-
JulkaisijaArtikkelit
-
Tämä on herkkä aihe joillekin, mutta pakkohan tästäkin on puhua. Etusivulta luin jutun kuinka golfkentälle pääsee ”verkossa opiskelemalla”. Eli käytännössä pelkkää maksua vastaan. Jutussa mainitaan myös että vihreitä kortteja jaetaan hurjaa vauhtia, tänä vuonna yli 15 000 kappaletta.
Lisäksi, mitä mieltä olette koulutuksen tasosta noin yleisesti Suomessa? Tämäkin nousi puheeksi kaverin kanssa joka oli tänä kesänä ottanut viisi tuntia yksityisopetusta kotikenttänsä PGA-opettajalta. Hintaa kertyi 350 euroa. Kertoi pettyneenä ettei ole lyönti ollut ikinä niin sekaisin kun näiden tuntien jälkeen.
Juteltiin pitkään ja kyselin että miksi ei ollut vaihtanut opettajaa tai antanut palautetta. Ei uskaltanut, oli vastaus.
Seuraavana päivänä pyysin harjoitusalueelle ja katsoin hänen svingiään. Hyvä kun osui palloon ja tämä kaveri on pelannut golfia sentään useita vuosia. Sääliksi kävi ja pyysin häntä unohtamaan kaiken ”oppimansa”. Käytiin alkuasento läpi ja noin 10 minuutin neuvomiseni jälkeen alkoi lyömään taas hallittua draw-kierrettä. Lisäksi laitoin linkit muutamaan youtube-videoon. Viikon päästä tuli kiitosviesti ja totesi että lyöminen on parempaa kuin koskaan!
Eli onkohan nyt kaikki kohdallaan opetuksen suhteen, kyllä nämä kaverini kokemukset laittoivat miettimään. Itse en ole alkeiskurssin jälkeen ottanut ikinä yhtään ainutta tuntia ja singelitasoituksella pelataan. Draivit on luokkaa 250 metriä. Täysin itseoppineena siis, ilman kalliita yksityistunteja.
Yhden tunnin olen aikanaan ottanut ja oli hukkaan heitettyä rahaa/aikaa. Oli sen verran erilainen näkemys svingistä ja mitä pitäisi tehdä. Ei tultu toimeen ihan henkilötasolla. Hänellä ei ollut pedagogisia taitoja, vaihtoi alaa myöhemmin.
Ongelma on kun golfsvingejä on erilaisia ja jokainen pro opettaa yhtä näkemystä aiheesta. Jo pelkkä golfote on eri pelaajilla erilainen, heikko ja vahva sekä kaikkea siltä väliltä. Siihen sitten vielä kaikki muut erot, yhtä ainoaa totuutta kun ei ole.
Itseopiskelu sopii toisille, toisille ei. Kaikilla ei riitä aika, saati kiinnostus hakea tietoa.
Vuosia sitten olin lähdössä kevät golfmatkalle ja päätin käydä sitä ennen sisäharjoittelukeskuksessa hiukan lyömässä. Pro oli paikalla ja katsoi pyytämättäni lyöntiäni kauempaa. Tuli sitten siihen neuvomaan oikean otteen mailasta, stanssin ym. Siinä matolla lyönnit lähtivät suht. hyvin. Vaan kun koitti ensimmäinen kierros etelässä näitä uusia oppeja noudattaen, peli meni aivan vihkoon. Siinä pikkuhiljaa palasin tyyliini joka oli jo yli kaksikymmentä vuotta toiminut.
Pron opetus ei maksanut mitään, myös tämä pro vaihtoi toisen lajin pariin.Opettajien/valmentajien tietotaito toki vaihtelee, mutta oppiminen ei ole niin yksinkertainen prosessi, että yhdellä tunnilla kuin salamaniskusta peli ja swingi muuttuisi toimivaksi. Jos taustalla on vuosia, joskus kymmeniä, tietyllä tavalla swingaamista, muutos parempaan ei tapahdu yhdessä eikä kahdessa yössä. Muutos vaatii vuoden joskus 5 vuoden jatkuvan työstämisen ajatuksen kanssa.
