Aihe: Miten golfia pitäisi harjoitella? - Golfpiste.com

5.11.–12.11. - Live Scoring - Seuraa suomalaisten menestystä

[7][7]
KilpailuaSuomalaista

Miten golfia pitäisi harjoitella?

Etusivu Foorumit Kilpagolf & harjoittelu Miten golfia pitäisi harjoitella?

Esillä 16 viestiä, 1 - 16 (kaikkiaan 16)
  • Julkaisija
    Artikkelit
  • Golfin Sokrateeksi mainittu Harvey Penick neuvoo keskivertogolfaria pienessä punaisessa kirjassaan: ”Jos haluat nähdä pelisi kehittyvän radikaalisti viikossa tai kahdessa, suo kahden viikon ajan 90 prosenttia harjoitteluun käyttämästäsi ajasta chipeille ja puteille, ja vain 10 prosenttia täydelle svingille. Jos toimit näin, takaan, että 95 lyöntiä muuttuu 90:ksi.” Syy on yksinkertainen, jatkaa Harvey Penick: ”Noin puolet kierroksen golflyönneistä tehdään 50 metrin säteellä reiästä”.

    ts

    Ja tullaan aina tekemään vaikka harjottelisi kuinka ja vaikka taso olisi mikä.

    Kyllähän tämä on yksi vanhimmista ja kaikken tilastojen eniten murskaamista myyteistä.

    Aion tällä kaudella panostaa juuri tähän. Kaveri panosti lähipeliin viime kaudella rajusti ja kas kummaa, pitkä peli parantui siinä mukana itsestään vaikka ei treenannut sitä muutoin kuin lämmittelymielessä ennen kierrosta.

    KL

    Ballmarker kirjoitti: (13.4.2014 16:57:25)
    Golfin Sokrateeksi mainittu Harvey Penick neuvoo keskivertogolfaria pienessä punaisessa kirjassaan:

    ”Jos haluat nähdä pelisi kehittyvän radikaalisti viikossa tai kahdessa, suo kahden viikon ajan 90 prosenttia harjoitteluun käyttämästäsi ajasta chipeille ja puteille, ja vain 10 prosenttia täydelle svingille. Jos toimit näin, takaan, että 95 lyöntiä muuttuu 90:ksi.”

    Syy on yksinkertainen, jatkaa Harvey Penick: ”Noin puolet kierroksen golflyönneistä tehdään 50 metrin säteellä reiästä”.

    Uskon, että 95 lyöntiä muuttuu 90:ksi. Sen sijaan 75 lyöntiä ei muutu 70:ksi.

    ts

    KL kirjoitti: (13.4.2014 18:39:48)

    Uskon, että 95 lyöntiä muuttuu 90:ksi. Sen sijaan 75 lyöntiä ei muutu 70:ksi.

    Tuo varmaan pitää hyvin paikkansa, ainakin jos tosiaan puolet on lp-lyöntejä..hmm.. aika tiukkaa on silti pudottaa ne tasosta 47,5 tasoon 42,5. Samaan aikaan sitten jos vaan laitaisi pitkän pelin kuntoon, niin ei tarvis niin paljon ja pahoista paikoista koittaa lähipelissä onnistua. Vois jopa alkaa päätymään 80 kierroksiin.

    Tokihan tässä tulee sitten ikä ja fysiikka vastaan, eikä asiaa voi lainkaan yleistää. Joillekin tuo on loistava projekti, toiset eivät saa mitään käytännön hyötyä. Mun tasosella tuupparilla varmaan auttais lähipelitreeni eniten ja tulokset 77-79 muuttuis sinne lähelle 72 tasoa. Täysiä lyöntejä kun kertyy 32-36 kierroksella niin reilusti yli puolet on lähipeliä jos putit lasketaan mukaan. Aika yököttävä tilasto kun putteja jo sama määrä kuin pitkää peliä.

    Ensiksi pitää päästä sinne 50 metrin säteelle. Luonnollisesti, jos ei pitkä peli pysy kentällä, niin 50 metrin sisäpuolelta taitavasti pelaten säästää kuutisen lyöntiä, mutta siihen se suurelta osaltaan jää, ei poista kahta lyöntiä per lostari tiiltä. Tästä on tuhansia esimerkkejä seniori-ikäluokissa. Lyhytlyöntistä aktiiviharrastajaa, jotka pelaa tasasesti sen bogin tuulesta ja muusta riippumatta chippaamalla ja puttaamalla tarkasti.

