Etusivu › Foorumit › Kilpagolf & harjoittelu › Ranteet svingatessa
-
JulkaisijaArtikkelit
-
Mistä hemmetistä nyt tulee lisäenergiaa vasemman kantapään kohalta lyömisessä. Tuo etujalalta lyöminen on muutenkin jäänne ajalta, jolloin luultiin swingin pyörivän pystyssä ja kulkevan suoraa linjaa.
*menee takas karuselliin*
ts kirjoitti: (18.9.2006 11:30:06)
Tuo etujalalta lyöminen on muutenkin jäänne ajalta, jolloin luultiin swingin pyörivän pystyssä ja kulkevan suoraa linjaa.Sitten on tämä meikäläisten koulukunta joka ensimmäisenä golfoppaanaan luki Jack Nicklauksen Golf My Wayn.
Oli erikoinen tilanne kun oppitunnilla pro siirsi palloa keskelle stanssia ja minä siirsin sen takaisin vasemmalle jalalle. Siinä sitten tuijotettiin toisiamme tiukasti silmiin tämän asian tiimoilta. Pro voitti. Onneksi…
ts kirjoitti: (18.9.2006 11:30:06)
Tuo etujalalta lyöminen on muutenkin jäänne ajalta, jolloin luultiin swingin pyörivän pystyssä ja kulkevan suoraa linjaa.
Nykyään siis lyödään keskijalalta? Onneksi ei sentään keskijalalla. Menis aika paljon palloja rikki…
ts kirjoitti: (18.9.2006 11:30:06)
Mistä hemmetistä nyt tulee lisäenergiaa vasemman kantapään kohalta lyömisessä. Tuo etujalalta lyöminen on muutenkin jäänne ajalta, jolloin luultiin swingin pyörivän pystyssä ja kulkevan suoraa linjaa.
Ei kun nimenomaan siitä ei saa lisäenergiaa..vaan kauempaa ( vasemman jalan ulkosyrjältä ) voisi saada jos pappa-tykin menetelmällä vielä jatkaisi tuota ’HULA-HULA’ liikettä pidemmälle ( muutaman kymmenen senttiä max )…otaksuisin..tai ainakin itsellä se toimii…tai toimi.
Näissä pallon paikka drivessä varmaan individuaalinen fysiikka merkkaa aika paljon..ja systeemi joka sopii toiselle ei toimi toisella.
ts kirjoitti: (18.9.2006 9:41:11)
Perskuta, nyt ei kerkee enää tähän vastaamaan ollenkaan, kun pitää rynnätä leikkipuistoon. Ei ois muuten nii kiire, mutta kun pitää muutama tyyppi haalia sinne mukaan karuselliin. Nekään ei meinaan ymmärrä tota juttua. Semmottia kavereita ku: Mike Hebron, DL, Cochran (tää ei oo se rock-laulaja) ja sitten pitää vissiin tuolta Human Recearch Institutesta kans joitakin ottaa mukaan, ku ovat noin älyttömän tutkimustuloksen saanu aikaseks.Hebronkin väittää ihan älyttömiä:
Questions about sequencing:
Do shoulders start, and then stop, giving their energy to the arms?
Do the arms start, then stop, giving their energy to the hands?
Do the hands start, then stop, giving their energy to the club?Yes thats the sequense!
Kuvitellaan, että istut auton katolla ja auto kiihdyttää tasaisesti nopeuteen 100 km/h. Kun auto pysähtyy äkkijarrutuksella, liikemäärän säilymisen lain mukaan sinä lennät kuin leppäkeihäs. Nyt täytyy ymmärtää, että auton on antanut sinulle sen liike-energian jo ennen jarruttamista. Jarruttaminen sinänsä ei enää lisää sinun liike-energiaasi.
Mutta Hebron voisi sanoa tähän:
Does car start, and the stop, giving itse energy to you.Manitsemistasi henkilöistä Hebron ja DL ovat itseajattelijoita, jotka näkevät ilmiöitä, mutteivät koulutuksen puuttuessa pysty selittämään niitä luonnonlakien mukaan.
