-
JulkaisijaArtikkelit
-
Tässä vanhoja ketjuja selatessa tuli ihmeteltyä, miten jotkut pelaajat tuntuvat pitävän lyöntien pituutta kääntäen verrannollisena tasoitukseen. Tottakai esim. lähes kaikki singelipelaajat ovat valovuosia edellä huonompia pelaajia lyöntipituuden tullessa kysymykseen, mutta kommentit tyyliin ’jos draivaat yli 250 m, tasoituksesi täytyy olla alle (insert hcp)’, ja ’korkealla tasoituksella pelaava ei voi lyödä yli 150 m rautaseiskalla’ eivät omasta mielestäni ole täysin todenmukaisia. Golfhan on tarkkuus-, ei pituuspeli, kuten kaikki varmasti tietävät. En väitä itse olevani erityisen pitkälyöntinen, mutta tasoitukseeni nähden pituudet ovat luultavasti pitempiä kuin suurimmalla osalla minuntasoisillani pelaajilla. Eli tasoitukseni on tällä hetkellä 27.9 (en ole ikinä pelannut alle sadan kierrosta, yksi birdie löytyy, sekin par 5:ella), ja varovainen arvio draivipituuksista on noin 220-230 m, plus ajoittaiset 250 m+ lyönnit. Rautaseiskalla pallo sinkoaa useimmiten 150 m tienoille. Olisi mielenkiintoista tietää, kuinka paljon täältä löytyy korkealla tasoituksella pelaavia, mutta suhteellisen pitkälle lyöviä pelaajia. Rehellisyyttä sitten niiden pituuslukemien kanssa, kiitos!
Samoja mittoja näyttää tulevan tännekkin, eli rauta seiskalla se 150 ja driverilla 200+ kun osuu. (kauden paras/pisin lyönti löytyi Lappeenrannan uuden kentän 9. väylän keskeltä, 280 metriä tii-boksista) ja tasoitusta oli 32. Tällä hetkellä taistelen gripin kanssa, sillä grippini ei tunnu pysyvän kasassa koko lyönnin ajan. -> Avaukset eivät pysy väylällä. ->tuplaa ja triplaa tuloskorttiin. (jos jollakin mailanrakentajalla olisi David Leadbetterin grippejä, [niitä uusia] niin voisin niitä tilata muutaman. 😛
Mielipide…
Ei aina se pituus vaan se tarkkuus. Omat draivit keskimäärin 240m. Pystyn kyllä repimään 280-300m mutta tarkkuus kärsii yleensä niin paljon että ei kannata. Mieluummin lyön sen 240 väylälle kuin 280 pitkälle metsään. Sitten siihen rautaseiskaan… Pituus sillä 140m tietämissä. Jälleen saan kyllä yli 150 metrinkin mutta jälleen se tarkkuus. Mieluummin griinillä kuin vieressä bunkkerissa. Nykyään händäri 14,8 ja laskusuunnassa. Kierros tulokset pyörii siinä 85-88 välillä. Se millä tuo händäri on tuonne pudonnut on pitkälti ollut rauhallisen ja toistettavan svingin ansiota. Bägistä kyllä löytyy mailoja jos pitää lyödä yli 150 väylältä… Ei tietääkseni ole mikään sääntö että seiskan pitäis lentää ton 150m…
Ei tietääkseni ole mikään sääntö että seiskan pitäis lentää ton 150m…
Se vaan sattuu osumaan juuri siihen. Saas tosin nähdä, kun ajattelin pistää lyönnin kokonaan uusiksi (grippi uusiksi -> kaikki uusiksi), niin toki voi olla että lyöntien pituudet tippuvat hitusen. Itse ajan nyt sitä takaa, että saisi pelaamisesta/swingaamisesta helppoa. Lyöntivarmuutta koitan saada lisää. Ja eihän sillä niin merkitystä tosiaan ole, että lyökö rauta7:lla yli vai alle 150m, sitten vain ottaa bägistä mailan jossa on pienempi nostokulma.
Hei pistäkääpäs vielä rauta nelosen tuloksia, niin met singlepelaajat pohdimme täällä päissämme, että onkos tulokset järkeviä. Nelkkua on vaikeampi deloftata. Vertailun vuoksi tänään surkein traivi kantoi ja rulli push slaissina 210 m (bogey, kolme puttia) ja paras 275 m (baari, kaksi buttia).
