-
JulkaisijaArtikkelit
-
Ei se prkl:een pallo nyt niin iso ettei reikään mahtuisi… Siirryin pari vuotta sitten ’varmaan’ tapaan eli kiintopiste griiniltä 10-20 cm pallon edestä ja sitte vaan pallo kuppiin. Nyt on kuitenkin alkanut epäilyttämään koko homma, ei puteissa mitään vikaa varsinaisesti ole mutta tuntuu että menevät huonommalla prosentilla kuppiin kuin aikaisemmalla ’fiilisputtaamisella’.Varsinkin pitkissä puteissa on selkeä kuiva kausi menossa. Aion palata mennesseen mutta olisi mukava kuulla onko muilla kokemuksia ko. hommasta ?
Mä kiikaroin jotakuinkin noin. Sillon tällön laitan sen pallon tekstinkin sojottamaan kohteeseen.
Mutta tän jälkeen laitan putterin pallon taakse ja annan sen arpoa suunnan hienosäädön. Sitten vasta tassut paikalleen, vilkaisu kohteeseen ja palloa liikkeeseen…
NimetönMielenkiintoinen huomio, kun itse mietin samaa asiaa juuri viikonloppuna.
Puttailin itse viime kesän loppuun kiintopiste-tyylillä, mutta tänä kesänä lopetin ruohonkorsien tihrustamisen heti alkukaudella. Nyt reilun kymmenen kierroksen jälkeen putti kolahtelee huomattavasti entistä paremmin kuppiin. Pituus osuu paremmin kohdalleen, ja lisäksi olen huomannut, että kaltevilla griineillä oikea puttlilinja on löytynyt huomattavasti useammin.
Kiintopiste-tyyli saattaisi toimia itsellänikin fiilisputtaamista paremmin, jos puttilinja on suora ja matka sopiva, mutta toisaalta kun missattuja putteja tasaisella alle 1.5 metristä tule natural-tyylillä yhtä enempää (jos sitäkään) kierroksessa, en ole niissäkään kiintopisteitä etsinyt.
Toisaalta toinen yhtä lailla asiaan vaikuttanut tekijä voi olla se, että lopetin aurinkolasien käytön kentällä. Henkimaailman juttuja, yleensä. 😉
Antti Barck- Suomen Dave Peltz!
Kovasti on tullut tihrusteltua. Alkuun varsin hyvällä menestyksellä, mutta tällä hetkellä ei puttaamista voi kehua. Olen ajatellut siirtää tuon kiintopisteen hieman kauemmaksi, vaikka puoleen metriin. Kun puttaa 15 sentin päässä olevasta kiintopisteestä sentin ohi, niin kolmen metrin päässä olevasta kupista mennään ohi niin että raikaa.
No ihan oikeesti putterini juttelee mulle…
Mielestäni puttaaminen on lopulta ’uskon asia’ eli ensin harjoitellaan puttigriinillä erilaisia harjoituksia, sitten golfpelissä voi soveltaa ’kiintopistesuuntamis’-tekniikkaa tai ’jokapuolelta kallistusten tutkimus’- tekniikkaa. Sitten voi ostaa kallita/halpoja/erikoisia puttereita varmuuden vuoksi. Lopulta puttaaminen on kuitenkin tavallaan ’tahtokysymys’ eli perusputtiliike toimii ja pelaajalla on käsitys griini kaltevuudesta sekä pallon rullamisesta, on pallo kupissa ekalla ja/tai pitkissä puteissa tokalla lyönnillä.
Samoilla linjoilla swingleidin kanssa. Itseasiassa viikonloppuna kävimme lähiöpubissa tiukkaa keskustelua asiaan liittyvästä ’nollaamisesta’ eli se ohi mennyt pitkä putti pitäisi saada nopeasti nollattua. Sitten vaan upottaa tälläisen ’tahtoputin’. Lähiöpubi filosofioissa on vaan se huono puoli ettei niitä sitten enää kentällä muista 🙁
Eipä ole tainnut Antilta tosiaan nollaaminen onnistua, kun kierroksella kertyy nelisenkymmentä puttia.
