-
JulkaisijaArtikkelit
-
Pallo vesiesteeseen vaiko ei? Pelaaja lyö palloa 185 m päästä lipulle ja pallo suuntautuu oikealle griinin oikealla puolella olevaa sivuvesiestettä kohden. Peliryhmä kuulee pallon osuman aiheuttaman ääneen, kun pallo osuu vesiesteen takana olevaan puuhun. Minkäänlaista havintoa ei ole siitä mihin pallo poukkaa puusta. Lyöntipaikalta ei voi nähdä onko sivuvesiesteen takareunaa merkitty. Lyöjä ilmoittaa lyövänsä varapallon, koska hänen mielestään ei ole riittävää näyttöä siitä, että pallo olisi jäänyt esteeseen. (voi olla esteen takana metsässä, jos esteessä on takaraja tai poukannut kohti griiniä kentälle) Varapallo päätyy n. 4 metrin päähän lipusta griinille. Ryhmän saavuttua esteen luo palloa etsitään. Palloa ei löydy mistään 5 min etsimisen aikana. Merkkari vaatii pelin jatkamista vesiestesäännön perusteella ja lyöjä on sitä mieltä, että hän voi jatkaa varapallolla. Sivuvesiesteen takarajaa ei ole merkitty mitä ei voitu tietää lyöntipaikalta. Mikä on oikea ratkaisu? Pallo on hyvin suurella todennäköisyydellä esteessä, mutta siitä ei voida olla täysin varmoja.
Selvä tapaus, pallo on kadonnut, varapallolla jatketaan. (tuntemattomien kanssa pelatessa tulee aina välillä vastaan merkkari, joka säännöistä välittämättä jakaisi rankkuja ja haluaa kanssakilpailijalle mahdollisimman huonon tuloksen. Ikäviä tyyppejä.)
Kinkkinen tilanne joka aiheuttaa helposti keskustelua. Oheinen dekkari mielestani soveltuu varsin hyvin tahan tapaukseen, eli varapallolla mennaan….
Q. A player’s ball carried over a water hazard into some trees. It could not be determined whether the ball bounced back into the hazard or came to rest in the trees. Therefore, it was neither known nor virtually certain that the ball was in the hazard.
The player did not search for his original ball. He assumed that it was in the hazard, dropped a ball behind the hazard at a spot that conformed to Rule 26-1b and played that ball onto the green. As he was walking to the green, he found his original ball in the hazard. What is the ruling?
A. The first paragraph of Rule 26-1 states in part: “ When the player dropped and played another ball behind the hazard, it became the ball in play and the original ball was lost. The player was required to proceed under Rule 27-1. In playing the ball dropped under Rule 26-1b, he played from a wrong place.
In order to apply this Rule, it must be known or virtually certain that the ball is in the hazard. In the absence of such knowledge or certainty, the player must proceed under Rule 27-1.” Therefore, the player was not entitled to assume that his original ball was in the hazard and the fact that it was subsequently found in the hazard is irrelevant.
bilgesweeper kirjoitti: (2.6.2009 11:22:25)
Kinkkinen tilanne joka aiheuttaa helposti keskustelua. Oheinen dekkari mielestani soveltuu varsin hyvin tahan tapaukseen, eli varapallolla mennaan….Q. A player’s ball carried over a water hazard into some trees. It could not be determined whether the ball bounced back into the hazard or came to rest in the trees. Therefore, it was neither known nor virtually certain that the ball was in the hazard.
The player did not search for his original ball. He assumed that it was in the hazard, dropped a ball behind the hazard at a spot that conformed to Rule 26-1b and played that ball onto the green. As he was walking to the green, he found his original ball in the hazard. What is the ruling?
A. The first paragraph of Rule 26-1 states in part: “ When the player dropped and played another ball behind the hazard, it became the ball in play and the original ball was lost. The player was required to proceed under Rule 27-1. In playing the ball dropped under Rule 26-1b, he played from a wrong place.
In order to apply this Rule, it must be known or virtually certain that the ball is in the hazard. In the absence of such knowledge or certainty, the player must proceed under Rule 27-1.” Therefore, the player was not entitled to assume that his original ball was in the hazard and the fact that it was subsequently found in the hazard is irrelevant.
