Aihe: Oliver Lindell voitti - Golfpiste.com

19.11.–26.11. - Live Scoring - Seuraa suomalaisten menestystä

[4][2]
KilpailuaSuomalaista

Oliver Lindell voitti

Etusivu Foorumit Kilpagolf & harjoittelu Oliver Lindell voitti

Esillä 25 viestiä, 76 - 100 (kaikkiaan 170)
  • Julkaisija
    Artikkelit
  • Korvanappiin on tullut tietoa että ”erityissyyttäjän” sijaan erään valtakunnallisen median palkkalistoilla oleva tutkiva toimittaja olisi jo penkomassa kuviota jossa golfliiton kilpaurheilupäällikkö toimii paitsi yksittäisen ammattipelaajan valmentajana, myös osakeyhtiön hallituksen jäsenenä. Kyseessähän on myös liiketoiminta, kun on pelaamisen ympärille perustettu osakeyhtiö, tunnuslukujen varjossa tosin hyvin raskaasti tappiollinen sellainen.

    Noinkohan on jääviyskysymykset hoidettu vuosien aikana ja ne pystyy osoittamaan uskottavasti myös jälkikäteen?

    Onhan tähän hämärään kuvioon jokin selvyys saatava. Varsinkin kun mietin omaa veljenpoikaani ja muita lupaavampia junioreita jotka v. 2012-2016 sivuutettiin liiton valmennuksesta kun suosittiin näitä kultapoikia. Ei sitten ihme jos on porukkaa jotka näin pelaavat molempia puolia, määräävät liiton resursseista ja vastaanottavat näitä hyötyjä pelaajien yhtiöiden hallituksissa. Perskule!

    Eniten prsyttää tässä se että oma veljenpoikanikin uhrasi koko tulevaisuuden golfunelmansa eteen tietämättä että koko pelikenttä suosi jo valmiiksi täysin muita henkilöitä. Hän työskentelee nyt lumensiivoojana ja alkoholisoitunut mökkiinsä. Ja sitten kun katotaan että onko nämä kultspoijjjat keränneet hyödyt niin ei. Ei pelaa dpwt:llä ja joudutaan jopa kavereilta lainaamaan mailoja. On golf raakaa. Voittajia ovat vaan ne maailman top 100-pelaajat jotka oikeille rahoille pääsevät

    Etelä-Afrikassa kaksi tuplabogia tänään ja sijoitus jaettu 61. Palkintosumma 1413,12 euroa. Sillä hyvä jos kattaa lentolippujen kulut, eli teki tappiota.

    Olisihan noita taitavia ja lahjakkaita junioripelaajia jonoksi asti, mutta kaikilla ei ole golfliiton kilpaurheilupäällikköä taustalla, saati mahdollisuuksia tehdä tappiota Challenge Tourilla vuodesta toiseen.

    Ero kilpailun voittaneeseen oli 14 lyöntiä, kertoo isosta tasoerosta kiertueen kärkipelaajiin.

    Eikä se ollut golflehden kansijutun haastattelu, jossa kertoi kuinka ”pappa betalar” niin kauan kun haluaa pelata:

    ”Tilannehan on se, että mä maksan siitä, että pääsen töihin. Faija on sanonut, että rahaa riittää aina pelaamiseen, mutta ei tätä todellakaan ole kiva tehdä lainarahalla.”

    http://www.golfpiste.com/henkilot/oliver-lindell-ja-kymmenes-kausi-suunnitelma-huipentuu/

    Toki tilintarkastaja saattaa tai ainakin pitäisi puuttua asioihin jos yhtiön velkaantunmisaste alkaa olla satoja prosentteja.

    Kiitos linkistä, on mennyt ihan ohi tämä juttu. Siihen olen kiinnittänyt huomiota että nämä haastattelut ja jutut tekee aina sama Otavamedian toimittaja. Mediatilaa saa myös hyvin runsaasti, tulokset huomioon ottaen.

    Toinen huomio, miten golfliiton kilpaurheilupäällikkö käyttää noin paljon aikaansa yhden ainoan pelaajan avittamiseen, hyvin erikoista:

    ”Lindell ja Juvonen puhuvat asioista niiden oikeilla nimillä. Kipeitäkään asioita ei lakaista pöydän alle. Kaksikko tapaa usein, keskimäärin noin 120–150 päivänä vuodessa, harjoittelee ja keskustelee paljon.”

    http://www.golfpiste.com/henkilot/oliver-lindell-ja-kymmenes-kausi-suunnitelma-huipentuu/

    PG

    ”Kiitos linkistä, on mennyt ihan ohi tämä juttu.”

    Ei kestä. Hyvä että huomasit, juttuhan on erinomainen. Niin hyvä, että ansaitsee tulla linkitetyksi tähän ketjuun vielä neljännenkin kerran:
    https://golfpiste.com/henkilot/oliver-lindell-ja-kymmenes-kausi-suunnitelma-huipentuu/ 😉

    Ketjun otsikosta tuli muuten mieleen että ei ole voittanut yhtäkään kisaa Challenge Tourilla. Jos suunnitelma huipentui kolme vuotta sitten, niin mistäköhän mahtoi olla kyse?

