-
JulkaisijaArtikkelit
-
Nimetön
siis ilman pomppuja täydellä voimalla? Kuulunkohan golf-vähemmistöön, sillä käsittääkseni aika harva on loppujen lopuksi kuitenkaan päässyt osalliseksi tuosta kirpaisevasta tunteesta. Minä onnekseni selvisin omasta osumastani vain säikähdyksellä ja mustelmalla. Viime syksynä olin juuri kyyristynyt 20 metrin chippiin kun yhtäkkiä tajusin jotain tapahtuneen. Aivan kuin joku olisi lyönyt minua kepillä selkään. Hetkeen en tajunnut mitä oli tapahtunut, niin yllättävänä tilanne tuli. Lyönti oli lähtenyt n. 150 metrin päästä puu femmalla ja oli siis onneksi jo pahimman purevuutensa menettänyt matkalla. Forea en ollut kuullut, niinkuin ei kuullut pelikaverinikaan. Tilanteen tajuttuani kivun kourissa huitaisin pallon parinkymmenen metrin päähän (teko joka harmitti heti sen tehtyäni). Kohta keski-ikäinen kaveri tallusti luokseni ja kysyi sattuiko pahasti. Vakuutti huutaneensa forea – jota kumpikaan meistä ei ollut kuullut – ja sanoi ettei palloa olisi tarvinnut huitasta pois. Pyysin anteeksi. Pelikaverini naureskeli jälkikäteen tilannetta joka lopulta kääntyi päälaelleen. Pallo oli osunut minuun, mutta lopulta kuitenkin minä pyytelin anteeksi ja pahoittelin tapahtunutta..:) Kerran on draiveriavaus lentänyt 10 senttiä otsani edestä, mutta näitähän ei lasketa. Tuolloin olisi voinut käydä esim. purukalustolle aika huonosti. Se tosin oli omaa tyhmyyttäni. Etsin palloani pusikosta enkä ollut jättänyt bägiä väylälle. Joku tietysti avasi tee-paikalta täsmälleen siihen samaiseen pusikkoon josta vielä omaa palloani etsin. Kukaan sivullinen ei ole vielä toistaiseksi saanut tuta oman lyöntini purevuutta. Hyvä niin!
-
JulkaisijaArtikkelit
Esillä 1 viesti (kaikkiaan 1)
Esillä 1 viesti (kaikkiaan 1)