Etusivu › Foorumit › Kilpagolf & harjoittelu › Off the beach
-
JulkaisijaArtikkelit
-
Avoimella lavalla lyöminen bunkkerista on aina ollut minulle hankalaa. Jotenkin grippi kääntyy aina väkisin neutraaliksi ja väännän lavan auki osumassa käsillä. Not good. Kyllästyin tähän pelleilyyn ja oppikirjan mukaisen ratkaisun matkimiseen; kokeilin 60 ast. lob-wedgeä pienellä bouncella bunkkerista. Stanssi aivan suoraan lipulle, samoin lapa. Perus wedgeswingi ja lapa hiekkaan noin tuuma ennen palloa. Ajatuksena saada suht ohut divotti hiekasta. Toistaiseksi homa on toiminut hienosti, pallon lento on melko kontrolloitu ilman sivukierrettä ja toistettavuuskin on hyvä. Homma toimii aivan liian hyvin ollakseen totta. Mikä minulta on jäänyt huomaamatta? Auttakaa minut takaisin käyttämään sand-wedgeä bunkkerissa.
No perskuta. Mää en ainakaan auta palaamaan vanhaan. Juuri noin se hyvä bunkkeripeli syntyy. Harmi vaan kun itse keksit ton, etten kerinny hämmästyttää taas yhdellä oudolla asialla 🙂
Haa! Tulipa tehtyä ihan samaa viimeiset kaksi kesää. Lobberilla hiekasta ja suoralla linjalla. Tänä keväänä sitten kokeilin pitkästä aikaa 56 ast. sändiä ja vihdoin opin lyömään rohkeasti lapa auki hiekkaan: jyrkästi backsvingi ylös ja reilusti läpi. Toistaiseksi on toiminut taas sändärillä.
p.s. Tänään kiekalla homma katosi taas vaihteeksi. Avauksia sinne sun tänne ja koko kiekan rentous ja fiilis kateissa = väkinäistä. Suurin ongelma oli avauksissa, hirveä määrä osumia kantaan niin spoonilla kuin draiverillakin. Pallojakin taisi kadota joku 8 kpl (pääosin outtiin). En varmaankaan koskaan ole ottanut näin paljon rangaistuksia outeista ja vesiesteistä… huh huh…
Samoilla linjoilla jo monta vuotta.
Lyön sannasta kolmella wedgellä: 52 – 56 ja 60 asteisilla ja aina suoralla lavalla.
Pituuskontrolli parempi kuin avoimella lavalla, samoin suuntaus.
Noin moni ammattilainenkin lyö. Useilla ei ole varsinaista hiekkamailaa ollenkaan, mutta lobissa on hieman enemmän bouncea tai sitten on 58 asteinen.
Pro opetti ensin vaimokkeelle lyömään juuri noin. Kokeilin hommaa itsekin ja totesin sen toimivan. Löin pitkään juuri noin, kunnes ’taika katosi’. Nyt lyön taas lapa auki pidemmällä swingillä.
Tärkeintä (IMHO) bunkkerilyönnissä on usko. Eli kun olet pallon takana ja uskot, että valitsemasi lyönti vie pallon lipulle on hyvä lopputulos paljon todennäköisempi.
Missään tapauksessa en sano, että kumpikaan tapa on ainoa oikea.
Suoraa lapaa oon suosinnna viime kesästä lähtien, kohtuumukavasti onnistuenkin. Lomani aikana onstuin kuitennii jollain tapaa särkemään bunkkalyännin toutaalisesti. Nytte oikke pelottaa könytä bunkkaan. Ensin aloin lyömään suoraan palloon joka tietty lensi melkein tiipaikalle asti takaisin. Sitten ryhtyin varovasti koukkimaan pallia hiekasta joka varisi pallin päälle. Pelottaa perkele!
Varmaan kannattaa siirtää palloa vasemmalle stanssin keskipisteestä, että duffaaminen on helpompaa? Vai missä pidätte pallon ko. lyönnissä?
