-
JulkaisijaArtikkelit
-
Huolimatta viimeaikaisista kannannotoista, kyse on kuitenkin omasta päästäni. Mikä käsittämätön kuori tulee kentällä ympärille ja vääntää asentoa väkisin, ihan muualle kuin mihin tarkoitus olisi. Eli ongelma: Käväisin pro:lla noin 1000 palloa sitten (1 kk). Luonnollisesti swingi sekosi joksikin aikaa jonka jälkeen muutoksiin alkoi tottua. Rangella alkaa lyönti olla jo ihan kivasti hanskassa, eikä swingiä tarvitse enää niin tarkkaa ’pakottaa’ oikealle liikeradalle. Osumat ovat suht hyviä ja pallon lentorata kohtuu vakio. Eli voisi sanoa, että muutokset swingiin ovat jonkin verran vakiintuneet. Muttamutta. Kun menin viime viikonloppuna kentälle, jo rangella tunsin ettei mukavasta tunteesta ollut tietoakaan. Seurauksena yksi kauden huonoimmista kierroksista ja 105 tuskaista lyöntiä. Partiko se oli kun jo joskus aikanaan manasi, että tuntee itsensä todelliseksi idiootiksi, kun ei kentällä pysty toistamaan jo totuttua rangeswingiä. Vaikka miten rauhottaisi ja rentoutuisi. Ongelma on varmasti monille tuttu, mutta miten pirulla siitä pääsee eroon, tai onko jotain tapaa miten asiaa voisi harjoitella.
Oisko se siinä kun kesä on ohi ja sormet paleltuu?
Voisikohan olla ’mielikuvista’ apua. Kuitenkin kysehän on tekniikan virheestä joka kentällä jostakin syystä tulee esiin. Ajattele lyöntiä jonkun mielikuvan kautta harjoitellessasi ja pyri samaan myös kentällä. Äläkä ota liian pientä mailaa joka pakottaa riuhtomaan.
Minä koetan saada svingin toistettavuuden hyväksi siten että kuvittelen työntäväni vasemman käden kauas taakse kuin lakaistakseni luudalla. Joskus kuvittelin pallon halon pääksi johon piti osua kirveellä jne. (VARMAAN MINUN PELI SILTÄ NÄYTTÄÄKIN) Kuitenkin erilaiset mielikuvat auttavat minua toistamaan svingin paremmin ja muistamaan joitakin tärkeitä yksityiskohtia.
Joo…meikähän se oli.
Eipä ole hirveästi edistystä tapahtunut enkä ole vielä viisasten kiveä löytänyt.
Tällä hetkellä on menossa konstit 157 ja 158 eli:
157: Kesällä pelasin liikaa ja treenasin liian vähän. Ensi kesänä treeniä enemmän.
158: Keskityn vähemmän palloon, enemmän mailan oikeaan liikerataan ja tempoon.
Saas nähdä keväällä miten homma lähtee taas rullaamaan. Ainakin tuo 158 on toiminut hyvin sisätiloissa. Joskus tulee lyötyä silmät kiinni useitakin nappiosumia peräkkäin.
Syy on mitä todennäköisimmin siinä, että lyöt rangella lyöntimatolla?
Kentällä taasen ruoholta jolla lyönti ’onnistuu’ eri tavalla kuin matolta lyötäessä. Matolta on omalla tavallaan helpompaa lyödä ja ruoho antaa paremman palautteen osumasta.
Lääkkeeksi tarjoaisin rangea jossa voit lyödä ruohoalustalta. Hgissä esim. Paloheinä.
Rangella tulee helposti hakattua palloja sen enempää ajattelematta jolloin homma saattaa toimiakin. Kentällä taasen saattaa ylimääräiset ajatukset häiritä lyöntiin valmistautumista.
Onko sinulla jonkilainen rutiini kentällä lyöntiä suoritettaessa käytössä? Jos ei ole niin kehitä sellainen. Eli tee aina samat toimet ennen jokaista lyöntiä. Rutiini ohjaa opittua automaattista toimintaa, jolloin ajatukset pysyvät kurissa ja lyönnitkin ovat helpommin samanlaisia.
