Pallon läpsiminen vai strategisesti pelaaminen?

[AskoVet]

Minkä verran mietitte tai harjoittelette pelaamista? Pelaamista siis varsinaisessa merkityksessä. Eli havainnoitte kentän esteet muodot ja mitat ja sen mukaan suunnittelette pelin?

Erofejefin Peterin kanssa kävin pelaamassa ysin ja käytiin läpi miten ammattilainen suunnittelee peliään kentällä.

[KL1]

Minkä verran mietitte tai harjoittelette pelaamista? Pelaamista siis varsinaisessa merkityksessä. Eli havainnoitte kentän esteet muodot ja mitat ja sen mukaan suunnittelette pelin?

Jos vain läpsii palloa pitkin nurmikkoa, niin ei tarvitse suunnitella. Jos taas haluaa tehdä parhaan mahdollisen tuloksen, niin totta ihmeessä pallon kulku suunnitellaan.

Monet vannovat griiniltä tiille -menetelmän nimeen ja itsekin pidän siitä. Toisin sanoen päätetään millä maillalla ja mistä suunnasta halutaan lähestyä vieriötä, sitten avaus ja mahdollinen kakkoslyönti suunnitellaan sen mukaan.

Avauslyönnistä sen verran, että olen ymmärtänyt vallalla olevan kaksi eri koulukuntaa. Toinen lyö estealuetta / outtia kohti ja antaa kierteen tuoda pallon sieltä pois. Toinen puolestaan lyö toiseen suuntaan ja antaa kierteen tuoda palloa kohti estealuetta / outtia. Kummassakin on vahvuutensa ja riskinsä.

[ZZ Top]

Golden pear Nicklaushan pelas kentät mentaalisesti tiiltä greenille mutta tigerille opetti Earl taas että greeniltä kentälle ja siitä vakiinuti tömä tapa uudelle sukupolvelle. Itse käytön tigerin tapaa ja jos olen uudella kentällä tykkään myös tiirailla seuraavia greenejä ohi mennessäni ja nähdä ns yleisproffiilin. Itse otan riskejä väylällä eniten ehkä silloin jos se sopii ns varmimmalle go-to-shotilleni mikä munulla on dastin johnsonmainen pikku fade. Par-5:tosilla yritän ottaa böröjä ja par-3 pelaan usein aika konservatiivisesti ellei pääse lyhyttä rautaa lyömään. Tykkään tigerin sitaatista fehertyllä jossa hän sanoi että golf on kuin śakkipeli luonnossa. Itse en Kasparov ole mutta tämä mentaalipuolen harjoittaminen onntuottanut hedelmää, voisi sanoa että olen itsekkin eräänlainen oman klubini golden pear!

[Parsakaali]

Tämä kysymys lienee asetettu pelaajille, jotka pystyvät peliään suunnittelemaan. Suurimmalle osalle kierros lienee selviytymistä, ei suunnittelua.

[Putti-Possu]

Onhan jokaista väylää pakko suunnitella ainakin jossain määrin griiniltä päin.
– ihan alkajaisiksi se, mistä suunnasta on helpoin lyödä lähestymislyönti lipulle (jolloin lipun sijainnilla merkitystä)
– kannattaa siis valita lähestymissuunta, jossa välttää bunkkereita ja griiniä paljon lyöntisuunnasta
– lisäksi joskus doglegeillä välissä voi olla puita tai muita esteitä
– jos oma paras lyöntimatka on esim 100m, niin sitten valitaan maila, joka mahd lähellä tuota kohtaa
– reikäpeli sitten ihan oma lukunsa, kun pitää ottaa huomioon vastustajan tilanne ja päättää hyökkääkö vai puolustaako

Golfia voi toki pelailla ilman suunnitelmia, mutta silloin ainakin omasta mielestäni golf muuttuu aika tylsäksi. Ihan samalla tavoin voit mennä rangelle lyömään korillisen palloja ilman, että on mitään ajatusta harjoittelusta – mahdollista, mutta tylsää

[jani.jokinen@elisanet.fi]

Ainahan sitä kierroksella tekee suunnitelmia, valitettavan usein niitä joutuu lyönnin jälkeen muuttamaan. Ehkä viime aikoina ruvennut miettimään enemmän että hyökkäys ei läheskään aina ole se paras vaihtoehto. Mielummin ottaa sen pidemmän putin kuin lähtee yrittämään lipulle jos heikon lyönnin seurauksena voi päätyä esim vesi-esteeseen.