    Toiseksi, jos 130 metrin säteeltä osuu tikun lähistölle, niin paljon vähemmän tarvitsee niitä 50-metrisiä tai lyhempiä lyöntejä.

    Se, että oppii lyömään vajaat lyönnit samalla tekniikalla ja toistamaan swingifundamentalejaan sekä hyvää rytmiään niissä, parantaa täyden swingin lyömistä samalla. Aika usein meillä harrastelijoilla vajaat lyönnit on jotain ihan muuta, kuin täyden swingin lihennetty ja kevyempi versio. Ennemmin puhuisin kohdallamme hokkus-pokkus chippi-lyönneistä ja lobberoinneista.

    Suurimmalle osalle olisi viisainta hangata isot lyönnit kuntoon ja pyrkiä siihen, että osuu väyliin ja greeneihin. Jos matkaa jää paljon, niin sitten hangata niitä 150 – 180 metrin hybrideitä ja väyläpuita, että osuu mahdollisimman lähelle lippuja niillä. Pienempää lyöntimäärää voi havitella kyllä lähipeliä pelkästään grindaamalla, mutta parin tuntumaan ei pääse, jos ei osaa lyödä riittävän kauas riittävän tarkasti.

    Pekka Pelimies kirjoitti: (13.4.2014 19:09:46)
    Ensiksi pitää päästä sinne 50 metrin säteelle. Luonnollisesti, jos ei pitkä peli pysy kentällä, niin 50 metrin sisäpuolelta taitavasti pelaten säästää kuutisen lyöntiä, mutta siihen se suurelta osaltaan jää, ei poista kahta lyöntiä per lostari tiiltä. Tästä on tuhansia esimerkkejä seniori-ikäluokissa. Lyhytlyöntistä aktiiviharrastajaa, jotka pelaa tasasesti sen bogin tuulesta ja muusta riippumatta chippaamalla ja puttaamalla tarkasti.

    Toiseksi, jos 130 metrin säteeltä osuu tikun lähistölle, niin paljon vähemmän tarvitsee niitä 50-metrisiä tai lyhempiä lyöntejä.

    Se, että oppii lyömään vajaat lyönnit samalla tekniikalla ja toistamaan swingifundamentalejaan sekä hyvää rytmiään niissä, parantaa täyden swingin lyömistä samalla. Aika usein meillä harrastelijoilla vajaat lyönnit on jotain ihan muuta, kuin täyden swingin lihennetty ja kevyempi versio. Ennemmin puhuisin kohdallamme hokkus-pokkus chippi-lyönneistä ja lobberoinneista.

    Suurimmalle osalle olisi viisainta hangata isot lyönnit kuntoon ja pyrkiä siihen, että osuu väyliin ja greeneihin. Jos matkaa jää paljon, niin sitten hangata niitä 150 – 180 metrin hybrideitä ja väyläpuita, että osuu mahdollisimman lähelle lippuja niillä. Pienempää lyöntimäärää voi havitella kyllä lähipeliä pelkästään grindaamalla, mutta parin tuntumaan ei pääse, jos ei osaa lyödä riittävän kauas riittävän tarkasti.

    Jyrkästi samaa mieltä..

    Harvey Penickillä on mielenkiintoinen neuvo lähipeliharjoitteluun:

    Harjoittele chippejä ja putteja yhdellä pallolla, ja pelaa se aina reikään saakka. Ei siis 10-20 kertaa peräkkäisiä chippejä tai putteja, vaan chippi griinille, ja sitten jatketaan puttaamalla sama pallo reikään saakka. Sitten sama uudelleen ja uudelleen.

    Näin menetellen oikea tatsi lähipeliin iskostuu paremmin lihasmuistiin. Helppo uskoa.

    ts kirjoitti: (13.4.2014 18:58:41)

    KL kirjoitti: (13.4.2014 18:39:48)
    Uskon, että 95 lyöntiä muuttuu 90:ksi. Sen sijaan 75 lyöntiä ei muutu 70:ksi.