    Surullinen tapaus, jonkun ajan päästä ei ole kuin velat ja pitäisi joku oikea työpaikka saada. Tulokset ratkaisee, pelkkä hypetys ei tuo elantoa.

    Mistä tämä pahasuopaisuus kumpuaa? Kaveri kävi yhden lyönnin päässä DPWT-kortista (ei löydy roppakaupalla parempia suomalaisessa golfhistoriassa) ja on yksi harvoista joka tällä kaudella omaa mahdollisuuksia CT:llä. Eiköhän olisi syytä peukutella onnen toivotuksilla, eikä perisuomalaiseen tapaan lyödä lyötyä heti kun siihen löytyy pienikin mahdollisuus.

    Otsikossa mainittu henkilö iski tänään pöytään tuloksen 86 eli 13 yli!

    Toisella kierroksella kaksi tuplapaaria korttiin ja ei jatkoon. Palkintosumma nolla euroa.

    Kuten nyt on muodissa, kolme pointtia:

    – On käytännössä rajaton budjetti, kuten on haastattelussa kertonut (pelkästään viime vuonna 23 kilpailua kuluineen)
    – Golfiiton täysi tuki jo vuosien ajan ja lisäksi hallituksen jäsenenä
    – Luottotoimittaja Otavamedialta kirjoittaa ”Etelä-Suomen pehmeimmistä käsistä” yms.

    Niin mielestäni ihan oikeutettua kysyä, miksi ei ole tavoitteisiin ylletty ja päässyt esim. Challenge Tourin kärkikymppiin, saati pääkiertueille?

    Saattaa vielä joutua noudattamaan kaverinsa antamaa neuvoa: https://www.tiktok.com/@lindelloliver/video/6867890138236718341

    oka

    Kyllä Lindell on edelleen niitä harvoja, joilla on pitkään aikaan mahdollisuus pääkierueelle päästä.
    Jäihän se lyönnin päähän.

    Kaveri on suurimpia lupauksia ja kyllä sellaiseen pitää satsata, kaikki palaset eivät vaan ole loksahtaneet vielä kohdalleen.

    En tiedä mistä tämä negatiivisuus juontaa

    Olisiko niin, että oma pelaaja ei sitten pärjännyt senkään vertaa.

    PG

    ”Palkintosumma nolla euroa.”

    Yhtä paljon tienasivat myös Ruuska ja Pulkkanen sekä 86 muuta kilpailijaa.

    Pähkinä: Ketkä Suomen miespuolisista ammattigolfareista ovat pystyneet kustantamaan kilpailu-uransa palkintorahoilla?

    Onhan tuossa eri skenaarioita, todennäköisin on mielestäni että ei pääse pääkiertueelle tai jos pääsee niin kategoria ei ole kummoinen. Ongelman muodostaa yhtiön velka, jota pitäisi jossain vaiheessa lyhentää ja maksaa pois, muuten edessä saattaa olla konkurssi.

    Pääkiertueelle pääsy ja siellä pysyminen ovat myös kaksi eri asiaa, saati tilin tekeminen siellä. Suomessa on lukuisia lahjakkaita nuoria pelaajia, yhtenä esimerkkinä mainittakoon Kim Koivu, josta ei ole kuulunut aikoihin mitään. Moni joutuu luopumaan urasta juuri sen vuoksi ettei ole saanut yhtälöä kannattavaksi.

    ”Suomessa on lukuisia lahjakkaita nuoria pelaajia, yhtenä esimerkkinä mainittakoon Kim Koivu, josta ei ole kuulunut aikoihin mitään.”

    Kim Koivu on kyllä todella asiallinen kaveri, tuli pari kertaa juteltua tämän kanssa kun samaan aikaan satuttiin treenimestoille. Hänelle olisi kyllä suonut mahdollisuuden jatkaa kilpailemista, ei pitänyt turhaa meteliä itsestään, taitava pelaaja!

    PG

    Suomessa on lukuisia lahjakkaita nuoria pelaajia, yhtenä esimerkkinä mainittakoon Kim Koivu

    Toisena esimerkkinä nuoresta lahjakkaasta pelaajasta mainittakoon 7 vuotta Kim Koivua nuorempi ja Sami Välimäen kanssa samanikäinen Oliver Lindell. Lainaus Sami Sarpakunnaksen kirjoituksesta 2021:

    Voitosta voittoon. Niin kulki nuoren Oliver Lindellin ura. Meriittilista niin kotimaasta kuin ulkomailtakin on pitkä. Tuli Suomen mestaruuksia ja kansainvälisiä turnausvoittoja. Lindell oli ikäluokkansa paras pelaaja Euroopassa. Vuonna 2015 hän voitti 16-vuotiaana satelliittikiertue Ecco Tourin osakilpailun kiertueen historian nuorimpana pelaajana. Seuraavana vuonna hänet valittiin kiertueen vuoden tulokkaaksi ja vuoden pelaajaksi. Vuonna 2017 hän oli haastajakiertue Challenge Tourin pistelistalla ensimmäisellä täydellä kaudellaan 33:s sijoittuen 18 pelaamassaan kisassa viidesti kymmenen parhaan joukkoon.

