-
JulkaisijaArtikkelit
-
Golfiin kuten monen muunkin lajin arvoihin kuulunee muiden pelaajien kunnioittaminen niin sanoissa kuin teoissa. Itsensä norsunluutorniin kohottaminen esimerkiksi lyöntipituuden perusteella ei ole hyvien tapojen mukaista ja kertoo paljon golfarin kehitysvaiheesta. Kukaan ei ole kieltänyt lyöntiin keskittymistä ja siihen liittyviä rutiineja. Kunhan vain ne eivät hidasta kentän kulkua tai tärvele tarpeettomasti kenttää. Jos tasoitus onkin jo kovasti plussan puolella, niin silloinkin on hyvä osata käyttäytyä pelin henkeen sopivalla tavalla. Ja en tiedä kuinka monta kertaa asiat pitää toistaa ennen kuin ne menevät perille: Seuratkaa huippuja. Siellä keskitytään olennaiseen.
Nyt taisi maantiekiiteilijä taas tiplata viimeisessäkin kommentissaan näistä 100-120 metrisistä käsillä huitojista tämä kyllä sopii ehkä jo minuun mutta jos viittaat edelliseen kommentoijaan niin siinä ehkä tuli lostball sinulle.
Jokunen aika sitten kun pelailimme viittaamaasi henkilön kanssa muutaman kierroksen niin mainitsemasi 100-120m tai mieluummin alle olivat säännöllisesti jäljellä par nelkuilla toiseen lyöntiin lipulle ja ekat putit 1-5 metrisiä.
Neljä väylää pelattuamne oli hän KOLME alle eikä kenttä ollut ehkä jonkun kotikenttä pöllöheinä vaan Brittien suosima kenttä.”Kyllä ainakin minulle green cardin antanut PGA pro”
Ehkä tämä sitaatti kertoo kaiken tarvittavan.silloin kun lyödään palloa – lyödään pelkästään palloa.
– aivan samalla tavalla kuin rangella harjoitellessa lyödään palloa pallon perään.ja ”saadaan erinomaisia osumia ilman ainuttakaan harjoitusheilahdusta…”
Ehkä näin. Kannattaa kuitenkin huomata, että rangella edellinen lyönti toimii aina harjoituslyöntinä seuraavalle lyönnille. Ja on harjoitusheilahdusta huomattavasti tehokkaampi keino parantaa seuraavan lyönnin onnistumisen todennäköisyyttä.
Ei siis ole mikään ihme, jos lyönti itse pelissä tai esimmäinen lyönti rangella (kumpikin ilman harjoitusheilahdusta) on yleensä huonompi, kuin rangella tehdyt seuraavat lyönnit.
KL1: Tällä viikolla olen kierroksillani seurannut näköpiirissä olevien pelaajien heilautteluja ennen varsinaista lyöntiä. Yhtään divottia en nähnyt lentävän, tosin otanta on toki suppea.
Maantiekiitäjä: Suurin osa harrastajista ei saa aikaan minkäänlaista divottia, vaikka maahan osuvatkin. Ei edes itse lyönnissä.
Samoja havaintoja täälläkin. Valtaosa kentillä olevista lyöntijäljistä ja divoteista ovat siis ns. parempien pelaajien aikaansaannosta. Vaikka tavallinen klubituuppari – tasoitusten keskiarvo n.30 (paremmat pelaajat poislukien) – joskus onnistuisikin harkkasvingissään tai varsinaisessa lyönnissään turpeen irroittamaan, niin hyvin vähäistä taitaa olla kentän turmeleminen heidän osaltaan.
Valtaosa kentillä olevista lyöntijäljistä ja divoteista ovat siis ns. parempien pelaajien aikaansaannosta. Vaikka tavallinen klubituuppari – tasoitusten keskiarvo n.30 (paremmat pelaajat poislukien) – joskus onnistuisikin harkkasvingissään tai varsinaisessa lyönnissään turpeen irroittamaan, niin hyvin vähäistä taitaa olla kentän turmeleminen heidän osaltaan.
Tismalleen noin. Mitä tulee vielä siihen harjoitussvingiin niin sillä haetaan nimenomaan täsmällistä ajoitusta varsinaiseen lyöntiin. Mistä on golflyönnistä kyse ammattilaistasolla, ajoituksesta. Sitä ei tavallinen klubipelaaja ymmärrä, hänen keskittyminen kun menee palloon osumiseen.
