-
JulkaisijaArtikkelit
-
Lassin blogin tossa lukaisin ja olen juurikin samaa mieltä mailojen määrästä – kaikki yli kahdeksan on liikaa – itselle riittää seitsemän. Täyden 14-mailan setin illuusio on ainoastaan mailanvalmistajien luoma epätodellinen epärealistisiin mielikuviin perustuva pakko meille ’klubituuppareille’.
anssijokunen kirjoitti: (9.11.2010 14:07:26)
Lassin blogin tossa lukaisin ja olen juurikin samaa mieltä mailojen määrästä – kaikki yli kahdeksan on liikaa – itselle riittää seitsemän.Minulla on bägissäni vakiona 13 mailaa ja viime viikolla juurikin totesin viimeisellä väylällä, että neljä niistä oli kokonaan käyttämättä sillä kierroksella. Yhtä niistä tosin sitten päätin käyttää, joten 10 olisi riittänyt sillä kertaa.
Mailojen määrä riippuu taidoista ja kentästä. Jos rautakasilla pallon lentoradan pituus on +-15 metriä, niin rautaysi ja -seiska ovat kutakuinkin tarpeettomia. Sen sijaan jos tarkkuus onkin +-5 metriä, niin tilanne muuttuu. Tietenkin voisi opetella lyömään vajaita lyöntejä paremmin, mutta miksi vaivautua, kun mailoja saa kuljettaa mukanaan riittävästi?
Puumailapuolella draiveri ei ole kaikille välttämätön. Toisaalta, jos taidot eivät riitä draiveriin ja tiiltä lyödään siitä syystä puukolmosella, niin väylältä saattaa olla vaikeaa lyödä edes puuvitosella. Hyvä pelaaja taasen tarvitsee sekä draiverin että puukolmosen päästäkseen kaikki ne 470+ -metriset parfemmat kahdella kannelle.
Pitkät raudat ja väyläpuut ovat keskivertopelaajalle myrkkyä, siispä valitaan pari hybridiä niiden ja lyhimpien puumailojen sijaan.
Perustuupparin setti voisi siis olla: D/3W, 2 hybridiä, I6, I8, PW, SW ja P = 8 mailaa.
Taidan kuitenkin jatkaa valitsemillani 13:lla mailalla, pelaan niillä keskimäärin kuitenkin vähän paremmin, tai siis vähän vähemmän huonosti, kuin kahdeksalla mailalla. Koskaan ei kuitenkaan tiedä millaisiin paikkoihin pallo hakeutuu, joten valinnavaraa on hyvä olla.
Noin 20 mailaa olisi sopiva määrä. Yksi vasuri pitäisi olla, yksi kivikkomaila myös sekä päällekäin muutama keskirauta ja vastaavat hybridit erilaisia makuita varten. Kaksi putteriakin olisi hyvä olla. Toisaalta viidelläkin mailalla selviää suurinpiirtein samaan tulokseen kuin täydellä setillä.
Lassi käsitteli blogissaan ulkomaille kuljetettavien mailojen määrää. Hän kokee ahdistavaksi ja traumaattiseksi painavan näköiset mailapakkaukset ja varsinkin seuramatkoilla niistä kertyvät keot.
Hetken ajan kuvittelin, että ei kai ne perkeleet pistä Lassia, hintelää pikkumiestä, lemppaamaan seuramatkalaisten pakaaseja. Mutta Lassia vain vituttaa niitten katseleminen. Lassin ratkaisu on, että jätetään viisi mailaa bagista pois. Tähän Lassi kaipaa lentoyhtiöiltä tukea.
Lisäksi Lassin mielestä likapyykkiä ei saisi kuljettaa mailakassissa. Varsin outoa. Mitä se Lassille kuuluu, miten turistit tuovat likapyykkinsä kotimaahan. Onkohan Lassi kirjoittanut bloginsa päissään kuin Teemu Frankfurtin lentokentän baarissa.
