-
JulkaisijaArtikkelit
-
Olen vielä aloittelija golfin saralla ja minua on askarruttanut miten päin irronnut ruohotupsu pitää asettaa sen irrottua maasta lyönnin jälkeen? Pitääkö se lisäksi painaa lujasti maahan vai asettaa kevyesti paikoilleen, että katkenneet ruohonjuuret tavoittavat toisensa?
oikein päin tietenkin, eli ruoho ylöspäin 🙂
mahdollisimman tarkasti samalla tavalla kuin se siinä ennen lyöntiä oli, voihan sitä vähän painaa jalalla vähän tiukemminkin, kyllä se siitä sitten kohoaa omaan asentoonsa
Nimetön’vastaa että pannaan taskuun ja kuivataan ja poltetaan piipussa’
Mää sanoisin ittä että outoja kysymyksiä. ILon kautta.
NimetönJos ei löydy omaa ’ruohotupsua’ ni pitää seuraava lyönti lyödä polviltaan.
sääntö 41-1 decision a
’Ruohotupsuja’ on niin monenlaisia. Sellanen kiitorata on siisti 🙂
NimetönOn tärkeää painaa divotti tiiviisti paikalleen. En tiedä tavoittavatko juuret toisiaan, mutta se estää kuivumisen. Kuivassa divotissa ei ruohoa kasva.
NimetönDivotti heitetään menemään ja jälki tasoitellaan mailalla ja kengillä. Nimittäin ruohonleikkuukone tai viimeistään matoja nokkivat linnut siirtävät (kuivuneen ja kuolleen) divotin pois paikaltaan.
Tuollainen 10 kertaa normaalia greenihaarukkaa suurempi kapine olisi omiaan tähän hommaan.
Näprääjät: idea on ilmainen ja jokainen klubi potentiaalinen asiakas.
Onkohan senior ottanut mallia huippupelaajista, jotka telkkarissa ovat korjaavinaan lyöntijälkeään. Kyseessä on puhdas feikki.
Kun divot polkaistaan kunnolla paikalleen, jää suurin osa niistä kasvamaan eikä leikkuri niitä irroita. Meidän kentällämme verkotetaan väyliä leikkuujätteen levittämiseksi, eikä verkkokaan irroita divotteja kuin sieltä ja täältä, eli takaisin vaan ja kunnon polkaisu.
Tiillä juttu on ihan eri. Jos pelaajat heittäisivät divotit pois tiiauspaikalta, olisin varsin tyytyväinen. Paikoilleen niitä ei kuitenkaan tule laittaa.
NimetönMitä tarkoitat kun kirjoitit ’Meidän kentällämme verkotetaan väyliä leikkuujätteen levittämiseksi’. Multa toi meni ihan ohi, eli mistä on kyse kun väyliä verkotetaan?
Kyllä tuo Seniorin tapa on osoittautunut toimivimmaksi, kunhan se tehdään hyvin ja kentänhoidossa huomioidaan.
Tietysti jos divotti on varmasti ’tarttuva’ eli riittävän kostea, sen voi paikalleen talloa. Muissa tapauksissa suosittelen mailalla naputtelemaan reunat sisään, jolloin jäljestä saadaan loivareunainen eikä niin paljon peliä haittaava. Nuo kymmenet kuivuneet divotit kentillä aiheuttavat lähinnä hilpeyttä olemuksellaan.
Sitten vaan suuren maailman tyyliin viikon tai kahden välein esim. junnuista koottu divottipartio liikkeelle ripottelemaan hiekka-siemenseosta noihin koloihin.
Yksi vaihtoehto on, että jokaisella olisi mukanaan hiekkapurkki, jolla itse korjataan kolot. On erittäin toimiva systeemi ja käytössä ainakin Ausseissa ’kaikilla’ kentillä.
aika erilaisia näkemyksiä – luottaisin tässä kyllä eniten Keeperin sanaan, kun hän tuota kenttää näkee varmaan työnsä puolesta meitä pelureita enemmän.
Minusta sen kyllä näkee selvästi, milloin divotti kannattaa paikalleen laittaa (sellainen lähes ilmaa kevyempi ruohotupsu ei kasvamaan lähde ilman reilua vesimäärää).
Väitänkin, että aika usein nuo divotit vain heitetään siihen paikalle – itse tallaan päälle oikein kunnolla ja hakkaan terävät reunat tasaiseksi. Ja tosiaan mielestäni tuo reunojen tasoittelu ei ole vain kosmetiikkaa, varsinkaan jos divottia ei löydy tai se hajoaa tuhannen päreiksi.
