Oikea käsi ja käsikolmion avaaminen

[ts]

data kirjoitti: (1.12.2011 9:48:56)

Niin tuo 20mph on n. 9m/s eli suurin piirtein se mitä Mahan laskelmistakin
tulee. Jos vartalon kierron määrä samassa ajassa on nelinkertainen, ymmärrät
varmaan lopputuloksen.

Vielä kun ymmärtäisit suunnan ja sen muutokset, alkaisit ymmärtää myös lopputuloksen

[aakoo64]

ts kirjoitti: (1.12.2011 8:14:06)

B kirjoitti: (1.12.2011 7:45:58)

Swinger? kirjoitti: (1.12.2011 1:01:45)
Oliko tämä muuten millä tavalla relevanttia tuon varsinaisen topicin kannalta?

Jos halusit kysyä, oliko se relevanttia, vastaan, että mielestäni se on keskeistä.

Nii.. kaikillahan kai mielipide saa olla. Vaikka huonokin

Mielipidehän on aina hyvä, mutta sen järkevyys on sitten kokonaan toinen juttu 🙂

[Swinger?]

Tuupparin tuumauksia, osa 2. Jatkan siis avauksesta askeleen pidemmälle. Ensin pohjustus.

Täällä on pari kertaa viitattu tenniksenomaiseen liikkeeseen (enimmäkseen alavartalon osalta, kai). Nähtyäni kerran varsin hyvän tennispelaajan (mutta ei sulkista pelanneen kaverin) sulkiskentällä, jäi mieleen että käsitteli mailaa päin helvettiä ja sulkapallo ei lentäny mihinkään. Vähän – tai aika paljonkin – karrikoiden, tennispelaaja käyttää isoa vartalorotaatiota ja jäykähköä rannetta. Sulkispelaaja taas lyö kääntämällä kyynärpään eteen, sen jälkeen kyynärvarsi heilahtaa eteenäpäin (kyynärpään varassa), lopuksi ranne viimeistelee mailanliikkeen, tuloksena aikamoinen ruoska. Ilman tuota ruoskaa (jota tennispelaaja ei oikeastaan saanut aikaiseksi ollenkaan), sulkapallo ei saa mitään kunnon vauhtia.

Jos noita kahta tapaa miettii ja vertaa golfiin, niin sanoisin että sulkislyönnin tyyppinen lyönti antaisi paljon kovemman vauhdin golfmailan lapaan. Tai verratkaa vaikka baseball pitcherin heittoon Kelvin, ks micro move #3.

Jos golfmailalla voisi lyödä yläkautta tai sivulta, niin kovimman ruoskan varmaan saisi aikaiseksi juuri tuolla kyynärpää eteen, kyynärvarsi sen ympäri ja lopuksi ranteen kääntö perään. No, näinhän ei ole vaan golfissa täytyy lyödä enemmän alaspäin, mikä tekee asiasta vaikeamman. Siinä voi olla äkkiä käsi ja vähän muutakin rikki jos yrittää.

Jatketaan kuitenkin tuumausta hetken. Jos downswingissä tuo pitäisi saada aikaiseksi, vartalon/selkärangan pitäisi olla aika vinossa (eli ei pystysuorassa), jotta se saadaan menemään alaspäin/alaviistoon. Suoran vartalon editse tuota ei oikein pysty pyöräyttämään hallitusti, joten liikkeelle pitää tehdä tila vartalon edessä, eli vartalon pitää väistää liikkeen edestä.

Tästähän tullaan yllättäen aika lähelle paljon puhuttua RR-rotaatioon perustuvaa swingiä(?), mutta varsin eri sanoin ilmaistuna ja eri syistä. Backswingissä siis oikea takamus kiertyy taakse takajalan varassa, downswingissä vasen jalka työntää vasemman lantion taakse (oikean jalan kantapää pysyy maassa jos mahdollista). Eli molemmat kankut siirtyy taaksepäin, jolloin syntyy vartalon ’tilt’ automaattisesti. Btw, ei onnistu jos lähdetään liikkeeseen suorilta jaloita. Samaten stanssi saa olla aika leveä, ja etujalka kääntynyt vähän kohteeseen päin. Takaisin asiaan… Jos oikea kyynärpää halutaan saada ruoskaliikkeen aluksi mahdollisimman ’eteen’, niin ds:n aluksi sitä painetaan ensin alas, sitten eteen, ja kas, itse asiassa se tulee luonnostaan oikeaan kylkeen kiinni, ei sille oikein muuta paikka löydy. Mitä enemmän vartalo on tiltissä ja keskivartalo on takana ja siten tehnyt tilaa oikean käden ja kyynärpään eteenpäintuomiselle, sitä parempi. Ja, nyt tuo yllämainittu ruoskalyönti onnistuu myös alaviistoon. Asento ja liikerata vastaa osin tuota keskusteltua pyöröovi+saluunanovi+’oikea kyynärpää tiukasti kyljessä'(?). Tuosta kun jatkaa (sulkislyöntiä tai pitcherin heittoa) vastaavalla kyynärvarren liikkeellä (ranne edelleen vapauttamatta), ja sitten ranteen vapautuksella, niin johan lapa saa vauhtia… Voimaa ei sinänsä tarvita paljon, mutta ruoskavaikutus on saatu aikaiseksi.