Tuoreessa Gold Digestissa (heinäkuu) maailman parhaaksi puttaajaksi tituulerattu mies (pelaa minigolfia : ) ) sanoi että ’käytän kiintopistettä kuten kaikki maailman parhaat puttaajat’.
Sen olen huomannut kaveristani joka ei jaksa kiintopisteitä katsella, että vaikka lapakin sojottaa sinne tänne, niin hän korjaa lyöntiä lyömällä mailalla poikki puttilinjan.
Itse puttaan kiintopistettä mutta fiilisputtaamisessa on varmasti se etu, että lyhyissä puteissa griinin kallistuksen tuntee jaloissa usein paremmin kuin katsomalla.
Nimetön’Konstit on monet’, sanoi akka kun kissalla pöytää pyyhki,
pätee varmasti myös puttigriinillä. Puttaus on yksinkertaisen helppoa, pitää vain lähettää pallo oikeaan suntaan oikealla
nopeudella, tyylillä ja/tai putterilla ei ole väliä. Mikäli haluaa
menestystä, pitää olla oma rutiini eli toistaa puttaus aina
samalla tavalla. Vasta sen jälkeen on kallistusten oikeasta lukemisesta ja ’voiman’ arvioinnista hyötyä. Ilman rutiineja
puttaus on onnen kauppaa.
Itse kuulun noihin kiintopisteputtaajiin ja putti on se osa-alue pelistäni, joka todellakin toimii.
Yhtenä merkittävänä hyötytekijänä koen armaan vaimoni (lue Joulupukin) kaksi vuotta sitten antaman puttimaton. Sitä olen talvisin tökkinyt tasaisin väliajoin ja avot, jo löytyi puttamiseen varmuus.
Lähiputit uppoaa todella hyvin ja koko puttisuoritus on nykyisin hyvin stedi ja balanssissa. Olin itse hyvin skeptinen koko mattoon ennenkuin sen lahjaksi sain, enkä olisi ostanut sitä itse, mutta nyt on ääni kellossa muuttunut täysin.
Pitemmät putit harjoittelen säännöllisesti harjoitusgreenillä ja teen sitä melko usein eli n. 3 kertaa viikossa pari tuntia per kerta. Tuntuu välillä tosi puuduttavalta, mutta jätän välillä jopa muut lyöntiharjoitukset tekemättä.
Tällä menetelmällä olen pelannut kauden n. 2 putin keskiarvolla ja olen erittäin tyytyväinen siihen.
Itse asiassa nyt täytyy olla hieman eri mieltä muutamien kanssa. Eli esimerkiksi Mikko Ilosen valmentaja sanoi että yli 90% amatööreistä puttaa väärällä tekniikalla ja täten syntyy puteissakin huonoja osumia. Ja kaikkihan me täällä tiedämme että huonoilla osumilla ei voi syntyä tasaista tulosta, vai mitä Antti? 🙂 Joten putti treeniä esim. siten että laittaa harjoitusgriinille narusta suoria viivoja reiän suuntaan ja sitten teipataan putterista kaikki muut kohdat kuin ’schweetspotti’, jotta tunnetaan huonot osumat. Ja ei muuta kuin toistoja peliin 🙂
Ja epäilijöille tiedoksi: ei, amatööreillä ei ole edes putterilla itsestäänselvää sweetspottiin osuminen…
Tälläistä olen ainakin itse toteuttanut huonoilla puttikausilla ja saavuttanut ihan kohtuullisia tuloksia (tällä hetkellä putti ka. 29)
Ja ei oteta herneitä nenään vaikka en olekkaan samaa mieltä kaikkien kanssa 😉
Opiskeluaikoina tuli Snookeria pelattua todella ahkerasti kohtalaisella tasollakin. Kohdepallo menee pussiin vain jos fiilis on kohdallaan, miettimällä sitä ei sinne saa. Bilislajeissa on vaan golfiin verrattuna pari etua: tähtäys lyöntilinjalla ja breikitön ’greeni’.
Putatessa jäljittelen samaa katsomalla tähtäyspisteen breikit huomioon ottaen, mutta stanssissa haen vielä hyvän fiiliksen puttiin. Putti ka:ni on välillä 33-34.
Molemmissa lajeissa tosin fiiliksen saa kohdalleen vasta runsaan harjoittelun tuloksena..