Sen sijaan Cochran on tohtori ja kirjan ’In Search for the Perfect Swing’ kirjoittaja.
Mutta juuri tästä kirjasta minä olen ensimmäisen kerran lukenut, kuinka keskipaikoisvoiman synnyttämä momentti ranteiden ympärille saa aikaan käsien hidastumisen (mikä tietenkin pyrkii hidastamaan myös käsivarsia ja hartioita). Cochran piti tätä havaintoa niin merkittävänä, että laittoi sitä esittävän kuvasarjan kirjan kanteen.Olenkin sitä mieltä, että sisäkehän hidastuminen on seuraus, joka johtuu svingin kiihtyessä syntyvien paikallisten voimien vaikutuksesta.
Se sijaan jarruttaminen millä tahansa konstein synnyttää aina kitkaa, jossa energia palaa lämpönä ilmaan. Minun jakeluuni ei kertakaikkiaan mene, että siitä voisi syntyä lisää liike-energiaa.
fukke diise saisse kirjoitti: (18.9.2006 15:22:39)
Se sijaan jarruttaminen millä tahansa konstein synnyttää aina kitkaa, jossa energia palaa lämpönä ilmaan. Minun jakeluuni ei kertakaikkiaan mene, että siitä voisi syntyä lisää liike-energiaa.
Mahtaisko tarkoittaa sitä että kun vartalon käsien kiihtyväliike loppuu ja lapa jatkaa maksiminopeutta ja alkaa kiertyä käsien ympärillä niin lavan liikerata alkaa pyörähtää käsien ympäri pienemmällä kiertoradalla ( kehällä )…kehä pienenee jolloin sen nopeus kasvaa..liike-energia pysyy melkein samana.
Did I win something ?…: D
Niin.. taitaapi nu miehet tarkoittaa sitä, että kun tuo vartalon liike hidastuu, sen liike-energia siirtyy tuon nivelen kautta ulommalle kehälle. On helposti nähtävissä tuo ilmiö, kuinka lapa kiihtyy, kun sitä liikuttava käsivarsi pysäytetään. Ei siinä energia lisäänny, mutta eipä myöskään lakkaa olemasta.
En oikeen jaksa uskoa, että tuo HRI:n tutkimuskaan aivan perätön olisi..
Hidastetaanko käsiä aktiivisesti, vai hidastuvatko ne siksi, että massan annetaan siirtyä ulkokehälle? Taidan siirtyä fds:n leiriin, eli käsien hidastuminen on seuraus, eikä syy. Joka tapauksessa ilman tuota hidastumista mailanpää ei taitaisi kovin kovaa liikkua.
Myönnän, etten ole koko ketjua jaksanut lukea, mutta muutama kommentti Tiikerin swingistä olisi tarjolla (ehkä siis jo havaittuja)…
Tiikerin kroppa putoaa downswingin alussa, koska hakee näin voimaa lyöntiinsä, eli käsiin vauhtia maata kohti ja koska kroppa hetkellisesti putoaa on sen myös noustava osumaan mennessä, jotta osumahetki olisi ojennettu ja optimaalinen.
Käsien hidastuminen oikeaan aikaan on juuri paljon puhutttua ajoitusta ja rytmiä, joka siis tuottaa parhaan vauhdin palloon. Mitä suurempi etäisyys on hartioista palloon, sitä suurempi vauhti mailan päässä.
Paljon näkee repäisyjä, joissa ranteet vapautuvat liian myöhään tai aikaisin ja pallo ei lennä. Itsestään selvyyksiä ilmeisesti nämä jutut…
Karusellit ja vivut sanoo mulle yhtä paljon ku hevon perspuoli.