Yksi jäljelle jäävä asia on edelleen miten saada aikaiseksi ’lapa liikkuu suoraan kohdetta kohti’. Tuossa ruoskassahan maila pyörähtää enempi vähempi grippipään ympäri. Toisaalta, jos rautamailoilla lyödään alaspäin ja tiiltä/driverillä enemmän ylöspäin, niin yhtälö kuulostaa vaikealta, eli samalla liikeradalla (swingillä) on vaikea saada mailanpää kulkemaan kohdetta kohti sekä sen mennessä alaspäin että sen tullessa ylöspäin (vaikka matka olisi vain parikymmentä senttiä). Mutta mutta, tässä taas tulee mukaan ) että vartalon kierron jatkuminen grippipää liikkuu koko ajan (mm. eteenpäin) ja 2) se missä kohtaa ranteet tekevät ruoskan lopullisen vapautuksen. Ns myöhäinen ranteiden vapautus voipi olla tärkeä, koska jos ja kun kädet kulkevat edellä, ne alkavat pallon kohdan ohitettuaan jo nousta omalla radallaan ylöspäin. Jos ranteet vapautetaan vasta tässä vaiheessa, ne puolestaan vielä lapaa kauemmas käsistä. Nämä kaksi liikettä kompensoivat toisiaan, ja sen seurauksena lapa liikkuukin ’suoraan’ (siis ’suoraan’ a la sen projektio kohteen suuntaan). Jos tuo onnistuu niin saadaan pitempi aika osumaan jolla saadaan pallo lähtemään suoraan.

Summa summarum, tän pitkästi kirjoitetun tuumauksen kohteena oli siis enimmäkseen oikealla kädellä tehtävä ruoskaliike jolla palloon saadaan pienellä lihasvoimalla paljon vauhtia ja se saadaan lähtemään kohteen suuntaan, ja myös eri mailoilla. Hankaluutena on saada aikaiseksi tuo vartalon rotaatio/vempautus niin että alaviistoon tapahtuvalle kyynärpää-kyynärvarsi-ranne-maila -ruoskalle saadaan tehtyä tila kulkea vartalon edestä kohdetta kohti. Toisaalta, eikös se Hogan puhunu jotain epäluontevasta liikkeestä…

Mutta, jos luitte avausviestin, niin tämä on siitä vain pidemmälle viety versio.

Tärkeä huomautus. Tämä oli siis vain tuumausta tuuppari- (mutta ei enää ihan aloittelija)tasoiselta harrastajalta. Yo juttujen kokeilu omaan lyöntiin on käynnissä. Älkää kopioiko omaan swingiinne ilman omaa ajattelua ja fiilistä yo asioista. Kommentoida saa…

[Pekka Pelimies]

Mielestäni ’aikamoinen ruoska’ johtaa flippaamiseen, josta Hawaiigolfin micromovessa ei ole kysymys.

Inankin ennenaikainen ranteella lyöntisuuntaan viimeistely hävittää tukivoimia, jota tarvitaan smash factorin pysymiseen korkealla. Sulkis-smässissä on kyynärvarressa saman tapaista liikettä, jota tarvitaan lägin ylläpitämiseen ds:ssä transition jälkeen osumaa lähestyttäessä Erona on kuitenkin, että kyynärvarren myötäkierrolla pyritään kääntämään kämmentä maata vasten, eikä pallon lähtösuuntaan.

Pään yläpuolelta rystyn puolelta sulkapalloa lyödessä (maila lähes vaakasuorassa) mailakäden pronaatiolla saadaan aikaan hurja mailan lavan kiihtyvyys. Takakädellä tehty sama liike swingatessa lisättynä mainitsemallani kämmenen kääntämisellä maata vasten – pois päin pallosta – säilyttää tai jopa lisää lagiä osumaa lähestyttäessä.

