-
JulkaisijaArtikkelit
-
Kysymys lähinnä palstan herrasmiehille: Millä menestyksellä olette onnistunut saattamaan puolisonne/tyttöystävänne lajin pariin? Itselläni on pelikokemusta n. kahdeksan vuotta ja yhteisiä kokonaisia kausia vaimon kanssa on takana kolme. Edelleenkin pelikokemukset ’Aurinkoni’ kanssa vaihtelevat laidasta laitaan. Enimmäkseen kierrokset etenevät mainiosti, mutta aika ajoin tilanne voi olla hyvin räjähdysherkkä, jolloin pienikin vastoinkäyminen saattaa katkaista kamelin selän (’… ei tästä tuu yhtään mitään. Anna auton avaimet mulle!’). Siinä sitä sitten pohtii, että auttaisiko maanittelu, ’luonnetta kasvattava’ kuittailu vai tilanteen rauhallinen nonsoleeraus. Kuitenkin uskon, että pohjimmiltaan ’Isoldeni’ nauttii golfista ja saa ainakin elämyksiä lajista. Kentälle miehensä houkutelleet ladyt ja muissakin parisuhdemuodoissa elämäänsä toteuttavat pelurit saavat toki myös kommentoida.
Itse olen lähinnä yrittänyt, ettei muija alkas pelaamaan ollenkaan. Näkee ihan tarpeeksi kotonakin 🙂
Se on kyllä hyvä kysymys että haluaako sitä puolisoa ottaa kentälle mukaan. Jos nainenkin pelaa, sitten pitää aina järjestellä yhteiset peliajat niin että molemmille sopii. Vielä jos on lapsia, sitten sitä järjestelemistä on vielä enemmän.
Itse otin avovaimoni kerran caddieksi mukaan ja siitä se innostus lähti. Green card seuraavana keväänä ja siitä lähtien olen pelannut hänen kanssaan n. puolet kaikista kesän kierroksista.
Sanoisin että meille golf on parisuhdetta syventävä tekijä. Erityisesti yhteiset greensome-kisat ovat tuottaneet hyviä muistoja.
Hyvä aihe.
Kyseessä on miina, johon aika monet lankeavat. Ajatuksenahan on ’ottaa parempi puolisko mukaan, niin pääsee useammin pelaamaan’. Virhe. Vaikka asia toteutuisikin, haluaisit parin vuoden päästä palata entiseen. Perustelut:
-Kun pelaat vaimon tms. kanssa, kaikki aikasi ja keskittymisesi menee vaimon hoivaamiseen: verensokerin valvonta (naiset eivät osaa itse), huonojen lyöntien kehuminen, jatkuva tsemppaaminen tai väännetään itkua jne. Tämä johtaa siihen, että golfista tulee työtä ja menentät peli-ilon.
-Kohta huomaat, että kaikki vanhat golfkaverisi ovat hävinneet, koska pelaat enää vain vaimosi kanssa. Pelisi huononee, kun et ikinä enää pelaa itseäsi parempien pelaajien kanssa.
-Klubilla saat juoda vain pienen kaljan, ’ettei tule sitten sanomista, jos poliisi pysäyttää’.
-Golfasuasi kommentoidaan ja joudut vaihtamaan kotona siistimmän paidan, koska ’ei sun kanssa kehtaa liikkua kentällä’.
Tässä vain muutama esimerkki, kokemuksen syvällä rintaäänellä. Älä ryhdy hankkeeseen, jos se ei ole jo myöhäistä!
Puolison kanssa pelatessa voivat tunteet todellakin olla pinnalla. Oman kokemuksen ja muiden pariskuntien pelejä seurattuani totuus on, että usein syynä on meidän miesten puuttuminen toisen peliin. Annetaan svingineuvoja tms. Saatetaan myös suunnata oman pelin pettymykset toisen syiksi.
Oman puolisoni kohdalla hänen pelinsä muuttui, kun sain yllytettyä hänet mukaan seuran naisten omiin harjoituksiin ja kilpailuihin. Ne eivät olleet miehisen kilpailuhenkisiä ja antoivat tukea aloittelevalle.