Minulla muutos parempaan suuntaan on kestänyt ~5 vuotta. Aika laskettuna siitä hetkestä, kun aloitin golfin uudestaan ja päätin unohtaa kaiken, mitä luulin tietäväni ja osaavani, ja ottaa vastaan avoimin mielin valmentajan ajatukset siitä millaiset jutut minun swingissä mahdollisesti toimii.
Hyvin samalla linjalla Askovet kanssa. Swingi ei muutu viidellä opetuskerralla sitten koskaan muualle kuin epävarmaksi. Sehän on juuri se pointti, asiathan pyriytään tekemään tällöin juuri niin kuin et ole koskaan ennen tehnyt, muuta kuin vahingossa. Swingimuutokset vie aikaa, ja pala kerrallaan se alkaa sieltä helpommin löytyä(syy-seuraus).
Kuten Asko kirjoitti, muutos ei tapahdu ns. yhdessä yössä. Nick Faldon svingimuutos aikanaan kesti kaksi vuotta ja hän sentään pelasi ammatikseen. On syytä ymmärtää, että kaikki muutokset vievät pois omalta mukavuusalueelta ja ihmisellä on luontainen taipumus pyrkiä sinne takaisin. Siksi verrattain pienetkin muutokset golfsvingiin kestävät todella kauan omaksua, sitä kauemmin mitä vähemmän harjoittelee. Pro ei ole se, joka työn tekee, vaan pelaaja itse.
Kaikki perustavaa laatua olevat muutokset romuttavat aiemman tulostason. On siis hyväksyttävä, että muutoksia tehtäessä pelataan kuukausia selvästi huonommin kuin ennen ja vasta muutoksen imeydyttyä sinne kuuluisaan selkärankaan alkavat tulokset kohentua. Muistan edesmenneen kitaransoiton opettajani kertomuksen eräästä suomalaisesta jousisoittajasta, joka hyväksyttiin Wienin kuuluisaan akatemiaan oppilaaksi. Kaveri oli jo vuosia opiskellut Sibiksessä, mutta Wienissä hän ensi töikseen pantiin opettelemaan kaksi kuukautta miten strokaa pidetään kädessä…
Muutos vaatii vuoden joskus 5 vuoden jatkuvan työstämisen ajatuksen kanssa.
Vai että kestää svingimuutos 5 vuotta?:) Paljonko tuolle tuli hintaa kun valmentajan kanssa asiaa ”mietitte”? Ettei nyt olisi jotakuta vedätetty ja rahastettu huolella?
Vai että kestää svingimuutos 5 vuotta?:) Paljonko tuolle tuli hintaa kun valmentajan kanssa asiaa ”mietitte”? Ettei nyt olisi jotakuta vedätetty ja rahastettu huolella?
PRO:n kanssa ajatustyötä ei tehdä. Vaan oppija eli harrastaja tekee sen ajatustyön ihan omikseen, kun on PRO:lta saanut suunnan mihin lähetään menemään. Toki, jos joku haluaa joka ikisen treenikerran tehdä PRO:n kanssa ja persus kestää sen lystin maksaa niin saahan sen niinkin tehdä 😉
Tämäkin varmaan riippuu siitä mitä kukin opetukselta hakee. Itse olen pari -kolme vuotta käynyt talvisin hallissa pro;n kanssa, tuttujen kanssa muodostamallamme ryhmällä. Tämäkin yleensä vasta keväisin. En siksi että haluaisin muuttaa jotain swingissäni, vaan siksi että joku kertoo mitä voisi tehdä toisin, tai saadakseni treenivinkkejä.
Ei oikeen nappaa mennä itsekseen halliin lyömään tunniksi palloa pressuun. Ennemmin otan vastaan neuvoja prolta ja katson videolta miten kankealta kesi-ikäinen, lievästi pullea mies voi näyttää. Toki muutaman vuoden aikana pro;n kanssa on muodostunut hyvä opetussuhde, ja hänkin tietää miten haluan pelaajana kehittyä tai ainakin pitää taitoja yllä.
