26.3.–2.4. - Live Scoring - Seuraa suomalaisten menestystä

[6][5]
KilpailuaSuomalaista

Suomen vaikein par4?

Etusivu Foorumit Yleistä Suomen vaikein par4?

Esillä 25 viestiä, 1 - 25 (kaikkiaan 33)
  • Julkaisija
    Artikkelit
  • prp

    linkki videoon

    Tein videon YouTube-kanavalleni Mika Kyllönen Golf Lakeside golfin Pirunpellolta ja sanoin siinä, että Pirunpellon nelonen on suomen vaikein Par4. Aiheesta on syntynyt hyvää keskustelua. Mistä löytyy suomen vaikein par nelonen? Mikä on monstereiden monsteri ja pienet perustelut.

    Pirunpellon nelonen on n.350m pitkä pieneen ylämäkeen. Väylä on kapea metsäränni ja avauksen alastuloalue on pieni. Griini on ihan tavallinen, mutta jos sen missaa, tila loppuu lähes välittömästi.

    Peuramaan Porkkalan 16 on 335m pitkä väylä jyrkkään ylämäkeen. Outti vasemmalle koko matkan, metsä oikealla koko matkan. lähestyminen lyödään usein vaikeasta asennosta pienelle kakstaso griinille.

    Vaikeitahan nuokin ovat…Tosin vaikeus voi aiheutua jossain määrin pelin ulkopuolisista seikoista. (esim. sokkoväylä tai-lyönti jne.)

    Kun halutaan peliväylän vaikeudella huomioida pelaajan taidolliset edellytykset kokonaisuudessaan nousee esille myös par-4 reiän pituus jne.
    – esimerkiksi par-4 reikä muuttuu huomattavan haatavaksi pelkästään sillä jos pituutta on reilut 400 metriä.
    – jos vielä (esim. toisella päälle lyöminen) edellyttää avaukselta sopivan mittaisen vesiesteen tms. ylitystä, alkaa tavallisella tuupparilla olla jo hieman vaikeuksia par-tuloksen tekemisessä.

    Tarkoitan tällä sitä että vaikeksi katsottavallla väylällä pelaajan tulee ihan oikeasti osata lyödä sekä pitkälle että tarkasti.
    – ammattilaisille tämä ei ole mikään temppu, useimmat kykenee lyömään myös par-5:et päälle kahdella.

    Sekin on hyvä huomioida ettei vaikea tarkoita suinkaan samaa kuin hyvä. Eikä pelkkä pituus tarkoita vaikeaa.
    – hyvä ja vaikea on mielestäni sellainen väylä joka tarjoaa reilun ja selkeän risk@reward vaihtoehdon pelaajalle.
    – esimerkkinä vaikka tämä avausväylä takatiiltä pelattuna.

    Hyvät vaikeat väylät ovat mielestäni risk & rewardeja, joissa voi taktiikalla vaikuttaa omaan peliin. Sitten on väyliä, jotka on vaikeita, mutta lay outiltaan idioottimaisia. Jos jätetään jälkimmäiset pois ja mietitään väylää, joka on pelkkää riskiä, ei rewardia, mutta silti pelattava ja fiksu kaikilta tiiltä, tulee mieleeni nopeasti yksi. Kerigolfin seiska on vain 390m bäkäriltä, mutta metrejään pitempi. (ei siis lyhyt, mutta esim Kytäjä SEllä on 5 yli 400m pitkää nelosta) Koko väylä vedetään tiukkaan ylämäkeen ja vasemmalle missattu avaus on helposti katveessa ja oikealle missattu pomppii helposti oikealle metsään tai outtiin. Ja jos sen metsän vasemman kulman yli haluaa avata, jotta greeni avautuu paremmin, niin pitää kyllä piiskata palloa aika kovaa. Kakkoseen joutuu helposti ottamaan keskipitkää tikkua ja lähestymään isohkolle greenille, jonka vasemmalla puolella on rotkomainen kuoppa, jota greeni tavallaan syleilee. Oikealle tai taakse ei kannata missata, koska sitten seuraava on helposti siellä rotkossa. Lyhyeksi voi onneksi jättää ilman, että hra Fream siitä rankaisee. Tältä väylältä kun poistuu par kortissa, niin tuntuu paremmalta kuin normi birkku. Bogiinkin voi aina olla varsin tyytyväinen vaikka tasoitus olisi plussan puolella.

    Ruukkigolfin kakkonen?
    Off-chamber mutka ennen jyrkkää ylämäkeä.

