-
JulkaisijaArtikkelit
-
Tillander puhuu pakinassaan pappilan aidasta, kun pitäisi puhua pappilasta. Ei pelimuoto tee pelistä vaarallista, vaan ajattelemattomat pelaajat. ’Sankarigolfaajat’ ovat oma lukunsa aivan huolimatta pelimuodosta. Lyöntipeli toki kertoo selvästi pelaajan tason, mutta ei se pelistä tee sen turvallisempaa kuin pistebogeykaan.
ei se vaarallista ole mutta varsinkin aloittelijat jotka ottavat monta kertaa pallon taskuun ja parantaa vielä händäriä niin lyöntipelissä ei sitten tahdo pärjätä.
Asia on JUURI niin kuten Tillander sanoo. Lyöntipelin pelaaminen kehittää paljon enemmän pelin hallinnallisia kykyjä ja kehittää pelaajia paremmiksi golffareiksi + on nopeampaa. Olen pelannut muutamaan otteeseen parin kaverin kanssa, jotka osaavat lyödä palloa, mutta lyövät sitä aina lujaa ja isommalla mailalla vailla järjen hiventä. Välillä tulee birkkuja, välillä paareja, välillä bogeja, mutta yleisimmin viivoja. Molemmilla olisi varmasti ykkösellä alkava händäri jos kokeilisivat joskus tuota pallon pelissä pitämistä.
Naisten kanssa on monesti mukava pelata, kun palloa ei joka reiällä tarvitse etsiä. Itsellä tämä kesä on mennyt lyöntipeliä pelatessa ja täytyy sanoa, että peli on ollut nopeampaa, olen kehittynyt golffarina ja tajunnut, että muillakin mailoilla voi avata kuin draiverilla (ja yleensä avaankin ja olen paljon tyytyväisempi, kun väylätkin alkavat löytyä, pelin tulos ei riipu siitä, onko hyvä vai huono ’draiveripäivä’) ja kaiken kaikkiaan peli on ollut mukavampaa, kun palloja ei tarvitse etsiä koko ajan ja monesti pääsee lähestymään haluamastaan suunnasta ja väylältä. Toisaalta, mieluiten lyön lähestymisenkin rauta-8:lla tai ysillä tai jopa seiskalla kuin santawetkellä…
Kyllä vaarallisuuden juuret ovat muualla kuin pb-järjestelmässä. Tourin kisoissakin forea huudetaan tämän tästä vaikka pistebogina kisoja ei pelatakaan. No siellä on tietysti yleisöä aivan tulilinjojen välittömässä teemellyksessä, mutta samoilla perusteilla voitaisiin vaatia lyhyttä rautaa peliin sielläkin. Varmasti ainakin Ruotsissa sosiaali- ja terveysministeri antaa esityksen rauta-kasia suuremman mailan käyttökiellosta julkisissa tilaisuuksissa. Höyhentäyteiset pallothan katosivat ilmeisesti saman maan terveysministerin vaatimuksesta allergisoitumisriskin vuoksi?
Niinkuin vesissä, myös kentissä on eroja. Ruuhkainen kenttä, jossa ahdas väylien sijoittelu ja lyhyenlännät väylät ja paljon sokkolyöntejä och sä vidare niinkuin engelsmanni sanoo. Jossain Sotograndessa kuulee forea harvemmin kuin Kotojärven ristitulessa. Onkohan muuten rauta-kakkonen jotenkin turvallisempi ase kuin rivelino. Eikö matalammalla lentokaarella osune silmien välliin jopa paremmin? Jos Tigeri ei opi lyömään Woods ykkösellä, tartteeko siitä kärsiä koko GP:n 300 kerhon? Vaihtakoon nimensä Tiger Irons: iksi, perkale! Tää on just tätä!!
Pistebogi järjestelmänä on siunaus eikä kirous. Sen luulisi L Tilanderinkin huomaavan viimeistään sitten kun pääsee händärissä vähän alemmas. (se muuten on kuin kiusalla laskettu pistebogina, kjäähhähhähhäääää..) Anteeksi. Lämpimällä kiitollisuudella ajattelen sitäkin Sydänsavosta etelään kulkeutunutta neitoa, joka muutamalla väylällä oikea-aikaisesti koppasi pallon taskuunsa, kun pisteet olivat ehtyneet. Ohimenevä salamointi silmissä ja kaksi punaista laikkua poskipäässä kertoivat sen, että jatkossa pallo tulee tottelemaan Lady-Dominaa armoa anellen. Tuollaisen päivän jälkeen poltetun turpeen aromi kielellä olisi mukava saunan jälkeen hieroa baby-oilia Ksneitosen pohkeisiin. Kiitos herran nimeltä P Bogey!Bosco on vireessä! Aamen, ei lisättävää!