PG: Ehkä näin. Kannattaa kuitenkin huomata, että rangella edellinen lyönti toimii aina harjoituslyöntinä seuraavalle lyönnille. Ja on harjoitusheilahdusta huomattavasti tehokkaampi keino parantaa seuraavan lyönnin onnistumisen totennäköisyyttä.
Varmasti näinkin..vaikka jokaisella on omat rutiininsa ennen lyöntiä.
Ainakin itse pyrin rangella tekemään jokaisen yksittäisen suorituksen kokonaisuudessaan samalla tavalla kuin kentällä.
– ajatuksena on se että pallon lyönti (=siis koko suoritus alusta alkaen) tehdään aina samalla tavalla, oltiinpa sitten rangella tai kentällä. (harjoitteluvinkkinä vielä että kannattaa vaihtaa kohdetta jokaisella suorituksella)
– itseasiassa rangella harjoittelu nimenomaan houkuttelee lyhyeen ja simppeliin lyöntirutiiniin..(kukapa siellä viitsisi lyödä tai huitoa turhia harjoitussvingejä).
– näin ei koskaan anneta tilaa ajatukselle että pallon lyömiseen (=siis osuman tuottamiseen) liittyisi jokin erityinen haaste (epävarmuus, suorituspaine jne.) jota pitäisi purkaa tai helpottaa jollain ylimääräisillä tavalla.
– ehkä fiksuinta olisi unohtaa täydellisesti koko käsitys *harjoitussvingi*..sellaista ei yksinkertaisesti ole eikä tarvita missään ja se kannattaakin pyyhkiä kokonaan pois mielestä ja muistista.
– aivan samoin kuin eräs toinen erikoinen sana, jota golfpelaaja ei saa koskaan sanoa ääneen…minä en edes muista kyseistä sanaa..Sillä kai tarkoitetaan tilannetta jossa pallo osuu lyödessä rautamailan hosel’iin. Älköön kukaan koskaan kirjoittako sitä *sanaa* näille sivuille..Mutta tottakai, kentällä kohtaa jatkuvasti suorituspaineita, esim. jollekin saarigreenille lyönnissä tai muussa vedenylityksessä, kapealle väylälle lyömisessä jne. Tällöin kysymys on kuitenkin erilaisesta asiasta. Toki tästä voi aiheutua tai koitua paineita suoritukseen..Tällaiset haasteet tulee osata käsitellä omalla tavallaan.
Varsinainen pallon lyönti (valmistautumisineen) ei saa pienimmässäkään määrin = siis ei koskaa olla ns. ”epämukavuusaluetta”. Päinvastoin, sehän on (ja sen pitää olla) juuri kaikkien hauskinta koko pelaamisessa.
– ja toden totta, juuri mikään ei ole sen mukavampi tunne kuin saada hieman pidemmällä blade-raudalla hyvä osuma palloon..
– se on sitä ”hunajata” josta TPS:n kannattajat laulavat hallissaan. Toki hyvä lyönti/osuma palkitsee joka kerta muutoinkin.
– valitettavasti nykyään (blade-set’illä pelatessa) käy useimmin niin että joutuu lyönnin jälkeen puhaltelemaan valkoisiin sormiinsa..(ne jotka tietää, ymmärtää mistä on kysymys)Mutta nauttikoon jokainen omista lyönneistään osuipa ne sitten palloon tai ei. Ja, tulkoon kaikki onnellisiksi omalla tavallaan.
Hal Sutton
@halsuttongolf
·
2. lokak.
Reflecting back on my career, if I hit a million balls in practice, I wish I would’ve hit half as many balls and taken twice as many practice swings without a ball. The ball owns you because you need a result and in a practice swing your mind is open to change!!!Harjoituslyönneistä ilman palloa vielä: ongelma on siinä, että teknisesti oikein ja hienosti toteutetussa harjoitussvingissä ei maila kuitenkaan liiku aivan oikeassa suunnassa tai kulmassa palloon puhumattakaan lavan asennosta osumahetkellä. Kun lyöntiin mukaan sitten otetaan pallo, niin keho alkaa heti alitajuisesti tekemään kompensaatioita saadakseen pallon oikealle lentoradalleen. Nämä kompensaatiot näkyvät sitten kuvissa flippaamisena, early extensionina ym. Sama koskee myös nopeusharjoittelua, joka pitää suurilta osin toteuttaa pallon kanssa, muuten sekoitat lyöntisi. Pallo kyllä lentää pidemmälle jos vauhtia on, vaikka osuisi mailan kannalla, mutta se ei korvaa sweetspot osuman pituutta ,missä maila tulee oikein pallolle.