Pelaamme paljon yhdessä ja onnistun (nykyään) pitämään pelimme erillään. Molemmat nauttivat.
Homma toimii kun olemme sopineet, ettei kentällä neuvota tai kommentoida ilman pyyntöä. Analyysit sitten kotiterassin 19:lla reiällä.
Jonkinsorttinen ongelma on vaimon ajottainen turhautuminen kun hän ei tunne edistyvänsä riittävästi aikamoisesta harjoittelusta huolimatta ja kovin epätasaiset pelikierrokset.
Aloitimme samaan aikaan. Ero mies- ja naisgolfin välillä on, että naiset eivät (useimmat) vallan hirveästi piittaa kilpailusta.
Itse kyllä lasken lyönnit kaikilla kiekoilla, muuten keskittyminen on sitä sun tätä.
Hih 🙂
Minulla kävi juuri toisin päin kuin mitä täällä asiaa vatvotaan.
Kun aloin viettää entistä enemmän aikaa yhdessä tuon elämänkumppanini kanssa, hän oli pelannut jo tuollaiset pari kesää, minä en ollut edes kokeillut lyödä golfpalloa. Hänhän se minut ensimmäiset kerrat rangelle ja myöhemmin kentälle vei lajiin tutustumaan …
… myöhemmin on sanonut sen olleen elämänsä pahin virhe 🙂
Moni peluri on kommentoinut, myös palstan ulkopuolella, että naisten kehittyminen olisi hitaampaa, juuri siksi, että naisilta puuttu miehille luonteenomainen kilpailuhenki, ja siitä seuraisi riittävän pelimotivaation puuttuminen. Olen itsekin nykyään täysin samaa mieltä, nimittäin keskusteltuani aiheesta vaimoni kanssa, hän tuunnusti golfin olevan vaan ja ainoastaan mukavaa ulkoilua, sekä tietysti hän myös nauttii pelistä, mutta ilman suurempia tulostavotteita, kuitenkin hän samaan hengenvetoon totesi että hän on osittain luovuttanut kehittymistoiveidensa suhteen ja sitäkautta myös motivaatio itse peliin ja tuloksiin on edelleen laskenut.
Mielestäni keksin kuitenkin hyvän ratkaisun vaimon pelimotivaation kasvattamiseksi, nimittäin aloimme pelata kesän puolivälissä keskinäisillä kierroksillamme reikäpeliä tasoituksin, ja vieläpä rahasta, summat tosin ovat pieniä yleensä 1€/reikä. Alkoipa heti suunnatonta kehitystä näkymään naisklubigollarin pelitaidoissa, ja pelistrategiassa.
Kyllä se kilpailuvietti ja motivaatio löytyy keneltä vaan kunhan se houkutellaan oikealla tavalla esiin.
PS. Maksoin muuten monet eurot kierrosten jälkeen vaimolle, ja nyt myös itsellä täytyy myös yrittää enemmän.
Kokemukset avovaimon kanssa pelaamisesta ovat pääasiassa huonoja.Lähes joka kerta kun olemme pelanneet yhdessä on syntynyt riitoja joita on selvitetty hyvin pitkään.Ongelma on lähinnä siinä että minä puutun hänen peliinsä liikaa tai en ollenkaan.Jos yritän neuvoa se on virhe, jos en neuvo sekin on virhe.Yritä siinä sitten tasapainotella…
Kyllä osaa v****aa kun aina vaan häviää vaimolle! Aloitettiin samaan aikaan 6v sitten ja harjotellaan about yhtä paljon. Takkiin tulee kuitenkin melkein aina, ja yritystä kyllä riittää. Se siitä naisten kehityksestä! (mukamas hitaampaa, hah!)
Kyllä machoego on kovilla, uskokaa pois!
Ei kaikilla miehillä ole potenttiaalia golfiin. Minkäs teet jos et omista ’pallosilmää’.
Rakasta, kärsi ja unhoita 🙂
Kotikentällä pelataan joskus perättäisissä ryhmissä jos tilanne sen sallii. Minä edellä, vaimo perässä.