Homma on toiminut hienosti. Taso on pysynyt siinä missä sen kuuluukin olla, tällä pelaamismäärällä.
Vaan oppija eli harrastaja tekee sen ajatustyön ihan omikseen, kun on PRO:lta saanut suunnan mihin lähetään menemään.
On kyllä vuoden hauskimpia heittoja tuo että svingimuutos kestää 5 vuotta. Miksi ei 15 vuotta tai 25 vuotta? Mihin ihmeeseen saa noin paljon aikaa menemään?
Meillä Suomessa pro’t ovat ammattilaisia myös opettajina. Siis pääsääntöisesti he tietävät miten palloa lyödään ja osaavat myös opettaa oikean tekniikan. Helpoiten oppiminen tarttuu kun ottaa ne tunnit heti harrastuksen ensimetreillä. Tässä tapahtuu usein kerrottu ns. ”polkupyörällä ajon oppimis”-efekti. Kun heti alkuunsa oppii ja harjoittelee itselleen oikean lyöntitekniikan niin sen hallitsee enemmän ja vähemmän koko elämän ajan. Paino on sanalla ”harjoittelee”.
– väärin (itse)opitun lyöntitekniikan korjaaminen vaatiikin jo paljon enemmän aikaa ja vaivaa.Taidot ei tipahda taivaasta kenellekään. Toki suurin osa meistä on nähnyt kuinka nuorille (jo lapsena) pallon lyöminen on luonnollista ja yleensä helpon näköistä. Meille varhemmille oppiminen onkin jo työläämpää.
– mutta harjoittelu tekee, jollei ihan mestaria, niin kelpo pallonlyöjän. Ja taidon ylläpitäminen vaatii myös harjoittelua.Toinen kokonaisuus on pelaamisen oppiminen. Tässäkin pro voi antaa arvokasta oppia. Eikä arvokas tarkoita pelkästään pro’n tuntihintaa.
Mutta, suurin ongelma juuri tällä hetkellä on se että hyvin suuri osa kentälle tulevista uusista harrastajista ei saa juuri minkäänlaista alkuopetusta. Netti- tai kirjekursseilla ei kenestäkään tule hyvää pallonlyöjää, ei pelaajaa, eikä edes golfharrastajaa joka selviäsi kunnialla pelikierroksesta golfkentällä.
– tämä on suuri haaste, varsinkin siellä missä kentät ovat alkaneet ruuhkautua lisääntyneen pelaajamäärän vuoksi.Minusta tuntuu että meillä on suurin puute juuri sellaisista opettajista jotka kykenevät opettamaan lajiin/harrastukseen liittyvät perusasiat käytännön tasolla, ensimmäistä kertaa kentälle saapuvalle harrastajalle.
– ammattinimike voisi olla vaikka Hra/Rva Golfopastaja.Golfopastajan tulisi antaa jokaiselle uudelle harrastajalle perustiedot lajista. Ihan jo siitä lähtien kuinka auto pysäköidään kentän parkkipaikalle (tämä oli kevennys). Lisäksi kerrotaan aspirantille kaikenlaisia muitakin perustaitoja joita jokaisen golfharrastajan tulee hallita. Ja, joita osaamatta ei saa tulla kilometriä lähemmäksi golfkenttää:
– mitä harrastus- ja harjoittelupaikkoja kentältä löyty ja miten niitä käytetään ja niillä toimitaan jne.
– kertoa tarvittavista välineistä ja kuka opettaa niitä käyttämään..kertoo kursseista jne.
– ja kuinka käyttäydutään klubilla (millainen pukukoodi on tapana, tervehditään muita pelaajia, ja otetaan se lippalakki pois päästä, putsataan kengät, hoidetaan asiat esim. CM-asiointi omalla vuorolla rynnäköimättä jne jne.)
– opastaa uusia pelaajia kentällä muutaman kierroksen ajan ja kertoo miten pelaajan tulee aina toimia kentällä. Tämä on iso juttu ja siihen kuuluu kymmenittäin erilaisia yksittäisiä asioita.