Tossa on erona se, että vesiesteen takaraja on merkitty. Alkuperäisessä casessa pitäisi tietää se, millaista on maasto sillä alueella, mihin pallo on voinut puusta kimmota.
Juu, tässä pitää tuomarin (joka on siis pelaaja itse, jos ei esim kisassa tuomari tule paikalle) miettiä, että ’onko pallo voinut kadota muualle kuin esteeseen’. Jos näin on, niin ei ole riittävää näyttöä pallon katoamisesta esteeseen ja homma jatkuu varapallolla.
Jokin aika sitten oli vähän vastaavista sokkovesiesteistä vääntöä ja kääntöä – en nyt jaksa kaivaa ko ketjua – ja tuo on tosiaan se kysymys jonka vastauksen pohjalta edetään. Tosin kun ollaan tiiboksissa ja matkaa vesiesteeseen on 200++m, niin asian toteaminen vesiesteen reunalla aiheuttaa puolen kilsan lisäkävelyn, joka on n. 10min, joten halu lyödä varapallo (joka siis ei ole sallittu pallon mennessä vesiesteeseen) ajan säästämiseksi on kova.
StiX kirjoitti: (2.6.2009 11:42:48)
Juu, tässä pitää tuomarin (joka on siis pelaaja itse, jos ei esim kisassa tuomari tule paikalle) miettiä, että ’onko pallo voinut kadota muualle kuin esteeseen’. Jos näin on, niin ei ole riittävää näyttöä pallon katoamisesta esteeseen ja homma jatkuu varapallolla.Jokin aika sitten oli vähän vastaavista sokkovesiesteistä vääntöä ja kääntöä – en nyt jaksa kaivaa ko ketjua – ja tuo on tosiaan se kysymys jonka vastauksen pohjalta edetään. Tosin kun ollaan tiiboksissa ja matkaa vesiesteeseen on 200++m, niin asian toteaminen vesiesteen reunalla aiheuttaa puolen kilsan lisäkävelyn, joka on n. 10min, joten halu lyödä varapallo (joka siis ei ole sallittu pallon mennessä vesiesteeseen) ajan säästämiseksi on kova.
Siellä tiiboksissakin voi esittää itselleen tuon saman kysymyksen ja jos vastaus on myöntävä, varapallon saa lyödä. Sitten kun tullaan sinne, mihin se pallo on luultavasti kadonnut, maaston laadusta voi kenties saada sellaista informaatiota, jota sieltä tiiboksista käsin ei voinut saada ja tämän infon perusteella päätös voi kallistua puoleen tai toiseen.
Esimerkiksi Pickalan Parkin (?) ysiväyläkös se on, jossa avaus lyödään veden yli roimastikin oikaisten (par5 ennen sitä kioskia)? Ajatellaanpa, että siellä vesiesteen ja väylän välissä olisi tavallisesti apilaraffia, johon pallo voisi kadota. Pelaaja ei näe meneekö avauksensa esteen yli vai ei, joten hän lyö (ja saa lyödä) varapallon, koska pallo voi olla mennyt esteen yli, mutta kadonnut apilaraffiin. Tultuaan vesiesteen taakse pelaaja toteaa kentänhoitajan vetäiseen apilaraffin sileäksi eikä pallo mitenkään voisi enää hukkua esteen ja väylän väliin. Tällä perusteella pelaaja toteaa pallon menneen vesiesteeseen ja jatkaa vesiestesäännön perusteella. Varapallon lyöminen oli siis perusteltua, mutta sillä ei voi jatkaa, koska tiedetään tai on käytännössä varmaa, että pallo on kadonnut vesiesteeseen (sääntö 27-2b).
Siis saahan sen varapallon pelata jos pelaajan mielesta on mahdollista etta pallo on havinnyt vesiesteen ulkopuolelle, niin kuin ketjun avaajan casessa oli.
27-2a/2.5 Player Plays Provisional Ball in Belief Original Ball Might Be Lost Outside Water Hazard Then Discovers There
Is No Possibility of Its Being Lost Outside Water HazardQ. A player’s tee shot is struck towards an area of trees, bushes and tall grass. Believing his ball might be lost outside a water hazard, the player announces his intention to play a provisional ball and plays a ball from the tee. When he arrives at the area, he finds that the area in question is wetlands that has been defined as a lateral water hazard and that it is known or virtually certain that his ball is in it. What is the ruling?