PS. Tiedän kyllä useita pitkälyöntisiä korkean tasoituksen pelaajia. Parhaat tosiaan vetäisevät yli 300 m draiveja (niin, että välillä ikkunat kilisevät) ja rauta vitosella kohtuullisella tempolla 180 m. Olen myös nähnyt patukoita, jotka rykäisevät santawetsillä 150 m, mutta 50 m ilmassa on jo paljon vaikeampaa.
Hyvin usein näkee kirjoitettavan ja sonottavan, että golf ei ole pituuslaji, vaan tarkkuuslaji ja tämä asia nousee aina esiin siinä yhteydessä, kun puhutaan lyöntipituuksista.
Mielestäni asia ko. tavalla esitettynä on hyvin mustavalkoinen ja vajavainen. Tietysti tarkuus on elinehto hyviin tuloksiin, mutta niin on myös riittävä pituuskin. Kysymys onkin mielestäni siitä kuinka pitkälle pystyt lyömään tarkasti. Esimerkiksi suht normaalilla par 4:lla pelattaessa keltaisella voisi vaikka kysyä: pystytkö lyömään 220 m avauslyönnin tarkasti ja sen jälkeen 120-130 m lähestymislyönnin tarkasti? Tai vaihtoehtoisesti 190 m avauksen ja sen jälkeen 150- 160 m lähestymislyönnin tarkasti? Mitä mailoja sinun pitää käyttää em. pituuksiin päästäksesi? Keltaisilta pelattaessa pituuksien ei todellakaan tarvitse olla mitään ihmeellisen pitkiä. Hyviin tuloksiin riittää tarkasti lyöminen max. em. pituuksiin.
Pitkälyöntisillä on lyhytlyöntisiin nähden pääsääntöisesti aina se etu, että he voivat lyödä lyhytlyöntisten mittoja aina paljon helpommalla mailalla kuin lyhytlyöntinen. Jos lyhytlyöntinen lyö esim. melko vaikealla draiverilla 200 m, niin pitkälyöntinen pääsee samaan mittaan helposti raudalla tai hybridillä. Siitä jatkolyöntiin (esim. par 4) lyhytlyöntinen tarvitsee esim r5:n, kun pitkälyöntinen tarvitsee samasta esim. r8:n. Ei ole vaikea kuvitella kumman mailavalikoimalla tarkkuus on pääsääntöisesti parempi.
Lyöntini pituudet suunnilleen r3:200-210 ja siittä voi laskea sitten n 10m per rauta alaspäin. r8 on yleensä siinä 150m. Tasoitukseni on 31. Draiverilla ’enkat’ on varmasti hieman yli 250m ja r3:kin olen lyönyt sellaisia 230 metrisiä. Esimerkki Nokian River golfin väylä 2:lta kun löin avauksen r3 ja toinen lyönti r6 greenille(sitten tietty 3 puttia). Väylä on 396 metriä. Draiville pitäs varmuutta jotenkin hankkia kun se välillä toimii ja välillä haetaan palloa ties mistä :D. Niin ja sellainen huomio vielä, että lyöntipituuteni kasvoi yli mailan verran kun vaihdoin vanhat wilson r.mendrellat Acerin Big Bertha Fusion klooneihin. Varret myös vaihtuivat TT Dynamic gold reguihin ja pituutta tuli varsiin myös puoli tuumaa lisää.
Erityisesti tänäaamuna tunsin olevani pitkälle lyövä huono pelaaja. Hukkasin ainakin pulitusinaa palloa vaikka löysin saman verran ( kaksi Titleistia ).
Tiiasin aamulla 5:20 ja pelasin rangella 40-50 palloa.
Pisin drive oli lievään myötätuuleen 290 metriä ( tein parin ).
Sitä ennen olin par 5:lla lyönyt 180 metriä rauta seiskalla…matala ja paljon rullia.
Loppumatkasta avasin vastatuuleen rauta nelosella 192 metriä….jaa miksi juuri 192 metriä…no otin askelmittoja..jotka olin kalibroinut jo vuosia sitten ja keltaisen ja punaisen väli oli juuri 50 askelta ( huomasin sen kävellessäni niiden yli ).
Rauta kolmosta testasin yhdellä väylällä ja avauksen osuttua puuhun otin neljä varapalloa..joista löysin yhden..se oli toppi juuri ja juuri naisten tiin yli. Avauspallon onneksi löysin ja tein bogeyn.
Lihakset olivat ’ täysin ’ unessa aika ajoin.
16 bokipistettä 18 reiälle..meniskö duunin jälkeen vielä pelaamaan ?