Toissa vuonna löin Hyvinkään #11 reikällä avaukseni kainaloon sinne koivujen tuntumaan. Ottaessani stanssia vasen olkapääni oli aikas lähellä puunrunkoa niin että mallatessani lyöntiä havaitsin että mailan varsi tulisi osumaan koivuun. Yksinkertainen kun olen niin luulin pystyväni pysäyttämään mailan saatossa. Heilautus taake, sieltä kädet suoraan palloon valmiina ottamaan maila kiinne. Suurinpiirteein samantien osuman jälkeen kuului kirkas helähdys ja päreinä siististi kahvan alta. En ymmärtänyt tuota. Tuskin ymmärrän vieläkään. Luulen vaan.
Vasen pakki kirjoitti: (18.9.2006 16:30:11)
Hidastetaanko käsiä aktiivisesti, vai hidastuvatko ne siksi, että massan annetaan siirtyä ulkokehälle? Taidan siirtyä fds:n leiriin, eli käsien hidastuminen on seuraus, eikä syy. Joka tapauksessa ilman tuota hidastumista mailanpää ei taitaisi kovin kovaa liikkua.Tässä lainaus tuosta Pennerin artikkelista:
’Jorgensen (1994) also discusses the energy transfer during the modelled downswing. The work done on the double pendulum system during the downswing by the hub couple, τ0, which is taken to be constant, will simply be τ0 × β. In Jorgensen’s model, work is also done on the system by the lateral shift of the hub and by the gravitational force. Figure 4 shows the resulting time evolution of the kinetic energy of the two links in the swing model. As is shown in the figure, the kinetic energy of the upper link first increases, reaching a maximum halfway through the swing, and then decreases through the rest of the downswing. The kinetic energy of the lower link, the club, increases throughout the downswing. This figure clearly shows that kinetic energy is transferred from the upper link to the lower link during the downswing and that the slowing of the hands before impact, which some golf experts advise to avoid, is a natural consequence of this. For this particular swing model, 71% of the total kinetic energy of the system at impact comes from the work done by the applied couple at the hub, 13% comes from the decrease in gravitational energy, and 16% from the work done on the system by the
shift of the hub towards the target.’Siis
a) Olin väärässä, kyllä ne kädet hidastuvat.
b) Käsi ei hidasteta, vaan ne hidastuvat kun kineettinen energia siirtyy heliurin ekalta linkiltä toiselle.Kaikki nämä ovat siis mukana tuossa kaksoisheilurimallissa ja suoraan siitä laskettavissa differentiaaliyhtälöt ratkaisemalla. Tuossa Jorgensenin jutussa on pieni sway lisämausteena, koska sellainen on haivaittu huippugolfarien lyönnissä (en kyllä näe sitä Tiikerin lyönnissä, mutta ja aiemman kokemuksen perusteella minun havitsemiskykyni on mitä on. Swayhinhan kuuluu ensin kiihtyvä liike lyöntisuuntaan ja sitten jarrutus, joten ehkä tämä on se ts:n hidastamisajatus?!
Joka tapauksessa pidän vielä kiinni ajatuksistani, että a) puhdas kaksoiheilurimalli on riittävä pohja tällaisen meikäläisen lyönnin kehittämiselle ja b) Pennerin review-artikkelissa on kerrottu kaikki olennainen golfsvingin fysiikasta (ieni provo keskustelun jatkamiseksi).
Pappa Tykki kirjoitti: (18.9.2006 19:15:03)
This figure clearly shows that kinetic energy is transferred from the upper link to the lower link during the downswing and that the slowing of the hands before impact, which some golf experts advise to avoid, is a natural consequence of this.…. Tuossa Jorgensenin jutussa on pieni sway lisämausteena, koska sellainen on haivaittu huippugolfarien lyönnissä (en kyllä näe sitä Tiikerin lyönnissä, mutta ja aiemman kokemuksen perusteella minun havitsemiskykyni on mitä on…
Liike-energiaa syntyy, kun voima tai momentti vaikuttaa tietyn ajan. Golfsvingissä liike-energiaa syntyy siis ensivaiheessa momentilla, joka vaikuttaa kiertokeskipisteessä (eli hubissa). Sillä saadaan aikaan sekä sisäkehän liike-energia että mailanpäähän vaikuttava keskipakoisvoima, joista jälkimmäinen yhdessä gravitaatiovoiman kanssa synnyttää ranteisiin paikallisen momentin, joka pyrkii hidastamaan käsiä (sisäkehää) ja nopeuttamaan mailaa. Liike-energian siirtyminen on siis momentin kautta vaikuttava ilmiö. Momentti (ja liike-energian tuotto) kiertokeskipisteessä pysyy edelleenkin yllä ja tuottaa siis Pennerin mukaan 71% kokonaisenergiasta, uskon sen.