Mä pelasin tänä vuonna useita ysejä puolikkaalla setillä. Hauskaa oli ja tulokseen se ei oikeastaan vaikuttanut.
Oli erittäin mielenkiintoista kuitenkin huomata, että vaikka edellisenä iltana olisi vetänyt ysin puolikkaalla underiin, niin psykologinen kynnys pelata ’tosissaan’ puolikkaalla pakalla on itseni kohdalla yllättävän iso, ja aina tuli koko rundille/kisoihin vaan otettua vähintään 12 mailaa..
Kaikki mitä laki sallii, ja jos on huolimattomat pelikaverit ja domarit pari extraa..
Ei sillä että kaikkia kierroksella tarteis, mutta hienompaa klubilla komian bägin rinnalla siemaista huurteista…
Tosin onhan se tosiasia, että helpompaa yrittää täysswingiä sopivan mailan kanssa aioitulle matkalle kun lyhentää vartta, avata kulmia, hidastaa/puolittaa swingiä…
Lopputulos ei välttämättä muutu, mutta täähän onkin mentaaliurheilua 😉Chip Greenside kirjoitti: (9.11.2010 15:34:48)
Toisaalta viidelläkin mailalla selviää suurinpiirtein samaan tulokseen kuin täydellä setillä.Tuo on niin totta, 73 on melkein sama kuin 83, yhden numeron ero vain. Sama juttu kuin 4 tai 14 mailaa, yxi numero vain eroa.
Maalaisjärkeä kannattaa käyttää mutta on se nyt piru maksaa tonnikaupalla että pääsee etelään pelaamaa ja sitten saa koko reissun ihmetellä että millä sitä nyt tuuppais kun mitta on aina mailojen välissä!
Tuntuvat olevan aika tarkkoja tuosta 15kg rajasta ainakin finskillä joten ei sinne mitään tour-bägejä kannata raahata mutta aika hyvin 12 mailaa on aina aina mukaan mahtunut perus kärrybägillä, no problemos.
KL kirjoitti: (9.11.2010 19:57:32)
Chip Greenside kirjoitti: (9.11.2010 15:34:48)
Toisaalta viidelläkin mailalla selviää suurinpiirtein samaan tulokseen kuin täydellä setillä.Tuo on niin totta, 73 on melkein sama kuin 83, yhden numeron ero vain. Sama juttu kuin 4 tai 14 mailaa, yxi numero vain eroa.
Nyt olet taas erehtynyt. Se numeron ero on kyllä sen toisen numeron kohdalla, ei ensimmäisen ja sekin ero on hyvin pieni. Kaikesta huolimatta pelaan aina kun se on mahdollista täydellä setillä, sillä bägi ei kärryssä kuitenkaan niin paljoa paina. Jostakin syystä olen kuitenkin pelaillut loppusyksyisin kantobägi selässäni ja n. kuusi-seitsemän mailaa mukana. Setti on silloin suunnilleen 3W, 24 hybridi, I7, I8, I9, 52 wedge ja putteri. Tuolla setillä pystyy pelaamaan muutaman lyönnin yli parin, kuten täydelläkin setillä. Toistaiseksi viimeiseksi jääneellä rundilla loppuun tuli kahdeksan par’in tuubi, vaikka niihin sisältyivät kentän kolme vaikeinta reikää (tilasto laskettu kilpailutuloksista).
Kyllä minä tuupparina tarviin sen kokosetin melkein, kun se toka tahtoo lähtä väliltä punaiset-200 metriä tällä hetkellä. Tai ainakin minusta tuntuu siltä, että tarviin.
Keltaisilta pelattuna harvemmin ainakaan itse tarvitsen täyttä settiä, ainakaan täällä Suomessa. 7-8 mailaa riittää. 2 vedgeä, (56 ja 52), siihen päälle 9, 7 ja viitonen. Yks väyläpuu, (yleensä seniili seiska) ja driveri. Kentästä riippuen nuo keskipitkät voi vaihtua P:ksi, kasiks ja neloseks ja väyläpuu myös neloseks, tuolloin ei driveriä tarvita.
