Onko yleismaailmallinen tasoitusjärjestelmä mahdollinen?

[Vantti]

Tasoitusluvun laajentaa ei mielestäni voi saada kovin tarkaksi. Tästä syystä mielestäni laskenta pitäisi olla mahdollisimman yksinkertainen ( tietenkin kohtuuden nimissä). Jos hyväksytään, että tasoitusluku ei kuvaa kovin tarkasti pelaajan potentiaalia tästä seuraa mielestäni kaksi asiaa: Tasoituslukua on järkevämpi käyttää pelaajien luokitteluun kuin paremmuusjärjestykseen panemiseen. Tällöin tasoituksellisessa kilpailussa tasoitusluvulla ryhmitellään pelaajat riittävän tasaisiin ryhmiin eikä niinkään arvota ’ilmaisia’ lyöntejä. Toinen asia on, että pelaajat voisivat sitä kautta mieltää, ettei tuohon tasoituslukuun tarvitse suhtautua liian tosissaan. Ei mietittäisi liikaa sitä desimaalia eikä isommilla tasoituksella etes sitä yksittäistä numeroa. Jos halutaan luoda jokin yleinen tasoitusluku, tulisi minusta ensin määrittää ne reunaehdot jotka tasoituslukuun sisältyy, kuten lasketun luvun saavutettavissa oleva tarkkuus.

[Tasamaan tuuppari]

Vantti kirjoitti: (4.3.2016 17:00:45) Tasoituslukua on järkevämpi käyttää pelaajien luokitteluun kuin paremmuusjärjestykseen panemiseen. Tällöin tasoituksellisessa kilpailussa tasoitusluvulla ryhmitellään pelaajat riittävän tasaisiin ryhmiin eikä niinkään arvota ’ilmaisia’ lyöntejä.

Olen kanssasi samaa mieltä, tasoitusluku on valitettavasti vaan suuntaa antava. Mutta ryhmäjaossa on se huono puoli, että raja täytyy vetää johonkin. Eräässä länsi-Suomalaisessa kaupungissa pelataan tasoitukseton mestaruuskilpailu, lyöntipelinä kahdessa ryhmässä. Ryhmä A, HCP 18.5. Pelaa nyt siinä…. Mitä enemmän ryhmiä, sitä pienemmät ryhmät. Mistä sitten löytää sopiva kompromissi?

[Kuuma putteri]

Tasamaan tuuppari kirjoitti: (4.3.2016 18:04:21)

Vantti kirjoitti: (4.3.2016 17:00:45) Tasoituslukua on järkevämpi käyttää pelaajien luokitteluun kuin paremmuusjärjestykseen panemiseen. Tällöin tasoituksellisessa kilpailussa tasoitusluvulla ryhmitellään pelaajat riittävän tasaisiin ryhmiin eikä niinkään arvota ’ilmaisia’ lyöntejä.

Olen kanssasi samaa mieltä, tasoitusluku on valitettavasti vaan suuntaa antava. Mutta ryhmäjaossa on se huono puoli, että raja täytyy vetää johonkin. Eräässä länsi-Suomalaisessa kaupungissa pelataan tasoitukseton mestaruuskilpailu, lyöntipelinä kahdessa ryhmässä. Ryhmä A, HCP 18.5. Pelaa nyt siinä…. Mitä enemmän ryhmiä, sitä pienemmät ryhmät. Mistä sitten löytää sopiva kompromissi?

Näinhän on esim. tenniksessä, pelaajilla on luokitukset 1-48. Joista 1-12 on D-luokkaa, 13-24 C jne. Kilpailut yleensä luokittain D, C, B, A mutta joskus voi olla luokan keskeltäkin raja osallistumisille. Totta kai kirpaisee jos vaikka nippa nappa nousee B:hen ja joutuu itseään kovempaan seuraan, silloin on kaksi mahdollisuutta 1) kehittyy paremmaksi, tai 2) ei pärjää jolloin putoaa muutaman kk päästä takaisin C-luokkaan. Mutta voi ainakin myöhemmin elvistellä että käväisin joskus B:ssäkin 😎

[KL]

Vantti kirjoitti: (4.3.2016 17:00:45) Tasoitusluvun laajentaa ei mielestäni voi saada kovin tarkaksi. Tästä syystä mielestäni laskenta pitäisi olla mahdollisimman yksinkertainen ( tietenkin kohtuuden nimissä). Jos hyväksytään, että tasoitusluku ei kuvaa kovin tarkasti pelaajan potentiaalia tästä seuraa mielestäni kaksi asiaa: Tasoituslukua on järkevämpi käyttää pelaajien luokitteluun kuin paremmuusjärjestykseen panemiseen. Tällöin tasoituksellisessa kilpailussa tasoitusluvulla ryhmitellään pelaajat riittävän tasaisiin ryhmiin eikä niinkään arvota ’ilmaisia’ lyöntejä. Toinen asia on, että pelaajat voisivat sitä kautta mieltää, ettei tuohon tasoituslukuun tarvitse suhtautua liian tosissaan. Ei mietittäisi liikaa sitä desimaalia eikä isommilla tasoituksella etes sitä yksittäistä numeroa. Jos halutaan luoda jokin yleinen tasoitusluku, tulisi minusta ensin määrittää ne reunaehdot jotka tasoituslukuun sisältyy, kuten lasketun luvun saavutettavissa oleva tarkkuus.