Arvakkaa onko mullakin ongelmia hiekkalyönneissä… 🙂
Varmaan toi suoralla lavalla suoraan kohteeseen stanssaten toimii, jos joka kerta osuu täsmälleen oikeaan paikkaan. Virhemarginaali lienee huomattavasti pienempi kuin ruoholta lyödessä materiaalierosta johtuen.
Toisaalta avoimella lavalla ja avoimella stanssilla lyömällä bunkkalyönti on eräs helpoimmista lyönneistä golffissa. Virhemarginaali 10 cm ja virheelliset lyönnit päätyvät kuitenkin halutun matkan päähän (kts. pitkä teoriaosuus Pelzin raamatusta).
Kyllähän sieltä bunkkerista pois pääsee jos minkälaisin vempautuksin. Mutta parhaiten pallon saa pysähtymään, lyömällä stanssi ja lapa avoinna ohut siivu hiekkaa. Backspinni on mahtava.
Suoralla lavalla on vaikea suorittaa bunkkerilyönti, esim 4 metrin päähän.
Tosi pelimiehet valitsevat sändärin ja sen bouncen
hiekan ’laadun’ mukaan.
EGS:n bunkkereista, jossa hiekka on tasalaatuista ja kevyttä pallo tuntuu nousevan kuin itsestään. Hiekan määrä on oikea ja alta löytyy kova ’vastus’, jolloin maila ei uppoa kuten valitettavasti esim Peuramaan Porkkalassa, jossa hiekkaa on liikaa.
Samaisen kentän vanhalla puolella kivikovat pohjat pakottivat ottamaan matalapohjaisen lobberin vielä avattuna, eikä silläkään konstilla päässyt aina alle.
Oma ’fysiikan lakeihin perustuva’ käsitykseni on se, että vain alastulojälkeen jäänyt pallo lyödään suoralla lavalla, eikä sitä millään muulla tekniikalla ylös hallitusti saakaan ainakaan Suomessa käytetyistä raskaista hiekkalaaduista.
Bunkkerilyönti on ainoa, jonka voin sanoa jotenkin osaavani, joten on pakko vastailla tähän…
Yhdenkään edes välttävän bunkkeripelaajan en ole nähnyt lyövän suoralla lavalla (muutama on kyllä väittänyt, mutta todellisuudessa lapa on ollut auki). Kuten täällä jo todettu, niin suoralla lavalla lyöminen vaatii tarkan osuman (vrt. 40-50m bunkkalyönti). Suoralla lavalla lyöminen toiminee jotenkin kovapohjaisissa bunkkereissa, mutta pehmeissä hankalampaa.
Bunkkerilyönnin mielikuvana minulla on mailan vienti liioitellen ulos (nousee bäkärissä tarpeeksi jyrkästi) ja juustohöylämäisen ohuen siivun nappaaminen ’osumassa’.
Tuota Partin kommenttia ’grippi kääntyy väkisin neutraaliksi’ en ymmärtänyt ollenkaan. Aloittelijoilla tosin näkyy usein mailan avaamista gripin ottamisen jälkeen, mutta tästähän ei ole varmastikaan kysymys.
Muuten voi sanoa, että jos hiekkaa on paljon bunkkereissa, niin vaikeusaste kasvaa melkein potenssiin. Suomessa ei ole kyllä montaa kenttää joissa olisi kunnon bunkkahiekka (vaikka yleensä kysymys on enemmän hiekan/ soran laadusta kuin määrästä)
Jotenkin grippi kääntyy aina väkisin neutraaliksi ja väännän lavan auki osumassa käsillä.
Ylläoleva ei ihan auennut, vaikka lieneekin se olennaisin juttu…
Kaipa tässäkin pätee sama kuin missä tahansa kenttätilanteessa. Käytä sitä tapaa, joka toimii. JOS kuitenkin on tarve saada aikaiseksi ’perinteinen’ bunkkerilyönti, voisi seuraava mielikuva auttaa. On ainakin toiminut monilla, jotka epäonnistuvat läpiviennissä, kun keskittävät huomionsa lavan etureunaan, ja pelkäävät joko upottavansa lavan liian syvälle hiekkaan tai osuvan palloon terä edellä: Sen sijaan, että keskittyisit lavan ja/tai sen etureunaan, ajattele pläjäyttäväsi lavan pohja/bounce hiekkaan juuri sopivasti ennen palloa. Swingin eteenpäin vievä liikerata pitää huolen siitä, että lapa luistaa mukavasti ja kevyesti pallon alta. Tämä ei siis ole tekniikkakikka, vaan puhdas mielikuvajuttu. Mutta on auttanut monia hiekkakammosta kärsiviä yllättävän hyvin.