Golfammattilaisten pitäisi rohkeasti tarjota palveluitaan tulospalkkauksena tyyliin slaissin poisto pysyvästi ja hinta sille. Mistä johtuu ettei tätä uskallusta löydy? Helposti sysätään vastuuta asiakkaalle tyyliin ,että asiakas ei sitoudu harjoitteluun tai hänellä ei ole lahjakkuutta ja siksi tuloksia ei tule. En usko tuota. Oikeilla neuvoilla saadaan nopeastikin tulosta. Swingimuutokseen ei tarvita viiden vuoden harjoittelua. Itse kävin monella ammattilaisella ilman tulosta. Kun hoksasin oikeat asiat ,niin muutos tapahtui todella nopeasti.
Opettaminen on parantunut kyllä viime vuosina , mutta vieläkin tulee vastaan ammattilaisia jotka käskevät aloittamaan swingin jaloilla, käskevät svingaamaan ”kakkospesälle” tai sanovat sinun lyövän käsillä tai kehottavat pitämään rannekulman pidempään. Liian vahva oikea käsi on myös yleinen kommentti.
Opettaminen on parantunut kyllä viime vuosina , mutta vieläkin tulee vastaan ammattilaisia jotka käskevät aloittamaan swingin jaloilla, käskevät svingaamaan ”kakkospesälle” tai sanovat sinun lyövän käsillä tai kehottavat pitämään rannekulman pidempään. Liian vahva oikea käsi on myös yleinen kommentti.
Voitko perustella että mihin perustuu näkemyksesi että opettamisen taso on parantunut? Keskimääräinen tasoitus on edelleen noin HCP 30 ja tämä viime vuosina alkanut vihreiden korttien jakaminen verkossa ei nyt ainakaan nosta tasoa. Aletaanko seuraavaksi jakamaan vihreiden korttien lisäksi ilmaisia ämpäreitä?
Rannekulmathan aukeaa oikeaoppisen svingin aikana automaattisesti ja liian vähän kerrotaan vasemman käsivarren supinaatiosta. Noin muuten on mainitsemasi neuvot ihan paikallaan.
Opettamisen taso on hyvä, mutta meidän oppilaiden kyky noudattaa annettuja ohjeita on usein miten heikon puoleista.
Ainakin minulle tuottaa vaikeuksia tehdä swingi haluamallani tavalla.
Mitä katsonut joidenkin lyöntiä kun ovat valittaneet että pron oppien jälkeen ei lyömisestä tule mitään, niin joskus olen 99% varma ettei pro ole niin opettanut lyömään.
Kavereille saatan huomauttaa, muiden kohdalla parempi pitää mölyt mahassa.
Itse kävin monella ammattilaisella ilman tulosta. Kun hoksasin oikeat asiat ,niin muutos tapahtui todella nopeasti.
Olen tehnyt opetustyötä niin ammatillisesti kuin harrastusten parissa yli 40 vuotta ja siinä sivussa itsekin opiskellut erinäisiä asioita. Oman kokemukseni mukaan oppiminen tapahtuu nimenomaan oivallusten kautta, eikä kukaan, siis kukaan, voi opettaa toiselle ihmiselle oivaltamista. Sen sijaan opetettavia asioita voi yrittää esittää ja kuvailla eri sanoin tai menetelmin, joilla pyritään saamaan oppilas katsomaan asiaa jostain toisesta kulmasta ja siten oivaltamaan kyseinen asia. Olen kokenut tämän niin omalta kohdaltani kuin monen opettamani ihmisen kohdalla ja aina se on yhtä palkitsevaa.
