Palkintoko ainoa syy kilpailla?

[elhozel]

Olen tässä muutaman viimeisen vuoden aikana alkanut kiinnittää huomiota syihin miksi ihmiset eivät osallistu klubikilpailuihin joissa heillä ei ole etukäteen katsottuna suuria mahdollisuuksia pärjätä.Esim. seuran mestaruuskilpailut. Yleisin syy on ollut se että he eivät voi päästä palkinnoille.Palkintojenko takia kaikki yleensä kilpailevat?Itse kilpailen ainoastaan kilpailemisen riemusta ja ainoa tavoitteeni on voittaa itseni. Minkä vuoksi te muut käytte kilpailuissa?

[Parti]

Jos on vapaapäivä duunista ja kotikentällä kilpailu… Ainoa tapa päästä pelaamaan on osallistua skabaan.

Niin yksinkertaista se on.

[Kuutosväylän kettu]

Olen kyllä ketjun aloittajan kanssa samoilla linjoilla. Kisat ovat golfia parhaimmillaan, mestaruuskisoihin ja muihin scr-kisoihin osallistuminen eritoten. Vaikka aina ei kärkeen olekaan mahdollisuuksia, kovien kavereiden kanssa pelaaminen on jo hyvä kokemus sinänsä ja siitä voi oppiakin jotain.

[CH-1]

Opin kannalta kannattaa osallistua. Kilpailuissa on mahtava fiilis pelata kun kaikki ovat suhteellisen tosissaan asialla. Onnistuminen palkitsee ja ’tyhmät’ suoritukset tulee noteerattua riittävällä vakavuudella:

-’Sijoitus olisi paljon parempi kun olisin vain keskittynyt siihen puttiin’

-’Kunpa en olisi avannut silloin driverilla jne…

[onnihyvarinen]

Samaa mieltä Jarmon kanssa: opin vuoksi.

Kiertämällä paljon kenttiä, erilaista peliseuraa ja erilaisia kilpailuja, pelirutiini kasvaa ja tulokset senkun paranee.

[FinCan]

Olen itsekkin huomannut että monille varsinkin Golfuran alussa oleville on palkinnoille ’ pääseminen’ on syy osallistua kilpailuihin. Tiedän useampia kaverieta jotka harjoittelivat kentällä saadakseen pelinsä kuntoon ja voittaakseen sitten korkean hcp:n turvin jonkun kisan.Olen antanut kertoa itselleni että ko. ominaisuus on paljon kiinni miehisistä geeneistä.
Toinen syy osallistua kilpailuihin on esim. kilpailumaksujen edullisuus normaaliin GreenFee maksuun nähden, etenkin Hesan kentillä.Eihän niille kentille köyhällä ’landelaisella’ ole muuten asiaa.
Omasta kokemuksestani voin sanoa että vasta kilpailuissa oppii olemaan jännittämättä palloa svingatessa, ja kotikenttäkisoista on hyvä aloittaa.
Varsinkin miehissä on paljon sellaisia joille voittaminen on se ensiarvoisen tärkeä asia ja jos peli ei heti alkureijiltä lähden sujumaan niin sitten lyödään lössiksi koko kisa.

Lue lisää: Eka

[JM06]

Mä en oo koskaan osallistunu kilpailuun palkinnon takia, mutta en ole pahemmin kilpaillutkaan. Kahdet koulujen väliset skabat luvallisten poissaolojen takia ja viime kesänä Porissa piti osallistua Jazz Openiin että pääsi pelaamaan. Olin jopa 4/¨90 ja voitin lippuja Pori Jazziin mut vaihoin ne Pori Jazz lippikseen ku en ois ehtiny sinne :/

[Pia Andberg]

Pakko tunnustaa että voittaminen tai hyvä sijoitus on tärkeää kun kilpaillaan. Siksi en keskitason tuupparina osallistu seuran mestaruuskilpailuun, koska tiedän etten pärjää edes omalla huippukierroksella pelimiesten seurassa. Sitten kun pystyn pelaamaan jatkuvasti 80:n pintaan ja alle, on jo jotakin mahdollisuuksia.

Meillä päin viikkokisat jaetaan kolmeen ryhmään tasoituksen mukaan. Singelit scr, hcp 10-20 tasoituksellinen lyöntipeli ja hcp 20- pistebogey. Singelit eivät halua pelata keskitason tuupareiden kanssa tasoituksellista lyöntipeliä, koska singeleiden olisi pelattava alle parin pärjätäkseen. Samasta syystä tuupparit eivät halua pelata vasta-alkajien kanssa pistebogiä, koska voittopisteet ovat lähempänä 50:tä.

Minusta viikkokisoja on mukava pelata itsensä tasoisia vastaan, kun tietää että se joka ylittää itsensä yleensä myös voittaa kisat. Hyvä palkinto kruunaa kisan, vaikka se tärkein palkinto itselle on pelata alle oman tasoituksen parilla-kolmella lyönnillä.

[lorpe]

kilpailuissa on parempi tunnelma ja paljon isompi jännitys… iha noiden asioiden taki kilpailuissa käyn ja joskus siellää sitte pärjääkin… näkee siinä samalla kun kilpailee, niin oman paineen sieto kyvyn.

[Hook McSlice]

Kilpailen useimmiten siksi, että:

-pääsen edullisesti tutustumaan uusiin kenttiin

-mittaan omaa suoritustasoani

-voi jättää ’realistisen’ tuloskortin händäriä varten

-mittaaan omaa käyttäytymistään kilpailussa

-peliseura on yleensä asiallista

-pelitahti on rauhallinen ja sopiva(ei tarvitse olla edessä olevien niskassa tai varoa takaatulevia)

[Nimetön]

Hook McS. osui naulan kantaan motiiveissaan osallistua kilpailuihin ja voisin allekirjoittaa hänen listansa täysin.

Heh, ironista on kuitenkin se, että jostain kumman syystä valitsen kilpailun usein osittain myös sen perusteella, että missä on parhaimmat palkinnot. Kenties se on alitajuntaista ajattelua, että jos kerrankin sattuisi voittamaan, niin sitten palkintojenkin pitää olla sen veroisia… 🙂

[NikiAlen]

Olen samaa mieltä etteivät palkinnot suinkaan saa olla ainoa syy kilpailemiseen, mutta samalla olen sitä mieltä, että kylla palkinnot saisivat yleensä olla jonkinäköisessä suhteessa kalliisiin kilpailumaksuihin.

Harvoin pärjään itse, mutta on kiva saada jotain järkevää silloin kun pärjää. Pari vuotta sitten eräälläkin kentällä toinen palkinto oli autonpesu, ja täytyy vaan sano, että saa olla aika helkkarin hyvä pesu siihen hintaan… En suinkaan tarkoita, että aina pitää olla hienoja ja kalliita palkintoja, mutta jonkinnäköistä suhteellisuutta kiitos.

Jos haluan vain nauttia kentästä ja pelaamisesta voin mennä pelaamaan greenfeellä, jolloin voin itse valita pelisään, mieleiseni peliseuran ja ajan, sillä nykyään GF ja kilpailumaksut pyörivät aikalailla samoissa summissa.

Onneksi kuitenkin palkinnot yleensä ovat järkevästi suhteutettuja. Ja muistakaa:

Tärkeintä ei ole voitto, vaan vastustajan täydellinen nöyryyttäminen.

[Touko]

ei oomitään järkee maksaa kisamaksuu 50e ja saa palkinnoks hanskan ja kolme palloo tai pokaalin haloo ei se kisa mut ne palkinnot

[Julkaisija]

Artikkelit