A. As the player played the second ball from the tee in the belief that his original ball might be lost outside a water hazard, that ball was a provisional ball. The subsequent discovery that the area in question is in fact a lateral water hazard is irrelevant. Therefore, the player must abandon the provisional ball and proceed under Rule 26-1 — see Rule 27-2c. (Revised)
Hiljakkoin oli palstalla pitkä keskustelu vesiesteiden merkitsemisestä. Sääntöjen mukaan vesieste on aina vesieste, vaikka paalut puuttuvatkin. Jos sivuvesiesteen toiselta puolelta puuttuvat paalut, ymmärtääkseni se vain mahdollisesti vaikeuttaa vesiesteen rajan määrittelemistä.
Jo Vain!
Kuka merkkarispede tommosia on mukaan päästetty kiristelemään? Pääasia että saa kiksit siitä kun voi vaikeuttaa muiden menemistä? Säännöistä en mitään tiedä, mutta eikös ’pallon katoamisen riski’ ole pelaajan päätettävissä, samoin kuin pelaamaton paikkakin. Eli sääntöjä joita käytetään oman harkinnan mukaan.
Jos pallo on ollut vaarassa kadota, niin rankkuja pitäisi antaa siitä, että ei lyönyt varapalloa.
Muistelisin myös, että vesiesteen ollessa kyseessä eräs toimintatapa on pelata pallo mahdollismman läheltä paikkaa josta sen veteen löi. Eli tiiata uudelleen. Näin ollen pelaaja olisi voinut myös kävellä takaisin tii-paikalle ja pistää sieltä sitten varapallon perään (greenillä) uuden pelipallon pelatessaan vesiestesäännön mukaan. Vai antaako säännöt mahdollisuuden myös siihen, että todetaan että pallo tosiaan meni vesiesteeseen ja varapallo pelattiin ’vesiestesäännön’ mukaan alunperinkin ja näin ollen sillä jatketaan.
Ehkä tässä tietysti varapallon tapauksessa tämä pitäisi ilmoittaa etukäteen, jos varapallo olis mennyt huitsin nevadaan niin ehkä pelaaja olisi sitten halunnutkin soveltaa vesiestesääntöä ja dropata lähemmäs lippua vesiestesäännön mukaan.
Niin tai näin, korttiin tuli vähintään bogi ellei tupla joten turha sitä kanssapelaajan tuskaa on mennä tuossa vaiheessa enää lisäämään. Kisoissa on tuomarit ja sitten kun me ollaan tarpeeksi hyviä että meillä on omat caddiet ja tarvitaan tuomareita niin voidaan ruveta nillittelemään. Siihen asti varmaan kaikille parasta oli jatkaa greenillä olevaa varapalloa ja mennä puttaamaan se neljäs lyönti, varsinkin kun sääntöjen puitteissa tälle toimitatavalle perusteltu tulkinta tueksi löytyy.
hick-ori kirjoitti: (3.6.2009 15:00:35)
Jo Vain!Kuka merkkarispede tommosia on mukaan päästetty kiristelemään? Pääasia että saa kiksit siitä kun voi vaikeuttaa muiden menemistä? Säännöistä en mitään tiedä, mutta eikös ’pallon katoamisen riski’ ole pelaajan päätettävissä, samoin kuin pelaamaton paikkakin. Eli sääntöjä joita käytetään oman harkinnan mukaan.
Ei ole. Pelaaja ei voi omin päin päättää miten milloinkin menetellään, vaan sen määräävät käytettävissä olevat faktat ja Golfin Säännöt. Jos on epäilys, että pallo on voinut hukkua vesiesteen ulkopuoelelle, silloin se katsotaan kadonneeksi ja peliä jatketaan säännön 27-1 mukaisesti.
hick-ori kirjoitti: (3.6.2009 15:00:35)
Muistelisin myös, että vesiesteen ollessa kyseessä eräs toimintatapa on pelata pallo mahdollismman läheltä paikkaa josta sen veteen löi. Eli tiiata uudelleen. Näin ollen pelaaja olisi voinut myös kävellä takaisin tii-paikalle ja pistää sieltä sitten varapallon perään (greenillä) uuden pelipallon pelatessaan vesiestesäännön mukaan. Vai antaako säännöt mahdollisuuden myös siihen, että todetaan että pallo tosiaan meni vesiesteeseen ja varapallo pelattiin ’vesiestesäännön’ mukaan alunperinkin ja näin ollen sillä jatketaan.