Siis molempi parempi.
monet Ausseissa olevat kentäthän on links-kenttien oloisia ja eihän niiltä kunnon divotteja lähde irti, vaan hajoavat täysin. Suomessa muutamaa heinäkuun päivää lukuunottamatta vettä yleensä riittää ja divotit säilyy kokonaisina. Riippuu tietty kentästä.
Äkkiseltään sanoisin, että ainakin NSWssä, jossa itse asuin, suurin osa kentistä on ihan tavallisia puistokenttiä, joissa kyllä irtoaa tupeeta ihan samalla tavalla kuin muuallakin. Mutta silti tosiaan kentälle ei saisi edes lähteä ilman hiekkapurkkia.
Huono puoli hiekkapurkissa on, että sitä ei muista ottaa irti kärrystä, kun sen heittää takakonttiin. Mamma ei tykkää, kun on takahutlari täynnä hiekkaa.
jeps, pahoitteluni yleistyksestäni.
Ja sitten toinen ongelma tuossa on se, että jos pitää anopin tuhkia tuolla kartano-Volvon takaboksissa, niin saattaa mennä sekaisin.
Kauden aikana yhdeltä kentältä irtilyötyjen divottien määrä voidaan mitata kuutiometreissä ja tonneissa, ei siis ole sama mitä niille tapahtuu.
Pelaajien hiekkapurkkimenetelmä tai junnujen/henkilökunnan toimesta tehty korjaus kyllä toimisi. Muttamutta, hyviä ja toimivia menetelmiä olisi muitakin, niin lyöntijälkien korjaamisessa kuin muissakin pelaamiseen ja hoitoon liittyvissä kysymyksissä. Useimpien saattaminen toimivaksi käytännöksi on vaan yleensä turhan vaikeaa.
Eri menetelmien toimivuuden vertailua voisi ajatella vaikka seuraavasti:
Seuraavalla pelikierroksellanne katsokaa tyypillistä alastuloaluetta. Keskivertopäivänä sinne ilmestyy parikin sataa lyöntijälkeä lisää. Vaikka ne olisikin reunoiltaan korjattu ja asianmukaisesti tasoiteltu (ilman divotin paíkoilleen laittamista), vie niiden korjaantumien parisen viikkoa. 14×200=2800 lyöntijälkeä, niin montaa jälkeä ei sieltä kuitenkaan löydy, joten suurempi osa paikoilleen asetetuista divoteista on juurtunut ja korjaantunut merkittävästi nopeammin.
Eivät tietenkään kaikki divotit tartu ja lähde kasvuun, ainakaan kaikissa olosuhteissa. Niiden paikalleen laittaminen on kuitenkin parasta, mitä kentän hyväksi voi tehdä, yleensä se on myös täysin riittävää.
Kannatta myös muistaa, että väyläleikkurinkin terät säädetän niin, että kahdesta kopiopaperista toinen leikkautuu, toinen jää ehjäksi. Jos kaikki divotit ajetaan koneen terien kautta, mahtuu sieltä pian koko riisi. Enpä usko, että divotin kiikuttaminen raffin puolelle on vaivanakaan merkittävästi pienempi kuin sen paikoilleen laitto.
Joissain olosuhteissa voi väylille kertyä niin paljon leikkuujätettä, että se on merkittävä esteettinen haitta (vrt keskustelu raffien leikkuupituudesta). Väylistä saapi paljon siistimmän näköiset kun niillä vetää jotain sopivan painoista, esim. nylonverkkoa, joka levittää leikkuujätteen tasaisesti.
Laittakaahan divotit edelleen paikoilleen, jookosta
NimetönMiksi väylillä tulisi toimia eri lailla kuin greeneillä? Eihän paljon herkkähipiäisemmillä greeneilläkään aseteta nurmenpalaa paikoilleen vaan putoamisjälki puristellaan reunoilta kiinni ja annetaan kasvun (ja leikkuun) jatkua.
Ehdotankin, että heti tehtäisiin pakolliseksi pallo-onkien vaihtaminen samanpituisiin ’jättiläis’ -väylähaarukoihin, joilla haava yksinkertaisesti väännetään molemmilta sivuiltaan kiinni.
Mitään muita toimenpiteitä ei tarvita – ei edes linnunpelättimiä.
En ole Keeper. Mutta vastaan kuitenkin. Greenillä ei lähde palaa pois. Maahan painuu vain kuoppa, ts. maa tiivistyy. Kuoppa voidaan korjata ’haarukalla’ (ei nostamalla vaan kääntämällä). Väylältä lähtee pala turvetta pois. Se korjataan palauttamalla se pala takaisin.