Rutiinin harjoitteluvaiheessa tee se aina myös rangella ennen lyöntejä, jolloin toistoja tulee paljon ja rutiini myös tulee rutiiniksi. Näin myös lyönnin siirtyminen rangelta kentälle helpottuu. Suosittelen lyhyttä helposti toistettavaa rutiinia, niin pelikaverit eivät hermostu hiplaamiseen. Itse olen jättänyt harkkaswingin kokonaan pois valmisteluista. Duffattu harkkaswingi ei välttämättä saa ajatuksia pysymään onnistuneen lyönnin mielikuvassa.
Oma rutiinini menee suurinpiirtein seuraavasti.
1. Tiiaan/menen pallolle ja laitan valitsemani mailan pallon taakse ja totean pallon makuun.
2. Kävelen pallon taakse ja katson tähtäyspisteen. Tässä kohti saatan pari kertaa heilauttaa mailaa rytmin hakemiseksi.
3. Kävellessä takaisin pallolle kosketan vasemmalla kädellä lippalakin lippaa ja oikealla kädellä pyöräytän mailaa siten, että lapa pyörähtää 360 astetta. (Nää on ilmestynyt rutiiniin ihan suunnittelematta ja katselematta Baseballia)
4. Asetuttuani stanssiin vatkaan mailaa pari kertaa
5. Hutkautan pallon kohteeseen
Jos mahdollista vaiheet 1 ja 2 tulee yleensä suoritetuksi jo odotellessa omaa lyöntivuoroa.
No mulla on..
105 lyäntiä tuntuisi sensaatiomaisen mahtavalta.Kyll se kolohvi vaatii tuhansia palloja ennen kuin se swingi
syntyyjäädäkseen.
Muista kuinka jossain svingini alkuvaiheesssa aloin ajattelemaan , että missähän asennossA
SE MAILAN LAPA ON
KUN SE ON SELÄN TAKAN BACKSVINGISSÄ –
PYSYYKÖHÄN SE EDES MAILAN VARRESSA KIINNI ??
Jotkut ammttilaiset löivät niin kauan , että mailat hajosivat ja
kädet oli verellä.Pitttää vain uskoa ,että kun svingaa riittävästi se ajatus katkeaa —- lopullisesti ja syntyy
VAISTOSWINGI !!!
Sitt´vaan svingaa kentällä ja laskee lopuksi skoorit.
Kas 72 !!!!
Tällä kaudella koin hetkittäisiä älynväläyksiä kentällä – sivalluksen jälkeen vaan ihailin pallon kulkua ilmain halki ja mietin että kukahan tuonkin bolzin on matkaansaattanut…
Tämä on kuitenkin kovin harvinaista mutta sitäkin herkumpaa; oli sitten vaistoa tai ei.
Joo joskus kun on vartalo pehmennyt 12 -14 reiällä tulee Antti tällain svingi …
sä lyöt ja unohdat itse asiassa , että pallo
kuuluu svingiin mukaankaan – sitten se kolhvipallo vuan leöntelöö kauvas kauvas jä sä et edes tunne osuneesi siihen palloon.Se on vähän niinko sellane tunne että heittäisi
pingispallon johonkin pyörivään tuulettimenn , joka sitten vaan viskaa pallo ettiäpäin.Kyllä isolla koollla – massalla varmaan on vähän apua asiassa. Aenakii mulla ja Erniellä.
Mä oon kyllä ollu huomaavinani, että mitä enemmän yrität, sitä enemmän menee mettään. Pallon lyöminen kentällä kohteeseen on niin henkimaailman juttuja, että parasta on kun ei mieti mitään, lyö vaan, ja luottaa lyöntiinsä.