    Tuo varmaan pitää hyvin paikkansa, ainakin jos tosiaan puolet on lp-lyöntejä..hmm.. aika tiukkaa on silti pudottaa ne tasosta 47,5 tasoon 42,5. Samaan aikaan sitten jos vaan laitaisi pitkän pelin kuntoon, niin ei tarvis niin paljon ja pahoista paikoista koittaa lähipelissä onnistua.

    Penickin mukaan nyrkkisääntö on se, että 75:n lyönnin muuttaminen 72:ksi onnistuu parhaiten lähipeliä parantamalla – ellei aiemman 72:n takana ollut jo ennestään taiturimainen lähipeli. Mutta koska pelaajat ovat yksilöitä, syitä voi olla muitakin, mm. GIR:in parantuminen.

    Penickin sanoin: ”Hyvä puttaaja laittaa kampoihin kenelle tahansa. Huonosta puttaajasta ei ole vastusta kenellekään.”

    ts

    Ballmarker kirjoitti: (14.4.2014 5:32:04)

    ts kirjoitti: (13.4.2014 18:58:41)

    KL kirjoitti: (13.4.2014 18:39:48)
    Uskon, että 95 lyöntiä muuttuu 90:ksi. Sen sijaan 75 lyöntiä ei muutu 70:ksi.

    Tuo varmaan pitää hyvin paikkansa, ainakin jos tosiaan puolet on lp-lyöntejä..hmm.. aika tiukkaa on silti pudottaa ne tasosta 47,5 tasoon 42,5. Samaan aikaan sitten jos vaan laitaisi pitkän pelin kuntoon, niin ei tarvis niin paljon ja pahoista paikoista koittaa lähipelissä onnistua.

    Penickin mukaan nyrkkisääntö on se, että 75:n lyönnin muuttaminen 72:ksi onnistuu parhaiten lähipeliä parantamalla – ellei aiemman 72:n takana ollut jo ennestään taiturimainen lähipeli. Mutta koska pelaajat ovat yksilöitä, syitä voi olla muitakin, mm. GIR:in parantuminen.

    Penickin sanoin: ”Hyvä puttaaja laittaa kampoihin kenelle tahansa. Huonosta puttaajasta ei ole vastusta kenellekään.”

    Pennickin vuosien jälkeen on tehty aiheesta ihan jokunen ihan vakavasti otettava tutkimuskin, jotka tukevat tuota asiaa varsin pitkälti… tasoituksesta 4 alaspäin.

    ’Ensiksi pitää päästä sinne 50 metrin säteelle. Luonnollisesti, jos ei pitkä peli pysy kentällä, niin 50 metrin sisäpuolelta taitavasti pelaten säästää kuutisen lyöntiä, mutta siihen se suurelta osaltaan jää, ei poista kahta lyöntiä per lostari tiiltä. Tästä on tuhansia esimerkkejä seniori-ikäluokissa. Lyhytlyöntistä aktiiviharrastajaa, jotka pelaa tasasesti sen bogin tuulesta ja muusta riippumatta chippaamalla ja puttaamalla tarkasti.’

    Mietitteköhän ihan loppuun asti? Tietääkseni lähes kaikki huiput ovat opetelleet pelin greeniltä tiille, eivätkä päinvastoin. Jos ei osaa chipata tai putata on tuloksenteko lähes mahdotonta. Suosittelen rangella lyömisen sijaan lähipelialuetta, tulette yllättymään tuloksista.

    ’Pienempää lyöntimäärää voi havitella kyllä lähipeliä pelkästään grindaamalla, mutta parin tuntumaan ei pääse, jos ei osaa lyödä riittävän kauas riittävän tarkasti.’

    Ai ei vai? Olen seurannut aika paljon golfia tvstä ja itse kentällä. Kyllä esim. Zack Johnson tekee tuloksensa hyvällä lähi-, wedge- ja puttipelillä, sillä hän ei lyö pitkälle. Samoin tekee Donald. Kyllä ihan jokainen PGA Tour huipun tuloksen tekee hyvä lähipeli. Huiput pystyvät pelaamaan alle parin vähilläkin greeniosumilla. Pelisuunnittelukin kannattaa ottaa haltuun niin ei tarvitse ihan mahdottomista paikoista lyödä.

    flyer kirjoitti: (14.4.2014 20:54:15)
    Olen seurannut aika paljon golfia tvstä ja itse kentällä. Kyllä esim. Zack Johnson tekee tuloksensa hyvällä lähi-, wedge- ja puttipelillä, sillä hän ei lyö pitkälle. Samoin tekee Donald.

