-
JulkaisijaArtikkelit
-
Pannaampa alulle jälleen uusi kysely. Eli miten tehty par tyydyttää eniten? Onko se normaali väylän kautta pelattu keskelle griiniä josta kaksi puttia, vai onko se ns. sand save par, vai huonon avauksen jälkeen pelastettu par, vai joku muu, vain onko sillä mitään väliä?? Itseäni tyydyttää eniten ns. sand save eli griinibunkkerista onnistunut lyönti noin metrin päähän josta putti sisään.
Kortti vasta vuoden taskussa. (hcp 28,5)
Jokainen par on työn ja onnistumisten takana.
(avaus, ’välilyönnit’ ja putti (putit))
Parhaalta taitaa tuntua par4 ja par5 onnistumiset, harvemmin tulee noita sand save pareja.
Jokainen on joskus ollut golfurallaan tässä vaiheessa !!
Reikäpelissä 15 metrinen chippi sisään ja reiän voitto kaverin nenän edestä
Paineen alla tehty PAR tai muu tarvittava tulos tyydyttää eniten.
Sellainen joita on tullu 18 peräkkäin 😉
’Oikeaoppinen’ 2 putin varma par antaa suurimman nautinnon. Epäonnistuneista tuurilyönneistä aiheutunut birdie suorastaan harmittaa vaikka tulos olisikin hyvä.
Mun mielestä ’kolmannen lyönnin’ par on kaikkein paras. Eli; avaus metsään tms. kakkonen puun takaa jonnekin ’sinne päin’ sitten ehkä 20 – 30 metristä nosto lähelle ja putti sisään. (Onnistuu ehkä 1/5… ;o)
Ehdottomasti kanssa tollainen rocksolid kahdenputin par. Mielellään toinen putti olisi vielä 30 senttinen paluuputti. Noi parin *******n lyönnin jälkeen pelastetut parit ei kummemmin nosta hymyä huulille, vaan enenmmänkin ärsyttävät
Greeniosumasta tehty kahden putin par.
’Tuurilla’ tehty par, esim. chippi 30 metristä reiän viereen tai 9 metrinen putti sisään ilahduttavat ehkä pari sekuntia. Sitten alkaa itseäkin (pelikavereiden ohella) harmittamaan, että lotto-lyönneillä näköjään tulosta syntyy.
Aika lailla samansuuntaisia mielipiteitä.
Nuo tuuri par pelastukset ’metsien’ kautta josta sitten putti 10m tai chippi 15m kuppiin tyydyttää enemmän kilpailuissa joissa vain tuloksella on merkitystä. Mutta harjoitus kierroksella omaan tyytyväisyyteeni vaikuttaa myös ’tyyli’ miten se par syntyy.
Sellainen pitkähkön, hieman pyörähtäneen birdie-putin jälkeinen kopautus, 10 – 15 cm reiästä. Easy par ja puttipeli kunnossa.
Par 3, avauslyönti putoaa metrin päähän lipusta ja rullaa reiän kautta niiaten noin 30-40 cm päähän.
Siitä sitten kaksi puttia ja par.
En ollut tyytyväinen…
Itse pidän sellaisista par:sta, joissa kaikki on mennyt putkeen, eli griiniosuma, hieman vaikea putti reiän viereen ja näpäytys sisään.
Pelastusparit ovat joskus myös mannaa. Avaus par 4:llä veteen, kolmas griinibunkkeriin ja sieltä kuppiin. Pelikavereiden mielestä muka tuuria=)
Tälläisellä tuupparigolfaajalla, joka parhaimmillaan pelaa n.105 bruttolyönnin tasolla, tulee PAReja niin harvoin, että kaikki kyllä kutkuttavat oikein mukavasti. Nehän ovat omaan tasoon verrattuna birdieitä taikka oikeastaan eagleja.
Mutta kyllähän par 5:lla pelattu väyläosuma – GIR – 2 puttia tuntuu tosi hyvältä, koska silloin on onnistunut lyömään 5 hyvää lyöntiä peräkkäin. Sellainen sattui viime kesänäkin kerran. Se tyydytti kyllä enemmän kuin se ainoa birdie, missä par 3:lla topattu avaus sattui pysähtymään metrin päähän lipun alle. Mutta hienoltahan tuntui toki sekin.
Hieman eri linjoilla.
Greeniosumasta tehty kahden putin PAR ei oikein tyydytä, koska birkkukin olisi ollut tarjolla.
Kyllä PAR on tyydyttävin silloin kun sen pelastaa tavalla tai toisella.
Huonon avauksen tai lähestymislyönnin jälkeen pelastettu par tyydyttää eniten. Sand savet myös listan kärkipäässä.
varmasti joku pelastus PAR…erittäin huonon avauksen jälkeen safety väylälle jonka jälkeen wedgellä lipulle ja putti säkkiin!!
no viime kaudelta tuttu parin tekotapa eli avaus metsään, sieltä chippi väylälle noin 100 metriin, josta sit kuula griinille ja putti sisään. Tämä temppu toistui joka kiekalla 🙂
Kilpailussa viimeisellä väylällä, silloin kun tiedät että nyt tulee hyvä kierrostulos ja ehkä jopa kisan best scr, parimetrinen putti sisään.
Kyllä aina griiniosuman jälkeen tullut par on aina hukattu birdie, eli eniten tyydyttää erilaiset par-savet. Sandsave up-and-down chippi ja putti tai sitten huonon avauksen jälkeen vaikka rankkarin kanssa kolmas lyönti lähelle ja putti sisään. Nuo lämmittää eniten.
PAR joka on taidolla tehty eikä mikään onnenkantamoinen. Oli se sitten sand save tai up and down tai kahdella putilla tehty. Tietenkin jos griiniosuma on lähellä lippua ja missaa birdien, niin se kyllä harmittaa, ainakin vähänaikaa.
’Tavallinen’ PAR tyydyttää mutta parhaalta maistuu pelastettu par jopa joskus pelastettu bogi. Siis esim: avaus slaissina raffiin josta toppina väylälle ja sitten se PELASTUS eli lähestyminen reiän viereen ja PAR(4)
Minäkin olen sellaisella linjalla, ettei tuo kahden putin par oikein tyydytä, vaan se pikemminkin vit**taa… Paras ja tyydyttävin par on joko vesipar, eli veden kautta tehty par tai metsäpar. Kyllä se piristää mieltä, jos pystyy parin tekemään vaikka löisi veteen tai metsään.
Tietenkin taistelupaari.
Mielestäni viiden metrin päähän lippua lyöty lähestyminen on aina birkun paikka ja paari vain vtuttaa.
Avaus johonkin pahaan paikkaan tai puskaan ja siitä välilyönti tms. ja par. Yleensäkin kaikki yhden putin parit.
Ehdottomasti mielestäni par par4:lla tai par5:lla, minkä pelaan järkevästi varsinkin ennestään oudolla väylällä. Toisin sanoen avaan pitkällä/keskipitkällä raudalla puun sijaan ja jatkan keskipitkällä raudalla joko griinille tai 100 metriin riippuen siis väylän parista. Lopetus 2 puttiin ja se on siinä.
Mielestäni >5 metristä putattu ohi mennyt lintusputti ei v*tuta lainkaan. En todellakaan oleta saavani tuskin yhtä kymmenestä sisään tuolta matkalta, vaan alle puoleen metriin kun pääsee niin mieli on oikein hyvä.
-
JulkaisijaArtikkelit