NimetönMitähän ne reilun neliösentin palat sitten on, ne joita olen palloni alastulojäljen vierestä heitellyt tänäkin kesänä pois satoja?
Niitä paloja kyllä pallo joskus irrottaa griinistä. Ne ovat kuitenkin olemattoman pieniä varsinaiseen divotiin verraten.
Golfkentän rakenne ylhäältä alas päin: heinää, kuitukerros, kasvualusta.
Väylälyönti irrottaa kuitukerrosta tuhdin siivun ja usein myös kasvualustaa, siis kaikki tykötarpeet kasvun jatkamiseen. Jos väylällä lähtee pelkkää heinää, kuten griiniosumassa, käypi pelkkä pölähdys eikä divotista voi puhuakaan. Tällöin tietenkin tasoitellaan lyöntijäljen reunat ja ihastellaan tarkkaa osumaa.
Kurkistakaapa vielä lyöntijäljen pohjalle: siellähän näkyy juuria ja rönsyjä jotka kesällä kuivuvat ennen seuraavan sateen tai sadetuksen ilmestymistä. Paikalleen polkaistu divot suojaa niitäkin ja edesauttaa korjaantumista, vaikka itse kuolisikin.
Viheriöllä pallo harvoin, jos koskaan, irrottaa kuitukerrosta. Ruohotussukka tulee ennen korjaamista poistaa, koska se ei lähde kasvuun missään olosuhteissa.
Vielä eräs ero lyöntijäljen ja pallon osuman korjauksessa: Väylällä kuitukerros on varsin paksu ja tiivis, usein alla on savea. Riittävän ison työkalun käyttely useita senttejä leveän jäljen korjaamiseksi on totista touhua.
Griinihaarukka uppoaa kolmisen senttiä, työkalu joka uppoaa kymmenen kertaa syvemmälle, ei rautakangesta paljon poikkea. Viheriön kuitukerros pidetään huomattavasti pehmeämpänä ja sen alla on hiekkainen kasvualusta joka tottelee normaalejakin näppivoimia kivasti.
Kyllähän tuo ympäriltä mailalla sisään naputeltu maa suojaa pohjaa yhtälailla kuin huonosti tarttuva divottikin. Itse käytän molempia tapoja, mutta divotin laitan paikalleen vain jos uskon sen ’tarttuvuuteen’ muulloin hakkaan mailalla reunat ympäriltä peittämään lyöntijäljen. Onhan siitä takaatulijankin paljon miellyttävämpi lyödä, kuin irrallisen divotin päältä.
Suurimman osan vuoden kierroksistani pelaan kentällä, joka on erittäin hyvin hoidettu. Esimerkkinä kasteen ’harjaaminen’ pois väyliltä ja viheriöiltä joka aamu. Koska kentän pohja on suhteellisen kova, ei tällaisia suomalaistyylisiä kosteita divotteja juurikaan irtoa.
Tuolla on esimerkiksi juuri tapana tuo mailalla naputtelu divotin takaisinasettamisen sijaan, eli sama tapa, mitä näkee ammattilaispelaajien kisassa käyttävän. Juuri koskaan en ole joutunut manaamaan palloni päätymistä divottiin tai edes juurikaan nähnyt paljon lyöntijälkiä. Noh… siellä työvoima on halvempaa ja hiekkaämpärit kädessä muutama ukko kiertää kentän noin viikon välein. Suomessa sen sijaan kiinnitän huomiota joka kierroksella paikkaamattomiin jälkiin ja kuivuneihin palasiin. Kertonee jotain siitä kumpi tapa on parempi. Toteutuksen hinta onkin sitten toinen kysymys.
Hauska juttu tuo, miten täällä kyseenalaistetaan tuo divottien paikalleen asettamisesta saatava hyöty, vaikka samaan aikaan ’alan ammattilainen’ kertoo faktoja miten asian laita on.
Jos se terhakka lähestymislyönti ottaa mukanaan kuution verran nurmifilettä irti, niin eiköhän me koiteta vaan edelleen tilkitä se takas paikoilleen.
Tokikaan joka ikistä pientä rairuohon kortta ei kannata alkaa istuttamaan.
Kumpaa meistä tarkotit 🙂
”Jos se terhakka lähestymislyönti ottaa mukanaan kuution verran nurmifilettä irti,..”
Musta tuo ei kuulosta terhakalta vaan duffilta…
-
JulkaisijaArtikkelit