NimetönJep, lanseerataan uusi pelimuoto: Driveford. Tässä pelimuodossa on tarkoitus kilpailla siitä, kuka avaa pisimmälle, jokaisella väylällä. Pelimuotona se ei tule olemaan sen vaarallisempi kuin sitä harrastavat pelaajatkaan.
Pidän pistebogey systeemia mahtavana keksintönä kolopallossa.
Eilen pelasin kesän päätapahtumani jossa pisteet laskettiin ko. pb systeemillä.
Etuysi 9 pojoa ( 61 lyöntiä ) ja takaysi 21 pojoa ( 42 lyöntiä ja yht 103 lyöntiä ) ( yksi oli kisassa parempi ).
Toki olisin lyöntipelinä ollut sijoitukseltani huonompi…aiemmin pelasin erään rundin 15 + 19 pojoa ja yhteensä 92 lyöntiä….tässä olisin lyöntipelissa ollut paremmalla sijalla.
En ollut kenellekkään vaaraksi ( vaikka Vaaraa pelattiinkin ) etuysillä ei vaan peli kulkenut. Pelikaverillani hyvästä ( paremmasta ) tasoituksestaan huolimatta ei peli kulkenut ylipäätään ( pitkillä raudoilla pallot hookkina usein oikealle )..syynä oli talonrakennus ja sen takia oli pelaaminen jäänyt taka-alalle tänäkin kesänä.
Kerran jouduimme avaukseni takia 18:lla huutamaan foren kun pallo uhkaavasti kiersi driveni ( lentää joskus 290 metriä myötiksessä ) takia kohti 10:n greeniä. Tällöinkin pallo ei metsän takia sinne lentänyt onneksi. Driverissani on reguvarsi ja joskus kun oikein antaa tulla niin se lapa jää hieman auki ja syntyy slaissi…tämähän ei voi olla PB järjestelmän syy ?
Summa Summarum: Säännöllinen harjoittelu rangella ja asialliset pelivälineet varmasti auttavat ehkäisemään vaaratilanteita enemmän kuin PB- tai lyöntipelipistelaskun laittaminen toistensa kilpailijoiksi. Pron kanssa konsultoiminen paremman swingin aikaansaamiseksi myös takuulla antavat varmuutta omaan peliin ja vähentävät huonojen lyöntien määrää.
——————————
PS: Vieläkään en ymmärrä sitä miksi rangella lyönnit tuntuvat täydelliseltä, mutta väylällä peli voi olla aivan tahmassa ( …montako niitä oluita piti ennen peliä ottaakaan ? ).
Jukka-62 kirjoitti: (24.8.2006 10:40:50)
Pidän pistebogey systeemia mahtavana keksintönä kolopallossa.Tuskin tohtori Stableford tiesi minkä vitsauksen aikaan saikaan.
Nettotulos lyöntipelissä kertoo mielestäni enemmän pelaajalle jotta missä mennään. Tasoituksen ylläpidossa pistebogi lienee kuitenkin paikallaan koska se kompensoi nuita selkeästi poikeavan huonoja reikiä. Eipä sitä kait usgan piirissäkään pelailla esc tuloksella.Jukka-62 kirjoitti: (24.8.2006 10:40:50)
PS: Vieläkään en ymmärrä sitä miksi rangella lyönnit tuntuvat täydelliseltä, mutta väylällä peli voi olla aivan tahmassa ( …montako niitä oluita piti ennen peliä ottaakaan ? ).Riittävästi. Kaksi nuin alkuun. Ja niitä et ehi juomaan jos siellä rangella hikipäässä ramppaat.