Valkoisilta tarvitsenkin sitten koko setin, tai ainakaan en ole koskaan pelannut sieltä puolikkaalla
Oma vakiintunut setti; w4, 24hyb, i6, i8, P, w56 ja putteri. Jos ei peli aina oikein kulje ja tulee huonoja kierrostuloksia niin vika ei kyllä ole mailojen määrässä vaan syynä on aina ollut joko uteliaisuus, ahneus tai tyhmyys.
No jooo, jonkinlainen välivuosi oli pelaamisessa, mutta sainpa jätettyä vaadittavat 4 (nostavaa) korttia, että tasoitus pysyy virallisena. Taisi tulla about 15 kierrosta täyteen.
Ehkä ensi kaudella sitten…..
mailapussissa kentällä mukana aina vähintään 14 kpl. tietysti, jos on kisa niin se määrä on se 14, mutta kaikenkaikkiaan tarvin n. 35 kpl mailoja, joista pelkästään puttereita 14.
Mailoja pitää olla riittävä määrä mutta en ole ollenkaan varma siitä tarviiko joku esmes rautaseiskaa. Mun mielestä pelaava henkilö tarttee setin jossa on optimaalisia lofteja, ei mitään numeroita joiden loftit muutenkin heittelevät markkinamiesten tohotuksen mukaan.
Max Faulknerin jalanjäljissä:
Vähintään ne 14 tarvii. Usein tulee kyllä mieleen, ettei lisämailatkaan olisi pahitteeksi. Esimerkiksi joku hybridi olisi hyödyllinen, jos tarvitsee lyödä pitkä ja korkeampi lähestyminen. Tai raffista yleisemminkin. Puu 5:en olisi hyödyllinen lisä pelkän spoonin rinnalle. Lisäksi rauta kakkonen olisi mukava. Ja sitten tietysti muutama vasemmanpuoleinen maila ja 64-asteinen wedge. Eli 20 mailaa olisi minusta riittävä. Mistä helvetistä se on yleensäkään tullu, että bägissä saa olla juuri 14 mailaa?
kebax kirjoitti: (11.11.2010 20:34:07)
Mailoja pitää olla riittävä määrä mutta en ole ollenkaan varma siitä tarviiko joku esmes rautaseiskaa. Mun mielestä pelaava henkilö tarttee setin jossa on optimaalisia lofteja, ei mitään numeroita joiden loftit muutenkin heittelevät markkinamiesten tohotuksen mukaan.Max Faulknerin jalanjäljissä:
Joo, kyllä optimaalisia lofteja tarvitsee, mutta eikö ne yleensä tule setin mukana: eri mailojen lyöntien pituudet loogisesti käyttäytyviä? Ei kai sillä ole väliä, vaikka lavan pohjassa olisi T. Woodsin seksipartnerien nimiä aikajärjestyksessä (tarvinnee patentoida tämä, jos Nike meinaa vaikka joskus käyttää!), kunhan mailat vaan erottaa toisistaan? Tuntuu vaan niin absurdilta, että yhtäkkiä joku rautaseiska jätettäisiin kotiin kentälle lähtiessä.
Olen ennenkin näillä palstoilla ilmaissut mielipiteeni, että 6-7 mailaa riittää erinomaisesti täysin nautittavan golfin peluuseen: draiveri, väylämaila, lähestymislyöntimaila, pitcheri, sändäri, putteri. Joku nostava, monikäyttöinen raffirescue voisi olla hyvä täydennys.
Pienellä harjoituksella erimittaisiin väylälyönteihin riittää hyvin kaksi mailaa. Enempien mailojen kuviteltu tarve perustuu mailatehtailijoiden aivopesuun.