Rangella voi miettiä ja yrittää vaikka kui pal kauhiasti, mutta kun menee kentälle, pitää unohtaa kaikki svingiajatukset ja lyödä palloa kohteeseen. Tässä kohtaa kyllä Paksupekan peräänkuuluttamat rutiinit tulevat suureksi avuksi, sillä keskittymällä rutiiniin, saa ajatukset pois lyöntiä häiritsevistä tekniikkadrilleistä. Oma rutiinini koostuu kaiken laisista pikkujutuista, mutta tärkein vaihe on mielestäni se kun olen asettunut pallolle, katson kohdetta, katson palloa, sanon itselleni ’älä mieti, LYÖ’ ja näin saan pidettyä poissa pääkopassa vaanivat tekniikka-ajatukset.
Svingi on kuitenkin sen verran refleksiin verrattavissa, ettei siitä kontrolloimalla saa yhtään sen parempaa, päin vastoin!
kyllä lyödessä pitää miettiä, kunhan miettii oikeita asioita oikeassa järjestyksessä. Se ei takaa onnistumista, mutta väärien asioiden ajatteleminen tekee epäonnistumisesta paljon todennäköisemmän, ja vaistomaisesti ihminen ei tee kuin suosikkivirheensä
Mun mielestä lyödessä funtsiminen ei ole terveellistä – oli ne sitten ’oikeita’ ajatuksia ’oikeassa’ järjestyksessä.
Lyönteihin kuluu erinomaisen pieni osa siitä neljästä tunnista eli aikaa on funtsia vaikka mitä.
Nii se ongelmahan ei ole keskittymällä yli
tehdä vaikka kuusi hyvää väylää, mutta että varisnkin kilpailussa 4-5 tuntia pitää
svingi rentona – samanlaisena on ääretttömän vaiekaa, joss yrittää vain keskittymällä vain keskittymällä . .Mulla lähti svingi kulkemaan rennosti oikeastaan vasta seniorina kun oikeastaan ajattelin lopettaa kun oon niin vanahakin – sitten svingikukka puhkes yht´äkkiä kukkimaan.
Nyt nautin jopa harjoittelusta – siinä on jotain zenbuddismia joukossa .
Mielenkiintoinen asia tämä, että kannattaako kentällä enää sen kummemmin miettiä lyönnin yksityiskohtia, vai huitaista vaan pallo mahdollisimman rennosti lihasmuistilla taivaan tuuliin. Itse olen huomannut, että on muutamia yksityiskohtia, joiden mieleenpalauttaminen ennen lyöntiä todella on auttanut.
Mielenkiintoista on kuitenkin se, miten tietyt perusVIRHEET kerta toisensa jälkeen toistuvat, vaikka niitä kuinka ajattelisi ja koettaisi eliminoida!!! Itselläni tällainen pirulainen on toppi, joka saattaa välillä äityä todella suureksi ongelmaksi. Tällöin ei auta, vaikka kuinka hokisi: ’Lyö pallon alle!’.
Minkälaisia toistuvia ongelmia teillä on? Onko esim. toppi yleinen ongelma vielä kokeneemmillakin pelaajilla? Itsellä siis vasta vuosi takana.
Tekisi mieli sanoa duffi, mutta totuus on että usein osun maahan REILUSTI pallon taakse. Tämä tapahtuu juurikin kun pähkäilen lyödessä jotain turhaa kuten hokemaa ’taas duffaa..’
Taktisen osaamisen lisäksi mulla on ongelmana strategian hallinta.
Lueskelin tossa golflehtee ja huomasin että koen nää parvitoset juurikin pakollisina tupladigit painajaisina sen sijaan että ottaisin ne mahdollisuuksina kaunistaa korttia.
Laskujeni mukaan kierroksen neljältä parvitoselta olisi mun mahdollista nipistää jopa 16 lyöntiä. Tarvitsisin vain uutta asennetta näille ’monstereille’.
-
JulkaisijaArtikkelit
Esillä 17 viestiä, 1 - 17 (kaikkiaan 17)
Esillä 17 viestiä, 1 - 17 (kaikkiaan 17)