Näin ei voi menetellä. Jos varapallon pelaamisen jälkeen todetaan, että pallo on kadonnut vesiesteeseen, tulee varapallo hylätä (Dec. 27-2/1) ja jatkaa vesiestesääntöjen mukaan.
Näin se on! Onneksi jalommassa pallopelissä ei ole sääntöjä, vain lakeja.
Tuossa kirjoitan, että pallon katoamisen riski ja toimiminen varapallon suhteen on pelaajan päätettävissä, enkä käsittääkseni väitä että pelaaja saa itse päättää onko pallo kadonnut vai ei. Eli jos avauslyönnin jälkeen tässä tapauksessa pelaaja itse katsoo että on riski että pallo on kadonnut, tulee varapallo kyseeseen. Vesiesteellä ei kait sinänsä ole tämän kanssa mitään tekemistä, mutta on hämmentämässä soppaa. Tästä katoamisen riskistä päättää pelaaja. Se, että onko pallo sitten oikeasti kadonnut on asia erikseen enkä tässä tainnut siihen ottaa sen kummemmin kantaa.
Totesin vain, että säännöistä löytyy nähdäkseni tulkinta jossa tässä tapauksessa varapallolla jatketaan ja mennään puttaamaan bogi sisään. Hyvässä seurassa tämä ei tietenkään ole ongelma ja toivottavasti loppukierros sujui ilman liikaa kiristelyä.
Teorisoin ehkä hieman sitä, että kun on vain kaksi mahdollisuutta, kadonnut pallo tai vesieste, niin voidaanko ajan säästämiseksi todeta että koska molemmat säännöt johtavat mahdollisuuteen yhdellä rankkarilla lyödä tiipaikalta kolmas lyönti (toisessa tapauksessa on jopa pakko) niin voiko niin samantien toimia ilman että menee penkomaan risukkoa ja samalla poistaa itseltään mahdollisuuden pelata alkuperäistä palloa vaikka se jossain lumpeenlehden päällä sattuisi houkuttelevasti olemaankin 😉
Ymmärrän toki, että kun palloa ei löydy vesiesteen takaa tai sanotaan näin että kun se löytyy kirkkaan lammen pohjalta, nostetaan ja tunnistetaan pelaajan palloksi, voidaan riittävällä varmuudella todeta pallon menneen esteeseen. Tässä tulee sitten ne vesiesteen kanssa mahdollisuudet kyseeseen joista yksi siis on mennä takaisin tiipaikalle ja täräyttää sieltä.
hick-ori kirjoitti: (3.6.2009 15:55:07)
Tuossa kirjoitan, että pallon katoamisen riski ja toimiminen varapallon suhteen on pelaajan päätettävissä, enkä käsittääkseni väitä että pelaaja saa itse päättää onko pallo kadonnut vai ei. Eli jos avauslyönnin jälkeen tässä tapauksessa pelaaja itse katsoo että on riski että pallo on kadonnut, tulee varapallo kyseeseen. Vesiesteellä ei kait sinänsä ole tämän kanssa mitään tekemistä, mutta on hämmentämässä soppaa. Tästä katoamisen riskistä päättää pelaaja. Se, että onko pallo sitten oikeasti kadonnut on asia erikseen enkä tässä tainnut siihen ottaa sen kummemmin kantaa.
Saattaa olla, että puhumme samasta asiasta eri termein. Silläkin uhalla, että tämä alkaa vaikuttaa jankkaamiselta, toistan tämän vielä.
Pelaaja ei voi itse yksinään päättää onko pallo kadonnut vai ei, vaan sen päätöksen voi tehdä myöskin tuomari tai toimikunnnan valtuutettu jäsen. Ennen kaikkea kuitenkin sen päätöksen tekemiseen tulee käyttää kaikki käytettävissä oleva tieto ja siten myös kaikkien (välittömästi saatavilla olevien) silminnäkijöiden lausunnot.