– kertoo uudelle oppilaalle mitä sitten tehdään, kun ei selviäkään kentällä normaalissa pelirytmissä. (siis otetaan palloa taskuun ja kävellään rivakasti edellisen ryhmän perään jne.)
– kuinka suhtaudutaan kentän henkilökuntaan, tervehditään, eikä aiheuteta vaaraa jne.
– miten täytetään tuloskortti ja lasketaan pisteet ja kuinka tasuria hoidetaan jne.
– ja varmasti paljon muutakin…Golfopastajan ystävällisellä avustuksella uuden harrastajat kynnys lajin pariin ei muodostu turhan vaikeaksi.
Koska en ole golfopettajan luona Suomessa käynyt, en osaa vastata otsikon kysymykseen. Muilla mailla golfopettajan luona vierailusta on siitäkin vierähtänyt yli 36 vuotta.
Luulen, että sopivan golfopettajan opeilla olisin jonkin verran tuloksekkaampi golfari. Toisaalta (harha?)luuloni on, että useimmat opettajat opettavat vippaskonsteja ja vähemmän ymmärrystä golfsvingistä. En ole myöskään vakuuttunut, että kaikki opettajat ottavat huomioon vanhenevan pelaajan fysiologian rajoitteet.
Minulle merkittävä osa harrastusta on itseni valmentaminen perustuen svingin fysikaalisten lainalaisuuksien ymmärtämiseen ja karkean tason biomekaniikan tajuun. Jos golfin peluu on tulkittava masokismiksi, silloin tämä lähestymistapa lienee masokismia toiseen potenssiin, mutta minua inspiroiva harrastus.
Toisaalta täydet lyönnit ja erityisesti pitkät raudat (rauta 3-5, nyt kun vanhuuden aiheuttama epäelastisuus on tiputtanut kakkosen bägistä) ovat pelini vahvuudet. Noin seitsemän vuotta sitten näillä palstoilla käydyn reverse release -keskustelun innoittamana toteutin draiverisvingini remontin niin, että sain 15-20 m pituutta lisää lyöntivarmuuden samalla parantuessa. Toteutus ei vaatinut 50000 toistoa vaan oivallus ja noin 100 toistoa riitti. Tosin samaa muutosta en saanut toteutettua raudoilla, joten nyt joudun elämään kahden svingin kanssa.
Heikkouteni on pituuskontrolli vajaissa lyönneissä, 80 m tai lyhyemmät lyönnit sekä lyhyet putit (< 2 m). Näissä varmaankin toistoja tarvittaisiin, mutta vajaita lyöntejä en harjoittele (enkä täysiä lyöntejä), vain putteja. Toisaalta, jos joku golfopettaja löytää näihin fysikaalisesti perustellun ratkaisun ilman suurta määrää toistoja, saattaisin pyörtää päätökseni pysyä poissa pron pakeilta 😉
Minun ideaaliproni opettaisi, mistä minkäkin muotoinen pallon lentorata johtuu. Svingiä kehitettäessä virheitä ei korjattaisi lisäämällä uutta ajateltavaa, vaan yksinkertaistamalla. Hidas backsvingin tempo on minun avaimeni huonoista lyönneistä kierroksen aikana. Hyvä kierrokselle valmistava rutiini on lyödä sändärillä täydellä heilahduksella n. 5-10 m:n pituisia nostoja.
Yksi toive proille minulla on: älkää opettako kenelläkään maneerien paljoutta! Viimeksi pelasin parin noin kolmekymppisen kanssa, jotka molemmat tekivät seuraavaa: stanssiin / pois stanssista / 2-3 harjoitusheilahdusta / stanssiin /mailan nosto 90 asteesen ja katse pariksi sekunniksi mailaan (ilmeisesti lavan asentoon?) / stanssiin / hetken jähmettyminen ja sitten lyönti. Näin siis jokaisessa lyönnissä.