Matkalla eräs rouva luuli minun loukanneen itseni kun etsin palloa joen uoman syrjästä..se on todella jyrkkä pöpelikkö..sinne humahti rauta seiska lyönti…stanssasin hieman vinoon..muuta se ei tarvinnut….ilmeisesti Sanginjokeen…jossa jo makasi 3 palloa..mutten niihin ilman mailaa ja haavia ylettynyt. Rouva oli syystä huolissaan..tunsin itseni pikkupojaksi pallon perässä kiipeiltyäni.
Tämmöstä tässä topiikissa. Kivointa oli raikas kostea ilma ( tais hanska kastua ja siksi tuli pari omituista lyontiä ) ja jänikset ja palokärki ja yksi kulotettu metsä Vaaran takaysillä joka tuoksui tervalle.
Mulla oli ennen duunikaveri – kerrassaan minua masentava heppu – jonka en nähnyt koskaan lyövän yli 200 m draivia, mutta joka pelasi parhaimmillaan alle vitosen tasoituksella. Salaisuus oli ensinnäkin se, että se oli AINA väylällä, veteli griiniosumia ERITTÄIN korkella prosentilla kaikkialta alle 180 m:istä ja teki up-and -downeja erittäin korkella prosentilla alle 30 m:istä. Sen verran hyvä oli näissä, että menestyi seuransa mestiksissäkin ihan hyvin vaikka pelattiin valkoisilta eikä kenttä ollut suinkaan lyhyemmästä päästä.
Kerran pelattiin sen kanssa foursomia sen omalla kotikentällä. Kierroksen jälkeen se totesi mulle, ettei tiennyt kentällä olvan sellaisia paikkoja joihin olin sen omilla lyönneilläni laittanut. Kuten arvata saattaa, menestyksemme kisassa ei ollut kovin kummoinen eikä sen jälkeen tiiminä olla pelailtu.
Eli kovin pitkälle ei tarvitse lyödä päästäkseen tuonne alle vitosen tasuriin. Toisaalta ko hepun kehittymisen suurin esti oli selvästi lyönnin pituus. Jos olisi pelannut sellaiai 220-230 m:n avauksia ja muu plei pysynyt samalla tasolla niin varmaan olisi poäässyt nolla-tasoitukseen.
Tuossa näitä pituuskeskusteluja lukeneena ja hieman asiaa miettineenä rupesin miettimään pelaamiani kierroksia.
Täällä moni sanoo lyövänsä r3 200-210m.
Melko harvoin, jos koskaan, näen samassa ryhmässä pelaavan pelaajan ottavan r3 käteen, jos matkaa lipulle on 200-210m. Kyllä siinä aina yleensä hybridi/puumaila kilahtaa. Ja silti yleensä ollaan hyvällä lyönnillä korkeintaan mittasena, jollei lyhyenä.
Peliseurana mulla on yleensä kavereita, jotka ei myöskään ole sieltä lyhyimmästä päästä lyöntimitan puolesta. Nyt jo hieman ylikasvaneita junioreita… kuitenkin vain parilla vuodella.
Miettikääpä tuota, ja kertokaa sitten, että kuinka useasti oikeasti olette lipun mittaisena 200-210m päästä lyödyn r3:n jälkeen. Kannattaa muistaa että usein griinin etureunaan matkaa tulee sellaiset 170-180m, mikäli mitat on keskelle griiniä…
Sikäli olen samaa mieltä että erittäin harvat lyövät väylältä yli 200 metrisiä r3:lla. Tiiltä se onnistuu silloin tällöin ainakin minun peliseuroissa. Mutt kyllä sulla nomadius aikamoiset griinit on kotikentälläsi kun ilmeisesti ainakin minun laskutaidoilla griinit ovat teilläpäin peräti 60 metriä pitkiä 🙂
Itse otan yleensä vain avauksen r3. Hybridiä ei ole. Puumaila on aivan tuliterä ja en ole vielä päässyt siihenkään oikeen sisälle. Väylällä harvemmin tulee r3 lyötyä kun yleensä on jo melko lähellä tai sitten niin kaukana ettei kannata tiputtaa siihen vaikeaan 50-70 m etäisyydelle eli jättää hieman pidemmälle suosiolla.Par5 oikeastaan niitä ainoita missä hybridi,r3 tai väyläpuu sopis hyvin jotta pääsis tokalla päälle. Ja muuten sama homma kun viestin aloittajalla: ei koskaan alle sadan alitusta ja eka birdie tuli nyt sunnuntaina elämäni neljännellä täydellä kierroksella Riverin 9. reiällä 😀
nojoo, ehkä tuo meni vähän turhan isolla haarukalla… mutta pointti tuli kuitenki esille.
tiiltä ja väylältä on sitten taas kaksi eri asiaa pitkillä raudoilla. tiiltä saa helposti sen 10+m lisää mittaa…
nomadius kirjoitti: (18.7.2006 11:57:50)
Tuossa näitä pituuskeskusteluja lukeneena ja hieman asiaa miettineenä rupesin miettimään pelaamiani kierroksia.Täällä moni sanoo lyövänsä r3 200-210m.