Hyvän opettajan tunnistaa siitä, että hän osaa paitsi asettua oppilaan asemaan myös vaihtaa näkökulmaa. Sellainen kyky on osin luontaista ja osin opittua eikä kaikilla ole moista taitoa, siksi maailmassa on niin monen tasoisia opettajia alasta riippumatta. Oppiminen on kuitenkin kaksisuuntainen katu, myös sen olen oppinut. Opettaessani olen itsekin oivaltanut monia asioita paremmin, kun olen yrittänyt selittää niitä oppilaille toisesta näkökulmasta. Aina se ei onnistu, mutta aina kannattaa yrittää. Oppilas ei kuitenkaan opi, ellei hän itse halua yrittää oivaltaa, tämän olen viimeksi havainnut yrittäessäni opettaa lapselleni matematiikkaa…
Voitko perustella että mihin perustuu näkemyksesi että opettamisen taso on parantunut? Keskimääräinen tasoitus on edelleen noin HCP 30
En ota kantaa opettamisen tason muuttumiseen muuten kuin toteamalla, että opettavien ammattilaisten koulutusjärjestelmää on kehitetty valtavasti viimeisten 15 vuoden aikana. Toivottavasti se on kantanut hedelmää.
Mitä tulee golfin harrastajien keskimääräiseen tasoitukseen, niin sillä ei mielestäni ole tuon taivaallista yhteyttä golfopettamisen tasoon Suomessa. Alkeiskursseilla halutaan antaa asiakkaalle sellainen perustaso, jolla hän pärjää golfkentällä. Ei siellä kouluteta uusia välimäkiä, korhosia tai ilosia, se prosessi käydään ihan muissa ympyröissä. Kaiken lisäksi maamme harrastajista ehkä yksi prosentti noudattaa jonkinlaista valmennusohjelmaa valmentajan avustuksella. Sillä ei taida olla juurikaan yhteyttä koko harrastajajoukon keskimääräiseen tasoitukseen.
GoGolin sivuilla oli artikkeli tähän aiheeseen opettajan näkökulmasta. Tämän keskustelun kommentteja lukiessa tulee kyllä vaikutelma, että opettaja on oikeilla jäljillä.
Mielenkiintoisia pointteja Karvisen jutussa. Näihin muutama kommentti:
1. Harjoittelun laatu
Pointit ovat totta. Perusklubipelaajan (PKP; määrittelen tässä tämän tasoituksella 5-15 pelaavaksi) yksi keskeinen parametri on harjoitteluun käytettävissä oleva aika. Pron pitäisi selvittää tämä oppilaaltaan suunnilleen ensimmäisenä kysymyksenään. Koska lähes kaikilla PKP:llä aika on hyvin rajoitettu, jako tekniikkaharjoittelun ja peliharjoittelun kesken on vaikea kysymys. Itse olen päätynyt siihen, että pelaamista on 95% ja loput 5% ovat putti-, chippi- ja vajaiden pitchien harjoittelua. Vapaa-ajan hiljattain lisäännyttyä, saatan ensi kaudella pyrkiä suhteeseen 90/10, mutta tuon 10% sisältö pysyy ennallaan.Ainoa Karvisen pointti, jota jäin tässä ihmettelemään oli, että pelaaminen olisi tunteen tasolla. Mielestäni pelaamisen aikana analyyttinen lähestymistapa on tärkeä: ymmärrys siitä, miksi kävi niin kuin kävi ja siten oman pelin tuntemuksen kehittäminen.
2. Puutteellinen mailasetti
En oikein jaksa uskoa tämän olevan PKP:n keskeinen ongelma. Toki ottaisin bägiini 15-16 mailaa, mutta olen valinnut aika huolellisesti harkiten settini. Setin vaihtelu pelattavan kentän mukaan voisi ehkä tulla kysymykseen.3. Lyönnit lyhyempiä kuin PKP luulee
Tämä on yleinen ongelma. Laajentaisin sen vielä sisältämään ylioptimistisen lyönnin onnistumisprosentin. Golf on suunnittelupeli (Markovin päätösprosessi, ks myös alla), jossa tunnetusti suunnittelun mallivirheet (väärät pituudet/onnistumisprosentit) johtavat alioptimaaliseen suoritukseen.4. Pelitilastointi puutteellista
Varmaankin – mutta ei minulla :-), viimeiseltä 18 vuodelta varsin kattava tilastointi ja vuosilta 2006-2009 äärimmäisen kattava tilastointi. Aloittaa voi jättämällä jokaisesta kierroksesta tasoitustuloksen.5. Usko pikafiksaukseen
