-
Kaverin toivosta kerron tähän pienen tarinan golfin aloittamisesta suuressa ja kaunissa Yhdysvaltojen osavaltiossa, Etelä-Carolinassa.
Asun täällä viidettä vuotta, ja asuu toinenkin suomalainen. Golfille lähinnä naurettiin vitsinä, tyhmäähän se on kävellä fiininä nurtsilla ja hutkia jotain valkoista palloa ees-taas. Laji näytti tyhmältä, tylsältä ja vielä kaiken lisäks Suomesta muistu mieleen kauhukuvat rahamääristä joita lajiin kaadetaan.
About nelisen viikkoa sitten pyysi ystävämme Matthew meitä pelaamaan golfia. Me ei osattu yhtään mitään, lähinnä tiedettiin, että pallot pitää saada reikään. Matthew asuu Dunes Westin asuinalueella Mount Pleasantissa, Charlestonin itäisellä esikaupunkialueella. Dunes West Golf and River Clubilla saa pelata asukkaat jotka ylläpitävät halvempaa jäsenmaksua ja pelaavat ilmaiseksi, tai vieraat jotka maksavat verrattain korkeaa maksua. http://www.duneswestgolfclub.com/ Rata on ilmeisesti arvostettu ja pidetty Charlestonin alueella.
Noh, ei tässä mitään. Luultiin ettei sinne päästä, mutta asukkaat saavat tuoda mukaan kolme muuta maksimissaan pelaamaan, eikä mitään jäsenkortteja tai tasoituksia siinä vaiheessa katsota. Pitää klubitalon kautta tosin käydä näyttämässä vaatteet, ja toki muistutettiin siitä, että sääntöjä pitää noudattaa. Mitä ne sit oli, ei vielä ollu hajua. Mutta hei, ollaankin asukkaan vastuulla, heh. Oltiin ostettu sopivat pikeepaidat ja khakihousut tätä varten.Rangella hutkittiin palloja pari sataa kappaletta ja opeteltiin swingiä, ja siitähän ne sit lähti pikkuhiljaa. Ennen pitkää jopa eteenpäin. Tunnin ähkimisen jälkeen ja pikaisen sääntökertauksen jälkeen seurattiin ystäväämme golfkentälle, hänen mailoilla, ja mentiin ykkös-tiille.
Noh, aika surkeestihan se meni, mutta yleensä ne siitä 10 lyönnillä uppos pallot koloihin. Parilla reiällä nostettiin pallot ja mentiin eteenpäin, koska per reikä on aikaa 15 minuuttia ryhmälle, ja siirtymisiin on varattu kolme minuuttia. Jottei takanatulevat hermostuisi, noudattettiin aikarajoja. Vaikka golf olikin haastavaa ja hirveetä kateltavaa, oli se silti tosi hauskaakin.
Seuraavaks oltiinkin parin päivän päästä menossa Charleston Municipal Golf Courselle. Verovaroin ylläpidetylle lähes satavuotta vanhalle kentälle ei oo edes paha kävelymatka mun talolta, ja se on ihan kivan näköinenkin. Sen omistaa kaupunki kokonaan, eikä sinne tarvitse jäsenyytta muuta kuin sen, että asuu Charlestonissa. http://www.charleston-sc.gov/golf
Neljän jälkeen 18-reikää maksaa 10 dollaria, ennen sitä 15 dollaria. Jossei asu kaupungissa, ovat hinnat kovempia eikä kausilippua voi ostaa. Säännöt ovat letkeempiä, peliaikaa suositellaan 4 tuntia ja 15 minuuttia, mutta sitä ei natsintarkasti valvota. Kunhan peli about sujuu, ja välillä on kohteliasta päästää takana olevat ohi. Ennen tii-aikaa pitää lähinnä vaatteet käyttää näytillä ennenku saa biljetin käteen. Kentällä on myös täysi kaupungin vakuutus ja nähtiinpähän kun ysireiän ja kymppireiän välisellä maantiellä meni tuulilasi autosta. Klubitalolla on lomakkeet näitä tilanteita varten.
Ensimmäinen bägi oli noin 45 dollaria. Mailat oli 3 dollaria käytettynä kirpparilta kipale, bägistä maksettiin 15. Driveri ostettuun uutena Amazonista 38 dollarilla siihen päälle ku ei niitä oikein halvalla löytyny.
Peli on sujunut Municipal Coursella aika hyvin. Ekan kerran scoret on tässä, pelasin lankoni ja Pekan kanssa.
Olihan se aika kyynelten taivallusta, mutta näytti jo vähän golfilta. Rangellakin oltiin pari tuntia ennen tätä.Nyt on kohta neljä viikkoa golf-uraa takana, ja yli 150 reikää pelattu.
Saatiin kuudenkympin alle ekaa kertaa yheksän reiän scoret. Ostin käytettynä bägin ja pari hyvää mailaa uutena. Ens viikolla ois vissiin PGA-tason oppitunti jotta saan vähän ohjausta.En oo rahaa käyttäny, bägin ja mailojen, green fiiden ja rangetikettien kanssa edes kolmee sataa, ja golfia oon pelannu oikein olan takaa lähes joka ikinen päivä.