Poikeavan huonoista reikäkohtaisista tuloksista sen verran, että niitä oppii välttämään kun pyrkii tiettyyn lyöntipelitulokseen ja ymmärtää esim. tuplan arvon verrattuna tulokseen 11 tuloskortissa. Tämä taas aiheuttaa sen, että sitä paria tai birkkua ei lähdetä riskillä hakemaan, koska vesi/outti pilaa auttamattomasti hyvän kiekan, varsinkin jos niitä tulee useampi. Jos pelaa esim. 10 lyöntiä par nelosella tuplan sijaan, siinä on NELJÄN lyönnin ero, joka jo näkyy tuloskortissa, kun lasketaan lyöntejä. Pistebogituloksessa tuo ei välttämättä näy. senhän voi kuitata säkäpaarilla.
Ja kun alkaa käyttämään järkeä, noita 11 lyönnin reikiä alkaa tulemaan vähemmän, jos tulee ollenkaan. Ai nii, mut onhan se hienompaa pelata 2 birkkuu ja 110 lyöntiä kuin esim. 90 lyöntiä bogeilla, pareilla ja tuplilla…
Paljon puhutaan siitä, että draiverilla lyöminen on ’kivaa’, siksi sillä pitää lyödä tms. Mielestäni paljon kivempaa on lyödä raudalla, jos sillä pysyy väylällä.
NimetönTuo pb -järjestelmä on vaarallinen. Mutta lähinnä henkisesti. Se tappaa yrittämisen ja pitkänteisyyden, heikentää niitä ominaisuuksia jotka ratkaisevat who`s hot and who s not.
Tunnen monta ’viivan vetelijää’, jotka vain jahtaavat pientä händäriä. Itse olen sitä mieltä, että lajin kunkut ratkaistaan lyöntipelillä, ilman tasoituksia. Händärijärjestelmä on ja pysyy, se on selvä, mutta se on kaukana hyvästä.
Pb:stä on myös hyötyä. Se on hyvä keino nopeuttaa aloittelijan peliä. Ei ole pakko hakata niitä kaikkia 50 lyöntiä per väylä, tappaa omia ja muiden pelihaluja. Mutta esim. siinä vaiheessa kun händäri on 25 tms., niin minun puolestani pb kuvioilla voisi heittää vesilintua.
Kunnia lyöntipelille ja pitkäjänteisyydelle, se on golfin ydin. Minkä töppäät, sen seuraavalla väylällä pirkulla paikkaat. Noin niinkuin teoriassa. 😉
Golf on taistelijoiden laji, heikkopäiset älkööt vaivautuko.
tiukkadroo kirjoitti: (24.8.2006 12:14:55)
Golf on taistelijoiden laji, heikkopäiset älkööt vaivautuko.
Golf on liikuntaa harrastavien herrasmiesten laji, kireäpipoiset sankariraivaajat älkööt vaivautuko.
Ballmarker kirjoitti: (24.8.2006 13:13:41)
tiukkadroo kirjoitti: (24.8.2006 12:14:55)
Golf on taistelijoiden laji, heikkopäiset älkööt vaivautuko.
Golf on liikuntaa harrastavien herrasmiesten laji, kireäpipoiset sankariraivaajat älkööt vaivautuko.
EI EI EI… oikeaa golfia pelataan hampaat irvessä ja sopivasti naapurille naljaillen reikäpelinä. Sopivasti psyykaten annetaan kaikki alle metrin putit kaverille viimeistä ratkaisevaa reikää lukuunottamatta. Siinä ei tasoituksia tarvita, kun jäbä heittää viimeistä edellisen 65 senttisen puttinsa 180 astetta reikää kiertäen ohi.
Golfan on seurapeli – ei sitä ittelleen pelata.
tiukkadroo kirjoitti: (24.8.2006 12:14:55)
1. Itse olen sitä mieltä, että lajin kunkut ratkaistaan lyöntipelillä, ilman tasoituksia.
2. Golf on taistelijoiden laji, heikkopäiset älkööt vaivautuko.1. Olen samaa mieltä.
2. Kaikki saavat pelata peliä kunhan luvat kunnossa.NimetönVäärinymmärretyksi tulemista ei täällä näköjään voi välttää,joten tarkennus on paikallaan. 😉
Taistelijoilla tarkoitan henkistä sietokykyä ja asennetta, en esimerkiksi sekopäisiä toivotaantoivotaan -draiveja yli maiden ja mantujen.