Melko harvoin, jos koskaan, näen samassa ryhmässä pelaavan pelaajan ottavan r3 käteen, jos matkaa lipulle on 200-210m. Kyllä siinä aina yleensä hybridi/puumaila kilahtaa. Ja silti yleensä ollaan hyvällä lyönnillä korkeintaan mittasena, jollei lyhyenä.
Peliseurana mulla on yleensä kavereita, jotka ei myöskään ole sieltä lyhyimmästä päästä lyöntimitan puolesta. Nyt jo hieman ylikasvaneita junioreita… kuitenkin vain parilla vuodella.
Miettikääpä tuota, ja kertokaa sitten, että kuinka useasti oikeasti olette lipun mittaisena 200-210m päästä lyödyn r3:n jälkeen. Kannattaa muistaa että usein griinin etureunaan matkaa tulee sellaiset 170-180m, mikäli mitat on keskelle griiniä…
No minäpä kerron pari esimerkkiä. Viime kesänä Keimolassa pelasin Kirkan etuysiä jonkun Teemun kanssa. Kaveri oli vähän pullea, mutta keskimittaa pidempi. Nelosväylällä (par 5) olimme kumpikin avauksen jälkeen karvan yli 200 metrin päässä lipusta. Minä löin kevyeen vastatuuleen puuvitosella enkä osunut griinille. Teemu rysäytti rautanelosella griinille, tosin ei aivan lipulle asti. Myöhemmin kävi ilmi, että samainen kaveri oli sijoittunut alle 21-v Suomen mestaruuskisoissa kolmanneksi ko. kesänä.
Toissa vuonna SHG:n mestiksissä ryhmässäni pelannut Jani Andersson (viime vuoden 21v Suomen mestari) kiskaisi rautakolmosellaan 200 metristä griinille Luukin nykyisellä 16 väylällä. Jani lyö palloa hyvin, muttei ole millään muotoa sieltä pitkälyöntisimmästä päästä. Kutosväylällä hän löi rautaseiskalla raffista, paikasta, jossa minä olisin kaivanut bägistä rautanelosta.
Toiset vain osaavat lyödä pitkälle, voimalla tai tekniikalla. Yleensä hyvällä tekniikalla lyödään paljon pidemmälle.
Joskus golfsvingiä verrataan heittoliikkeeseen. Aikoinaan pesäpalloa maakuntasarjassa pelatessani meillä oli joukkueessa eräs aivan rimpula kaveri Pohjanmaalta. Hän heitti palloa niin kovaa, että tuskin uskalsin ottaa sitä kiinni. Kaverilla oli tekniikka kohdallaan.
KL kirjoitti: (18.7.2006 12:47:07)
nomadius kirjoitti: (18.7.2006 11:57:50)
Täällä moni sanoo lyövänsä r3 200-210m.
Melko harvoin, jos koskaan, näen samassa ryhmässä pelaavan pelaajan ottavan r3 käteen, jos matkaa lipulle on 200-210m. Kyllä siinä aina yleensä hybridi/puumaila kilahtaa.
Toissa vuonna SHG:n mestiksissä ryhmässäni pelannut Jani Andersson (viime vuoden 21v Suomen mestari) kiskaisi rautakolmosellaan 200 metristä griinille Luukin nykyisellä 16 väylällä.
Aikoinaan pesäpalloa maakuntasarjassa pelatessani meillä oli joukkueessa eräs aivan rimpula kaveri Pohjanmaalta. Hän heitti palloa niin kovaa, että tuskin uskalsin ottaa sitä kiinni. Kaverilla oli tekniikka kohdallaan.
Aamuisesta R-3 harjoittelusta jäi jotain käteen: pallonpaikka stanssissa..se määräsi aivan suoraan sen minne lyönti/pallo lähti..stanssattuani liian eteen tuli hookki ja jos liian taakse niin pallo lähti etuoikealle suoraan järveen.