Tämäkään ei koske minua, mutta pelikaverien jutuista päätellen aika monia. Kun ottaa huomioon aiemmin mainitsemani harjoittelun aikapulan, isoksi kysymykseksi jääkin, miten sitten prota pitäisi hyödyntää. PKP tuskin haluaa tiivistä ja jatkuvaa pro-opetusta jo kustannussyistä. Oma ratkaisuni on ollut kehittää golfsvingin ymmärrystä vuosien varrella niin, että voin olla oma muka-proni. Tiedostan tämän rajoitukset, mutta pikafiksaus ei ainakaan ole ongelmana.Karvisen pointtien lisäksi nostaisin kaksi muuta pelin kehittymistä hidastavaa tekijää:
6. Huono yleiskunto
Golf on keskittymispeli. Hetken herpaantuminen voi lyöntipelissä pilata koko kierroksen. Golfissa syntyy helposti harha, että se on niin kevyttä liikuntaa, ettei yleiskunnolla ole juuri merkitystä. Väsymyspä ilmeneekin ensimmäiseksi keskittymisen herpaantumisena, ei jalkojen väsymisenä tai muuna selkeänä fyysisenä oireena.Yleiskuntoni rajoittaa suoritustani merkittävästi. Se on rajoittanut sitä jo harrastuksen alussa 37 vuotta sitten ja se rajoittaa edelleen, nyt vielä vanhenemisen lisämausteilla. Olen havaitsevinani yleiskunnon rajoitteena 90% pelikavereistani.
7. Huono suunnittelu
Golf on prosenttipeli. Huippupelaajatkaan eivät välty yksittäisiltä epäonnistunmisilta. Ymmärrys ja tilastot omista misseistä ovat tärkeät. PKP:n peli on sen verran konsistenttia, että missit tuppaavat olemaan kohtalaisen toistuvia. On hyvä, jos eri mailoissa missit ovat eri puolille; esim draiveri karkaa feidistä slaissiksi, mutta rauta kolmonen yleensä suorasta hukiksi. Kumpi siis käteen tiillä: mitä vaaroja vasemalla/oikealla ja kuinka paljon jatkossa hyötyä siitä, että draiverilla pääsee 20-30 m pitemmälle? Tätä ajattelua kehittämällä tulokset saattavat parantua, vaikka pelaajan tekniikka ei muuttuisi.Opettavatko prot suunnittelua?
Vielä tätäkin hienommin suunnittelua voi mallintaa ainakin kvalitatiivisetsi Markovin päätösprosessina ja rakentaa ”pelikirja” sen mukaan ainakin kentillä, joissa tulee pelattua monia kierroksia kaudessa.
Kovinkaan usein en ole onnistunut lukemaan pelikavereitteni pelikirjaa. Joskus jää vaikutelma, että ensin lyödään draiverilla ja sitten katsotaan mihin pallo meni ja sitten mietitään jatkoa.
Pappa Tykiltä hyvä täydennys ja kommentointi Karvisen listaan. Liittyen suunnitteluun, olen itse ollut 9 reikää Kytäjän nortilla Antti Vallaksen kanssa (oli myös muutama muukin) aiheen parissa. Käytiin silloin läpi miten pelataan alle 90.
Tässä oli ajatuksena se, että kuinka varmistetaan joka reiälle bogi tai parempi. Toteutus oli seuraava:
– par-4 väylillä pyritään 2 lyönnillä noin 80 metriin tai lähemmäs reikää. Tästä pelataan ”lyhyt par-3 varmasti parissa reikään”.
– par-5 väylillä vastaavast 3 lyönnillä tuolle etäisyydelle ja 3 lyönnilä reikään.
– haasteeksi jää sitten pitkät par-3 väylät, mutta toisaalta välillä muilla rei’illä menee paremmin, joten se kompensoi.Harjoittelun tueksi sitten tilastoitiin miten läheltä lyötiin griinille, mistä ensimmmäinen putti lähti ja miten kaukaa pallo lopulta meni reikään. Ja montako puutia tarvittiin, eli onnistuiko suunnitelma. Tästä muodostui sitten kullekin yksilöllinen ja omatoiminen harjoitusohjelma, jossa keskityttiin niihin asioihin, joilla oli eniten merkitystä.
Tavoitteena ei siis ollut edetä lyönti kerrallaan ja katsoa miten käy, vaan suunnitella eteneminen sujuvaksi ja lyödä sellaisia lyöntejä, joita osaa lyödä.