Ballmarker kirjoitti: (20.11.2010 6:03:04)
Olen ennenkin näillä palstoilla ilmaissut mielipiteeni, että 6-7 mailaa riittää erinomaisesti täysin nautittavan golfin peluuseen: draiveri, väylämaila, lähestymislyöntimaila, pitcheri, sändäri, putteri. Joku nostava, monikäyttöinen raffirescue voisi olla hyvä täydennys.Pienellä harjoituksella erimittaisiin väylälyönteihin riittää hyvin kaksi mailaa. Enempien mailojen kuviteltu tarve perustuu mailatehtailijoiden aivopesuun.
Mihin tarvitaan santamailaa? Senkin voi hyvin jättää pois, pienellä harjoituksella pitcherillä nostelee ihan yhtä hyvin griinibunkkereista. Raffireskarikin on ihan turha, kukas sinne raffiin pallojaan mätkii?
Nyt on mailojen lukumäärä saatu putoamaan jo viiteen. Pitäisikö vielä tinkiä draiverista? Sillä kuitenkin tehdään ne suurimmat virheet ja on kaiken lisäksi kallis vehje.
garageaholic kirjoitti: (20.11.2010 0:16:32)
Vähintään ne 14 tarvii. Usein tulee kyllä mieleen, ettei lisämailatkaan olisi pahitteeksi. Esimerkiksi joku hybridi olisi hyödyllinen, jos tarvitsee lyödä pitkä ja korkeampi lähestyminen. Tai raffista yleisemminkin. Puu 5:en olisi hyödyllinen lisä pelkän spoonin rinnalle. Lisäksi rauta kakkonen olisi mukava. Ja sitten tietysti muutama vasemmanpuoleinen maila ja 64-asteinen wedge. Eli 20 mailaa olisi minusta riittävä. Mistä helvetistä se on yleensäkään tullu, että bägissä saa olla juuri 14 mailaa?
The flexibility of approach to shot making from hickories was stifled by steel-shafted clubs, so players chose to carry a large number of them of them in order to re-create the strokes required on the course. This prompted the USGA into limiting the number of clubs carried to 14 on 1 Jan 1938; the R&A followed suit 1 May, 1939.
Kerran bägissäni oli vain 7 mailaa. Peli ei kulkenut, bägi tuntui koko ajan liian kevyeltä kantaa. Kierroksen puolivälissä panin bägiin pari kiloa kiviä ja johan peli alkoi luistaa. Minulle on tullut rutiiniksi kantaa selässäni täyden setin painoista bägiä. Rutiineista on pidettävä kiinni tässäkin asiassa, jos hyvin haluaa pelata.
KL kirjoitti: (20.11.2010 10:09:17)
Ballmarker kirjoitti: (20.11.2010 6:03:04)
Olen ennenkin näillä palstoilla ilmaissut mielipiteeni, että 6-7 mailaa riittää erinomaisesti täysin nautittavan golfin peluuseen: draiveri, väylämaila, lähestymislyöntimaila, pitcheri, sändäri, putteri. Joku nostava, monikäyttöinen raffirescue voisi olla hyvä täydennys.Pienellä harjoituksella erimittaisiin väylälyönteihin riittää hyvin kaksi mailaa. Enempien mailojen kuviteltu tarve perustuu mailatehtailijoiden aivopesuun.
Mihin tarvitaan santamailaa? Senkin voi hyvin jättää pois, pienellä harjoituksella pitcherillä nostelee ihan yhtä hyvin griinibunkkereista. Raffireskarikin on ihan turha, kukas sinne raffiin pallojaan mätkii?
Nyt on mailojen lukumäärä saatu putoamaan jo viiteen. Pitäisikö vielä tinkiä draiverista? Sillä kuitenkin tehdään ne suurimmat virheet ja on kaiken lisäksi kallis vehje.