Keskipakoisvoiman ja gravitaatiovoiman yhteisvaikutus olisi siis 13 %, uskon melkein, mutta pienin varauksin. Kiertokeskipisteen lateriaalinen liike, siis svaijaus, tuottaisi siis 16%, uskon senkin, mutta pienin varauksin.
Pienin varauksin tarkoittaa sitä, että tuon tutkimuksen tekemisen aikaan (siis ennen sen julkaisua) oli suosittua sekä tehdä tuota svaijausta että teilata late hitting (rannekulman viivytys), mannekiineina Curtis Strange ja Hal Sutton. Muistan jopa erään Golf Digestin, jossa Nick Faldo esitteli, kuinka rannekulmaa avaamalla saa hyvin laajuutta ja vipua downsvingiin. Pennierin laskelmat on varmaankin tehty ko. ajan malleista. No, kovin monille ne opit eivät kuitenkaan sopineet.
Ihan hatusta vedettynä sanoisin, että esim. Hoganilla nuo luvut voisivat olla 70% hubista, 28% keskipakoisvoimasta, 2 % gravitaatiosta ja 0% svaijauksesta.
Tästä ranteiden oikaisusta tuli mieleen, kun Ernie Els piti klinikkaa viime vuonna Memorial Tournamentin yhteydessä, hän esitteli yllätyksekseni saman keksinnön kuin Faldo aikanaan (siis ranteet auki puolessa välissä downsvingiä). No EE on kyllä niin huipulla, että on varaa pari kuukautta harjoitella ihan väärinkin, mutta jos meno jatkuu samaan tapaan, niin majorit on voitettu.
fukke diise saisse kirjoitti: (18.9.2006 20:26:44)
Tästä ranteiden oikaisusta tuli mieleen, kun Ernie Els piti klinikkaa viime vuonna Memorial Tournamentin yhteydessä, hän esitteli yllätyksekseni saman keksinnön kuin Faldo aikanaan (siis ranteet auki puolessa välissä downsvingiä). No EE on kyllä niin huipulla, että on varaa pari kuukautta harjoitella ihan väärinkin, mutta jos meno jatkuu samaan tapaan, niin majorit on voitettu.Sori, oli ihan pakko kommentoida tästä alkuperäisestä aiheesta mitään tietämättä ja ymmärtämättä…
Siis jos vetää ranteet auki, ei kai enää paljon ole pelailemassa tuolla turneella? Luulisin. Toivottavasti on osaavaa ensiapuhenkilöstöä lähistöllä. Ettei jää Öörnin lapset orvoiksi.
fukke diise saisse kirjoitti: (18.9.2006 20:26:44)
Keskipakoisvoiman ja gravitaatiovoiman yhteisvaikutus olisi siis 13 %, uskon melkein, mutta pienin varauksin. Kiertokeskipisteen lateriaalinen liike, siis svaijaus, tuottaisi siis 16%, uskon senkin, mutta pienin varauksin.
Mä lyön raipalla palloa tyynessä ja tasamaalla hyvällä draivilla 240 metriä, josta mun lentoradalla ilmassa menee ehkä 220.
0.16*220=35.2m. Jos mä löisin palloa pelkällä lateraaliliikkeellä (so. ilman vartalon kiertoa ja ranteiden käyttöä), niin tuskinpa se montaa metriä lentäisi. Ei lähellekään tuota 35 metriä.Jos rakentaisin heilurin, jonka akselin pituus olisi käsivarsien pituus + varren pituus ja massa käsivarsien + mailan massa, nostaisin heilurin ylös ja antaisin gravitaation tuoda sen alas, niin pallon lentäisi ehkä muutaman metrin pidemmälle kuin tuolla lateraaliliikkeellä, mutta that’s it.