Nainen kun väsyy niin swingi tahtoo kutistua sellaiseksi ’kädet koukussa – mikkihiiriswingiksi’.
Muuten pidän nykyään turpani kiinni kentällä mutta kun vaimo katsoo kysyvästi niin ymmärtää heti kun sanon että oli ’mikkihiiriswingi’…. tai en sano mitään…
Sivusta seuranneena tätä keskustelua ja vieläpä joskus tositilanteissa kentällä huomaan, että se aviopuolison neuvominen ja svingin opettaminen on kaikkein pahinta. Usein mies luulee olevansa se, joka golfista kaiken tietää ja pyrkii opettamaan vaimoaan. Hänellä kun sattuu olemaan tasoitus 25 pinnassa ja vaimolla, joka on juuri aloittanut tietysti huonompi. Usein ne annetut neuvot on sitä, että pää nousee tai vedät kainaloon. Tälläkin tyylillä naiset usein lyövät palloa pitkin väylää ja peli etenee. Kyseinen aviomies tarttuu puu 3 väylällä ja pallo slaissaa sen 150 m läheiseen pusikkoon ja sinne sitten vaimoparankin on mentävä sitä kadonnutta palloa etsimään.
En kadehdi kyseistä parisuhdetta.
On myös toki sellaisiakin, että kaikesta näkee, että he nauttivat pelaamisesta yhdessä. Sitä joskus kadehdinkin.
Kyllä se usein jo neljäntenä yhteisenä pelivuotena alkaa toimimaan… ehkä?
Kierrokseni vähenivät parisuhteen myötä n. 50-60:stä noin 15:sta. Vaimo suhtautuu golfiin täysin nihilistisesti eikä päästäisi minuakaan kentälle. Jos haluaisi pelata olisin maksanut kurssit ja jäsenyydet, mutta ei auta. En haluaisi vaihtaakaan.
Mietipä onko joku vaimollesi tärkeä asia tai harrastus johon itse suhtaudut nihilistisesti. Oppera, teatteri, puutarhanhoito, tms.
Jos löytyy, diplomatia peliin, eli tulette kumpikin puolitiehen vastaan.
Menet esim. torkkumaan oopperaan pari-kolme kertaa vuodessa vaimon seuraksi. Eiköhän niitä golfkierroksia irtoa helpommin.
Puolisoni on onnistunut erinomaisesti. Puolitosta vuotta sitten hän ilmoitti meidät kurssille. Nykyisin pystyn enää olemaan n. 15 minuuttia päivässä ajattelematta golfia.
Käymme yhdessä viikoittain talvella lyömässä palloa ja kesällä pyrimme kiertämään kentän yhdessä n. 30 kertaa. Se ei olekaan helppoa koska viimeistään 3 väylällä hän ilmoittaa ettei enää pelaa kanssani koskaan. Yleensä olen syyllinen tähän, ainakin hän on niin kertonut.
Kierroksen aikana tai jälkeen sopu palaa pian ja ryhdymme suunnittelemaan, uutta lähtöaikaa.
Tärkeää olisi, että molemmilla olisi myös muita pelikumppaneita, nimittäin oma tuntuu taas paremmalta parin sinkkukierroksen jälkeen.
Koitappas kieltää vaimoa menemästä oopperaan?
Sitten käännät asian toisinpäin, saat mennä oopperaan jos minä saan mennä golfkentälle :-).
Jos se golfinpeluu on kiinni siitä, että käyt vaimon (oman) kanssa oopperassa, niin ei hyvin mene.
Mutta suhteitahan on monenlaisia. Jotkut haluaa olla koko ajan yhdessä kädestä pitäen kun taas toiset haluavat omat harrastuksensa.
Näin tämä toimii meillä. Minä kannustan häntä ja häntä minua 🙂
Tutun tuntuisia tarinoita.. Aloitimme vaimon kanssa samalla kurssilla muutama vuosi sitten. Pari ensimmäistä vuotta olivat suht tuskallisia, koska vaimoni turhautui suunnattomasti sekä oman kehityksensä hitaudesta että varsinkin siitä, että minä kehityin nopeammin.. Silloin koettiin riidat, vaimon poistuminen kotiin autollamme kesken kierroksen jne. Loppukaudesta ei golfista saanut edes puhua..