Mulla ei ole santaa ollut bägissä muutamaan vuoteen, toisaalta kun kattoo mun sändsave prosenttia, niin tarttis varmaan hankkia…no ei. Mä en vaan osaa 🙁
Mä olen pelanut 80-pintaan parhaimmillaan keltaisilta setillä w5, r6 ja 54 asteinen wedge. Putteja kertyi muuten 54:lla putatessa 31…joka on melkein 1 alle normaalin puttikeskiarvon. Ja kun en täydelläkään setillä tänä kesänä alittanut 80:tä kuin 3 kertaa voisi todeta omalla kohdallani kolmen mailan olevan riittävästi.
Kaikesta huolimatta täysisetti puolustaa tälläisellä vähemmän osaavalla paikkaansa. On paljon helpompi tehdä niitä normi täysiswingejä ~10m välein menevillä mailoilla, kuin säätää vajaalla setillä. Mulla on selkeästi 1 maila ’liikaa’ tällä hetkellä pitkässä päässä. Sen takia r1 on aika usein mukana. Toisaalta pw:n ja gw:n välissä 8 asteen rako, joka täytynee paikata joko lofteja kääntämällä tai ottamalla yksi wedge lisää settiin.
KL kirjoitti: (20.11.2010 10:19:01)
The flexibility of approach to shot making from hickories was stifled by steel-shafted clubs, so players chose to carry a large number of them of them in order to re-create the strokes required on the course. This prompted the USGA into limiting the number of clubs carried to 14 on 1 Jan 1938; the R&A followed suit 1 May, 1939.
Jatkoksi tähän KL:n postaukseen. Hikkorimailojen ainana pelaajat osasivat käyttää yhtä mailaa useaan eri lyöntiin, olivat varsinaisia mailataitureita. Esim Harry Vardon käytti yleensä seitsemää mailaa ja väitetäänpä, että yksi Open-voittaja pelaili yleensä kahdella mailalla. Salaisuus oli varressa, joka mahdollisti mailan työstämisen, osattiin pelata tuntumalla.
Teräsvarsien myötä taito katosi tyystin. Tämä lienee varsien syy, ainakaan tuon ajan teräsvarret eivät olleet lainkaan tunnokkaita. Niinpä pelaajat tarvitsivat jokaiselle lyönnille oman mailan, yksi maila ei sopinut monelle lyönnille. Niin mailojen määrä bägissä alkoi lisääntyä radikaalista. Kun jotkut ’huippupelaajat’ olivat päässeet yli 30 mailaan bägissään heräsivät sääntönikkarit R&A:ssa ja USGA:ssa, laadittiin tuo 14 mailan sääntö.
Ken Chapman, nykyään Talin jäsen, on kirjoittanut upean kirjan The Rules of the Green, A History of the Rules of Golf. Sieltä löytyy lisää tietoa asiasta.
Itse luku on revitty ihan hihasta. Jälkeenpäin säännön isä (yksi niistä) Robert Harris on sanonut katuvansa juuri tuota lukua. Kirjassaan Sixty Years of Golf vuodelta 1953 hän kirjoittaa: ’It is now apparent that fourteen is too many – these debates with caddies regarding digits, when a player is afraid of a shot, are slowing up the game.’
Ken tästä jatkaa: ’Oh, for good old days when golfers had to agonize over only ’five or six shafts of hickory!’Joten teräsvarsia on syyttäminen. Jos hikkori olisi jatkanut varsimateriaalina ei meillä olisi mitään rajoituksia mailojen lukumäärälle. Luultavasti käyttäisimme 5-6 mailaa tyytyväisinä.
McEwan kirjoitti: (20.11.2010 16:34:47)
KL kirjoitti: (20.11.2010 10:19:01)
The flexibility of approach to shot making from hickories was stifled by steel-shafted clubs, so players chose to carry a large number of them of them in order to re-create the strokes required on the course. This prompted the USGA into limiting the number of clubs carried to 14 on 1 Jan 1938; the R&A followed suit 1 May, 1939.