Taistelija hoitaa taistelunsa triplan jälkeen ilmekään värähtämättä. Sellaisia on joukossamme valitettavan vähän. Enempi niitä, jotka bogin jälkeen veivaavat truetempperinsä koivun ympäri ja ostavat vielä kalliimman putterin.
Tsemppiä ja pirusti pisteitä kaikille! 🙂
Akseli kirjoitti: (24.8.2006 11:38:42)
Paljon puhutaan siitä, että draiverilla lyöminen on ’kivaa’, siksi sillä pitää lyödä tms. Mielestäni paljon kivempaa on lyödä raudalla, jos sillä pysyy väylällä.Mikäs sen sit takaa että raudalla pysyy väylällä?
Jos draiverilla lyönti reikään mahtuu nin miksi sitä sitten ei löisi?
Ninku et epäonnistua voipi millä mailalla tahansa, tokihan epäonisituminen ei ole kivaa.
Ja juu, mää kuulun kans niihin joiden mielestä draiverilla lyöminen on kivaa.
Vaikken sillä juur lyödä osaakaan.
Ymmärrän toki jotta pelkästään raudalla lyöminen saattaa kivaa.
Ja oikeestaan kaikilla mailoilla lyöminen on kivaa.
Paitti tietenkin putterilla.
Mutta silläpä ei juurikaan lyödä.Mutta siinähän lukikin että JOS sillä pysyy väylällä… Oon mä raudallakin saanu pallon pihalle.
Tässä joudutaan taas tämän golfin perimmäisen kysymyksen äärelle: kumpi on ’hienompi’ golflyönti, draiverilla 250-300 metriä (useimmiten vähän minne sattuu) vai pilkuntarkka lähestyminen alle viiden metrin etäisyydelle lipusta. Itse arvostan enemmän pelaajaa, joka lyö kymmenestä lähestymislyönnistä 7-8 alle viiden metrin päähän lipusta kuin pelaajaa, joka vetelee yli 250 metrin draiveja, jos vähemmän kuin 7-8 kymmenestä osuu väylälle.
Se mikä tossa pistebogissa tökkii on se, että se on vähän sellasta arpapeliä, kaikenkaikkiaan. Periaatteessa pelkällä tuurilla (itsellekkin näin on käynyt) voi händäri laskea, eikä kierroksen tarvitse olla ’ehjä’. Kisoissa voi voitttaa kuka tahansa, jolla on tarpeeksi iso händäri ja tekee pari säkäbirkkua.
Lyöntipeliä kun pelaa, täytyy koko ajan olla kokonaisuus hallussa.
Akseli kirjoitti: (25.8.2006 10:24:12)
Se mikä tossa pistebogissa tökkii on se, että se on vähän sellasta arpapeliä, kaikenkaikkiaan. Periaatteessa pelkällä tuurilla (itsellekkin näin on käynyt) voi händäri laskea, eikä kierroksen tarvitse olla ’ehjä’. Kisoissa voi voitttaa kuka tahansa, jolla on tarpeeksi iso händäri ja tekee pari säkäbirkkua.Lyöntipeliä kun pelaa, täytyy koko ajan olla kokonaisuus hallussa.
Mutta Akseli, oletko unohtanut oman sloganisi….?
Mutta periaatteessa olet oikeassa ja siksi kilpailuissa pitääkin olla eri sarjoja matalan ja korkean tasoituksen pelaajille. Ei ole mitään järkeä pelata pb-kisaa, jossa osallistujien tasoitukset vaihtelevat välillä 2-54.
KL kirjoitti: (25.8.2006 10:30:44)
Mutta periaatteessa olet oikeassa ja siksi kilpailuissa pitääkin olla eri sarjoja matalan ja korkean tasoituksen pelaajille. Ei ole mitään järkeä pelata pb-kisaa, jossa osallistujien tasoitukset vaihtelevat välillä 2-54.Jos kerran on eri sarjoja niin miksi sitten ei voisi pelata lyöntipeliä?
Siis onko ylipäätään järkeä pelata pb-ksiaa?kebax kirjoitti: (25.8.2006 10:43:58)
Jos kerran on eri sarjoja niin miksi sitten ei voisi pelata lyöntipeliä?