Pelaaja on tietenkin vastuussa sääntöjen noudattamisesta ja siksi tuon päätöksen pitää olla mahdollisimman riippumaton pelaajan omasta edusta. Yleensä pelajaa pyrkii itselleen edulliseen ratkaisuun inhimillisistä syistä johtuen. Olennaista tuon päätöksen tekemisessä on siis, ettei pelaaja tee päätöksiä ottamatta kaikkia sääntöjen edellyttämiä asioita huomioon. Tietenkin viime kädessä pelaaja päättää menettelystään, mutta myös kantaa päätöksensä seuraukset.
1. Se, onko olemassa riski pallonmenemisestä ulos tai katoamisesta vesiesteen ulkopuolelle, ei ole pelaajan päätettävissä samalla tavalla kuin se, onko pallo pelaamatomassa paikassa vai ei. Jonkinlainen objektiivinen, ulkopuolisenkin havaittavissa oleva riski pallon katoamisesta vesiesteen ulkopuolelle on oltava, vaikka riskin ei kovin suuri tarvitse ollakaan.
Jos pelaaja on lyönyt metrin duffin tai muun huonon lyönnin, mutta pallo on selkeästi näkyvissä kentän puolella tai esteessä, eikä outiakaan ole lähimaillakaan, pelaaja ei voi lyödä terapeuttista ’varapalloa’, koska varmaksi tiedetään, että pallo ei ole kadonnut. Vaikka pelaaja tässä tilanteessa julistaisi pelaavansa varapallon, siitä tulee automaattisesti pelipallo lyönnin ja matkan menetyksin.
2. Pelaaja voi omalla päätöksellään ’kadottaa’ pallon, mutta se ei kuitenkaan onnistu pelkilä puheilla. Jos pelaaja em. huonon lyönnin jälkeen mitään puhumata lyö tiiltä uuden pallon, alkuperäinen pallo, joka siis koko ajan on ollut näkyvissä, on ’sadonnut’.
3, Jos tiiltä asioita tarkasteltaessa on mahdollista, että pallo on kadonnut muuallekin kuin vesiesteeseen, pelaaja saa lyödä varapallon. Jos palloa ei löydy ja etsittäessä havaitaan, että ainoa mahdollinen katoamispaikka on vesieste, varapallo on hylättävä, koska se on lyöty outin tai vesiesteen ulkopuolelle hukkumisen varalta, ja nämä vaihtoehdot on kyety sulkemaan pois.Muotoillaan hieman kysymystä uuteen uskoon. Oletetaan, kyseessä on vaikkapa lyhyehkö par-4, jonka voi lyödä yhdellä päälle. Greenin takana on heti (sivu)vesieste, vaikkapa meri. Pelaaja lyö suoraan lippua kohti, ja pallo valuu lipun ohi kohti vesiestettä. Vesiesteen ylityskohta on sellainen, että siitä ei voi dropata kuin lähemmäksi lippua kuin ylityskohta. Onko pelaajan ainoa vaihtoehto talsia katsomaan, että menikö pallo vesiesteeseen – ja jos meni, niin talsia takaisin lyömään uusi pallo?
jep, edelleen ’Golf on’
vesiesteen takarajan paalujen puuttuminen ei tee metsästä vesiestettä. Jos vesieste on esim. oja ja ojan takana on tavallista metsää, esteen takaraja on ojan takareunassa. Kysymyksessä Kuvatussa tilanteessa pallon olisi katsottava kadonneen esteen ulkopuolelle. Jos ojan takana on suo tai muu kosteikko, este on ojaa laajempi.
… ensin pitää menna varmistumaan siitä että pallo on vedessä ennenkuin vesiestesäännön mukaan voi pelata ja palata takaisin tiille lyömään kolmatta lyöntiä. Tämähän tietysti kohentaa kuntoa ja jos ravaaminen ei kiinnosta niin ensi kerralla kaivaa draiverin sijaan bägistä avaukseen jotain ihan muuta.