Pieni korjaus omaan kommenttiin: Tämä ei siis ole tekniikkakikka, vaan puhdas mielikuvajuttu.
Luonnollisesti joillakin uusi mielikuva on johtanut hieman toisenlaiseen toteutukseen, jolloin kyse on tietenkin myös hienoisesta muutoksesta tekniikassa. Se vaan tulee ikään kuin sivutuotteena…
Jokin aika sitten oli jossain jenkkilehdessä (en nyt jaksa alkaa selamaan…) juttua juuri siitä, miten ammattilaisetkin ovat siirtyneet käyttämään yhä enemmän 60* wedgeä bunkkerista ja pelaavat jokseenkin suoralla lavalla. Pointtina oli loivempi tulokulma palloon, jolloin osumakohdan ei tarvitse olla aivan yhtä tarkka.
Itse olen myös päässyt varmempiin tuloksiin tällä tavalla koska kovasti avattu lapa ja leikattu lyönti tuntuvat vaativan enemmän tarkkuutta.
Eivät ammattilaisetkaan läheskään aina pysäytä palloa spinnillä vaan antavat sen rullata kupin lähelle.
Joskus tosin on pakko lyödä kunnon korkea splash mutta mieluummin ei…
Muistelkaapas Björnin taannoisia bunkka-sekoiluja Openissa ja milllä lyönnillä pallo sitten jäikään griinille 🙂
Linkistä lisää näkökulmia.
Lue lisää: Golf Digest
Pakko kommentoida väitettäsi, että avatulla lavalla lyönit vaatisi enemmän tarkkuutta (kuin suoralla lavalla?). Avoin stanssi ja avoin lapa antavat todella suuren virhemarginaalin hiekkaan osumiskohdan suhteen. Jos osut liian lähelle palloa, se lentää pitemmälle, mutta voimakkaampi kierre pysäyttää pallon. Vastaavasti liian taakse tällätty maila saa aikaan lyhyemmän lennon, mutta pitkät rullit, koska liika hiekka estää spinnin.
Edellä oleva pätee, jos ei yritä lyödä noilla huvittavilla seniorisändimailoilla, joissa on sairas bounce. 40-astetta avattu maila osuu hiekkaan ’selällään’ ja ei uppoa liian syvälle milloinkaan.
Pakko oli kaivaa lehti arkistoista 🙂
Alla olevassa kuvassa selitystä tuolle teorialle ja ainakin itselläni tuo on toiminut hyvin. Ilmeisesti monella muullakin.
Jutussa tosin mainitaan vielä, että tämä auttaa eniten pelaajia, joiden bunkkeritekniikka ei ole aivan huipussaan.
Aloittelijoiden tekemä virhe (ja itseni myös) on mielestäni usein se, että se tikku lyödään aivan liian jyrkästi sinne hiekkaan, jolloin mikään määrä bouncea ei pelasta ainakaan jos hiekkaa on paljon kuten Suomessa monesti. PGA Tour kentät ovatkin sitten asia erikseen…
En kuitenkaan kiellä tuon perinteisen tekniikan toimivuutta mutta parempiin tuloksiin olen tällä uudella kyllä päässyt. Ja mitä helpommin voi jonkin asian tässä pelissä tehdä niin sitä parempi.
Tarpeettomasta lobin käytöstä griinin ympärillä voidaankin sitten olla montaa mieltä mutta kun ne korkeat nostot on vaan välillä niin hienoja 😀
Lue lisää: True Grit – Why tour pros are so good from the sand — and what you can learn from them
-
JulkaisijaArtikkelit
Etusivu › Foorumit › Kilpagolf & harjoittelu › Off the beach