Vaihdettuani jäykät varret toivon jossain vaiheessa voivani lyödä sillä ( rauta-3 ) onnistuneen lyönnin väylältä..varsinkin kun otin vielä 8 mm pituutta pois ylipitkistä mailoista ( tuumaa pidemmät stockina )..pitkä pelaamaton kausi on aiheuttanut sen ettei ole voimaakaan lyönteihin ja pitkät työpäivät sen että selkä ei ole aivan kunnossa.
Nyt hiukka askarruttaa että kun pamautin R-7:lla 180 metriä väylällä ( ysilläkin yksi 150 m lievään myötikseen ) niin mihin ikinä voin tarvita R-3:stani. Ilmeisesti liikaa nopeita soluja ?
Kaikkia mailoja kannattaa harjoituskierroksilla kokeilla tosissaan..muuten ei opi mitään. Pitkillä rauta mailoilla lyöminen tuo kaivattua tehoa myös driveri lyöntiin, vaikkei löiskään niillä kuin rangella.
NimetönHieman OT, mutta
Minulla ja saattaa olla muutamalla muullakin kohtuullisen lyhytlyönisellä bogituuparilla pääkopasta johtuen olla ongelmana omistaa kaksi swingiä, toinen rangelle ja toinen kentälle. Rangella letkeä ja rento lennättää rangepalloakin, ainakin rullien kanssa, reilusti 200 lätkän taakse, mutta siten tiiboksista onkin ihan toinen juttu???
Onhan se sitten silloin tällöin juhlaa kun pääsee lähestymisen joskus tuuppaamaan r8-pw:llä, kun sattuu se rangeswingi onnistumaan kentällä.
Zz kirjoitti: (18.7.2006 13:11:36)
Hieman OT, muttaMinulla ja saattaa olla muutamalla muullakin kohtuullisen lyhytlyönisellä bogituuparilla pääkopasta johtuen olla ongelmana omistaa kaksi swingiä, toinen rangelle ja toinen kentälle.
Ota se pääkoppa millä pelaat mukaan rangelle, harjoittele sillä ja mee sitten takaisin kentälle pelaamaan. Suosittelen.
KL kirjoitti: (18.7.2006 12:47:07)
No minäpä kerron pari esimerkkiä. Viime kesänä Keimolassa pelasin Kirkan etuysiä jonkun Teemun kanssa. Kaveri oli vähän pullea, mutta keskimittaa pidempi. Nelosväylällä (par 5) olimme kumpikin avauksen jälkeen karvan yli 200 metrin päässä lipusta. Minä löin kevyeen vastatuuleen puuvitosella enkä osunut griinille. Teemu rysäytti rautanelosella griinille, tosin ei aivan lipulle asti. Myöhemmin kävi ilmi, että samainen kaveri oli sijoittunut alle 21-v Suomen mestaruuskisoissa kolmanneksi ko. kesänä.Toissa vuonna SHG:n mestiksissä ryhmässäni pelannut Jani Andersson (viime vuoden 21v Suomen mestari) kiskaisi rautakolmosellaan 200 metristä griinille Luukin nykyisellä 16 väylällä. Jani lyö palloa hyvin, muttei ole millään muotoa sieltä pitkälyöntisimmästä päästä. Kutosväylällä hän löi rautaseiskalla raffista, paikasta, jossa minä olisin kaivanut bägistä rautanelosta.
Toiset vain osaavat lyödä pitkälle, voimalla tai tekniikalla. Yleensä hyvällä tekniikalla lyödään paljon pidemmälle.
Joskus golfsvingiä verrataan heittoliikkeeseen. Aikoinaan pesäpalloa maakuntasarjassa pelatessani meillä oli joukkueessa eräs aivan rimpula kaveri Pohjanmaalta. Hän heitti palloa niin kovaa, että tuskin uskalsin ottaa sitä kiinni. Kaverilla oli tekniikka kohdallaan.
Kyse ei nyt ollutkaan näistä herroista. Olen pelannut Jani Anderssonin kanssa joskus junioriaikana Aluetour/vast. ja tiedän hänen lyövän palloa hyvin ja tarpeeksi pitkälle.
Lisäksi esimerkeistäsi käy ilmi, että osataan lukea olosuhteita… Rautalyönti vastatuuleen, olkoonkin sitten r4 vs. p5, r4 voittaa oli lyöjänä lähes kuka tahansa. Raffista lyötäessä useimmiten lähtee flyerri, joka rautaseiskalla lyötyny hyvinkin vastaa normaalia rautanelosta. En kuitenkaan vähättele yhtään heidän lyöntejään. Eikä tarkoituksenani ole myöskään mollata sinua.