Ja edelleen, pallon katoamisen riski on pelaajan harkinnassa. Tietenkään jos tosissaan on niin harjoitella ei saa ja jos pallo meinaa kadota metrin päähän niin on varmaan syytä vaihtaa lajia. Kukaan ei voi pakottaa pelaamaan varapalloa, joten sen pelaaminen on aina vain pelaajan oma päätös, tietenkin niin että muita sääntöjä ei rikota.
Jos vesieste on merkattu mutta vesi on kuivunut pois, se on silti estettä. Samassa tilanteessa jos lampi on tulvinut, niin kyseessä on tilapäinen vesi. Jos ei ole merkattu niin säännöistä perilläolevat tietänevät esipäätöksen tai säännön siitä, että meneekö raja siinä missä ojan raja menee vai elääkö vesiesteen koko sen mukaan miten paljon siinä silläkin hetkellä sattuu vettä olemaan.
Suosittelen pysymään keskellä väylää niin tämmöiseltä spekulaatiolta välttyy 😉
Jos lyönnin lopputulos ei miellytä mutta kuntoilu ei kiinnosta, voi opetella vesiesteesäännön lisäksi toisenkin säännön ja laitaa suoraan tiiltä uuden pallon peliin. silloin ei vain enää voi lyödä alkuperäistä palloa paikaltaan tai dropata esteen rajan ylityskohdan mukaan.
Elämä on, ja golf se vasta onkin..
hick-ori kirjoitti: (4.6.2009 10:58:25)
Ja edelleen, pallon katoamisen riski on pelaajan harkinnassa.
Ja edelleenkään se ei ole yksistään pelaajan harkinnassa. Lukaisepas viestin 13 kohta 1 oikein ajatuksella.
Esimerkki: Kilpailussa A lyö pallonsa kohti vesiestettä. Hän on sitä mieltä, että pallo meni vesiesteeseen, mutta kanssakilpailijat B ja C ovat sitä mieltä, että pallo on voinut myös kadota vesiesteen edessä olevaan pitkään heinään. A voi toki toimia kuten haluaa, mutta jos hän haluaa toimia sääntöjen mukaan, hän myöntää itselleen pallon katoamisen mahdollisuuden vesiesteen ulkopuolelle ja pistää uuden pallon peliin (tai lyö varapallon ja menee etsimään alkuperäistä palloaan).
Oletetaan vielä, että A piti päänsä ja jatkoi vesiesteen luota peliä. B ja C protestoivat ja kertovat oman näkemyksensä kilpailun tuomarille tämän nähtyään. Tuomari käy katsomassa ko. paikan ja tulee samaan tulokseen kuin B ja C, eli pallo on voinut kadota vesiesteen ulkopuolelle. Tämän seurauksena A diskataan tuomarin päätöksellä, koska hän teki vakavan rikkeen jättämällä lyömättä uutta palloa edellisen paikalta (tai pelaamatta varapalloaan).
Olen lukenut kaikki viestit niin ajatuksella kuin mahdollista ja toivoisin tietysti että muutkin tekee samoin. Kuten sanoin, pallon katoamisen riski on pelaajan harkinnassa ja toiminta sen mukaan on myös pelaajan harkinnassa. Pelikaveri ei voi pakottaa varapalloa lyömään tai estää sen pelaamista. On tietysti mahdollista että varapallon pelaaminen ei ollut sääntöjen mukaista ja siinähän sitten asiaa varmaan selvitellään klubille ja foorumille asti. Kanssapelaajat ja tarvittaessa tuomarit voivat kiistää sen, oliko varapallolle tarvetta vai ei, mutta ei kanssapelaajat tai tuomari sitä päätä että pistääkö pelaaja variksen kehiin vai ei.
Esimerkissäsi on tilanne jossa pelaaja ei myöntänyt että pallo olisi hävinnyt. Varapallolla ei ole tämän asian kanssa mitään tekemistä, pelaaja olisi voinut vielä ennen vesiestesäännön mukaan pelaamista vielä palata tiipaikalle lyömään, mutta ei niin tehnyt ja diskattiin.