Mun ääni taitaa taas mennä fukkelle.
Ihan mielenkiintoinen ketju taas ja nyt on pakko kirjoittaa oma näkemys svingistä.
Mikäli tuolla kaksoisheilurilla ymmärretään, että vasen käsi on heilurin ensimmäinen varsi ja maila toinen varsi, niin tämä malli on väärä. En ole vieläkään lukenut tuota Pennerin raporttia, enkä siis tiedä miten siinä on käsitelty tuota kaksivipuvartista heiluria.
Jos svingin mallintamiseen käytetään kaksivartista heiluria on muistettava, että ulomman varren, eli mailan pituus on vakio ja sisemmän varren, eli käsien (hands) etäisyys svingin keskipisteestä vaihtelee. Käsien etäisyys vartalosta vaihtelee back swingissä ja down swingissä pääasiassa oikean käden (arm) asennon vaihtelusta sekä vartalon kierron suhteella siihen. Mikäli down swingi käynnistyy niin, että oikea kyynärpää lähestyy kylkeä samalla kun vartalonkierto alkaa, niin käsien etäisyys svingin keskipisteestä pienenee. Tämä saa aikaan sen, että kädet kiihtyvät aluksi huomattavasti nopeammin kuin mailan lapa ja sen seurauksena rannekulma pienenee. Juuri tuo käsien lähestyminen vartaloa svingin alussa on myöhäisen releasen salaisuus. Mitään rannekulmien pidättelyä tai vapautusta tarvitse suorittaa, vaan kaikki tapahtuu itsestään, kun svingi suoritetaan oikein.
Hogan neuvoi aloittamaan down swingin pienellä vartalon liikkeellä vasemmalle, jolloin kädet saadaan putoamaan itsestään lähemmäksi vartaloa. Tiger tekee sen taas selvästi ”istumalla” down swingin alussa. Myöskään mitään käsien jarruttelua osumahetkellä ei tarvita, vaan voimaa saa käyttää koko osuma-alueen läpi, mikäli mailanpäähän halutaan saada maksimi määrä liike-energiaa.
Lopuksi suosittelisin jokaisen kokeilla svingata vaikka pitkällä harjalla, niin ymmärtää miten kädet saadaan ensin putoamaan down swingin alussa ja miten voimaa voi sen jälkeen käyttää surutta .
Mainio asiallinen keskustelu, paras tällä foorumilla ’miesmuistiin’.
Haluaisin hämmentää tätä kahden vivun mallin näkemystä pienellä kysymyksellä.
Vivuthan eivät ymmärtääkseni kulje koko ajan täsmälleen samalla planella johtuen ensimmäisen vivun eli käsivarren kiertymisestä. Mikä on käsivarren (käsivarsien) kiertymisen vaikutus? (Viitaten vaikkapa keskustelua herättävään Golfmagazinen artikkeliin ’Magic Move’)Korostan vielä erikseen, että nuo siteeratut luvut energiaosuuksta olivat yhden mallilaskun tuloksia ja, kuten fds totesi, sovitettu 90-luvun alun huippupelaajien lyöntityyliin. prosenttiosuuskia ei pidä ottaa tarkkoina totuuksina, vana suuntaa-antavina.
Kuten olen jo useammin todennut, minulle riittää svingini kehittämisen fysikaaliseksi pohjaksi puhdas kaksoisheilurimalli. Se on tavoiteliike itse asiassa juuri Pennerissä kuvatulla tavalla (siis ilman tuota Jorgensenin sway-viritystä). Turzille kommenttina, että toki hänen kritiikkinsä kaksoisheilurimallia kohtaan on oikeutettua, koska ihminen ei ole kaksoisheiluri, mutta svingin keskeisin ilmiömaailma on tällä approksimaatiolla ymmärrettävissä kvaliatatiivisesti ja yllättävän tarkkaan kvantitatiivisesti.
