Puolison integroiminen golfiin

[Joona Kajaala]

Vaimoni aloitti pelaamisen viime keväänä noin 5 vuotta minun ja poikani jälkeen. Ongelmaksi muodostui se, että pelatessaan kanssamme hän välillä tuskastui kehittykseensä verratessaan taitojaan meihin vuosia pelanneisiin. Ja minä onneton joskus erehdyin vielä neuvomaan. Ratkaisu oli kuitenkin yksinkertainen. Löydettyään samantasoisen mukavan tuttavamme pelikaverikseen hän ymmärsi ettei kukaan aloittaessaan voi olla kovin hyvä. Tämän jälkeen yhteiset kierroksemme ovat olleet entistäkin mukavampia.

[Järvipallo]

Hmm… löytyyköhän clubhousen lukijoista, tai kentiltä yleensä 25-35v. golffari sinkku(sääty)naisia.. händäri samalla tasolla tai alle. Eipä useinkaan ole tullut nähtyä ’tyttöporukkaa’ kenttää kiertämässä. Kun ei baarista ole löytynyt…vielä..

[eitarvii]

Meillä eo koskaan riidellä putista eikä chipistä … Jaa, no muutama kierros(vuosi) meni koulutuksen piikkiin, muuta nykyään ei enää. Kierrokselle aina pieni panos pelliin, niin ei voi/saa neuvoa/viisastella. Kotipeleissä eli Links softalla peli paljon tasaisempaa ja kinaa olemattomasti.

[Pia Andberg]

Minulla jäi lähinnä surkeaksi yritykseksi saada vaimo golfin pariin. Yksi kerta rangella riitti. Alkuun hän löin muutaman topin aristellessaan, mutta muutaman lyönnin jälkeen pallo lähti jo ilmaan, minä tietysti kehuin vuolaasti. Sitten palattiin toppilinjalle, kymmenen perättäisen topin jälkeen maila lensi komeassa kaaressa rangelle ja vaimo poistui tuppisuuna autolle. Ko. tapauksen jälkeen en paljoa ole ehdotellut rangelle lähtöä.

Totuuden nimissä ei golf kyllä sovikkaan äkkipikaiselle ihmiselle, kun rauhallisemman luonteen omaavalla (allekirjoittanut) on vaikeuksia pidätellä pettymystään huonojen lyöntien jälkeen.

[Molle]

Ei meillä ole mitään pulmia golfin suhteeen. Pelaamme molemmat ja useimmat kierrokset yhdessä.

Vaimo käy oopperassa silloin kun häntä huvittaa ystävättäriensä kanssa. Minä fudismatsissa silloin kuin huvittaa.

Minusta tasapaino syntyy, että hoidetaan noin puoliksi yhteiset asiat ja jokaiselle jää omaa aikaa käyttää parhaaksi katsomallaan tavalla.

Kunhan yritin neuvoa rungrenia, joka valitti vaimon suhtautumista nihilistiseksi.

Meillä esimerkiksi tytär on totaalikieltäytyjä golfin suhteen vaikka olen moneen kertaan yrittänyt sanoa, että opettele nyt peli, se olisi helppoa. Jos joskus myöhemmin peli alkaisia kiinnostaaa, niin asiat olisi helppo palauttaa mieleen.

[Touko]

Mieluiten pelaan kavereiden kanssa skiniä kuin Vaimon kanssa sosiaali peliä.

[jvgolf]

Hyvä aihe,

mielipiteitä on laidasta laitaan. Ja sellaistahan se on muuallakin kuin golfkentällä; toisilla homma toimii ja toisilla ei…

Eipä kukaan oikein voi antaa toisen tapaukseen neuvoja kannattaako sitä parempaa puoliskoa vongata kentälle vai ei. Kannattaa ehkä vähän harkita ja katsoa minkämoinen se puolisko on.

Itse olen erittäin onnellinen siitä, että mieheni vuosia sitten antoi mailat synttärilahjaksi ja järjesti alkeiskurssille. Tuskinpa olisin itse arvannut lähteä ja mitä olisinkaan menettänyt! Hieno harrastus, joka sopii koko perheelle. Juniorimmekin ovat nyttemmin kurssinsa käyneet ja pelailevat silloin tällöin (lasten integroiminen golfiin olisikin oman ketjun paikka, sellaista isää tai äitiä en ole nähnyt joka pystyy keskittymään omaan peliinsä pelatessaan junnunsa kanssa…)

Jyrkkä Drawn kommentit olivat hyviä!

Olen tavannut tällaisia tapauksia useita kentillä, mies ei keskity omaan peliinsä vaan koko ajan hoivaa, neuvoo, kannustaa, tsemppaa tai haukkuu kumppaninsa peliä. Tai sitten vaimo syyttää jokaisesta epäonnistuneesta lyönnistä miestään; et neuvonut, tai neuvoit väärin tai sitten vain katsoit väärällä tavalla! Mikään ei kelpaa. Ja kaljaa ei sovi ottaa ja paitakin on väärän värinen!