Kyse oli suurimmasta osasta muita pelaajia, jotka vain unelmoivat siitä, että löisivät sen 200m r3:lla. Sitten kun se kerran onnistuu, tarkoittaa se heillä sitä että he lyövät mukamas aina sen mitan.
Ja nyt ei kannata olettaa että mä kirjottelen näitä sen takia, että itse olisin lyhytlyöntinen ja kateellinen sen vuoksi. En myöskään lähde tänne kirjoittelemaan lyöntieni pituuksia koska se ei kuitenkaan kiinnosta ketään. Sanotaan vain niin, että lyön tarpeen tullen tarpeeksi pitkälle.
Ehkä turhan provosoivalla asenteella nyt kirjoittelen, mutta sisällötöntä löpinäähän tämä loppupeleissä on.
Jukka-62 kirjoitti: (18.7.2006 13:10:32)
Aamuisesta R-3 harjoittelusta jäi jotain käteen: pallonpaikka stanssissa..se määräsi aivan suoraan sen minne lyönti/pallo lähti..stanssattuani liian eteen tuli hookki ja jos liian taakse niin pallo lähti etuoikealle suoraan järveen.
Vaihdettuani jäykät varret toivon jossain vaiheessa voivani lyödä sillä ( rauta-3 ) onnistuneen lyönnin väylältä..varsinkin kun otin vielä 8 mm pituutta pois ylipitkistä mailoista ( tuumaa pidemmät stockina )..pitkä pelaamaton kausi on aiheuttanut sen ettei ole voimaakaan lyönteihin ja pitkät työpäivät sen että selkä ei ole aivan kunnossa.
Nyt hiukka askarruttaa että kun pamautin R-7:lla 180 metriä väylällä ( ysilläkin yksi 150 m lievään myötikseen ) niin mihin ikinä voin tarvita R-3:stani. Ilmeisesti liikaa nopeita soluja ?
Kaikkia mailoja kannattaa harjoituskierroksilla kokeilla tosissaan..muuten ei opi mitään. Pitkillä rauta mailoilla lyöminen tuo kaivattua tehoa myös driveri lyöntiin, vaikkei löiskään niillä kuin rangella.
Kyllä mä nyt oon Jukka sun kohdallas tullut siihen tulokseen, että sun olisi ehdottomasti kannattanut lyhentää niitä rautoja 9mm.
Lavantauti kirjoitti: (18.7.2006 14:54:00)
Kyllä mä nyt oon Jukka sun kohdallas tullut siihen tulokseen, että sun olisi ehdottomasti kannattanut lyhentää niitä rautoja 9mm.
No S-W ja W lyhenivät 10 mm +8 mm ja nyt en oo enää tuupannut wedgellä 150 metrisiä.
Jukka-62 kirjoitti: (18.7.2006 15:19:20)
Lavantauti kirjoitti: (18.7.2006 14:54:00)
Kyllä mä nyt oon Jukka sun kohdallas tullut siihen tulokseen, että sun olisi ehdottomasti kannattanut lyhentää niitä rautoja 9mm.
No S-W ja W lyhenivät 10 mm +8 mm ja nyt en oo enää tuupannut wedgellä 150 metrisiä.
Kyllä ne tuntuis olevan sopivasti lyhennetty..
Minea Blomqvist lyö rauta-7:lla 135m ihan kelvollisin tuloksin;)
Aivan siksi häntä ei kelpuutetakkaan sarjaan pitkälle lyövä ’ huono ’ pelaaja.
Riikka Hakkaraisen R-2 on mun R-9:n mittainen.
Jukka-62 kirjoitti: (19.7.2006 12:34:11)
Aivan siksi häntä ei kelpuutetakkaan sarjaan pitkälle lyövä ’ huono ’ pelaaja.Riikka Hakkaraisen R-2 on mun R-9:n mittainen.
Jos laitettaisiin Jukka ja Riikka molemmat lyömään 10 palloa. Riikka R-2:lla ja Jukka R-9:llä, moniko täällä uskoo, että pallot löytyisivät yhtä kaukaa….?
Miehet ja pituus….voi voi….
Jukka-62 kirjoitti: (19.7.2006 12:34:11)
Riikka Hakkaraisen R-2 on mun R-9:n mittainen.Ai Riikallakin on siis tasapitkät mailat??
-
JulkaisijaArtikkelit