Esimerkkejä vastaavista yksinkertaistuksista, jotka antavat hyviä kvantitatiivisiakin tuloksia on, että pallon lähtökulamn ja nopeuden laskennassa ei tarvitse ottaa lainkaan mailan varren vaikutusta huomioon, vaan riittää tarkastella tukemattoman mailanpään osumista palloon annetun nopeusvektorin ja lyöntipinnan normaalin funktiona (vrt. legendaarinen ’Varren potkaisu’ keskustelu viime talvena; tätä en nyt kuitenkaan haua aloittaa uudestaan).
Pennerin artikkelin löytää lähimmästä tiedeyliopiston kirjastosta, jossa sen voi kopioida. Minulla on se sähköisessä muodossa, mutten voi sitä täällä tietenkään laittaa jakeluun copyright -syistä.
Turzi kirjoitti: (19.9.2006 0:43:53)
Hogan neuvoi aloittamaan down swingin pienellä vartalon liikkeellä vasemmalle, jolloin kädet saadaan putoamaan itsestään lähemmäksi vartaloa. Tiger tekee sen taas selvästi ”istumalla” down swingin alussa. Myöskään mitään käsien jarruttelua osumahetkellä ei tarvita, vaan voimaa saa käyttää koko osuma-alueen läpi, mikäli mailanpäähän halutaan saada maksimi määrä liike-energiaa.No ei hemmetissä tarvita. Ei niitä käsiä jarrutella missään vaiheessa. Kun vasen jalka ottaa tuen (tuo Tigerin potku ylöspäin) vartalon kierto hyvin hetkellisesti hidastuu ja liike tapahtuu hyvillä pelaajilla poispäin pallosta. Tuo hetkellinen vastavoima saa kädet (myös hyvin pieneksi hetkeksi) hidastamaan liikettään tuohon voiman vapautuksen suuntaan nähden. Tämä hetki saa aikaiseksi tuon lavan kiihtymisen ja tapahtuu siis ennen osumaa. Osuman läpi on taasen pidettävä jaloilla ja lantiolla huolta kierron jatkumisesta ja liike-energian säilymisestä siinä.
Hauskaa näissä teoriakeskusteluissa tietty on, että usein unohdetaan kokeilla jutut elävässä elämässä. Itse ainakin pystyn suorittamaan swingin käsien liikenopeuden hidastumatta ja niiden hidastuessa. Pystyn myös lyömään palloa noin 130m päästäen mailasta irti ja heittäen mailan samaan suntaan. Juu… jos kokeilette niin varmistakaa hemmetissä, että vähintään 50m JOKA SUUNTAAN ! on mailalla vapaata tilaa lentää. Se nimittäin lähtee aika yllättäviin suuntiin aluksi 🙂
Jatkuu taas jossain vaiheessa….
Pappa Tykki kirjoitti: (18.9.2006 19:15:03)
Siis
a) Olin väärässä, kyllä ne kädet hidastuvat.
b) Käsi ei hidasteta, vaan ne hidastuvat kun kineettinen energia siirtyy heliurin ekalta linkiltä toiselle.
Niin ne hidastuu senkin takia, että impaktikohdan jälkeen alkaa jokatapauksessa hidastuva liike..mitään järkeähän ei oli kiihdyttää käsien liikettä yli ala-aseman jossa mailan lapa osuu palloon ja vapauttaa myös sen kuuluisan varren taipuman energian potkaisuna.
Tässä ala-asennossa ranteiden vapautus on tärkeä, jotta lapa saa maksimienergian kontaktiin pallon kanssa.
Ihan mielenkiinnosta kysyisin, etä minkä fysiikan lain mukaan mailanpää saavuttaa kädet osumaan mennessä, mikäli kädet eivät hidasta vauhtia?