Jatkoksi tähän KL:n postaukseen. Hikkorimailojen ainana pelaajat osasivat käyttää yhtä mailaa useaan eri lyöntiin, olivat varsinaisia mailataitureita. Esim Harry Vardon käytti yleensä seitsemää mailaa ja väitetäänpä, että yksi Open-voittaja pelaili yleensä kahdella mailalla. Salaisuus oli varressa, joka mahdollisti mailan työstämisen, osattiin pelata tuntumalla.
Teräsvarsien myötä taito katosi tyystin. Tämä lienee varsien syy, ainakaan tuon ajan teräsvarret eivät olleet lainkaan tunnokkaita. Niinpä pelaajat tarvitsivat jokaiselle lyönnille oman mailan, yksi maila ei sopinut monelle lyönnille. Niin mailojen määrä bägissä alkoi lisääntyä radikaalista. Kun jotkut ’huippupelaajat’ olivat päässeet yli 30 mailaan bägissään heräsivät sääntönikkarit R&A:ssa ja USGA:ssa, laadittiin tuo 14 mailan sääntö.
Ken Chapman, nykyään Talin jäsen, on kirjoittanut upean kirjan The Rules of the Green, A History of the Rules of Golf. Sieltä löytyy lisää tietoa asiasta.
Itse luku on revitty ihan hihasta. Jälkeenpäin säännön isä (yksi niistä) Robert Harris on sanonut katuvansa juuri tuota lukua. Kirjassaan Sixty Years of Golf vuodelta 1953 hän kirjoittaa: ’It is now apparent that fourteen is too many – these debates with caddies regarding digits, when a player is afraid of a shot, are slowing up the game.’
Ken tästä jatkaa: ’Oh, for good old days when golfers had to agonize over only ’five or six shafts of hickory!’Joten teräsvarsia on syyttäminen. Jos hikkori olisi jatkanut varsimateriaalina ei meillä olisi mitään rajoituksia mailojen lukumäärälle. Luultavasti käyttäisimme 5-6 mailaa tyytyväisinä.
Hyvä kirjoitus. Varsinkin tuo maininta mailataitureista kuvastaa tuon ajan touhua.
Uskon kuitenkin vahvasti, että jos mailojen maksimimäärä olisi määrätty vaikkapa kymmeneen tai kahdeksaan, niin nykypelaajat osaisivat aivan yhtä suvereenisti muokata lyöntejään, koska olisi pakko. Nyt kun joka 10 metrin päähän pystyy lyömään täyden svingin ja muutaman metrin muokkauksen pystyy tekemään lapaa aukaisemalla/sulkemalla, niin vajaiden lyöntien tarve yli wedgen matkan päästä on käytännössä kadonnut tarpeettomana eivätkä nykynuoret niitä edes viitsi harjoitella, täysillä vain rautakasia 25 metriä korkeassa kaaressa kohti griiniä.
McEwan kirjoitti: (20.11.2010 16:34:47)
Jatkoksi tähän KL:n postaukseen. Hikkorimailojen ainana pelaajat osasivat käyttää yhtä mailaa useaan eri lyöntiin, olivat varsinaisia mailataitureita. Esim Harry Vardon käytti yleensä seitsemää mailaa ja väitetäänpä, että yksi Open-voittaja pelaili yleensä kahdella mailalla. Salaisuus oli varressa, joka mahdollisti mailan työstämisen, osattiin pelata tuntumalla.Teräsvarsien myötä taito katosi tyystin. Tämä lienee varsien syy, ainakaan tuon ajan teräsvarret eivät olleet lainkaan tunnokkaita. Niinpä pelaajat tarvitsivat jokaiselle lyönnille oman mailan, yksi maila ei sopinut monelle lyönnille. Niin mailojen määrä bägissä alkoi lisääntyä radikaalista. Kun jotkut ’huippupelaajat’ olivat päässeet yli 30 mailaan bägissään heräsivät sääntönikkarit R&A:ssa ja USGA:ssa, laadittiin tuo 14 mailan sääntö.