Jos olen oikein ymmäränyt, niin opillinen keskustelumme tällä haavaa napautuu sen ympärille, että saako pelaaja pelata varapallon oman harkintansa mukaan vai ei. Mielestäni saa, joskin ilmeisesti se että oliko sille oikeasti aihetta (diskataanko myöhemmin) ei ole pelkästään pelaajan päätettävissä, esim. juuri tämä harjoitteluaspekti terapiapallojen lyönnissä varapallon varjolla. Käännän tämän silti pelaajan päätettäväksi asiaksi siitä syystä että varapallon lyömättä jättäminen on myös vain pelaajan harkinnassa eikä siitä kovin helposti voi saada rangaistusta että palaa takaisin kun pallo onkin kadonnut, vaikka varapallon pelaamalla olisikin saatu joudutettua peliä.
Juuri tähän edelliseen oivallukseen siis viittasin jossain aikaisemmassa viesteissä, eli voiko todeta pallosta kuin pallosta, riippumatta siitä söikö sen lintu vai menikö se reikään, nähtiinkö mitä sille tapahtui vai eikö nähty, pelata uusi pallo samasta kohtaa yhdellä rankkarilla? Se lienee pelaajan yksin päätettävä asia, kuten pelaamaton paikkakin?
hick-ori kirjoitti: (4.6.2009 12:46:49)
Juuri tähän edelliseen oivallukseen siis viittasin jossain aikaisemmassa viesteissä, eli voiko todeta pallosta kuin pallosta, riippumatta siitä söikö sen lintu vai menikö se reikään, nähtiinkö mitä sille tapahtui vai eikö nähty, pelata uusi pallo samasta kohtaa yhdellä rankkarilla? Se lienee pelaajan yksin päätettävä asia, kuten pelaamaton paikkakin?
Voi, nimenomaan pelaamattoman paikan nojalla.
Ok, nyt aletaan olla kartalla. Sinä olet siis puhunut pallon katoamisesta yleensä ja siihen liittyvästä varapallon pelaamisesta tai sen pelaamatta jättämisestä, minä taas pysyttäydyin siinä vesiestetapauksessa ja oikeudesta pelata siinä varapallo. Ollaan siis sujuvasti puhuttu aidasta ja aidan seipäistä.
hick-ori kirjoitti: (4.6.2009 12:46:49)
Olen lukenut kaikki viestit niin ajatuksella kuin mahdollista ja toivoisin tietysti että muutkin tekee samoin. Kuten sanoin, pallon katoamisen riski on pelaajan harkinnassa ja toiminta sen mukaan on myös pelaajan harkinnassa. Pelikaveri ei voi pakottaa varapalloa lyömään tai estää sen pelaamista. On tietysti mahdollista että varapallon pelaaminen ei ollut sääntöjen mukaista ja siinähän sitten asiaa varmaan selvitellään klubille ja foorumille asti. Kanssapelaajat ja tarvittaessa tuomarit voivat kiistää sen, oliko varapallolle tarvetta vai ei, mutta ei kanssapelaajat tai tuomari sitä päätä että pistääkö pelaaja variksen kehiin vai ei.Esimerkissäsi on tilanne jossa pelaaja ei myöntänyt että pallo olisi hävinnyt. Varapallolla ei ole tämän asian kanssa mitään tekemistä, pelaaja olisi voinut vielä ennen vesiestesäännön mukaan pelaamista vielä palata tiipaikalle lyömään, mutta ei niin tehnyt ja diskattiin.
Jos olen oikein ymmäränyt, niin opillinen keskustelumme tällä haavaa napautuu sen ympärille, että saako pelaaja pelata varapallon oman harkintansa mukaan vai ei. Mielestäni saa, joskin ilmeisesti se että oliko sille oikeasti aihetta (diskataanko myöhemmin) ei ole pelkästään pelaajan päätettävissä, esim. juuri tämä harjoitteluaspekti terapiapallojen lyönnissä varapallon varjolla. Käännän tämän silti pelaajan päätettäväksi asiaksi siitä syystä että varapallon lyömättä jättäminen on myös vain pelaajan harkinnassa eikä siitä kovin helposti voi saada rangaistusta että palaa takaisin kun pallo onkin kadonnut, vaikka varapallon pelaamalla olisikin saatu joudutettua peliä.