    Kehitys näytti vievän vääjäämättömästi kohti pääkiertuetta.

    Sitten jotain tapahtui.

    Oliver Lindell nousi Euroopan Challenge tourille 18-vuotiaana, Kim Koivu 26 vuotiaana, jossa menestyikin loistavasti: kolme CT-voittoa jo samana vuonna ja suora pääsy Euroopan pääkiertueelle 2019.

    Valitettavasti Kim joutui kuitenkin keskeyttämään ET:llä pelaamisen jo elokuussa 2019. Syynä ei ollut ”yhtälön kannattamattomuus”, vaan henkinen uupuminen. Asiaa on käsitelty erinomaisesti neljä vuotta sitten artikkelissa https://yle.fi/a/3-11158523.

    En yhtään ihmettele, vaikka myös Oliver olisi ammattilaisuusuransa alkuvuosina kokenut jotain samantapaista kuin Kim. Onneksi molemmat ovat golfareina edelleen paremminkin nuoria kuin vanhoja. Mahdollisuudet kummallakin on vielä vaikka mihin.

    ”Suomessa on lukuisia lahjakkaita nuoria pelaajia, yhtenä esimerkkinä mainittakoon Kim Koivu, josta ei ole kuulunut aikoihin mitään.”
    Kim Koivu pelasi viime viikonloppuna Ecco Touria ja on mukana myös tulevan viikonlopun Ecco Tourin kisassa Emporda Golfissa.

    PG:n linkittämän Ylen Koivu-jutun perässä on viisi muuta samanlaista tarinaa. Lämmin lukusuositus.

    Yhtä lukuun ottamatta niissä kaikissa on sama kaava: lapsilahjakkuus, liikunnan ilo, teinimenestys, menestysjulkisuus, menestykseen/julkisuuteen sidottu minäkuva, armoton harjoittelu, iloton suorittaminen, uupuminen, masennus, pieni vamma, pysäyttävä romahdus.

    Tarinoista erityisesti pistää miettimään alle 23-vuotiaiden EM-pronssimitalistin, aikuisten MM-osallistujan ja ennen Tokion olympialaisia lopettaneen judokan Katri Kakon kommentti:

    ”Suomessa moni pystyy vielä ponnistamaan juniorivaiheessa arvokisamitaleille, mutta aikuisissa sitä ei enää tapahdu. Jos Suomessa joku ponnistaa huipulle, niin pääasiallisesti se on urheilijan omaa hulluutta ja tarmoa. Ei se järjestelmä tuota sitä, niin kuin monissa muissa maissa.”

    Toinen lukusuositus erityisesti vanhemmille ja valmentajille ja miksei myös itse urheilijoille: Alice Miller, Lahjakkaan lapsen tragedia.

    Hyviä huomioita, tässä otsikon tapauksessa on vain yritetty mennä henkseleitä paukutellen asioiden edelle, joka sitten on kostautunut jollain muotoa.

    Nuoren ihmisen kyky oppia uutta loppuu tutkimusten mukaan 25-vuoden ikään mennessä, samoin lihaskunto on silloin parhaimmillaan. Sen jälkeen mennään alamäkeen, pikkuhiljaa kiihdyttäen. Monen urheilijan kaaren huippu on ennen sitä, jonka jälkeen merkittävää etenemistä uran suhteen ei yleensä tapahdu.

    Kaikki on toki yksilöitä, mutta yleisellä tasolla noin se menee.

    PG

    Kaikki on toki yksilöitä

    Juuri näin. Kahdeksankertainen major-voittaja Tom Watson oli lähellä voittaa vielä yhden majorin lisää v. 2009 (Open Championchipin) ollessan jo 59-vuotias.

    OWGR top10-pelaajien ikä on tällä hetkellä keskimäärin 31 vuotta. Juuri päättyneessä Meksikon PGA TOUR-kilpailussa top10:een sijoittuneiden keski-ikä oli niin ikään 31 vuotta. Viimeksi pelatussa DP WORD TOUR- kilpailussa se oli 29 vuotta ja CHALLENGE TOUR-kilpailussa 32 vuotta.

    P.S. Palm Beachin PGA-TOUR- kisassa (Cognizant Classic 29.2.-3.3.2024) top kymppiin sijoittuneiden keski-ikä oli 33 vuotta.

    Ei jatkoon Kalkotassa, jaettu 120. sija. Tuliaisina kenties vatsatauti?

Esillä 25 viestiä, 76 - 100 (kaikkiaan 170)
Vastaa aiheeseen: Oliver Lindell voitti

Etusivu Foorumit Kilpagolf & harjoittelu Oliver Lindell voitti