[00000]

Suunnitelma muuttuu nykyään aika usein avauksen jälkeen jos puitten välissä on pallon mentävä rako ja lippu näkyvissä niin lippua kohti ja näissä tilanteissa viimeisestä suunnitellusta järkevästä välilyönnistä on jo vuosia.

[Pappa Tykki]

Kirjoittelin muistaakseni pelitaktiikasta (ei -strategiasta) joitakin vuosia sitten enemmänkin tällä palstalla, mutten näy löytävän niitä tekstejä enkä voi siten viitata niihin.

Yhteenvetona kuitenkin seuraava:
– Golf on mitä suuremmissa määrin suunnittelupeli. Kun lyödään paikoillaan olevaa palloa, analyyttiselle ajattelulle on aikaa eli mennään slow thinking -periaatteella; vrt. tennis joka on fast thinking -laji (slow/fast thinking, viite Kahneman).
– Golfin suunnittelulle on tyypillistä se, että toimenpiteiden seurauksiin liittyy merkittävää epävarmuutta. Matemaattisesti tällaista suunnittelua kutsutaan Markovin päätösprosessiksi. Tällöin minimoidaan kierrostuloksen odotusarvoa. Jos tavoite on toisenlainen (esim maksimoidaan todennäköisyys, että tulos on parempi kuin annettu tavoiteluku), tehtävä on matemaattisesti haastavampi.
– Suunnitteluprosessin syötteenä on todennäköisyydet. Mitä realistisempia todennäköisyydet ovat, sitä paremmin taktiikka optimoituu eli mallivirheet (virheelliset todennäköisyydet) johtavat alioptimaalisiin ratkaisuihin.
– Tutulla kentällä tutuissa sääoloissa todennäköisyydet ovat paljon paremmin hallussa kuin uudella kentällä tai poikkeuksellisissa olosuhteissa. Periaatteessa todennäköisyyksiin liittyvät epävarmuudet tarkoittavat, että onnistumisen todennäköisyyttä pitää rukata lähemmäs arvoa 0.5.
– Kentälle muodostuu pelikirja (= suunnitelma siitä, miten peliä jatketaan mistä tahansa kentän pisteestä) kokemukseni mukaan 40-100 kierroksen jälkeen.
– Toisaalta iän ja toisaalta pelitaidon kehittyminen muuttavat tietysti todennäköisyyksiä ja siten optimaalista pelitaktiikkaa/pelikirjaa.
– Suunnittelun vapausasteina ovat lyöntivalinnat eli mailan valinta ja lyöntikaaren (draw vai fade; tai matala vai korkea) valinta. Luonnollisesti hyvällä pelaajalla jälkimmäisiä on enemmän, kun tavallisella pelaajalla (hcp 10) tietyllä mailalla on tyypillisesti yksi luotettava lyöntikaari ja toinen kohtalaisesti hallittu, mutta loput seitsemän perusmallia eivät ole hanskassa.
– Reikäpeli on peliteoreettisesti Markovilainen peli ja on huomattavasti vaikeammin analysoitavissa kuin kierrostuloksen odotusarvon minimointiin tähtäävä suunnittelu.

Pelikavereita seuratessa usein ihmetyttää mm
– pitääkö tiiltä lyödä aina (par 3 -väyliä) lukuunottamatta draiveria
– pitääkö lähestymisessä jahdata lippua silloinkin, kun lipun linjalla on kaikenlaisia esteitä, mutta griinin keskelle olisi esteetön linja (Anekdootti: viime kierroksella löin kaksi pahaa kylkkäriä lähestymisissä, toisen 120 m ja toisen 160 m etäisyydeltä, mutta koska olin valinnut esteettömän linjan griinin keskelle, molemmat lyönnit päätyivät griinille ja johtivat pariin; lipulle suunnattuina olisivat menneet bunkkereihin)

Itse olen kokenut eduksi, että draiverini missit ovat oikealla, mutta hybridillä ja rauta-3:lla vasemmalla, joten mailavalinnalla voin melko tehokkaasti pelata pois hankaluuksia – ei tietenkään auta, jos väylällä ei ole turvapuolta, mutta tällaisia väyliä on lopulta aika vähän.

[AskoVet]

Erinomaista kommentointia. Itselläni tuo prosenttien pyörittely nostaa päätään tällä hetkellä. Kierroksella huomaan miettiväni millä todennäköisyydellä mikäkin kaari tai lyönti onnistuu, tai mihin palloa pelaa jotta saa ison prosentin lyönnin käyttöön.

Aina ei kuitenkaan onnistu, mutta sitten käytetään olan b tai c.

[AskoVet]

Toinen osa Patun kanssa course managementtia.

[Julkaisija]

Artikkelit