R&A ja USGA myöntävät – karanneet lyöntipituudet

[gloffare]

Ajankohtainen uutinen… Tosin veikkaisin että tämä koskee varsin pientä osaa pelaajista.

Mielestäni kysymys ei kuitenkaan ole pelkästään lyönnin pituuksista. Jos kentät pidettäisiin normaalissa kuosissa väylien ja raffien osalta, (liian)pitkien lyöntien aiheuttaman ongelma pysyisi hyvin hallinnassa.
– nykyisin kenttien raffit leikataan niin kilpailuissa kuin osin muutenkin liian lyhyeksi.
– väylän sivuun/raffiin lyödyllä pallolla pääsee pelaamaan jatkolyönnin helposti.
– toisaalta jos raffi jätettäisiin normaaliin (asiaan kuuluvaan) mittaan, yli 300 metriä lyödyn pallon löytyminenkin voisi aiheuttaa liikaa vaivaa..eikä kolmeen minuuttiin rajoitettu max etsintäaika helpota tilannetta.

Tour-kisojen osalta tilanne todennäköisesti korjaantuisi jos väylien alkuperäinen lay-out suunnittelun mukainen leikkaus toteutettaisiin.
– kullakin väylällä olisi avauslyönnille optimaalinen kohdealue, joka huomioitaisiin myös väylän leveyden/ruohon leikkauksen myötä..
– jos lyö pidemmälle niin peliin pitäisi tulla enemmän ns. risk/reward haastetta = kapeampi väylän leveys, normaalikorkeaksi leikattu raffi jne.

Sinällään pitkälle lyömisessä ei ole mitään väärää. Mutta golf’iin sisältyy olellisena osana myös tarkkuus.
– alkuperäisestä lajista menetetään paljon jos se muuttuu pelkäksi pituuslyönniksi + wedgepeliksi ja puttaamiseksi.
– jos lyöntipituutta ryhdytään rajoittamaan mailojen ja pallojen ominaisuuksia heikentämällä se ehkä haittaisi suhteessa enemmän tavallisten tuuppareiden suorituksia..

Itse toivoisin että pidetään kentät sellaisessa leikkauksessa/kuosissa ettei rohkaista/palkita liian yksipuolisesti pitkälle ”roiskimista”.

[Uno]

Kun yleisön joukkoon lyönnistä tulisi aina rangaistus ja vähän pitempi raffi kispissa.
Katsottaisiin tätä muutosta vaikka 2 vuotta, ennen välinemääräyksien muuttamista.

Muutamaa poikkeusta lukuunottamatta, menestyvien mies pelaajien rasvaprosentit ovat pienentyneet nopeasti, jos katsotaan 10 vuoden aikaikkunassa, saati Tigerin aloittaman voimapelaamisen 1997-2020.

Naispelaajilla on ollut samanlainen suunta, toki hitaampi näihin päiviin asti. Parissa vuodessa menestyvien pelaajien vartalot ovat muuttuneet paljon esim. Minean ajoista.

Aina on toki poikkeuksia mies- ja naispelaajissa

Minusta urheisullisuus on hyvä asia kilpalajeissa, eikä siitä ole haittaa harrastepuolellakaan.

[gloffare]

Käytännössä lyöntipituudet ovat kasvaneet merkittävällä tavalla vain (driveri)avausten osalta. Syynä tähän lienee:
– materiaaleiltaan ja teknisiltä ominaisuuksiltaan parantuneet driveri-mailat (lavat, niiden lyöntipinnat, varret, jne.)
– pallojen ominaisuudet ovat myös muuttuneet merkittävästi ja niistä löytyy monia ominaisuuksi jopa kombinoituna jne.
– myös nimim. ”Unon” mainitsema muutos pelaajien fysiikassa, harjoittelussa jne. jne.

Pelkästään siitä syystä että drivereiden lyöntipituuteen on tullut jopa 20% lisäys on kehitys ehkä jopa taantunut muilla pelin osa-alueilla.
– useimmat par-4 väylät pelataan huipputasolla tyyliin driveri-avaus + wedgellä greenille.
– pitkiä raudoilla pelataan paljon harvemmin kuin aiemmin. tokui osittain tilalle ovat tulleet myös ns. hybridit.
– toisaalta mailavalmistajien yleisen lyöntipituuden tavoittelun myötä myös rautamailojen loft-kulmat ovat muutettu jopa kaksi numeroa pystymmiksi (verrattuna aikaisempiin rautojen numerointiin, siis uudessa rauta-6:ssa voi olla likimain sama loft-kulma kuin entisessä r-4:ssa)
– monista uusista rautaseteistä löytyykin enää vain W-R5 raudat..ehkä joissain on jopa R4.

Tämä kehitys on tietyllä tavalla ymmärrettävää välinevalmistajien näkökulmasta.
– valmistajien keskinäistä kilpailua käydään vain mailojen ja pallojen pituusominaisuuksien suhteet..

