-
JulkaisijaArtikkelit
-
Suomalaiset jäivät todella kauaksi kärkimaista EM-kisoissa. Tasoerot tulivat hyvin esille kun pelattiin joukkuekilpailua. Suomalaiset jäivät yli 40 lyöntiä voittajille. Suomen joukkueesta oikeastaan vain Heikki Mäntylä pelasi jonkinlaisen tuloksen (+2 kahden kierroksen jälkeen). Kenties pitää vaan hyväksyä maantieteelliset realiteetit. Meillä pelikausi kestää vain hädintuskin puolivuotta. Muualla lahjakkaat nuoret pelaajat pääsevät takomaan palloa ympäri vuoden nurmen päältä. Tanskalaisilla ja ruotsalaisillakin on jo hieman paremmat olosuhteet, Suomeen verrattuna. Vaikkeivat mitenkään loistaneetkaan tämän kertaisissa EM-kisoissa.
Ei pidä hyväksyä maantieteellisiä realiteetteja. Pelikausi on lyhyt, mutta oikein jaetulla harjoitteluohjelmalla ja ulkomaan leireillä voidaan päästä hyviin tuloksiin. Jos Suomesta halutaan kilpagolfissa menestyksekäs maa, pitäisi panostaa siihen, että saadaan enemmän liikunnallisesti lahjakkaita nuoria lajin pariin ja luodaan seuroihin alusta asti tehokkaat valmennusohjelmat junnuille. Jos nyt alettaisiin kovan luokan panostus, kymmenen vuoden päästä voitaisiin saada tuloksia.
Miksi Suomen pitäisi menestyä kilpagolfissa?
Miksi lahjakkaiden nuorten pitäisi valita lajikseen golf eikä se jokin muu laji, joka heitä itseään kiinnostaa? Toki menestyä saa jos välttämättä haluaa, mutta ei siihen kai mitään kansallista velvollisuutta ole?
Huippu-urheilu on loppujen lopuksi vain viihdettä massoille oluenjuonnin lomassa. Jos ei viihdettä löydy urheilusta, laitetaan joku lavalle orkesterin kanssa laulamaan jotain, ja lopputulos on aivan yhtä hyvä.
Kansantaloudellisesti suurin tuottava merkitys golfilla on siinä, että muutama kymmenen tuhatta keski-ikäistä suomalaista ulkoilee kerran-kaksi viikossa 4-5 tuntia raikkaassa ilmassa omalla kustannuksellaan. Jos joku suomalainen alkaisi menestyä golfissa, sama porukka istuisi senkin ajan television edessä kehittämässä ylipainoa ja pahentamassa erilaisia liikuntaelinten vaivoja.
Miksi Suomen pitäisi menestyä kilpagolfissa?
Miksi lahjakkaiden nuorten pitäisi valita lajikseen golf eikä se jokin muu laji, joka heitä itseään kiinnostaa? Toki menestyä saa jos välttämättä haluaa, mutta ei siihen kai mitään kansallista velvollisuutta ole?
Niinpä, siksi kirjoitinkin:
Jos Suomesta halutaan kilpagolfissa menestyksekäs maa,…
Kansantaloudellisesti suurin tuottava merkitys golfilla on siinä, että muutama kymmenen tuhatta keski-ikäistä suomalaista ulkoilee kerran-kaksi viikossa 4-5 tuntia raikkaassa ilmassa omalla kustannuksellaan.
Kansantaloudellisesti suuri merkitys voisi olla myös sillä, että huolestuttavaa vauhtia lihovat nuoret saataisiin golfaamaan ja pitämään huolta kunnostaan laajalla joukolla. Tosin melkein mikä tahansa muukin urheilulaji (liikuntalaji?) ajaisi saman asian, aivan kuten keski-ikäistenkin kohdalla.
Tässä olen vähän samoilla linjoilla VP:n kanssa ja siihen vihjasin jo avauksessa.
Golf on aika tyypillinen kesälaji, joten harrastuksen lähtökohdat ovat meillä luonnollisesti (ja luonnon ansioista) hankalammat kuin siellä missä lajia voi harrastaa ympäri vuoden.