Käytännössä useimmiten griinille lyönti tapahtuu paljon tuota 80 metrin rajaa lähempää, mikä ”helpottaa” toteutusta oleellisesti. Tämä auttaa Erityisesti Kytäjällä, jossa useimmat griinit ovat kohotettuja, joten pallo on saatava ilmassa perille.
Googlailemalla selvisi että vastaavaa opetusta on edelleen tarjolla. Oman kokemkseni perusteella voin suositella (minulla ei siis ole mitään yhteyksiä näitä tarjoavien opettajien kanssa). Voihan noita toki omatoimisestikin pohtia, mutta aika harva taitaa niin toimia.
Golf on erittäin helppo peli silloin kun osaa keskittyä oikeisiin asioihin oikealla tavalla.
Itse ymmärsin golf lyönnin vasta kun oululainen pro sen vahingossa lipsautti joskus 8 vuotta sitten.
Parasta oppia on katsoa niitä jotka lyö 480 yardia mutta missaavat kaikki puttinsa…kuten tässä: https://www.youtube.com/watch?v=Jc-dOLooDio
Golf on erittäin helppo peli silloin kun osaa keskittyä oikeisiin asioihin oikealla tavalla.
Itse ymmärsin golflyönnin vasta kun oululainen pro sen vahingossa lipsautti
Onko selkä ollut kunnossa?
KL1…multa löytyi kaikkien sairauksien syy taannoin keväällä kun tajusin tohtori ex-vaimon kehoituksesta mennä poistattamaan viisauden hampaani ( 2 kpl oli jäljellä ). 1½ tuntia askartelivat parin viikon välein kummankin kimpussa ja ylemmässä joka poistettiin viimeksi oli viisuri ahtaunut kiinni leukaluulun ja aiheutti jonkinlaisen parondontiitti sillan siellä..hyvin oli ollut vuosia piilossa. Penisilliiniä paljon ja heti alkoi kunto nousta. Nyt on paino pudonnut 19 kiloa ja seukkaan erään USAn huippu fitness mallin kanssa…ja lihasmassaa alkaa kertyä. Tyttö on innoissaan kun lupasin opettaa golfia hänelle.
Golfia pelasin kesällä kerran ….ilman ongelmia….fribaa kiskonut urakalla.
Kyllä tuo on se suopursumätäs -Juki, aivan selvästi, jutut ovat samaa tasoa 😀
Hienoa, että vaivoihin löytyi lääke 😉
Perehdyin hieman asiaan ja huomasin, että 60%lla yli 30 vuotiaista suomalaisista on parodontiitti…eli plakkia/hammakiveä sairauteen asti…se aiheuttaa tulehduksen…joka voi aiheuttaa:
1. diabeteksen
2. osteoporoosin
3. dementian
4. sydanlihaksen tulehduksen…ja 50 muuta sairautta.
Se aiheuttaa ylipainoa koska metabolismi häiriytyy…ja koska immuunijärjestelmä on heikkoa paljon muita sairauksia, kystia jne jne.
Hammaslääkäreillä on tässä musta aukko ja samoin yleislääkäreillä, jotka eivät kykene asioita huomaamaan.
Erityisen huolestunut olin asiasta sen takia, että tämä vaatii erittäin kokenutta hammaslääkäriä poistaa esimerkiksi näitä vaikeita viisaudenhampaita…normaalistihan ne lähteen 5-10 minuutissa.
Onneksi lapseni äiti on kokenut syöpälääkäri ja opettaa lääketiedettä ja osasi ynnätä oireet.
Hämmentävää jos golflyönti on oikeasti niin vaikea, että sitä ei suoraan pysty opettamaan. Maksaako todella oppilas jostain ideatuokiosta eikä opetuksesta?
Oman kokemukseni perusteella prot ovat pulassa, kun he joutuvat poistamaan klubipelaajien lyöntitekniikan perusongelmia, mitä he eivät itse ole koskaan joutuneet kohtaamaan. Samat slaissaajat slaissaavat vuodesta toiseen, klubit ovat täynnä heitä. Miksi motorisesti lahjakkaat, urheilulliset pelaajatkaan eivät saa slaissejaan korjattua kovasta talviharjoittelusta huolimatta?