Yksi toive proille minulla on: älkää opettako kenelläkään maneerien paljoutta! Viimeksi pelasin parin noin kolmekymppisen kanssa, jotka molemmat tekivät seuraavaa: stanssiin / pois stanssista / 2-3 harjoitusheilahdusta / stanssiin /mailan nosto 90 asteesen ja katse pariksi sekunniksi mailaan (ilmeisesti lavan asentoon?) / stanssiin / hetken jähmettyminen ja sitten lyönti. Näin siis jokaisessa lyönnissä.
Saman toiveen esitän kaikille valmentajillekin. Tuohon Papan kuvailemaan tuohuun kun vielä lisää etäisyysmittarin käytön, siirtosäännön ja hanskan käteen laittamisen, niin joka lyöntiin kuluu reippaasti yli minuutti. Vaikka siirtosäännön käytöstä pikkaisen höylättäisiinkin (kuten tapana on) sekunteja pois, niin tuollaisilla pelaajilla ei ole minkäänlaisia mahdollisuuksia selviytyä aikatarkkailusta kuivin jaloin, siinä kun pitää saada pallo ilmaan alle 30 sekunnin tai ei hyvä heilu.
Pappa Tykki: Heikkouteni on pituuskontrolli vajaissa lyönneissä, 80 m tai lyhyemmät lyönnit sekä lyhyet putit (< 2 m). Näissä varmaankin toistoja tarvittaisiin, mutta vajaita lyöntejä en harjoittele (enkä täysiä lyöntejä), vain putteja. Toisaalta, jos joku golfopettaja löytää näihin fysikaalisesti perustellun ratkaisun ilman suurta määrää toistoja
Pappa Tykillä lienee samoja elementtejä lyönneissään kuin itsellä…pitkät raudat jne. Kuten myös tässä yllä boldatussa.
Itse löysin jonkinlaisen ratkaisun siitä että ryhdyin käyttämään lyhyissä lähestymisissä….ihan pikkuchippeihin asti yhtä ja samaa wedgeä. En muista astelukua mutta lienee noin 51-52 tai jotain tuota luokkaa. Rauhallisella svingillä täysi ja korkea lyönti on n. 85 metriä.. ja lyhemmät lyödään enemmän ja vähemmän tuntuman mukaan. Chipeissä voi ja usein pitää hieman availla lapaa ja stanssia jne. Samalla wedgellä hoituu myös pidemmät yli 10 m greenibunkkerilyönnit.
– ei ehkä sovellu kilpapelaajan standard’iin, mutta toimii ainakin minulla riittävän hyvin.
– varsinainen hiekkamaila on erikseen ja sitä käytän joskus myös ”erikoistehtävissä” greeninvierusraffissa jne.Yhden wedgen käyttöön siirtyminen ei aiheuttanut juurikaan harjoittelua.Jätin vain ylimääräiset mailat kotiin. Enkä usko tuloksetakaan siitä heikkeni. Ja jos heikkeni niin syy ei ole mailassa.
– ei liene pron:n ohjeen tasoinen neuvo mutta ehkä kannattaa kokeilla?Muuten olen täysin samaa mieltä maneereista. Mitä vähemmän ”säätämistä” sen parempi.
Hyvä, KL1, kun muistutit: tietysti siinä tiirailtiin etäisyydet myös – toinen kiikarilla, toinen ilmeisesti kännykästä, kun se piti kaivaa esiin joka lyönnille ja sitä tuijotella sellaiset 20 s. Griinitoiminnasta en viitsi enää kertoakaan…
Pysyttiin kuitenkin edellä menevän ryhmän tahdissa – väliä juuri sen verran että näkyivät, mutta päästiin lyömään (poikain tapauksessa esittämään esilyönnillistä balettiaan) saman tien. Näin siksi, että vaimoni kanssa löimme vielä normaaliakin nopeammin – esimerkiksi avasin väylät sillä aikaa kun nuoret miehet suunnittelivat tiipaikalle tulemiseen ryhtymisen aloittamista.
Herroilla oli keskinäinen lyöntipeliottelu menossa selostuksineen, jotka annettiin silloin kun vaimoni tai minä olimme lyömässä omia pallojamme, ajoittain myös putatessamme.
Kuten tekstistä huomaa, olen tästä hieman tuohtunut, vastoin normaaliani.