Ken Chapman, nykyään Talin jäsen, on kirjoittanut upean kirjan The Rules of the Green, A History of the Rules of Golf. Sieltä löytyy lisää tietoa asiasta.
Itse luku on revitty ihan hihasta. Jälkeenpäin säännön isä (yksi niistä) Robert Harris on sanonut katuvansa juuri tuota lukua. Kirjassaan Sixty Years of Golf vuodelta 1953 hän kirjoittaa: ’It is now apparent that fourteen is too many – these debates with caddies regarding digits, when a player is afraid of a shot, are slowing up the game.’
Ken tästä jatkaa: ’Oh, for good old days when golfers had to agonize over only ’five or six shafts of hickory!’Joten teräsvarsia on syyttäminen. Jos hikkori olisi jatkanut varsimateriaalina ei meillä olisi mitään rajoituksia mailojen lukumäärälle. Luultavasti käyttäisimme 5-6 mailaa tyytyväisinä.
Hyvä, juuri tuota lukumäärää ihmettelinkin, että mikä on ollut logiikka sen määräytymisessä. Mutta jos se tosiaankin on vain hihasta vuonna 1938 vedetty juttu, niin kyllähän se nostaa mieleen kysymykset siitä, että kuinka hyvin se sääntö enää nykypäivänä toimii? Ei sillä, että välttämättä haluaisin kyseistä pyhää lukua edes lähteä muuttamaan.
KL kirjoitti: (20.11.2010 19:14:43)
Hyvä kirjoitus. Varsinkin tuo maininta mailataitureista kuvastaa tuon ajan touhua.Uskon kuitenkin vahvasti, että jos mailojen maksimimäärä olisi määrätty vaikkapa kymmeneen tai kahdeksaan, niin nykypelaajat osaisivat aivan yhtä suvereenisti muokata lyöntejään, koska olisi pakko. Nyt kun joka 10 metrin päähän pystyy lyömään täyden svingin ja muutaman metrin muokkauksen pystyy tekemään lapaa aukaisemalla/sulkemalla, niin vajaiden lyöntien tarve yli wedgen matkan päästä on käytännössä kadonnut tarpeettomana eivätkä nykynuoret niitä edes viitsi harjoitella, täysillä vain rautakasia 25 metriä korkeassa kaaressa kohti griiniä.
Kyllä minä näkisin ennemminkin niin, että laji on kehittynyt siinä missä välineetkin; pelaajat pystyvät muokkamaan lyöntiään nykypäivänä siinä missä aikaisemminkin. Jos tilanne niin vaatii. Televisio ainakin antaa hieman väärän käsityksen koko jutusta, koska katsojalle ei selviä se, kuinka monimuotoisia ne lyönnit oikeasti ovat: Palloa näytetään vain taivasta vasten, eikä lentoradasta oikeastaan saa mitään käsitystä. Tai sitten näytetään vain se swingi, josta ei ainakaan näe pallon lentoa. Ja kamerat yleensä vielä palvovat puttaamista! Hieno tekninen uudistus oli mielestäni se, että lyönti näytettiin takaapäin siten, että kuvaruudulle piirtyi viiva pallon oikeasta lentokaaresta (Pro Tracer muistaakseni). Kaikki lyönnit saisi puolestani näyttää niin;).
Minulla ei koskaan ole ollut 14 mailaa.
Ostin täyden setin 12 mailaa
Ekana vuonna katosi puu3
seuraavana vuonna katosi rauta 6 ja 8
Kolme kautta takana ja tuntuu ihan kivalta.
Puu5 voi keväällä muuttua hybriidiksi
Driveri on mietintämyssyn alla, koska se tunnistaa LOST ja OUT mielestäni liian usein
Kenellä on hyvä vaihoehto tai lääke tähän ongelmaan?
– Asperiini tai konjakki ei auta. -
JulkaisijaArtikkelit