-
JulkaisijaArtikkelit
-
G-M tarkoitti varmaan, että par 3 tulisi olla alle 220 m, par 4 alle 330 m (eikä 440 m) ja par 5 alle 550 m. (Jos Fibonaccin lukujonon 4., 5. ja 6. luku kerrotaan 110 m:llä, niin saadaan 220 m, 330 m ja 550 m.)
No eipä se sitten mennyt pieleen kuin kolmanneksella 😀 😀 😀
Jos golfia halutaan hauskemmaksi, minulla on ehdotus: isommat kupit.
Miten tämä tekisi golfista hauskempaa, voitaisiin saman tien poistaa koko reikä, riittää että saa pallon greenille.
Kerran ryhmässä oli pelaaja joka oli 18 x puttaamassa/chippaamassa birdietä aivan greenin kantista, ei muistaakseni tullut edes yhtään paria korttiin, kysyin että eikö kannattaisi harjoitella lähipeliä, vastaus oli se on tylsää.
Vaikka omakin lähipeli sakkaa tällä hetkellä, on se minulle lyhyt lyöntisenä ainoa keino paikata tulosta. Mielenkiinto golfiin loppuisi jos reikiä suurennettaisiin.
No eipä se sitten mennyt pieleen kuin kolmanneksella 😀 😀 😀
Ei. Aika hyvin G-M:ltä tällä kertaa 😉
Fibonaccin luvuista metreiksi laadutettuina lyhytlyöntisille voisivat sopia par 3:ksi 144, par 4:ksi 233 ja ja par5:ksi 377 ja vastaavasti pitkälyöntisille 233, 377 ja 610. Samalla kaikki saisivat nauttia kultaisesta leikkauksesta: 144/233 = 233/377 = 377/610 (neljän desimaalin tarkkuudella) – ja miellyttävän lyhyistä parnelkuista 🙂
Kerran ryhmässä oli pelaaja joka oli 18 x puttaamassa/chippaamassa birdietä aivan greenin kantista, ei muistaakseni tullut edes yhtään paria korttiin, kysyin että eikö kannattaisi harjoitella lähipeliä, vastaus oli se on tylsää.
Kysyit vai ehdotitko vai kehoititko? Mieti. Kannattaa palata golfin etiketin puolelle ihan perusaakkosiin. Jos ei ymmärrä normaalia käyttäytymistä kentällä niin kannattaa lopettaa golfin pelaaminen.
Jani2: tietenkään en ole haluamassa reikiä isommaksi. Minusta väylien lyhentäminen on samalla tavoin ikävä idea kuin reikien suurentaminen sinusta. Kun lähipelini on huonoa, minulle kyky tehdä tulosta perustuu hyvään pitkään peliin. Jos hyvän lähipelin omaava vastustaja saa pelata kenttää lyhyempänä, se vastaa samaa kuin hyvän pitkän pelin pelaaja saisi pelata isompiin reikiin (tiukemmalla slopilla, tietenkin).
Voin myöskin kysyä, mikset harjoittele lyömään pitemmälle. Se ei voi olla kovin vaikeaa, kun tällainen ylipainoinen ja sydänvikainenn eläkepappakin pystyy lyömään draivit säännöllisesti (rullineen) noin 220 m:iin, r4:n yli 180 m:iin ja r7:n 145 m:iin tai 490m:in par-5:n viimeisimmällä kierroksella kahdella päälle – tosin lievään myötätuuleen (mistä tuli kolmen putin par). Vai onko pitkälle lyömisen opettelu tylsää?
Niin – ja lähipeliä on jonkin verran tullut harjoiteltuakin, mutta huonolla menestyksellä…
Lähipelissä on mielestäni pirun paljon helpompaa kehittyä kuin lyöntipituuden kasvattamisessa. Kaltaisen jäykkä heinäseiväs kykenee varsin kelvolliseen lähipeliin, vaan ei pitkiin lyönteihin rautamailoilla. Siksi bägissäni onkin tästä kesäkuusta alkaen ollut kuusi ns. puumailaa ja pisin rauta on seiska.