Pelaajien kannalta aikaisemmin tärkeä (ehkä jopa tärkein) pelin osa-alue – lyöntien tarkkuus, ei mailatehtailijoita juurikaan kiinnosta.
– tarkkuus kun sattuu olemaan pääosin pelaajien itse itselleen kehittämä, henkilökohtainen ominaisuus.
– tarkkuusominaisuuksia ei kyetä juurikaan hankkimaan mailoja valmistamalla. Fittaamalla kylläkin saadaan hyötyä.
– käytännössä vain harjoittelun ja oikein opitun lyöntitekniikkan myötä kyetään kehittämään lyöntitarkkuutta..
– toki oikean lyöntitekniikan myötä myös lyöntien pituuksiin saadaan parannusta..suhteessa jopa enemmän kuin mailatekniikan avulla.
– ja mikä pahinta, pelaajien harjoittelu ja itsensä kehittäminen ei juurikaan kasvata mailavalmistajien kassaa.

Miten tilannetta voitaisiin parantaa..Ilman että tarvitsisi rajoittaa ja kääntää tekniikan kehitystä ikäänkuin väärään suuntaan? Tuskinpa kukaan haluaa nykyistä huonompia palloja tai rajoittaa mailojen ominaisuuksia.

Käytännössä koko maailman osalta asia korjaantuisi jos/kun kahden maailman huippu-Tour’in (PGA ja Europian Tour) kilpailuissa huomioitaisiin lyöntitarkkuuden merkitys keskeisenä kilpailutekijänä.

– kentät viritettäisiin em. kisojen ajaksi sellaisiksi joka ei antaisi mahdollisuutta menestymiselle pelkästään maksimaalisen lyöntipituuden avulla. Siis lyhyeksi leikattua ruohoa tulisi olla vain peliväylillä.
– lähtökohtaisena periaatteena tulisi olla että väyläkohtainen par-tulos olisi käytännössä mahdollinen vain väylillä pysyen.
– siis väylien ulkopuolella ja raffiin joutuminen tarkoittaisi aina sitä että pelaaja joutuu lyömään lyhyen välilyönnin takaisin väylälle.
– tämä ei poistaisi mahdollisuutta pitkille driveille..tottakai pelaajalla pitää olla ns. risk-and-raward mahdollisuus.
– mutta nykyisillä virityksillä ko. kisoissa on käytössä pelkästään ”reward”, pallon saa lyödä aivan minne tahansa eikä ole pelkoa siitä etteikö pääse jatkamaan greenille lähes yhtä hyvästä makuusta kuin väyliltäkin.
– kaiken lisäksi pelaaja saa vapautuksen (toki sääntöjen mukaisesti) vaikka pallo karkaisi katsomoiden tai muiden rakenteiden taakse, kymmenien metrien päähän väyliltä tai greeniltä. Aika usein näin myös tapahtuu.

Kunnollisen ”kisavirityksen” tulisi huomioida myös lyhyeksi leikattujen peliväylien optimaaliset (suunnittelijan tarkoittamat) kohdealueet.
– esim. par-5 väylillä se tarkoittaa kahta lyöntikohdetta väylällä jolloin kolmannella lyönnillä kohteena on greeni.
– jos joku aikoo päästä toisella lyönnillään greenille, tämä mahdollisuus tulisi ansaita erittäin tarkalla ja pitkällä avauksella.
– Samalla tavalla pitää huomioida myös par-4 väylien lyhyeksi leikattujen kohdealueiden leveys jne. Usein kilpakentillä on myös yksittäisiä/lyhyempiä par-4 väyliä joilla tarjotaan mahdollisuus päällelyömiseen myös suoraan tee-boxista.

Siis mitään muuta korjausta ei tarvittaisi kuin:

Kaikilla muilla maailman kentillä (sekä noilla em. Tour-kentilläkin, kilpailujen jälkeen ja ennen) kenttämestarit saavat leikat väylät ja raffit mielensä mukaan.
– tavalliset tuupparit ja pienempien kisojen osanottajat pelkästään hyötyvät siitä jos raffit leikataan lyhyiksi.
– pallot löytyy helpommin ja pelaajien on helpompi jatkaa pelaamistaan.
– toisekseen kaikki saavat nauttia uusimpien keksintöjen myötä huippuunsa kehitetyistä palloista ja mailoista jne.
– kentilläkin kierrokset nopeutuu kun koko kenttäalue (eikä pelkästään väylät) on leikattu sellaiseksi että sivuunkin ”karanneet” pallot näkyy jo kauaksi ja löytyy helposti.

Ja, viimeksi..
– mitä haittaa siitäkään olisi jos maailman ehdottomat huippugolfarit joutuisivat ratkaisemaan keskinäisen paremmuutensa huomioiden sekä lyöntitarkkuuden merkityksen, eikä nykyiseen tapaan yksinomaan pituuslyöntikisan avulla.
– olen sitä mieltä että myös TV-katselijoille saataisiin aikaisempaa jännittävämpiä tilanteita seurattavaksi.
– ehkä pelaaminen huipputasollakin kehittyisi aikaisempaa monipuolisempaan suuntaan.

Mutta tiedän myös ettei tällainen muutos ole helppo..sille löytyy paljon vastustusta. Eikä vähiten sellaiselta suunnalta jonka keskeisin lähtökohta on pohjimmillaan aivan muuta kuin itse lajin kehittäminen.. eli kuten sanotaan:
”Money talks and bullshit walks”

[Julkaisija]

Artikkelit