    Kerta toisensa jälkeen täytyy ihmetellä PGA Tour -pelaajien ilmiömäisiä puttaustaitoja. Pitkät putit päätyvät lähes poikkeuksetta niin lähelle reikää, että kakkosputti on pelkkä muodollisuus. Kolmea puttia näkee vain harvoin.

    flyer kirjoitti: (14.4.2014 20:54:15)
    ’Ensiksi pitää päästä sinne 50 metrin säteelle. Luonnollisesti, jos ei pitkä peli pysy kentällä, niin 50 metrin sisäpuolelta taitavasti pelaten säästää kuutisen lyöntiä, mutta siihen se suurelta osaltaan jää, ei poista kahta lyöntiä per lostari tiiltä. Tästä on tuhansia esimerkkejä seniori-ikäluokissa. Lyhytlyöntistä aktiiviharrastajaa, jotka pelaa tasasesti sen bogin tuulesta ja muusta riippumatta chippaamalla ja puttaamalla tarkasti.’

    Mietitteköhän ihan loppuun asti? Tietääkseni lähes kaikki huiput ovat opetelleet pelin greeniltä tiille, eivätkä päinvastoin. Jos ei osaa chipata tai putata on tuloksenteko lähes mahdotonta. Suosittelen rangella lyömisen sijaan lähipelialuetta, tulette yllättymään tuloksista.

    ’Pienempää lyöntimäärää voi havitella kyllä lähipeliä pelkästään grindaamalla, mutta parin tuntumaan ei pääse, jos ei osaa lyödä riittävän kauas riittävän tarkasti.’

    Ai ei vai? Olen seurannut aika paljon golfia tvstä ja itse kentällä. Kyllä esim. Zack Johnson tekee tuloksensa hyvällä lähi-, wedge- ja puttipelillä, sillä hän ei lyö pitkälle. Samoin tekee Donald. Kyllä ihan jokainen PGA Tour huipun tuloksen tekee hyvä lähipeli. Huiput pystyvät pelaamaan alle parin vähilläkin greeniosumilla. Pelisuunnittelukin kannattaa ottaa haltuun niin ei tarvitse ihan mahdottomista paikoista lyödä.

    Paino oli sanalla ’riittävä’.

    Tältä viikolta, Approach the green:

    150 – 175 yds
    1 H Matsuyama
    T75 Z Johnson
    T146 L Donald

    125 – 150
    T1 KJ Choi
    T1 R Carrigus
    T83 Z Johnson
    129 L Donald

    50-125
    T11 Z Johnson
    200 L Donald

    <50
    T26 Z Johnson
    T195 L Donald

    Total 1 putts from 5 – 10 feet
    T41 Z Johnson
    T171 L Donald

    Ei ole vaikeaa ymmärtää, miksi Donald ei enää ole maailmanlistan ykkönen.

    Molemmille mainituille pelaajille menestymisen elinehto on maaginen lähipeli. Jos se pettää, niin tulos on MC.

    Mun ajatuksissa ei lähipelaamalla tulostamisen pitäisi olla pelin perusajatus. Sillä voi toki pelata hyvänkin scoren, mutta jatkuva chippaaminen ja taisteleminen tiiltä tai väylältä lyötyjen virheiden pelastelemiseksi on kuluttava pelitapa. Sitä on vaan pakko yrittää noudattaa, jos pitkä peli ei kulje eikä lähempääkään osu greeneihin.

    Pekka Pelimies kirjoitti: (15.4.2014 2:10:25)

    Mun ajatuksissa ei lähipelaamalla tulostamisen pitäisi olla pelin perusajatus. Sillä voi toki pelata hyvänkin scoren, mutta jatkuva chippaaminen ja taisteleminen tiiltä tai väylältä lyötyjen virheiden pelastelemiseksi on kuluttava pelitapa. Sitä on vaan pakko yrittää noudattaa, jos pitkä peli ei kulje eikä lähempääkään osu greeneihin.