Itse olin maineikkaidenkin ja meritoituneiden golfopettajien opetuksessa lukuisia kertoja ilman tulosta. Jälkikäteen ajateltuna rahan haaskausta. Kuinka monta pelaajaa onkaan lopettanut koko pelaamisen, kun turhautuu siihen, että eivät opi eivätkä kehity opetuksesta huolimatta. Väitän, että todella moni. Golfopetuksesta näyttää puuttuvat se punainen lanka, miten johdonmukaisesti edetään vaiheesta toiseen niin että oppilas oppii. Jokaisella opettajalla on nyt omat hassut teoriansa ja metodinsa. Erikoista ja todella on golfopettamisen kokonaisvaltaisessa kehittämisessä työtä todellakin.
Jos mennään sitten yksityiskohtiin niin vaikuttaa siltä, että tätä lyöntitekniikan ulkoa sisään tapahtuvaa liian jyrkästi pallolle tulevaa lyöntiä ei osata korjata ollenkaan. Tämähän on onglema 90% klubigolffareista, miksi näin aina ja ikuisesti? Ovatko lähes kaikki ihmiset näin lahjattomia? Tuskin.
(Slaissihan sinällään korjaantuu vain lavan asentoa muuttamalla, joten sen ei pitäisi olla isokaan ongelma)Miksi motorisesti lahjakkaat, urheilulliset pelaajatkaan eivät saa slaissejaan korjattua kovasta talviharjoittelusta huolimatta?
Ja tähän faktat löytyy mistä…? Motorisesti lahjakkaita olen nähnyt paljon ja useimmille niistä niille riittää pelkkä youtube että saavat draivin lentämään ilman talviharjoittelua…
Itse olin maineikkaidenkin ja meritoituneiden golfopettajien opetuksessa lukuisia kertoja ilman tulosta. Jälkikäteen ajateltuna rahan haaskausta.
Onko sinulla jostain mailapelistä todellista taitoa? Oletko jossain motorisesti erityisen lahjakas? Golf ei ole helpoimmasta päästä jos et ole sitä vielä huomannut. Myös korvien välillä on paljon merkitystä vaikka tekniikka olisi hallussa. Kummasta on kyse?
Golfopetuksesta näyttää puuttuvat se punainen lanka, miten johdonmukaisesti edetään vaiheesta toiseen niin että oppilas oppii.
Joukossa on aika paljon näitäkin. Siksi kannattaa selvittää taustat.
Jos mennään sitten yksityiskohtiin niin vaikuttaa siltä, että tätä lyöntitekniikan ulkoa sisään tapahtuvaa liian jyrkästi pallolle tulevaa lyöntiä ei osata korjata ollenkaan. Tämähän on onglema 90% klubigolffareista, miksi näin aina ja ikuisesti?
Tää on ihan ykkösanalyysiä.
(Slaissihan sinällään korjaantuu vain lavan asentoa muuttamalla, joten sen ei pitäisi olla isokaan ongelma)
Ei tosiaankaan korjaannu.
Slaissihan johtuu ainoastaan siitä, että lapa on auki kulkusuuntaansa nähden. Tuo ulkoa sisään jyrkästi on tietysti siellä taustalla, mutta eri juttu kuitenkin. Käännät lavan kiinni gripillä tai ranteen asennolla niin et kyllä slaissaa. Vasuriin tosin kyllä sitten vedät suoraan tai kierteellä.
Hienoa, että saatiin vähän keskustelua aikaiseksi. Tahallani vähän kärjistin, niin päästään asiaan. Keskustelua seuraa varmasti myös muutama opettava ammattilainen tai jopa golfliiton edustaja.
Arnold puhui asiaa taustojen selvittämisestä. Kuinka se vain tehdään? Golfliitolla tai PGA:lla ei taida vain olla mitään systeemiä mistä selviää, kuka opettaja tekee oikeasti tulosta siis oppimisen kannalta. Tämähän olisi aika järkevää myös opettamisen kehittämisen kannalta ,ettei mennä vuodesta toiseen vanhoilla opeilla. Puhumattakaan maksavien asiakkaiden oikeusturvan kannalta.
Se tietysti hieman mietityttää, että onko rahan tulon kannalta järkevämpää että pelaajat eivät opi niin tulevat sitten uudestaan. Toisaalta paljon pelaajia lopettaa kun eivät opi. Onko tämä joku laskelmoitu opettajien salaliittojuttu? Puhutaan paskaa , mutta hienoja juttuja vuodesta toiseen niin saadaan parhaiten rahastettua.
-
JulkaisijaArtikkelit