En tiedä miten kauan olet golfia pelannut, mutta ajatuksesi vievät väistämättä omassa päässäni kohti vanhaa SSS-järjestelmää yhdellä poikkeuksella. Nykyisten tasoitusjärjestelmien pääongelma on mielestäni kenttien erilaisuus, niin yleisellä kuin olosuhdetasollakin. Vaikka slope-arvioinnin tulisi mahdollistaa eri tiiltä pelaamisen vertailukelpoisuus, tulos on kaikkea muuta kuin hyväksyttävä. Aussien ns. päiväkerroin on paljon parempi ajatus kuin kenttiä koko kaudeksi sitova slouppaus, jonka oikeellisuus riippuu niin monesta seikasta. Kaiken lisäksi slouppauksen laskennallinen perusta on aivan liian teoreettinen eikä sellaiseen systeemiin edes ole mitenkään mahdollista sisällyttää kaikkia mahdollisia muuttujia. Siksi nykyinen slope-järjestelmään pohjautuva tasoitusjärjestelmä on auttamatta pielessä jo lähtökohdiltaan. Vanha SSS-järjestelmä perustui kentän pariin ja kentän vaikeuden mukaan arvotettuun SSS-lukuun, joka oli vaikeilla kentillä isompi kuin par ja helpoilla pienempi. Tämä järjestelmä ei tosin mitenkään ottanut huomioon eri tiipaikoilta pelaamista. Mitä jos tasoitustarkoituksessa palattaisiin ns. ikivanhaan, jossa naiset pelaavat punaisilta ja miehet keltaisilta? Naisten tasoitus määritettäisiin pelkästään punaisilta pelattavien kierrosten perusteella ja miesten keltaisilta. Kilpapelaajat voivat pelata mistä haluavat, mutta vain punaisilta / keltaisilta pelatut vaikuttaisivat tasoitukseen, jota tosikisaajat eivät kuitenkaan tarvitsisi. Tähänkään ajatusmalliin ei nykyinen slope-järjestelmä antaisi riittävää tukea, ellei slouppausta tehtäisi juuri kuvatuilla ehdoilla, siis naiset punaisilta ja miehet keltaisilta, taitotasosta riippumatta. Laskennan suorittaminen on sitten oma lukunsa. Pitäisikö tasoituksen kuvata potentiaalia, sen hetkistä virettä vai kauden keskiarvoa? Tässäpä taas pohdittavaa. (EDIT: Kirjoitusvirheiden korjausta)

[Pekka Pelimies]

Kyllä, erittäin suotavaa toki olisi, että kaikkialla olisi samat perusteet ja periaatteet. Muutamassa muussa lajissa tiedän näin olevankin. Kv. kattojärjestö päättää, miten tasoituksia lasketaan ja mistä ne muodostuu.

Riippumatta siitä, mikä olisi lopullinen laskentatapa, niin mielestäni ainoastaan kilpailutulokset tulisi ottaa huomioon tasoituslaskennassa. Tähän riittäisi viikkokilpailu, johon osallistuminen, kun onnistuu vain ilmoittautumalla kisaan mukaan.

Nykyinen vaihteleva käytäntö eri seuroissa tasoituskierrosten noteeraamisessa ja ilmoitusvelvollisuuden valvomisessa korjantuisi itsestään.

Golfaaja voisi halutessaan pitää useita eri tasoituksia, kuten nykyäänkin. Kaveriporukan tai ”sosiaaligolfkerhon” viskikisoissa voisi noudattaa siten porukalla sovittua menetelmää, mutta virallisen tasoituksen ylläpitäjä seura, noteeraisi virallisen tasoituksen vain kilpailutulosten perusteella.

Vaikka lajin vanha tapa on ollut kuvata osaamista tasoituksella, niin yhtä lailla sitä kuvaa keskiverto tulos, mikäli virallista tasoitusta ei ole. Virallista tasoitusta tarvitaan vain kilpaillessa, minkä vuoksi sen tulisi muodostua vain kilpaillen noteeratuista kierrostuloksista. Alkuun toki jonkin aikaa korkealla tasoituksella pelaava saisi ehkä enemmän etua harjoiteltuaan, mutta muutaman kilpailun pelattuaan kisakierroksilla ansaittu tasoitus kuvaisi varsin tarkasti peliosaamista siinä tilanteessa, jossa tasoituksella on jotain merkitystä – tasoituksellisissa klubikisoissa.

Jos joku vasta aloittanut tai muussakin vaiheessa treenaamaan innostunut golfari menestyisi tasoitustaan selvästi paremman pelin vuoksi, olisi se palkitsevaa ja suorastaan hyväksi järjestelmälle. Pidempään harrastaneet ja tasolleen jämähtäneet toki jaksaisivat nykyiseen tapaan motkottaa tasoituksen paikkansa pitävyydestä, mutta heille minulla on patenttiratkaisu.

– Harjoitelkaa ja tulkaa paremmiksi ennen seuraavaa kilpailuanne.

[Julkaisija]

Artikkelit