KL1: varmaankin useimmat ovat kanssasi samaa mieltä, että lähipelin harjoitteleminen on helpompaa. Mutta toisaalta ei se lyöntipituuden kehittäminenkään ole mitenkään mahdotonta. Kuten sanottu, olen iäkäs, huonokuntoinen ja vähän sydänvikainenkin eli ei fyysisesti mitään erityisiä edellytyksiä pitkiin lyönteihin.
Kun kentällä katselee tällaisten klubipelaajien lyöntejä, monen kohdalla lyöntiin saisi pituutta yksinkertaisesti olemalla pidättelemättä. Täyden svingin lyönnit ovat aina kaupankäyntiä pituuden ja kontrolloitavuuden välillä. Kun sitten kontrolloitavuutta (yli)korostetaan, kehkeytyy toive, että kiva kun kenttä olisi lyhyempi.
Toki puolestani jokainen saa puolestani pelata haluamaltaan tiiltä harjoitus- ja tasoituskierroksia. Se mikä vähän tökkii on viime aikoina kuulemani toiveet, että esim seniorikisoissa saisi valita haluamansa tiin – silloin pitäisi olla pari kuppikokoa (asianmukaisesti slopattuna) joista saisi myös valita…
No, tänään alle 36 puttia pitkästä aikaa ja vain kaksi kolmen putin griini, tosin toinen vain 6 m:stä ja toinen 8 m:stä. Vastapainoksi kuitenkin kaksi soketti chippiä ja yksi alle 100 m:stä lyöty kärkiosumawedge, joka vielä kaupanpäälliseksi onnistui häviämään kokonaan.
KL1: varmaankin useimmat ovat kanssasi samaa mieltä, että lähipelin harjoitteleminen on helpompaa. Mutta toisaalta ei se lyöntipituuden kehittäminenkään ole mitenkään mahdotonta. Kuten sanottu, olen iäkäs, huonokuntoinen ja vähän sydänvikainenkin eli ei fyysisesti mitään erityisiä edellytyksiä pitkiin lyönteihin.
Onko siis niin, että nuorempana olet lyönyt lyhyempiä lyöntejä ja vasta nyt vanhempana lyöntipituutesi ovat kasvaneet? Muussa tapauksessa tuota kommenttiasi on perin vaikea ymmärtää. Kysehän oli taitojen kohentamisesta eikä siitä millaiset taidot ihmisellä on.
KL1: no tarkoitin, että ikäiseni tai minua nuoremman miehen ilman kummempia vammoja (sanotaan > 90% ko populaatiosta) on yhtä helppoa oppia lyömään, sanotaan, yli 200 m:n draiveja kuin oppia puttaamaan 1 m:stä reikään > 90% todennäköisyydellä.
Vaikkapa tätä testiä voisi kokeilla: draiveri käteen rangella, lantiota pyörittämällä kädet passiiivisena yritä generoida maksimaalisesti mailanpäänopeutta eli lyö lujaa (Trackman auttaa tässä); lyö ainakin parikymmentä palloa välittämättä huonoista osumista. Joukkoon tulee varmaankin pari hyvää osumaa. Lähde näiden perusteella miettimään, miten saat hyvien osumien osuuden kasvamaan (Trackmanin muut parametrit kuin mailanpäänopeus auttaa tässä). [Disclaimer: en vastaa tämän neuvon noudattamisen seurauksista]
Rautamailoilla hieman monimutkaisempi juttu, kun niissä kädet/ranteet ovat aktiivisemmat ja siksi lyöntigeometrian parametrit monisyisemmät.
Oma lyöntipituushistoriani on suunnilleen sellainen, että vuodesta 1985 noin vuoteen 2015 lyöntipituudet kasvoivat hiljalleen, vuodesta 2015-2020 ne pysyivät ennallaan ja vuodesta 2021 tähän päivään ne ovat hieman lyhentyneet. Rautamailoilla ne tuntuvat parin kierroksen perusteella palanneen ennalleen uuden setin myötä eli kun näissä on loft noin 3 astetta jyrkempi kuin edellisissä 😉
Pallojen ja draivereiden kehitys tämän 38 vuoden aikana on ollut sen verran huimaa, että todennäköisesti muutokset jaksolla 2015 asti ovat seurausta siitä.
