 (kaikkiaan 21)
Esillä 21 viestiä, 1 - 21 (kaikkiaan 21)