[Pekka Pelimies]

Tennisvertaus on myös käden liikkeen osalta relevantti, jos otetaan esimerkiksi vaikkapa Nadan kämmenlyönti. Yllättävää kyllä, myös saatossa on yhtäläisyyksiä, jotka ei ehkä ensi vilkaisulla aukene.

Tennispallon ballistiikka mahdollistaa rauhallisemmallakin liikkeellä [u]riittävän[/u] lähtönopeden takalinjan tavoittamiseen. Sulka ei sen sijaan lennä mihinkään, ellei sulkaa saada notkahtamaan suppuun lähtiessään.

Golfpallokin lentää jonkun matkan, vaikkei äärimmäistä lähtökiihdytystä saada aikaiseksi. Kuitenkin 300 m jää ilman vartalon voiman ja lägin hyvää kombinaatiota haaveeksi.

T. Nimim. Rauta-6:lla yli 100 mph.

[Swinger?]

Pekka Pelimies kirjoitti: (8.12.2011 22:01:58)
Mielestäni ’aikamoinen ruoska’ johtaa flippaamiseen, josta Hawaiigolfin micromovessa ei ole kysymys.

Inankin ennenaikainen ranteella lyöntisuuntaan viimeistely hävittää tukivoimia, jota tarvitaan smash factorin pysymiseen korkealla. Sulkis-smässissä on kyynärvarressa saman tapaista liikettä, jota tarvitaan lägin ylläpitämiseen ds:ssä transition jälkeen osumaa lähestyttäessä Erona on kuitenkin, että kyynärvarren myötäkierrolla pyritään kääntämään kämmentä maata vasten, eikä pallon lähtösuuntaan.

Pään yläpuolelta rystyn puolelta sulkapalloa lyödessä (maila lähes vaakasuorassa) mailakäden pronaatiolla saadaan aikaan hurja mailan lavan kiihtyvyys. Takakädellä tehty sama liike swingatessa lisättynä mainitsemallani kämmenen kääntämisellä maata vasten – pois päin pallosta – säilyttää tai jopa lisää lagiä osumaa lähestyttäessä.

Hyviä kommentteja, kiitos! Flippaamisen osalta osui ainakin meikäläisen kohdalla kohdalleen, ainakin jos rajataan tuo koskemaan osumakohdan ranteiden liikettä. Tosin, en ole ihan vakuuttunut vielä tuon ’vain haitallisesta vaikutuksesta’ (meikäläisen tasolla), koska osuma on aika vaivattoman tuntuinen, pallo lähtee rautamailoilla varsin hyvin haluttuun suuntaan ja klubitiiltä paariin pelaamisen kannalta ihan riittävän pitkällekin. Vaivattomuus taas johtaa lyönnin kohtuu hyvään hallintaan, joten sikäli valittamista ei kauheasti ole. Mutta luulen että olen kuitenkin ymmärtänyt sen ongelman kun mennään suurempiin nopeuksiin ja/tai esim driverillä lyömiseen jossa osuman ajoitus on vähän eri/vaikeampi kuin raudoilla ja menee edelleen turhan helposti huiskimiseksi. Eli, työn alle varmaan päätyy tuokin asia, toivottavasti pikapuoleen.

Hawaiigolfia tulee nyttemmin seurattua myös, mutta yritän vielä saada macromovet kohdalleen ennenkuin kannan liiallista huolta micromoveista 😉

Noista eri lajien ja lyöntien eroavaisuuksista, olen varsin samaa mieltä. Niitä on vaan kiva tuumailla koska niistä voi vinkkejä yrittää miettiä, mutta tuskin tulisi mieleen kellekään ehdottaa että opettele golf-lyönti niin opit myös tennislyonnin. Heh. Tai päinvastoin.

[Pekka Pelimies]

Perinteinen vasaraotteella lyöty kämmenhän päättyy vastakkaisen korvan taakse. Sen sijaan varsinkin kiireessä paistinpannulla vedetyn kämmenen saatto pysyy kokonaan tai lähes kokonaan vartalon pelikäden puoleisella sivulla…

Lisäksi mielenkiintoinen on lyöntiasennon muuttuminen yhä avoimempaan suuntaan myös tennis-kämmenessä. Lägiä ja harjausta. 😉

[Julkaisija]

Artikkelit