    Kai se riippuu aika monesta tekijästä, kuten miltä tiiltä pelaa ja mikä on lipun sijainti skä tietenkin olosuhteista. Esimerkiksi Nordcenterin Fream 17 on melko vaikea, etenkin takatiiltä, vastatuuleen ja jos lippu siellä oikeassa nurkassa pumppukopin lähellä. Mutta eihän sitä ole pakko kakkosella lipulle yrittää ja tuhota kierrostaan – kakkonen veden lähelle, kolmonen lipulle, putti ja par korttiin 🙂

    EGS:n 13 (lähes aina) vastatuuleen satulan muotoiselle griinille on kyllä ihan riittävän haastava 🙂

    Subjektiivisesti (kisat takaa) arvioiden vaikeimmat mitä tulee mieleen nopeasti
    kategoria ”selviäispä bogilla”
    – Paltamon 12 takaa vastatuuleen, toimivin ratkaisu oli lyödä oikealle ja ottaa droppi sivuvestesteestä jos meni läpi
    – EGS 13 griinirempan jälkeen varsinkin ja ennen nykyistä siivousta
    kategoria ”bogi aika saletti”
    – Kytäjä SE 1,7, 8 (menee ihon alle)
    kategoria ”helppo vaikea” eli reilu, mutta aina paha ja par vaatii useamman hyvän suorituksen mutta bogin saa ”helposti” vaikka vähän kyntää
    – Tali 2.

    Niiltä kentiltä, joilla paljon pelattuna (> 100 kierrosta) eli Nokian molemmat kentät, Linna ja Pickalan kaikki kolme kenttää ylivoimainen ykkönen vaikeudeltaan on nykyisellään NRG/River nro 14. Viimeisenä neljänä kautena olen kiertänyt Riverin kunakin kahdeksan kertaa paitsi tänä vuonna seitsemästi ja tämän reiän tuloskeskiarvot ovat (2017:6.00, 2018:5.25, 2019:5.85, 2020: 6.14). Koko kauden tuloskeskiarvoni kaikilta pelaamiltani rei’iltä on noin +17 eli tällä reiällä tullut lähes joka vuosi +1 takkiin suhteessa perustulokseen.

    Noiden neljän vuoden ja 31 kierroksen aikana ei yhtään birkkua, 3 paria, 11 bogia ja tuplia tai sitä huonompia 17.

    Väylän tekee hankalaksi:
    – avaukselle ei ole ”turvapuolta”; oikealla metsä, vasemmalla jyrkkä rinne ja oikein vasemmalla vesieste (ei kylläkään tämä juurikaan pelissä)
    – liian lyhyt avaus (ja hieman oikealla) jää katveeseen ja liian pitkä menee puhki rinteeseen, josta hankala jatkaa
    – vaikka avaus olisi väylällä, kakkoslyönti lyödään 110-140 m:istä tulosuunnassa kapealle korotetulle griinille, edessä bunkkerit; jos lyöt edes hieman yli, pallo valuu n. 1-1,5 m:iä alemmalle tasolle, josta joutuu chippaamaan itsestä poispäin jyrkästi viettävälle griinille, joka valuttaa pallon helposti bunkkeriin (tai jos olet liian varovainen valuttaa pallon takaisin)
    – vaikka kakkonen olisi griinillä, putti yhtään kauempaa voimakkaasti kallistuvalla griinillä on vaikea saada metrin sisään kupista; yläpuolelta tullen ei oikeastaan millään, kun griini kesänopeudessa
    – vaikka eka putti olisi metrin sisällä, toinen putti melkein välttämättä jyrkästi breikkaava (sivusta tullen breikki 1 m:in matkalla 30-40 cm) ja taas yläpuolelta tullen päätyy helposti kauemmas lipusta kuin mistä putti lähti.

    Olivat kuulemma mestiksissä (en ollut mukana) sijoittaneet vielä lipun niin, että puttaamalla pääsi aika helposti bunkkeriin. Niinpä näytti seniorisarjassa olleen aika paljon kaseja tällä väylällä ja oli varmaankin kisojen vaikein reikä kaikissa sarjoissa.

    Aika yleinen pelikirja on pelata kakkonen griinin oikealle puolelle niin, että pääsee chippaamaan griinin pituussuuntaan, mutta tässäkin kakkosen mitta on aika tarkka ja chippi vahvasti oikealta vasemmalle ja vastaan nousevalle griinille on lievästi sanoen konstikas.

    Yleensä enemmän jotain reikää pelaten löytää toimivan pelikrjan, mutta tälle sitä en ole löytynyt.

    Pappa ja NRG/River nro 14: En ole pelannut, mutta kuullostaa siltä, että greeni on muotoiltu vähän överiksi. Ei reilua. Popon tekemä?

    NRG/River #14 on alkuperäisiä griinejä yli 30 vuoden takaa. Tosin sitä muotoiltiin ”helpommaksi” silloin, kun kenttää edellisen kerran laajennettiin 18 + 9 -reikäiseksi. Sitä ennen silloiselle ihan mahdottomalle ”sianselkä”-griinille pelattiinkin nykyistä Rock #16 -väylää pitkin, mutta vastakkaiseen suuntaan.

