Monsterit…

[Iizei]

Kertokaahan mitkä väylät ovat olleet teille monstereita, tuloksen pilaajia. Useimmilla kentillä on ainakin yksi tällainen väylä. Lyhyt seloste väylästä ja mikä siitä tekee vaikean. Esim. Vanha Tarina 18.Reikä Keltaiselta 365m ja Valkoiselta 375m. Dogleg vasemmalle jota reunustavat puut ja ennen griiniä on vesieste ja iso bunkkeri, takana vaikea rough ja out of bounds. Griini kallistaa veteen päin…

[lyhyt ei yllä]

Eiköhän Peurunkagolfin 16. ole aika paha.

Takaa reilut 140 metriä, saariviheriö ja vallitseva tuuli vasemmalta oikealle.

Muuten erinomainen kenttä.

[Brtzz]

Nurmijärven C9 putoaa tähän kategoriaan. 541 metriä keltaisilta, tupladogleg oikeaan, pääasiassa vesiestettä kiertäen. Tällä reiällä bogey saadaan Herran armosta planeettojen ollessa linjassa.

Lue lisää: Nurmijärvi C9

[SideSpin]

Paltamon väylä nro. 12. Par 4 valk. 419m kelt. 384m, S:n muotoinen dogleg. Jos mielii kahdella päälle avaus 200m veden yli josta vielä keskipitkää rautaa toisen veden yli.

Toinen mielenkiintoinen on saman kentän 10:n avaus varsinkin valkoisilta joka lyödään pieneltä saarelta järven lahden yli kapeaan ’ränniin’ jossa toisella puolella vaanii OUT ja toisella järvi.

Lue lisää: Klikkaa väylätiedot

[Nimetön]

Kurkin 9 – tosin se muuttui monsterista birdie automaatiksi taitojen kehittyessä. Ennen lyöntitarkkuuden ja pituuden kehittymistä, yritykset toisella järven yli päätyivät joko järveen, tai riuhtaisun seurauksena metsään…

Singeliaikoina tuo oli tosissaa birdie-automaatti. Keltaisilta pituutta 444m, valkoisilta 456m – ja siis par 5.

Espoon (Egs) 17 myös monasti paha, kuin myös Nordcenterin…. en numeroa muista, mutta ylämäkeä riittää..

/Duffari

Lue lisää: http://www.kurkgolf.fi/kentta/v9.htm

[Kim Syrjänen]

Talin 4 ekaa reikää on yleensä pilannu hyvän kierroksen, nordcenterissä benzin 14 ja freamin 13 ovat pilanneet monesti hyvän kierroksen.

Parkin 17 ja egsin 14 ovat myös pilanneet useasti.

[c983]

Varsinkin väylä Ruukki nro. 8 on kovaan tuuleen pelattuna aivan pelaamaton. Mittaa väylällä ei ole kuin runsaat 400m, par5 – mutta ihanteelliset pallon alastuloalueet ovat rajalliset.

Oja vasemmalla kerää suorat avaukset, ja metsä, sekä kalliot väylän ympärillä tuhoavat etenemisaikeet.

Avauksen ja 2. lyönnin sijoitusalueet ovat ainakin viime kokemalla olleet leveydeltään n. 3m. Jos ei silloin osu tähän aukkoon, niin pallo kimpoilee puista ja kallioista ympäriinsä. Sillä erää tilannetta hankaloitti kuitenkin äärimmäisen kuiva keli, jolloin rullit väylällä olivat poikkeuksellisen suuria.

Aloittelevalle pelaajalle Ruukki nro.8 on yleensä ylitsepääsemätön haaste. Väylä, josta ei pääse läpi kuin ottamalla pallo nätisti taskuun.

Muita mukavia väyliä: Lakeside Vammala nro.13, Messilä nro.15, Vierumäki 9, Kerimäki 17.