On totta että putti samoin kuin mikä tahansa muu lyönti ei ilman puhdasta osumaa onnistu. Mutta miten voi saada puhtaan osuman jos ajatus ei ole mukana?
Golfissa täytyy käyttää päätään. Tätä ei voi treenata toistoilla harjoitusgriinillä. Toki harjoittelulla saa lyöntiin varmuutta jos sellaista on vaille.
Mä oon tosta päästä hieman eri mieltä. Eli golfissa ei pidä käyttää päätään, kuin palloa etsiessä. Tässä täytyy nyt erottaa pään ja järjen käyttö, jos vaan mahdollista. Eli järkeä saa käyttää, mutta lyödessä päätä (ajatuksia) ei saa käyttää. Ja pään käyttämättömyyttä kyllä pystyy harjoittelemaan. Tärkeintä on tietysti saavuttaa helposti toistettava lyönti. Kun lyöntiin liittyy aina samat rutiinit, niin ajatuksetkin alkavat mennä aina samoja ratoja. Sen avulla pääsee myös eroon vihamielisistä ajatuksista.
Niin tuota kai yritin ajaa takaa. Jos esmes ohi mennyttä puttia ei ajattele, niin onko se pään käyttöä vai käyttämättömyyttä?
Griinillä pitää ajatella. Ei puttilyönnin aikana, vaan ennen puttia.
Tärkeimmät asiat mielestäni ovat:
1. Oikea puttiasento: silmät pallon(linjan) yläpuolella, kädet hartioiden kanssa linjassa, oikean pituinen putteri >> putti linjassa
2. Putterin lapa osumahetkellä suorassa, hyvä osuma sweetspottiin >> oikea linja ja vakiokontakti palloon
3. Griinin luku ja oman putin tunteminen >> pallo kuppiin
Eli perusteet kuntoon ja harjoittelua ( etäisyydet, kallistukset ja suorat putit)
Joku tossa maitsi siitä, että pitää ajatella ennen puttia. Aivan oikein ja sen ajattelun voi (pitääkin) aloittaa jo greeniä lähestyttäessä. Sieltä voi havaita osan kallistuksista ja samalla säästetään aikaa ja nopeutetaan peliä, kun ei tarvitse enää kiertää greeniä joka suunnasta.
NimetönKannattaa noudattaa hyvää sääntöä katsomalla golfiatv:stä. Huomioikaa pelimiesten puttiasento. Se ei todellakaan ole kyyryssä, selkä kumarass kaarella, kädet koukussa jne. Asento on rennon ryhdikäs. Siltä pohjalta alkaa rakentaan omaa henkilökohtaista puttirutiinia ja satoja tai tuhansia toistoja eri breikeillä, niin johan alkaa uppoon. Siitä kasvaa luottamus omaan puttiin, griinin lukutaitoon, forceen jne. ; )
Harjoitus tekee meistä kaikista puttimestarin.
P.S. puttitreeni muuten tahtoo aina jäädä hiukka vähemmälle kuin muilla mailoilla. Sit ihmetellään et miks ei tipu……????
NimetönAiheeseen liittyen kiehtova (?) drilli, pöllitty tällä kertaa C. Montgomerie -nimiseltä tuupparilta:
– Olen ottanut tavaksi, kertoo Monty, putata sata kahden jalan puttia peräkkäin sisään. Jos yksi menee ohi, alkaa sarja tietysti alusta. Ne ensimmäiset 90 ovatkin helppoja ja teenkin ne vain siksi että viimeisillä 10:llä pystyn kehittämään puttaamisessani paineensietokykyä. Kun pari viimeistä on jäljellä, kaksikin jalkaa tuntuu haasteelliselta. Kokeile Sinäkin.
Montyn drilli on hyvä mutta mulla ei oo 100 palloa.
Käytä järkeä hyvä mies: lyö 50 palloa kaksi kertaa!
Mutta mites kun mulla on 49 palloa ?
Pitääkö mun lyödä eka ne ja ottaa yksi lennosta
mulliganiksi ?
100×1 tai 1×100, eikös lopputulos ole lähellä toisiaan ;-)?
-
JulkaisijaArtikkelit