    LB: Koskas golf reilua on ollut?! Mutta kyllä tuo griini on sieltä muotoillummasta päästä, varsinkin kun päästtää kunnon kesänopeuteen tai peräti mestisnopeuteen.

    Tuo väylä on melko vanha. Kuului ennen Rockin rakentamista NRG:een ”pääkenttään”. Griini on muistaakseni vieläkin vanhempi. Joskus 90-luvulla tai jopa 80-luvun lopulla muistaakseni sille pelattiin nykyisen Rock 16 kautta par viitosta, mutta silloin lähestyminen oli griinin ”pitkästä” suunnasta eli sivusuuntainen kontrolli riitti, pituussuunnassa oli erehtymisen varaa. Kun oli par 5, yleensä myös lähestyttiin jonkin verran lähempää. Eli en tiedä, kenen alun perin suunnittelema ja onko joku sittemmin muokannut.

    Tämä on niitä hyvin harvoja (ellei ainoa) reikä, jolla tiillä ottaisin tuplan ja siirtyisin seuraavalle reiälle.

    Mutta kannattaa käydä paikan päällä – ehkä tuo on vaan mun henkilökohtainen ongelmani. Reikä on strokattu Riverin toiseksi vaikeimmaksi. Vaikeimmaksi strokatulla, reikä 10, minun tuloskeskiarvoni on noin 0.7 lyöntiä parempi kuin tällä reiällä 14.

    [Pieni korjaus dataan: vuonna 2019 kierroksia oli 7 ei 8 ja statistiikka neljältä vuodelta on 3 paria, 10 bogia ja 17 tuplaa tai isompaa.]

    Tapiolan 15. tuli vielä mieleen, bogi korttiin ja äkkiä pois paikalta.

    #1323034 Vastaa Ilmoita asiaton viesti

    Pickala Seaside 15, 324m pitkä keltaiselta tiiltä. Avaus periaatteessa helppoa mutta hyvällä tuulella menee liian pitkälle ja heinikosta pitäisi jatkaa ylämäkeen sokkogriinille.

    Muistan kun aikoinaan alkuperäisen Peuramaan Porkkalan väylä 6 aiheutti valituksia. Pitkä Par4 ja griini oli suojattu koko leveydeltään bunkkerilla eli pallo oli käytännössä pakko lyödä ilmassa perille asti. Lisäongelmaa aiheutti silloin ja aiheuttaa edelleenkin vesiesteet molemmin puolin väylää ja mitä pidemmälle avaat sen kapeammaksi väylä käy. Kaiken lisäksi väylä on kallistettu oikealle jolloin pienellä fade-kierteellä pallo pomppaa normaalia enemmän oikealle ja rullii varmasti veteen. Todella pitkälyöntiset tosin voivat lyödä tuon oikeanpuoleisen vesiesteen yli jolloin väylän oikea reuna on käytettävissä ja helpottaa lähestymistä griinille.

    Omasta mielestä moni vaikea par4 helpottuu kun otetaan nöyrästi rautamaila/hybridi avauksessa käteen sen driverin sijasta. Lyhyemmällä avauksella päästään todennäköisesti lyömään paremmalta alustalta toinen lyönti, kuten esim. Porkkalan 16 väylän olen pelannut neljällä lyönnillä avaamalla r7:llä, lyömällä toisen lyönnin myös r7:llä ja sitten lähestyminen griinille ja putti sisään. Oleelista sillä väylällä on se mistä pääsee lyömään sen toisen lyönnin, mäen alta tasaiselta vaiko sieltä rinteestä mikä on aina haastavaa varsinkin kun metsä on molemmin puolin väylää.

    #1323061 Vastaa Ilmoita asiaton viesti
    Nimetön

    Lakiston 5? Ainakin se on mälsä. Varsinkin ennen korjausta, mäellä kupera griini jossa pallo ei tahdo pysähtyä vaan valuu pois.

    #1323218 Vastaa Ilmoita asiaton viesti

    Hirvihaaran 5 väylä, par4 jossa dogleg ensin vasempaan ja sitten oikeaan. Avauksen voi lyödä vasemmalla olevan metsän yli, mutta alastulo ei ole nähtävissä, kannattaa varmuuden vuoksi lyödä varapallo pitkän raffin vuoksi. Greenille lyödään sokkona, erittäin ikävä väylä…..