Toteutus ei vaatinut 50000 toistoa vaan oivallus ja noin 100 toistoa riitti.
Juuri näin, hieno kommentti Pappatykki! Toki moni PGA-pro olisi paljon köyhempi jos menisi opetuksessa suoraan asiaan ja pidettäisiin asiat yksinkertaisina.
Ei tarvita mitään 5 vuoden svingiremonttia.
Kuten tekstistä huomaa, olen tästä hieman tuohtunut, vastoin normaaliani.
Kyllä huomaa, mutta ihailtavasti olet jättänyt voimasanat pois tekstistäsi.
Mutta jos oikein yritetään hakea positiiviset asiat meille näitten edellä mainittujen puuhastelijoitten touhuamisesta kentillä niin ajatellaan urheilullisesti ja koska mielestäni tämä pelailu meille täällä kommentoijille ei ole urheilua vaan juuri ulkona kävelyä ja vaimoille sitä erittäin tärkeetä OMAA AIKAA tai voihan joku pekkakin pelailla.
Mutta tuleehan tästä tavallaan urheilua ja syke reilusti yli 130 kun odottelee näitten puuhastelua ja laahustamista.NimetönOlen tavannut monta prota mutta mun kyvyt ei riitä arvioimaan Suomen prot vs muu maailma. Eikä näytä muillakaan riittävän, toki kysymys olikin mitä mieltä.. ja mieltä voi olla myös asioista joista ei ymmärrä mitään. Yritän välttää sitä vaikka keskusteluahan siitä saa.
Onneksi tunnen pron jonka kanssa on kiva harjoitella ja tuntuu että oma pelikin paranee. Hän ei muuta kerrallaan kuin ehkä yhtä asiaa, ja kauden mittaan tuntuu että unohdan nekin. Käyn sitten talven treeneissä vaikka ei siellä juuri uutta tulekkaan. Minusta on niin että ulkopuolinen ja opettaja näkee paremmin kuin itse enkä luota pelikavereiden osaamiseen. Omintakeisella tyylillä voi toki myös osua palloon, jokainen tyylillään mutta minä haluan oppia miten lyödään oikein. Oma tyyli tulee siitä, ei mikään luonnonlahja.
Koska meillä Suomessa ei ole maailman huippupelaajia, voi olettaa ettei ole huippuvalmentajiakaan. Varmaa se ei ole.
Kyllä eroja on. Itse olen tavannut muutaman pätevän, joiden ohjeilla olen onnistunut korjaamaan omgelmia ja myös kehittymään. Perusidea kuitenkin on ollut, että ohjatun tunnin jälkeen pitää käyttää aika paljon omaa aikaa uuden tavan sisään ajamiseksi. Kauden aikana tarvitsee myös ainakin kerran kaksi pitää ohjattu ”svinginhuolto” tunti, jolla varmistan, että (liian) väärät tavat ei pääse juurtumaan.
Kentillä kyllä näkee, että hyvää tulosta voi tehdä monenlaisilla lyöntitavoilla. Itse ajattelen niin, että ”oikealla” lyöntitekniikalla vältytään vammoilta ja lyönti on ennustettavampaa.
Itse ajattelen niin, että ”oikealla” lyöntitekniikalla vältytään vammoilta
Ymmärrän mitä ajattelet, mutta miksi sitten esimerkiksi Tiger Woods, Justin Rose jne ovat olleet ”rikki” vaikka heidän svingitekniikka lienee lähellä ”oikeata”, ja heillä on ollut maailman parhaat valmentajat?
Tigerin lyöntitekniikka ei tainnut olla ihan klassinen ja ylenpalttisen voiman käyttäminen johti selkäongelmiin. Enkä aivan allekirjoittaisi hänen kohdallaan tuota ’maailman parhaat valmentajat’, häntä kun valmensi oma isä. Myöhemmät valmentajat lähinnä yrittivät korjata mitä korjattavissa oli varsinaisen vahingon jo tapahduttua.