Juuri tähän edelliseen oivallukseen siis viittasin jossain aikaisemmassa viesteissä, eli voiko todeta pallosta kuin pallosta, riippumatta siitä söikö sen lintu vai menikö se reikään, nähtiinkö mitä sille tapahtui vai eikö nähty, pelata uusi pallo samasta kohtaa yhdellä rankkarilla? Se lienee pelaajan yksin päätettävä asia, kuten pelaamaton paikkakin?
Huomaathan kuitenkin että varapallo ei ole varapallo vain siksi että pelaajana niin sanot?
Eli se pointti että se ei ole pelaajan päätettävissä on se että siitä ei tule varapallo pelaajan ilmoituksella ja lyönnillä vaan vain silloin kun pelaaja niin ilmoittaa ja se on sääntöjen puitteissa mahdollista tehdä ja sitten lyö palloa.
Ja ’pallon katoamisen riski on pelaajan harkinnassa’ pitää tietysti paikkansa mutta ei pelaaja sitä silti päätä itsenäisesti oliko siinä riski vaan siitä että uskaltaako hän pelata sen oletuksen pohjalta että riski häviämiseen oli olemassa myös muiden mahdollisten tulkitsijoiden mielestä.
JuKu kirjoitti: (4.6.2009 13:12:49)
hick-ori kirjoitti: (4.6.2009 12:46:49)
Juuri tähän edelliseen oivallukseen siis viittasin jossain aikaisemmassa viesteissä, eli voiko todeta pallosta kuin pallosta, riippumatta siitä söikö sen lintu vai menikö se reikään, nähtiinkö mitä sille tapahtui vai eikö nähty, pelata uusi pallo samasta kohtaa yhdellä rankkarilla? Se lienee pelaajan yksin päätettävä asia, kuten pelaamaton paikkakin?
Voi, nimenomaan pelaamattoman paikan nojalla.
Tai säännön 27-1.
Juurikin näin, eli pelaamatonta paikkaa ei käsittääkseni voi soveltaa jos pallo on hävinnyt. Pallo pitää löytää ja nähdä että se on pelaamattomassa paikassa (no jos sitä ei löydy niin tavallaan se on takuuvarmasti pelaamattomassa paikassa, mutta silloin sitä ei voi asettaa siihen lähimpään vapauttavaan paikkaan) ja KL viittaus lienee paikallaan.
Aikaisemmasta viestistäni voi ehkä saada käsityksen että väittäisin että varapallon pelaamisen sääntöjenmukaisuus olisi pelaajan päätettävissä. Tämä väärinymmärryksen mahdollisuus saattaa johtua epämääräisistä käsityksistäni aiheutuneesta löyhästä ilmaisusta 😉
Asia ei siis näin ole, vaan varapallon pelaaminen on pelaajan harkinnassa ja yksin päätettävissä vain siinä tapauksessa, että se sääntöjen puitteissa eli muidenkin pelaajien ja/tai tuomareiden mielestä on perusteltua. Siinä tapauksessa että varapallo olisi perusteltua ei sitä ole kuitenkaan pakko pelata, siitä tämä pelaajan harkinnanvaraisuus. Säännönmukaiseksi se ei kuitenkaan muutu pelaajan yksipuolisella ilmoituksella vaan on syytä tarkastaa kanssapelaajien kanta ennenkuin pistää variksen kehiin. Yleensä lausahdus ’onhan ookoo jos lyön varapallon?’ riittänee.
No, tuo alkuperäinen case olikin sitten tapaus erikseen tai siis tämä mun jorina oli se tapaus erikseen, mutta minä olisin ollut valmis uskomaan että pelajan pallo katosi ei-esteeseen ja antaa jatkaa varapallolla josta siis tuli nyt pelipallo. Pitävät todisteet siitä että pallo on vedessä tai ei ole on vaikea hankkia. Henkilökohtaisesti olen taipuvainan tapauksessa jossa rankkareita kuitenkin tulee, antamaan kanssapelaajalle mahdollisuuden soveltaa vähiten tuskaa aiheuttavaa tietä. Jo senkin takia että muuten voi tulla pitkä matka klubille ja käsittääkseni tässäkin tapauksessa sääntöjäkin voitiin ihan hyvin tulkita tälläkin tavalla.
-
JulkaisijaArtikkelit