Jos siis lapa downswingin alussa jää jälkeen käsistä ja rannekulma pysyy vielä lähelle osumaa, niin kaiken järjen mukaan saman vauhdin säilyessä (käsissä) myös lapa pysyy peräsä (siis ilman ranteiden tietoista voimakasta manipulointia, mitä käsittääkseni ei useinkaa neuvota tekemään.)
kyläilijä kirjoitti: (19.9.2006 9:21:28)
Ihan mielenkiinnosta kysyisin, etä minkä fysiikan lain mukaan mailanpää saavuttaa kädet osumaan mennessä, mikäli kädet eivät hidasta vauhtia?
Tuohon en osaa vastata.
Luulen kuitenkin että se joka pystyy kiihtyttämään loppua kohti enemmän ja pidempään ja terävimmin hidastamaan oikein saa parhaimman osuman ja pisimmän kaaren sekä eniten backspinniä.
Kaksivipuvartisessa tasaisessa pyörivässä liikkeessä sisempää vartta pyöritettäessä ulompi varsi asettuu suoraan linjaan sisemmän kanssa, mikäli ilmanvastusta ja maanvetovoimaa ei huomioida. Svingissä kuitenkin ulompi varsi, eli maila, on down swingin alussa suunnilleen samalla kehällä käsien (hands) kanssa ja käsien kiihtyessä maila alkaa hakeutumaan keskihakuisvoiman ansiosta ulos ja mailanpää kiihtyy nopeammin kuin kädet ja liike-energian jatkuvuuden lain takia ohittaa kädet jossain vaiheessa svingiä. Mikäli ajoitus on oikea niin tämä tapahtuu suunnilleen osumahetkellä ja käsien crossaus tapahtuu itsestään, mikäli sen annetaan tapahtua.
Nonniinn… ja sitten laitetaan narun päähän punnus ja pyöritetään…. koitetaanpa oikeen vinhasti pyörittäen saada tuo punnus ohittamaan kädet… helppoa eikös olekin… keskipakovoimalla 🙂
ts kirjoitti: (19.9.2006 10:45:15)
Nonniinn… ja sitten laitetaan narun päähän punnus ja pyöritetään…. koitetaanpa oikeen vinhasti pyörittäen saada tuo punnus ohittamaan kädet… helppoa eikös olekin… keskipakovoimalla 🙂Jos jollekin jäi vielä epäselväksi, niin tämähän johtuu siitä, että punnusta pyöritettäessä systeemin hitausmomentti pysyy vakiona, koska punnus on koko ajan narun mitan päässä akselista.
Golflyönnissä taas systeemin hitausmomentti kasvaa mailanpään siirtyessä kauemmaksi akselista (eli rannekulman auetessa). Koska pyörimismäärä (=pyörimisnopeus*hitausmomentti) säilyy, hitausmomentin kasvaessa pyörimisnopeus hidastuu. Tämä näkyy käsien hidastumisena.
Ja tätä oli hyvä tutkia sen karusellin kanssa, vaikka ilman mailaa. Eli karusellin pyörimismäärä säilyy kun siirrät painoa ulkokehän ja sisäkehän välillä, mutta koska hitausmomentti muuttuu myös pyörimisnopeus muuttuu.
Suositten kaikille alla olevaa sivua kaksoisheiluriin tutustumiseen
http://www.maths.tcd.ie/~plynch/SwingingSpring/doublependulum.html
Viesteistä pätellen tämä oli jo monille selvää, mutta tein kuitenkin yhteenvedon asiasta. Keskustelu on ollut loistava, kun ei ole ennen näin analyyttisesti golflyöntiä miettinyt. Kiitos kaikille kirjoittajille.
benny kirjoitti: (19.9.2006 18:34:11)
Suositten kaikille alla olevaa sivua kaksoisheiluriin tutustumiseenhttp://www.maths.tcd.ie/~plynch/SwingingSpring/doublependulum.html
On hyvä huomata että heilurin parametreja voi muuttaa itseään ja välineitään vastaaviksi.
-
JulkaisijaArtikkelit
Etusivu › Foorumit › Kilpagolf & harjoittelu › Ranteet svingatessa