Itse pelaan mieheni kanssa silloin tällöin ja ihan kivasti homma toimii ja parhaiten, kun joukossa on muitakin. Molemmat keskittyvät silloin paremmin vain omaan peliinsä eikä ’neuvoja’ jaella.

Yleensä kuitenkin pelaamme erikseen eli menemme kentälle yhdessä ja hän kiertää omassa porukassaan ja minä omassani. Kotimatkalla ehditään sitten kierrokset käydä läpi tai todeta ettei juuri kannata muistella…

Kyllähän golf kasvattaa kärsivällisyyttä ja nöyryyttä kun se on niin VAIKEAA. Just kun luulit jotain osaavasi niin seuraava kierros nöyryyttää ja palaat takaisin maan pinnalle! Parisuhteessa tämmöinen koulutus voi olla ihan hyväksi, molemmat ovat kokeneet epäonnistumisia ja tietävät, että jatkuu se elämä siltikin…

Itse olen tyypillinen naisgolffari, pelailija. Ei ne tulokset ole niin tärkeitä, mutta on kiva kuitenkin kehittyä pikkuhiljaa. Mutta ennenkaikkea kivoja kierroksia kivassa seurassa kivalla ilmalla!

[apina]

Olen Mikan kanssa aivan samaa mieltä siinä, että monille on tuloksenteko ja kvantitatiivinen ajattelu syöpynyt aivoihin siinä määrin, että tapa jolla se yleensä aika keskinkertainen tulos pelaillaan, on toisarvoinen. Itse mieluummin pelaan hyvällä svingillä ja hyvällä mielellä kuin harakoin kovalla rutiinilla. En ole kentällä yleensä havainnut muita kuin pelailijoita. Omalla kohdalla on todella kyse siitä, että en todellakaan suhtaudu vaimon tekemisiin nihilistisesti ja todella mielelläni pelaisin hänen kanssaan, mutta vastavuoroisuutta ei löydy. Pitääkö ottaa välillä (peli)oikeus omiin käsiin?

[Nimetön]

Siinä vaiheessa kun vaimo teki toisen holarinsa (kilpailussa), päätin että nyt loppui neuvominen tähän paikkaan. Neuvon häntä (pyynnöstä) vain talvisin sisäharjoittelutiloissa. Jo perinteeksi muodostunut joululahja vaimolle on lahjakortti pron tunneille. Kun vielä juniorikin tosin pitkin hampain saatiin kursseille ja kentälle ja kisoihin on kaikkinainen sopu ja harmonia 10 vuoden sanaharkan jälkeen palannut ruokakuntaamme.

Olen samaa mieltä kuin ed. oleva W. Prefect että isompana junnu vielä kiittää Sinua kun annoit ’hyvät pohjat’ lajiin. Se on sitten kuin polkupyörällä ajo…..

[Nimetön]

On se vaan niin, että parisuhde kärsii, jos nainen pelaa tosissaan ja paremmin kuin mies. Pitäisi siis löytää sellainen nuorimies, jolla tasoitus scr ja kestää sen, että saattaa hävitä niin scratchissä kuin pituudessakin… Ei ole helppoa meilläkään!

[Macjorma]

Meillä kävi niin, että aloimme vanhemman pojan kanssa pelata pari vuotta sitten ja kun ’poissaoloja’ alkoi tulla runsaasti vaimo ilmoitti, että hänhän ei yksin jää kotiin odottelemaan. Meni kurssille ja hankki mailat ja

niin pelailtiin monta kierrosta yhdessä jo viime kesänä.

Kun nuorempi poikakin suoritti korttinsa olemme joskus pelailleet jopa perhekunnan voimalla. Siitä ei kyllä tahdo tulla mitään. Nevojia on kaikille liikaa. Mutta pienemmissä kokoonpanoissa peli on usein rattoisaa. Tärkeintä on kuitenkin yhteinen harrastus. Mitä muuta lajia lähes 50-kymppiset vanhemmat ja aikuistuvat lapset voisivat yhdessä harrastaa??? Se on ainakin meillä toiminut perhettä yhdistävänä asiana.

Tosin täytyy myöntää, että parhaat tulokset olen pelannut kaveriporukassa tai aivan tuntemattomien kanssa. Silloin ei tarvitse kantaa huolta kenenkään muun pelistä.

[Rock]

Ensimmäisinä pelivuosina sinkkuna tuli pelattua erittäin paljon, mutta tavattuani nykyisen avovaimoni pelimäärät romahtivat tasolle 5-10 kertaa kesässä. Toissa kesänä sain avovaimon innostumaan pelaamisesta ja sen jälkeen olemme pelanneet lähes kaikki kesäillat, kesälomat, talvilomat…

Eihän se joka kerta ole helppoa ollut, mutta ainakin pelata on saanut rutkasti.

[Touko]

avovamon kanssa sepä kivaa

[Julkaisija]

Artikkelit