Enhän mä, eikä Pekkakaan ole, mikään mestari. Ja vielä lähtee palloja puskan kautta takasin väylällä, ja välillä ongitaan vesiesteestä. Mutta rakastuinpa lajiin jota en koskaan olisi kokeillut Suomessa sen aloituskynnyksen takia. Mä tykkään ampua aseilla, pelata videopeleillä ja ajaa kilpaa muskeliautoilla. Kuukausi sitten en olisi uskonut ketään joka väittäisi mun seisovan khakihousut jalassa golfkentällä katsoen ja ihaillen muiden swingejä. Täällä aloitus oli aika pehmeä, ja parin osaavan kaverin kanssa aloitus oli ripeää ja oppimisrikasta. 25 celciusta on plussaa jo täs vaiheessa useina päivinä.
Kaupungin kentän vuosimaksu olis vähän päälle 200 dollaria ja sillä sais tarpoa kenttää ees taas 365 päivää vuodessa niin paljon ku ikinä pystyy. Pitäis varmaan hankkia kohta. Välillä voi maksaa parin viereisein kaupungin kentille 25 dollarin greenfiin ja kuhan peli about kulkee ja vaatteet sopii, ei multa muuta vaadita. Tuskin ikinä pääsen Kiawah Islandin Ocean COurselle, tai kaikista rikkaimmille kutsukentille, mutta pelaanpahan golffia mukavasti ja opin joka päivä jotain uutta.
Näitä foorumeita lukiessani ja niiden ystävien tarinoiden mukaan joita Suomesta tunnen, ei kotona ihan näin oltais aloitettu, eikä sitä näin halvalla pelattaiskaan.
Tän postin tarkoitus ei ole mitenkään mollata Suomen golfkulttuuria, sillä aloittelijahan vasta olen, mutta aattelinpa vain, että on kontrastiltaan sellainen tarina, joka voisi suomalaista kiinnostaa huomattavastikin. Pari kertaa Suomessa peloteltiin, että ei kannata jossei kunnolla kiinnosta, ja on vaikeeta ja vähän kallistakin, että eikö minigolf riitä?Kuinka monta pelaajaa jää pelaamatta kovan aloituskynnyksen kautta? Monelle varmaan auttaisi, jos pääsisi klubilaisen mukana ja hänen vastuulla.
Ostin nyt sit koko vuosilipun kaupungin kentälle.
Sain myös kuulla, että ainoa päivä jolloin klubitalo ei ole auki on joulupäivä, mutta silloin saa myös pelata, ja se on ilmaista silloin.Siitä, millaista golfin pelaaminen on Suomessa, en tiedä. Kuten totesin, en siellä pelannut, enkä edes kokeillut. Muistan, että kummisetä yritti saada kiinnostumaan golfista, mutta tsäänssinä oli ainoastaan pääsy rangelle. Kentälle itselleen ei olisi kuulemma helposti päästy. Pallojen lätkiminen pelkästään johonkin seinään tai pellolle vaikutti kuitenkin tyhmältä puuhalta.
Jokuhan jo totesi, että asiat ovat kuten näyttävät. Tuntui aina siltä, ettei ole oikeastaan mitään mahdollisuutta kokeilla sillä mielellä, että kiinnostaisko.
Toki on täällä kaupunginkin kentällä joskus pyydetty pelaajia vaihtamaan paremmat vaatteet, ja joskus hätistelty rangerien toimesta liian hitaita. Yhden kerran oon myös nähny kun draivit tiiltä oli sitä luokkaa, et pyydettiin poistumaan turvallisuuden nimissä. Mut pääasiallisesti täällä ihan normaalisti pelataan ja peli sujuu.Patriot’s Point on kohta tulossa kalenteriin, ja Dunes Westin Golf and River Clubilla on jo pelattu, ja kohta lisää.
Tänään pääsin alimpaan scoreen ikinä, 18. reiän jälkeen oli scorecardissa 107 ja hyvältä tuntu. Aikaa meni 4 tuntia ja viis minuuttia, bägiä kantaen.
Löysin paikallisesta goodwillistä Top FLiten stand bagin täysin upouutena muoveissa. Se oli siellä 15 dollaria. Joku oli selvästikin kyllästynyt peliin. Uutena ostin nettikaupasta putterin, lofting wedgen, ja rautafemman. Driverin sain pomolta lahjaksi.
Loput mailat ovat 2.99$ kirpparilta kipale. Koko bägissä on 9rauta, 4rauta, 7rauta, 6rauta. Lofting wedge, driveri, puufemma ja putteri. Ja tietty mun käytetyin maila, eli ball retrieveri vesiesteita ja keskikokoisia alligaattoreita varten. Kaikkia rautamailoja eikä wedgejä oo, mutta koen pärjääväni ihan hyvin toistaiseksi, ja koska sen verran vähän on rahaa näihin mennyt, oli mukava ostaa vuosilippu.
Puttaukset menee ihan ok, driverilla kans. Wedgellä haarukka etäisyyden kanssa on iha hirvee, enkä vielä luotettavasti saa sitä greenille. Välillä yli, välillä ali.
Jos joudun hiekkaan, alkaa olemaan tippa linssissä.Rautamailoilla meen monesti armeijaan tyyliin väylää. VASEN OIKEE VASEN OIKEE VASEN OIKEE. Ainoa ”luotettava” rautamaila on seiska, jolla saan about 100 jaardia about suoraan yleensä.
Esillä 15 viestiä, 1 - 15 (kaikkiaan 15)
Esillä 15 viestiä, 1 - 15 (kaikkiaan 15)