Verkkokurssien järjestäminen nyt ei ainakaan tasoa nosta. Keskimääräisen tasoitus on Suomessa ollut myös nousussa, viime vuonna 28,7. Vaikuttaa siltä että pelitaidot ja etiketin osaaminen eivät ole enää arvossaan.
Tästä kaverista näki että erilaisia asentoja oli opetettu ja ei sanaakaan siitä että golfsvingi on dynaaminen liike. Joitakin yksityiskohtia, esim. vasemman käsivarren supinaatio puuttui kokonaan. Pelivuosia on kuitenkin useampia jo alla, niin ymmärsi itsekin että tuolla tavalla ei mitään opita.
Ruotsista voitaisiin kyllä ottaa (tässäkin) asiassa mallia.
Pro antaa opit, jotka on todettu yleisesti toimiviksi. Pro näkee virheesi todennäköisesti paremmin. Tässä kuitenkin tulee ongelma, jokainen lyö omalla swingillään ja sillä mihin keho taipuu tai on tottunut. Virheitä on hyvä parantaa, mutta mitään virhettä et paranna edes kymmenellä pro-tunnilla. Kukaan ei opi luistelemaan tai hiihtämäänkään kuin ammattilaiset, vaikka talven harjoittelisi. Pro kertoo virheet ja näitä sitten parannetaan omilla harjoitteilla tai sitten ei.
Pro voi tarjota harjoitteita, joilla esimerkiksi fade muuttuu drawksi. Pron on myös helpompi nähdä mistä virhe eniten johtuu vai onko monen pienen asian summa.
Golfopetuksen taso on suomessa yleisesti hyvällä tasolla. Kaikki kuitenkin kulminoituu prohon ja hänen ammattitaitoonsa, tästä syystä vaikea vertailla. Itse käyn tarkistuttamassa drivini ja rautani, kuuntelen neuvot ja tartun jos mielestäni aiheellista. Lähipelissä voi olla vähän avoimemmin mielin liikkeellä. Drivessa ja raudoissa kuitenkin nykyään suosin internet ohjeistusta. Videoit lyöntisi ja lähetät ne ”konsultille”. Hän piirtelee viivat ja kertoo mikä parannuskohde. Halvempaa ja sama vaikutus kuin prolla, suosittelen.
teetimer: Golfopetuksen taso on suomessa yleisesti hyvällä tasolla. Kaikki kuitenkin kulminoituu prohon ja hänen ammattitaitoonsa, tästä syystä vaikea vertailla.
Olen osaamisesta samaa mieltä. Pro’t ovat tehtäväänsä koulutettuja sekä muutenkin valikoituneita henkilöitä..ja heiltä edellytetään jo lähtökohtaisesti myös käytännön osaamista alaltaan. Tottakai heissäkin on eroja, mutta huonoa Pro’ta ei ole vielä toistaiseksi osunut omalle kohdalle.
Ketään syyttelemättä oma näkemykseni on että monien itseoppineiden on äärimmäisen vaikeaa (ehkä jopa mahdotontakin) omaksua Pro’n ohjeita. Jo pelkästään väärästä tekniikasta poisoppiminen on kaikissa lajeissa/tekemisessä vaikeaa. Eikä läheskään kaikilla riitä motivaatiota uusien perusteiden opettelemiseen, harjoittelusta puhumattakaan. Uuden oppiminen vie moninkertaisesti enemmän aikaa ja vaatii pitkäjännitteistä harjoittelua kuin se, että opetellaan oikea lyöntitekniikka heti ensimmäisellä kerralla, harrastuksen alussa.
– siis eipä ihme että kerrotaan katkerana että ”lyönti on sekaisin” Pro’n opetusten jälkeen.Ja, kenen syytä tämä sitten onkaan?
– olen joskus pannut merkille että ihmisillä on usein tapana löytää syyllinen muualta kuin omasta itsestään.Mutta, onhan sekin omalla tavallaan hyvä asia että lajin piiristä löytyy sopiva kohde omien (suoritus)paineiden purkamiselle – eli Pro’t!
– ehkä syntipukiksi joutuminen/oleminenkin kuuluu jossain määrin ammatin valintaan. -
JulkaisijaArtikkelit