Erikoisuutena mainittakoon Parainen 17, aivan uskomaton väylä slicen lyöjälle, jossa kilpailussa tehdystä birdiestä & eaglesta ansaitsee (onko vielä voimassa?) kermaista kahvileipää.

Lue lisää: Linkistä -> kenttä -> väyläesittely

[Tetsa]

Mulla on jostain syystä muodostunut painajaisväyläksi StLG:n Kalkki-Petterin 6. väylä. Se on jumalattoman helppo dogleg par5 luokkaa 450 metriä joka on vielä oikaistavissa niin että sopivalla tuulella keltaisilta riittää puu3 + rauta 4 griinille. Ehkä juuri siksi lyön todella usein jumalattoman hukin vasemmalle skuugeen.

Perinteisesti vaikea on EGS:n 13. par 4. Siis se jossa ei voi draiveria käyttää joen takia ja jonka griini on mäen päällä. Vasemmalla out, joen varrella oikealla ja ’keskellä väylää’ puita ja muuta shittiä. Par on todella hyvä tulos… Pituus jotain 380 keltaisilta.

[Tad Moore]

Omat henkilökohtaiset painajaiseni ja scoren pilaajat löytyvät Vierumäen 9 väylästä, Peuranmaan 16:sta sekä Freamin 8 väylästä. Myös Ringsiden 15 on ollut aina jostain syystä paha. Korvien välistähän tämä on kiinni, mutta kyllä parit noilla väylillä on ollut tiukassa.

[Drive Shaft]

Se joka sanoi Laukaan 16. monsteriväyläksi taisi olla huumorimielessä liikenteessä. Kyseessä on siis lyhyehkö par 3, joka lyödään ylhäältä alas. Valkoiselta riittää normaalisti rauta ysi. Jos vesi tekee väylästä monsterin, taitaa pelaaminen ko. kaverille olla yhtä helvettiä kaikilla kentillä, paitsi Karelia-golfissa (ei yhtään vesiestettä).

[Nimetön]

Tämä saariväylä on painajainen vain kovalla tuulella. Usein tähän sattuu kova tuuli vasemmalta, joka heittää kaikki hiukankin oikealle kaartuvat lyönnit 30-50 metriä oikealle. Suomalaisista golfareista 90 % lyö kierrettä näin päin. Kapealle saarigriinille on kovalla tuulella mukava tähdätä. Että se siitä huumorista…

[turkka yli-hakala]

Perjantainen juhannuskierros Laukaalla tuulessa ja sateessa jättivät kyllä helpon maun ko. väylästä. Harvoin tuntuu törmäävän noin helppoon ja mukavaan väylään.

Edellä olevasta ryhmästä kaikki + meidän ryhmästä kaikki griinillä avauksella. i9 riittää varsin hyvin kevyelläkin svingillä.

Ei se vesi ainakaan ensimmäisellä kierroksella Laukaan kentällä säästä huolimatta väylä säikäyttänyt, päinvastoin.

hieno kenttä, kannattaa käydä vaikka vähän pidemmältäkin.

[Prboy]

Kommentti Tetsalle ja Tad Moorelle.

Se mikä on monsteri jollekin, voi olla onnen reikä toiselle. Olen kerran vieraillut EGS:n kentällä. Nimenomaan 13. väylä taisi olla yksi harvoista, joissa ylsin pariin. Kolmas lyönti osui niin lähelle lippua, että putti oli helppo pistää sisään. Aloittelijan tuuria.

Kotiseurani Peuramaan 16. väylä on tullut huomattavasti tutummaksi. Olen minä sillä söhrinyt useammankin kerran. Rautalyönnit ovat tällä hetkellä syystä tai toisesta hieman hakusessa. Niinpä päätin eilen matkia pelimiehiä. Ei kun draiveri käteen ja vasurin lievä fade peliin ja kohti lippua. Ei se ihan yltänyt. Jäi greenin reunasta 2 m. Eagle-chippi ei tietenkään mennyt sisään, mutta birkku sentään tuli. Vasta kolmas tänä vuonna. Se ei ollut aivan aloittelijan tuuria, sillä tänäänkin pääsin n. 10 m:n päähän lipusta ja tein parin. Tästä lähtien unohdan raudat aloituksessa kokonaan tuolla väylällä.