Siis onko ylipäätään järkeä pelata pb-ksiaa?Tämähän lieneekin se perimmäinen kysymys koko pistebogeyssä. Oma näkemykseni on se, että pelaaja saa luultavimmin enemmän onnistumisen tunnetta ja mielihyvää, jos yksi tai kaksi todellista katastrofireikää eivät pilaa koko kierrosta, kuten lyöntipelissä käy. Lisäksi kierrosajat eivät pääse venymään kohtuuttoman pitkiksi. Täytyy myöskin muistaa, että korkean tasoituksen pelaajilla ei yleensä ole vastaavaa taitoa selviytyä ongelmapaikoista pelaamalla kuin alhaisen tasoituksen pelaajilla, jolloin pelaaja luultavasti yrittää pelata palloaan paikoista, joista hänellä ei ole edes realistisia mahdollisuuksia onnistua. Tämä taas lisää sitä negatiivisten tunteiden määrää.
Mutta sitten tulee se kolikon toinen puoli. Missä pelaaja oppii järkevän pelistrategian ja nuo vaikeista paikoista selviytymiset ellei sitten kentällä? Monille tapaamilleni golffareille tuloksen saaminen kaikilta rei’iltä on myös osa lajin palkitsevuutta. Siksi tuota taitotasoa ja taktista osaamista pitäisi kehittää ja tämä onnistuu parhaiten lyöntipeliä pelaten. Harkittu riskinotto on taito sekin ja poikkeaa aikalailla hullunrohkeiden sankarilyöntien räimimisestä.
Ehkä sellainen sopiva kompromissi olisi paikallaan, eli korkean tasoituksen pelaajien tulisi harrastaa molempia lyöntipelin kilpailumuotoja taitojen kartuttamiseksi ja mielihyvää tuovien onnistumisten aikaan saamiseksi. Sitten kun pallo pysyy pelissä koko kierroksen ajan, voi pb-kisoista vaikka luopuakin.
KL kirjoitti: (25.8.2006 11:49:36)
Ehkä sellainen sopiva kompromissi olisi paikallaan, eli korkean tasoituksen pelaajien tulisi harrastaa molempia lyöntipelin kilpailumuotoja taitojen kartuttamiseksi ja mielihyvää tuovien onnistumisten aikaan saamiseksi. Sitten kun pallo pysyy pelissä koko kierroksen ajan, voi pb-kisoista vaikka luopuakin.Kyllä sinä tiedät että mielihyvä golfsuorituksesta on kovin kovin lyhytaikainen ilo.
Katkeraa kalkkia tämä tulee olemaan viimeiseen hengenvetoon asti.
=)Lyhyestä lyönnistä lyhyt ilo, pitkästä lyönnistä pitkä ilo. Paitsi kun se menee metsään….
Tai voisiko tuon edellisen pelkistää muotoon: Lyhyestä lyhyt ilo, pitkästä pitkä ilo ? Senhän voi sitten soveltaa vaikkapa draiverinsa varteen. Ja Jukka siihen pitkään vetkeensä.
KL kirjoitti: (25.8.2006 12:02:49)
Tai voisiko tuon edellisen pelkistää muotoon: Lyhyestä lyhyt ilo, pitkästä pitkä ilo ? Senhän voi sitten soveltaa vaikkapa draiverinsa varteen.Yksi golfin omituisuuksia on se että asiat tahtovat toimia juuri päinvastoin kuin luulisi. En minä tuota oikeasti ymmärrä, kunhan hoen kuulemaani.
Sitä mä en oikeesti ymmärrä, että miksi pitää aina lyödä täysiä? Tai voihan sitä aina lyödä täysiä, mutta joskus (myös minä) voisi käyttä harkintaa kannattaako esim. väkisin yrittää kaikki väyliä ’aikataulussa’ griinille. Tommonen 200 metrin lähestyminen kun ei välttämättä ihan joka jannulta onnistu. Tai se 250 metrin draivi metsän yli.
Mun mission tarkoitus on se, että itse olen tänä vuonna ’tajunnut’ (joku muu voi olla eri mieltä), että ’järkeä’ (jota tuskin mulla on) käyttämällä voi päästä parempaan tulokseen, kuin vetelemällä aina isoimalla mailalla kohti greeniä.
Että mua veetuttaa välillä katsoa vierestä, kun pystys vähentämään helposti lyntipelituksesta lyönnin per reikä (no melkein) pelkästään maltilla ja harkinnalla.
SUORAA LIPULLE, PERKELE.
-
JulkaisijaArtikkelit