LISÄYS: vastauksena KL1:n alkuperäiseen kysymykseen vielä, että joskus hieman toistakymmentä vuotta sitten,kun näillä palstoilla oli pitkä keskustelu aiheesta otsikolla reverse release kehitin draivia sen keskustelun opein ja ihan omin päin niin, että pituutta tuli 10+ metriä lisää draiveria vaihtamatta.
no tarkoitin, että ikäiseni tai minua nuoremman miehen ilman kummempia vammoja (sanotaan > 90% ko populaatiosta) on yhtä helppoa oppia lyömään, sanotaan, yli 200 m:n draiveja kuin oppia puttaamaan 1 m:stä reikään > 90% todennäköisyydellä.
En ole lainkaan samaa mieltä.
Mitä vähemmän liikkuvia lihaksia lyöntiin vaaditaan, sitä helpompi tuo lyönti on suorittaa. Lisäksi, mitä pienempiä liikkeitä kyseiset lihakset suorittavat, sitä helpompaa on saada ne tekemään kyseinen liike oikein. Sinun pitäisi fyysikkona tietää tämä.
Helppouteen tietysti vaikuttaa maalialueen koko suhteessa sen etäisyyteen ja maalialueen missaamisen ”hinta”.
Liikkeen koon suhde sen toteuttavien lihasten kokoon on vaikuttava tekijä.
Liikkeen mennessä pienemmäksi myös hermotusten toiminta ja niihin liittyvät toleranssit vaikuttavat suorituksen tarkkuuteen. Kömpelö ihminen, kuten minä, kokee haastavaksi pienen esineen poimimisen – tai lyhyen putin lyömisen.
Yksi asia josta siitäkään en tiedä mitään on neurofysiologia. Jotenkin olen ymmärtänyt, että liikkeissä ei ole kyse lihasten keskenään riippumattomasta toiminnasta vaan sekvenssoinnista, jotka ovat jopa osin kovakoodattuja hermostojärjestelmään. Tästä esimerkki on käveleminen, joka on aika monimutkainen lihasten sekvenssi ja siksi esimerkiksi ollut vaikea opettaa robotille. Lapsi ei opi kävelemään vaan hänen lihaksistonsa kehittyy riittävän voimakkaaksi toteuttamaan tuota kovakoodattua sekvenssiä. Tai vasikka lähes heti synnyttyään osaa kävellä – ei siinäkään ehdi oppia kävelemistä. Noh, joku neurofysiologi voinee korjata erheelliset faktani.
Tämän turhan inttämiseni taustalla on yksinkertaisesti ihmettely siitä mitä kentällä näen ja koen: toisaalta paljon käyttämätöntä resurssia pitkissä lyönneissä, toisaalta liikkeenhallinnan vaikeutta lyhyissä puteissa.
Ei rei’än suurentaminen muuttaisi pelaajien keskinäisiä eroja. Huono lähipelaaja olisi edelleen huono ja hyvä hyvä.
NimetönIhan intuitiolla ilman asiantuntemusta, Vanhemmalle Herralle jota lyhenevä lyönti vaivaa, voisi olla järkevää avata harrastusrepertuaaria myös akselille jooga, pilates ja muu sen kaltainen. Kaikille on golfissa hyötyä kehittää liikkuvuutta, lihaksistoa ja tasapainoa vaikkei sillä vääjäämätöntä estäkään. Kyllä se hermotus ja aivot muokkautuvat myös vanhemmalla iällä, ei läheskään yhtä helposti kuin ihmistaimella, mutta muokkautuu kuitenkin. Eikä siitä kehosta kukaan muukaan huolta pidä kuin sinä.
-
JulkaisijaArtikkelit