[Olaza]

Kerigolfin 16. 365 metriä keltaisilta, 390 valkoisilta. Metsän raunustama dogleg koko ajan ylämäkeen nousten. Väylän keskellä matalat avaukset poimii iso kivi. Griini vielä kohotettu ja toinen reuna kivikkoa. Par on aina hyvä tulos.

[Sebastian Leino]

Aivan, Keri 16 (kuten lähes koko kenttäkin) on kotoisin sieltä.

Ei siksi että se on suht vaikea vaan siksi että saatat painaa hyvän lyönnin, mutta sitten joku keskellä väylää kasvava kivi tulee kehiin.

17, toisin kuin aiemmin joku sanoi on ainoita hyviä väyliä siellä. Jollei se odottaisi kierroksen lopussa, en kyllä viitsisi koko kentällä edes käydä.

[Nimetön]

EGS:n 13. oli kyllä aikaisemmin sieltä pahimmasta päästä koska draiveria ei voinut käyttää veden ja kapeuden takia ja rauta-avaus jäi aina niin lyhyeksi, että kakkoslyönti ylämäkeen vaati puu-5:sta griinille yltääkseen. Siinä tuli sitten aina tämä keskelle väylää hieman oikealle veden kohdalle sijoitettu puu eteen tai jos sen onnistui välttämään niin griinibunkkeri vasemmalla puolella yleensä imi pallon tehokkaasti.

Nykyisin lyönnin mitta on pidentynyt ja yllän rauta-3 avauksen jälkeen rauta-4 lyönnillä griinille joten homma on helpottunut huomattavasti.

[Nimetön]

Kyl joutuu totee et Gaybyn(Keimolan) A1 on se hirvein…Bäkäreilt en o ikinä päässy ekal pallol väylälle..Yleisin osoite ollut parkkipaikka ja kapteenin V-70 turbo…:) jos meitä neljä pelaa niin yksi laittaa parkkikselle,yksi lähimpään puuhun ja sata metrii taakse päin ja yks toppaa naisten tiin lähimaastoon..ekat tuopit on siis jo hallussa…ja neljäs EHKÄ saa väylälle..Joten vieraspelaajat varautukaa haljenneisiin tuulilaseihin ja viuhuviin palloihin tiin lähistöllä..

[anutu]

Joo on se toi Vanhan Tarinan 18.
tulokset on vaihdellu 3:n ja 16 välillä 🙂

[Old John Joseph]

Keimolan C1:n greeniin ei ole monesti tullut putterin kanssa tutustuttua. Kavereille olen kyllä lippua ollut huoltamassa. Väylän pituus (380 keltaisilta) ei sinänsä ole päässyt haittaamaan, koska en tavallisesti selviä avauksesta. Korvien välissä oleva ongelma, tietenkin, koska avauksellehan on tilaa vaikka kuinka, mutta kun se lampi on juuri siellä minun luontaisen hookkini kohdalla odottelemassa.

Kerran olen saanut bogin, kun tuli se ’once in a lifetime’ -veto draiverilla. Hookki lievenikin drawksi ja pallokin löytyi onnella siitä kiven ja mehiläispaalun välistä.

Mutta kyllä se vielä joskus …

[Neil Young]

Porrassalmi Golfin 11. on varmasti hankalin pelattava, jonka tiedän Suomessa: 520 m pitkä par5, jonka lopussa on lyhyt 90 asteen dogled vasempaan puiden välistä kumpareen yli pimentoon griinille, jonka takana on pusikko ja järvi.. Kentän hyvin tuntevat lyövät OB:n ja metsän yli oikoen, mutta muille tämä tapa on turhan riskialtis. Bogi on hyvä tulos tällä väylällä.

[Julkaisija]

Artikkelit