Ratkaisu oli yllättäen golfloma Portugalissa. Siellä vaimoni löysi golfin hauskuuden muiden rentojen lomalaisten kanssa. Siitä lähtien hän on ollut lähes yhtä pahasti hurahtanut golfiin kuin minä. Käymme yhdessä talvisin harjoittelemassa, ja pelaamme ehkä puolet kesän kierroksista yhdessä.
Henkilökohtainen huomio: peli vaimon kanssa sujuu usein parhaiten, jos joukossa on muitakin..
Nythän mä hokasinkin.
Pitää erotella toisistaan pelaileminen ja pelaaminen.
Vaimon tms. kanssa voi pelailla mutta kavereiden kanssa pelataan.
Vai?
Tätä elämänohjetta voi varmaan soveltaa myös golfiin: ’Jos eukkosi kieltää sua juomasta, niin juo!’
Hiukan alkuperäisen aiheen vierestä mutta olkoon.
Näin naisnäkökulmasta suosittelen pariskuntien molempien pelaamista. Eipä tarvi ihmetellä, miksi puoliso viihtyy hyvin kentällä. Siellähän on mukavaa ja haasteellista. Meillä mies aloitti pelaamisen ennen minua ja alussa hän oli kärsivällinen yrittäessäni lyödä lyhyitä lyöntejäni. Nyt pysyn jo singelien tahdissa vauhdissa, vaikka HCP on 20 -huitevilla.
Asuista ei ole keskusteltu, eikä ole tarvinnut muustakaan väitellä. Kertaakaan ei olla tuittuiltu kentällä toisillemme. (Sitä paitsi toisen neuvomisestahan tulee 2 sakkolyöntiä, jos muu ei tehoa). Yhdessä käydään etelän golfmatkoilla lomien aikana. Missä muussa lajissa aikamiespoikakin voi soittaa äiteelle, että lähdetäänpä yhdessä urheilemaan? Golfleskille (naisille) sanonkin, että kokeilkaa miten mukavaa golf on, älkää antako vain miesten nauttia, nauttikaa itsekin!
Minkähän tasoista tökkimistä sitä kutsutaan ihan peliksi, vai oliko tarkoitusta provosoida?
Hieman hymyilyttää golfin ja oopperan rinnastaminen ja oopperaan torkkumaan lähteminen saadakseen luvan mennä golfkentälle.
Silloin harvoin kun parempi puoliskoni (tai minä itse) saa kipinän käydä oopperassa tahi teatterissta tahi missä tahansa muualla, mitä noihin voi verrata, minä suutun suunnattomasti jos minua ei kutsuta mukaan 🙂
… nimimerkillä liput varattuna ensi kuun neljännelle päivälle Rooman Teatro dell’Operan Faustiin, muuta tiiausajat vielä varaamatta…
Samoin minua hymyilyttää miehinen, jopa pakkomielteinen, tarve menestyä ja kehittyä tässä lajissamme. Ymmärrän hyvin, että kaikkien tavoitteena ei ole, eikä kannatakaan olla, tulostensa jatkuva parantaminen. Golf voi olla ihan oikeasti mukavaa muutenkin – ulkoilua hyvässä seurassa ja satunnaista nautintoa harvoista hyvistä onnistumisista.
… nimimerkillä 90% pelatuista kierroksista oman elämänkumppanini kanssa, välillä rauhaisasti, välillä myrskyten…
Provosoida on liian vahva sana siihen tarkoitukseen mitä sanoin mutta sinnepäin :-).
Pelataan jos alkaa 7 kierroslyönnit (omalla kohdalla) ja pelaillaan kun haistellaan kukkia ja jutellaan mukavia siinä sivussa tökkien palloa eteenpäin. Tosin on se mennyt siihen joskus itsellänikin kierroksen aikana.
-
JulkaisijaArtikkelit