Voisi oikeastaan tehdä vertauksen suoraan vaikkapa jalkapalloon. Siinäkin Suomen maajoukkue pysyy sinnikkäästi maailman rankingin sijoilla 40 – 50. Käytännössä maajoukkueella ei ole minkäänlaisia mahdollisuuksia päästä esim. EM-, tai MM-kisoihin.
Talvilajeissa tilanne on jo paljon helpompi. Siellä Suomi loistaa maailman valioiden joukossa. Ehkä miesten hiihtova lukuunottamatta. Kovapäisyyttä vaativissa lajeissa, kuten esim. mäkihyppy, ollaan ihan ehdotonta eliittiä.
Mutta kuten VP jo aiemmin perusteli, harrastuksena golf on mitä parhain.
Nuorena pitää käydä jääkiekko/jalkapallokentällä potkittavana ja hakattavana ja näyttämässä keskisormea vastustajille, toimitsijoille ja mahdolliselle yleisölle, aikuisella iällä tämä urheilun tarve vähenee, jolloin voi siirtyä aerobisten harrastusten pariin.
Te ette tiiä mitään! EnoAntsa se on ainoa joka puhuu asiaa ja minullakin on melkoisen paljon kokemusta näistä jutuista. Hyvä Eno, Jatka samaan malliin!
Kyllähän tuossa täytyy muistaa, että Suomi oli mukana kärkimaihin verrattuna erittäin nuorella ryhmällä. Noissa kinkereissä kokemus on kovaa valuuttaa.
EnoAntsa tuossa peräänkuulutti panostuksen aloittamista. Kyllä sitä panostusta on tehty jo useita vuosia ja merkkejäkin alkaa näkyä. AIka kovia kiinnityksiä yliopistoihin on muutama pelaaja saanut. Mutta se 10 vuotta ei vaan vielä ole täynnä 🙂
Pohjan kapeus on kuitenkin rajoja asettava tekijä. Kotimaan ammatilaisgolfin taso on vielä sen verran matala (joskin tehnyt huikean nousun esim 5v takaisista ajoista) että kaikkien kärkipään amatöörien on kannattanut siirtyä paidattomien osastolle, vaikka eivät pelaisi kuin kotimaan kiertuetta. Taloudellisesti se on siis ollut parempi vaihtoehto kokonaisuutena. Kun ammattilaisgolfin taso nousee, ei siirtyminen olekaan enää niin houkuttelevaa. Kun pelipaikkoja ja tienestejä ei ole tarjolla, alkaa alapuolelle muodostumaan kovatasoisten amatöörien joukko, joka liiton tuella pystyy harjoittelemaan ja pysymään amatöörinä.
Tässä lajissa kun vuodet tekevät tehtävänsä. Pitää malttaa. Sekä pelaajien, valmentajien, että myös muun ympäristön.
Golf on aika tyypillinen kesälaji, joten harrastuksen lähtökohdat ovat meillä luonnollisesti (ja luonnon ansioista) hankalammat kuin siellä missä lajia voi harrastaa ympäri vuoden.
Luonnonolosuhteilla on tietysti osansa, mutta läheskään kaikkea ei voida pistää sen piikkiin. Sanoisin, että perinteillä ja kulttuurilla on suurempi merkitys. Ruotsissakin on Keski- ja Etelä-Eurooppaan verrattuna huonot olosuhteet golfin pelaamiselle, mutta silti ruotsalaisten joukosta löytyy useampia huippuja kuin vaikkapa Sveitsistä, Itävallasta, Italiasta tai monesta muusta maasta. Norjassa on lähes yhtä hyvät olosuhteet golfin kannalta kuin Ruotsissa, mutta norjalaiset huiput loistavat poissaolollaan. Lajin harrastajamäärät korreloivat aika hyvin menestyksen kanssa. Joku Etelä-Afrikka saattaa olla poikkeus. (Minulla ei tosin ole mitään tietoa, kuinka paljon Etelä-Afrikassa on golfareita.)
Voisi oikeastaan tehdä vertauksen suoraan vaikkapa jalkapalloon. Siinäkin Suomen maajoukkue pysyy sinnikkäästi maailman rankingin sijoilla 40 – 50. Käytännössä maajoukkueella ei ole minkäänlaisia mahdollisuuksia päästä esim. EM-, tai MM-kisoihin.