    #1323230 Vastaa Ilmoita asiaton viesti

    Hirvihaara 5, Himos 11, Muurame 2, Pickala Forest 12…

    #1323240 Vastaa Ilmoita asiaton viesti

    Omalta osaltani vain hyvin pieni osa Suomen par 4 väylistä tullut pelattua, mutta niistä jotka olen pelannut ääneni menee Tapiolan väylälle numero 15. Keltaiselta tiiltä 394 metriä. Avaus sinänsä on ongelmaton, mutta kakkoslyönti griinille on käytännössä mahdoton ellei avauslyönti kanna vähintään 250 metriä. Paras par-mahdollisuus klubipelaajalle on siis välilyönti voimakkaasti kapenevalle väylälle ja sen jälkeen vaikea pitci ojan yli bunkkereiden suomaamalla griinille.

    Luulen että väylä on takatiiltä pelaavalle pitkälyöntiselle huippupelaajalle kohtuullisen helppo, mutta tavalliselle klubipelaajalle se on kyllä erittäin vaikea.

    #1323269 Vastaa Ilmoita asiaton viesti

    Tapiolan 15 väylä on todella vaikea. Jos erittäin hyvän draivin jälkeen jää lähestymiseen matkaa 150-170 niin pallo on melkein aina jalkojen alapuolella ja pallon saaminen ihan yli viheriölle on hyvin vaikeaa.

    #1323270 Vastaa Ilmoita asiaton viesti

    Edit: ojan yli viheriölle.

    #1323691 Vastaa Ilmoita asiaton viesti

    Heitän tarjolle Varsinais-Suomesta Maskun Puiston 7:n (vanhan layoutin 6.).
    Visuaalisesti ”hieno”, tarjolla olevat vesiesteet näkyvät mukavasti tiillä.
    Jos pelaajalla on hihassa 200-220m kantava korkeahko avauslyönti pienen drawn höystämänä, on laskeutumisalue aika leveä, muissa tapauksissa ei.
    Kakkoseen myös tarjolla veden ylitystä ja helmenä hyvää kolmen putin potentiaalia tarjoava griini.

    #1323695 Vastaa Ilmoita asiaton viesti

    Kannatus Kankaisten Puisto 7:lle. Joskus hienoja par-tuloksia, mutta useimmiten neljän ryhmästä ainakin yksi pallo veteen. Oma ”ennätys” 13 lyöntiä.

    #1323697 Vastaa Ilmoita asiaton viesti
    Nimetön

    Ringside 15.

    #1323721 Vastaa Ilmoita asiaton viesti
    prp

    Kannatus Hirvihaaran vitoselle. Ainutlaatuinen väylä.

    Vaikeus muodostuu useasta tekijästä. Oman kokemukseni mukaan järkevällä tavalla vaikeita väyliä löytyy Kytäjän molemmilta kentiltä useita. Niille on luonteenomaista mm. seuraavat tekijät:
    – pituus (riippuu toki miltä tiiltä pelaa, mutta taitojen mukaan valitulta tiiltä tämä pätee kaikille)
    – esteiden sijoittelu, erityisesti väyläbunkkerit avauslyönnin putoamisalueella
    – kohotetut griinit, jotka lisäävät väylän nimellismittaa, pitää lyödä perille, rullilla ei pääse
    – griinien false front, joka palauttaa lyhyet lyönnit takaisin väylälle
    – griinien suojana olevat bunkkerit, jotka rajoittavat turvallisia lähestymissuuntia
    – griinien kovuus, pallo ei tahdo pysähtyä
    – griinien nopeus ja muoto, putteja tulee herkästi useita

    Tällaiset väyät tarjoavat haasteen, mutta rohkaisevat myös pelaamaan rohkeasti.

    Samoja piirteitä oli myös tämän vuoden US Open kentällä, joka tiettävästi on arvioitu maailman 3 vaikeimmaksi kentäksi.

    Vaikeus ei siis synny keinotekoisista ratkaisuista ja kikkailua vaativista lyönneistä, vaan oikein tehdystä kenttäsuunnittelusta. Pelaaminen ei myöskään tunnu ahdistavalta, vaikka lopulta tuloskorttiin saattaa lyöntejä tulla yllättävän paljon.

    Melkein kaikki väylät ovat vaikeita jos ja kun nykyään lyönnit ovat vielä lyhyempiä kuin joskus aikoinaan ja jokainen normaali lyhyt 340-350 metrinen par nelkku on vaikea kun joutuu tuleen pitkällä mailalla ja on ihan eri asia kun kaveri tulee sändillä greenille alle satkusta.
    Seiskalla alkava on ollut hyvä ja kasilla alkava huono.
    Ei montaa hyvää ole enään ollu.
    Hyviä kelejä kaikille.

Esillä 25 viestiä, 1 - 25 (kaikkiaan 33)
Vastaa aiheeseen: Suomen vaikein par4?

Etusivu Foorumit Yleistä Suomen vaikein par4?