    Jatkan vielä tuota ajatusta sillä, että lähipelin tehokkuus riippuu myös paljon siitä, millaisella kentällä pelaa ja millaisiin paikkoihin lyhyeksi, leveäksi tai pitkäksi pomppivat lähestymislyönnit päätyy. Monella kentällä on greeni tai pari, joilla missaaminen väärälle puolelle aiheuttaa lähes aina vähintään yhden ylimääräisen lyönnin ja useimmissa tapauksissa kaksi.

    Kotimaisista lopetusreijistä nostan esimerkiksi Laukaan #18, jossa greenin yli tai edes yhden tasanteen pitkäksi lähestyminen tuottaa paljon päänvaivaa ja monesti tuplan korttiin. Myös sivusuuntaiset virheet teettää aika paljon monitasanteiselle greenille chipatessa.

    Golf on kokonaisvaltainen peli. Hyvä pelaaja osaa sellaiset pelin muodot ja kehittää sellaisia taitojaan, joilla parsivat heikkouksiaan, tai pyrkii pelaamaan vahvuuksiensa kautta. Monta kertaa järkevän harjoittelun esteenä on kyvyttömyys nähdä oman pelin heikot kohdat objektiivisesti. Suurin este lienee kuitenkin se, että maltti ja systemaattisuus puuttuu harjoittelusta.

    Pekka Pelimies kirjoitti: (17.4.2014 7:28:09)
    Beating balls is defenately work, that’s not good.

    Varmaan toimiii Bubballa, joka
    – on aloittanut lapsena
    – on luontaisesti huippulahjakas

    Meikäläinen joka
    – on aloittanut aikuisena
    – ei ole huippulahjakas (mutta onneksi ei täysin lahjaton myöskään, ehkäpä ’normaali’)

    Uskoisin, että meikäläinen tarvitsee swingiin > 10.000 toistoa ennen kuin siinä on edes vähän vakiintunut malli, johon on joku itseluottamus olemassa. Puhun tässä nyt ’täydestä swingistä’.

    Swingin parantaminen jollain uudella idealla ja/tai jonkun muutoksen sisäänajo myös varmaankin vaatii tuhansia toistoja. Ehkä ei 10.000 kpl jos vanha mallissakin on ollut jotain oikein, mutta kuitenkin merkittävän määrän.

    Lasketaanpa vähän:

    Kierros = 45 täyttä lyöntiä
    10.000 toistoa / 45 = 222 kierrosta
    222 kierrosta x 4 tuntia = 888 tuntia.

    Rangella, ei kiirettä, 80 palloa tunnissa
    10.000 toistoa / 80 = 125 tuntia

    Kentällä käytetty 888 tuntia opettaa varmasti enemmän kuin rangella käytetty 125 tuntia.

    Mutta, jos on käytettävissä tähän harrastukseen esimerkiksi 125 tuntia vuodessa joka on noin 2,5 tuntia viikossa (minusta ihan normaali viikottainen aika moneen muuhun harrastukseen – kuorolaulu, sulkapallo, keilailu, shakki, salibandy, lenkkeily…)

    Mitään mistään tietämättä arvelisin, jos käytettävissä on esim 125 tuntia vuodessa JA tarkoitus on oikeasti parantaa tuloksia 1-3 vuoden sisällä: melko suuri osa siitä 125 tunnista kannattaa käyttää rangella + lähipeliharjoitusalueilla + puttigriinillä, sen sijaan että kiertäisi 30 kierrosta kentällä, eikä muuta?

    ****************************’
    Sama juttu puteissa ja chipeissä.
    Kierroksella 36 puttia per 4 tuntia = 9 puttia tunnissa
    1000 puttia = 27 kierrosta = 108 tuntia (!!!)

    Puttigriinillä, pelinomainen harjoittelu
    esim 15 metristä 10 palloa reikään = 25 puttia, 20 minuuttia = 75 puttia tunnissa
    1000 puttia = 13 tuntia

Esillä 16 viestiä, 1 - 16 (kaikkiaan 16)
Vastaa aiheeseen: Miten golfia pitäisi harjoitella?

Etusivu Foorumit Kilpagolf & harjoittelu Miten golfia pitäisi harjoitella?