Myös jalkapallon harrastajamäärät ovat Suomessa pienet verrattuna Euroopan huippumaihin (tai yleensä muihin saman kokoisiin Euroopan maihin). Yksistään Pietarista saataisiin kerättyä monta juniorijoukkuetta, jotka pesisivät suomalaiset ikäkausimaajoukkueet, vaikka luonnonolosuhteet myös Pietarissa ovat hyytävät. Siltikin uskon Suomen pelaavan miesten EM- tai MM-kisoissa seuraavan 15 sisällä. Suomella oli aikoinaan Euroopan ehkä paras jalkapalloilija, jonka viimeiset vuodet ovat olleet aika surkeata katseltavaa. Jos saataisiin vuoden 95 Litmanen ja yksi kelvollinen vasen laitapakki nykyjoukkueeseen, niin se olisi siinä. (Jos ja jos…)
Talvilajeissa tilanne on jo paljon helpompi. Siellä Suomi loistaa maailman valioiden joukossa. Ehkä miesten hiihtova lukuunottamatta. Kovapäisyyttä vaativissa lajeissa, kuten esim. mäkihyppy, ollaan ihan ehdotonta eliittiä.
Suomi loistaa lähinnä lajeissa, joita ei paljon muualla harrasteta. Sellaisissa lajeissa, joissa junnuja on paljon suhteellisesti kilpailijamaihin verrattuna, Suomi pärjää. Alppilajeissa on nykyään pari huippua, mutta taso on kapea ja toisaalta ei alppilajitkaan hirveän suuria harrastajamääriä kerää Keski- ja Pohjois-Euroopan ulkopuolella.
Sori, ei ollut ts:lle erityisesti tarkoitettu tuo edellinen, vaikka otsikossa niin lukikin.
Kun tulosluetteloa katsoo tarkemmin, huomaa , että Suomen edellä ei ole yhtään joukkuetta joka ei sinne kuuluisi. Päinvastoin. Nythän taakse jäi mm. Belgia jossa golfia pelattiin jo silloin kun Suomessa tunnetuin mailapeli oli kurra. Saatiin myös Portugalin arvokas päänahka; maassa on sentään kentät auki läpi vuoden! ( kysy lisää: Kalevi Vesterinen ). Entäs sitten Islanti, Tsekin Tasavalta tai Slovenia? Näillekö olisi pitänyt hävitä? Ei kai sentään!
Eiköhän Suomi ollut ihan oikealla paikalla lpputuloksissa. Minä ainakaan en olisi etukäteen pystynyt sanomaan mikä näistä maista olisi ollut selkeästi voitettava. Njaa, ehkä Norja, periaatteessa…
Ps. Syykin menestyksettömyyteen on selvinnyt: suomalainen huono ruoka!
Maantieteelliset realiteetit… joo no vähän ne vaikuttavat tietty… ja historialliset. Täällä on isommalla junioriporukalla pelattu vasta muutama vuosi, mennään parikymmentä vuotta eteenpäin niin kyllä niitä lahjakkuuksia golfin pariinkin eksyy niin paljon, että tulokset paranevat joukkuekisoissakin.
Ei 1500 pallon lyöminen per päivä vaadi välttämättä ihanneolosuhteita. Asenteesta homma on kiinni. Asennepuolelle kuuluu lisäksi mm. lihashuolto, ravinteet ja fyysiset harjoitteet.
Kun futiksesta puhutaan, katsoitteko eilen tv:stä potkupalloa. Urheilukanavalla tuli Allsvenskanin ottelu ja nelonen+:lla veikkausliigan matsi. Ruotsissa oli katsomossa vapaita paikkoja korkeitaan sen verran mitä veikkausliigan tyhjissä katsomoissa katsojia. Tahti Allsvenskanin ottelussa näytti olevan huomattavasti Suomen versiota kiivaampi, vaikka veikkausliigan pelissä (Mypa – Lahti) tilanteita riitti. Suuri on tasoero Suomen ja Ruotsin korkeimmalla sarjatasolla.
-
JulkaisijaArtikkelit
Esillä 14 viestiä, 1 - 14 (kaikkiaan 14)
Esillä 14 viestiä, 1 - 14 (kaikkiaan 14)