-
JulkaisijaArtikkelit
-
Viime viikonloppuna yhdellä pääkaupunkiseudun kentällä pelasin samassa ryhmässäyhden perheen kanssa (isä, äiti ja junioripoika). Kenttää en välitä kertoa, mutta pelaajat olivat seuran jäseniä. Peliseurana he olivat hyvin miellyttäviä, mutta …. Rouvan lyönti oli sellainen, että pallot lensivät 10 metristä max. 100 metriin. Mutta ei kyllä koskaan pidemmälle. Lyönnit suoritettiin kyllä nopeasti, joka plussana tälle rouvalle. Kysymys kuuluu: Onko nykyään prolla/seuroilla minkälainen seula, kun pelaajia päästetään kentälle !!! Vai halutaanko vain maksavia asiakkaita ? Minusta tämä vie uskottavuutta koko lajilta eikä myöskään kannusta pelaajaa kehittämään itseään, jos green cardin saa pelkällä alkeiskurssin käynnillä. Mitä isommaksi laji kasvaa, sitä tärkeämmäksi tällaiset asiat tulevat. Onko muilla kokemuksia/mielipiteitä asiasta ?
Itselläni on eväinä yleensä vain kivennäisvettä ja mahdollisesti joku hedelmä ;o)
Olen osittain samaa mieltä Nipan kanssa. Riittääkö kortin saamiseksi tosiaan se että käy kurssin? Itse olen kyllä käynyt alkeiskurssinkin mutta en sen jälkeen suinkaan päässyt pelaamaan kuin par 3 kentille. Vasta tiukan treenisession jälkeen suoritin kortin. Korttisuoritus sinänsä oli OK kokemus koska homma meni laakista läpi enkä joutunut mitään osiota uusimaan. Samasta ryhmästä eivät kaikki nimittäin läpi päässeet. Onko nykyään mahdollista suorittaa kurssi ’vain rahalla’? Olen kuullut että sen voisi hoitaa jopa talvella.
Golfhan on juuri tämän takia ’hieno laji’, tasoitus mahdollistaa tasapuolisen kilpailun pelitaidoista riippumatta.Tai siis näinhän sen pitäisi olla mutta käytäntö on hieman toisenlainen vaikka moni ei sitä ääneen uskalla sanoa…katso keskustalu ’Peliryhmän tasoitukset’ ja hyväksy tosiasiat. Hyvää pelikesää.
En missään nimessä halua kuulua siihen joukkoon joka haluaa rajoittaa ihmisten pelaamista mutta onko korttijärjestelmällä mitään väliä jos sen saa pelkällä rahalla?
NimetönMielestäni jokaisen golffarin tulee ottaa huomioon se, että kaikki eivät välttämättä hae samoja asioita golfkentältä. Todennäköisesti tuossa sinunkin tapauksessasi voi olla kyseessä tilanne, jossa perheen äiti on halunnut lähteä seuraksi pojalleen/miehelleen kentälle mukaan sen sijaan, että olisi jäänyt esim. kotiin odottelemaan. Kaikilla ei ole kierrokselle lähdettäessä minkäänlaisia tulostavoitteita.
Toisaalta ymmärrän kyllä täysin aiheen närkästymiseesi, mutta yritä sinäkin ymmärtää kanssapelaajiasi. Kyllä minä ainakin uskon, ettei greencardia ilman asianmukaista suoritusta saa. Toinen asia onkin sitten pidetäänkö golftaitoja yllä kurssin suorituksen jälkeen. Pitäisikö Nipan mielestä ennen kierrokselle lähtöä käydä näyttämässä prolle omat lyönnit, jotta voitaisiin varmistua siitä, että taso ei ole päässyt heikkenemään edellisestä rundista? Eikö golf ole myös seuralaji?
Ettei tämä keskustelu mene väärille urille, niin muutama täsmennys: En ole närkästynyt ja kierros siinäkin seurassa sujui ihan leppoisasti. Samoin allekirjoitan täysin seurapelin luonteen. Harrastan sitä oman perheeni kanssa yhtä lailla. Mutta missä menee raja, esim. juuri tällaisen talvella greencardin suorittamisen tai rahalla ostamisen (??) välillä. Entä jos tähän yhdistetään hidas peli ? Oletteko valmiit yli 5 tunnin kierroksiin – minä en … Eihän peli kulje kellään meillä joka kerta (jos edes joskus …) eikä tietenkään mitään testejä ennen kierrosta pidä suorittaa. Mutta tiedän, että tämä uusien pelaajien pelitaitojen kehittäminen on keskustelun aiheena useilla suomalaisilla golfkentillä…
Minäkään en kannata mitään ylitsepääsemättömiä rajoituksia niille jotka jotain lajia haluavat harrastaa. Kontrolli pitää olla. Vaikeus on siinä, että minkälainen kontrolli. Tasoitusjärjestelmä on hyvä mutta miten kontrolloida pelitaitojen pysymistä niissä rajoissa joissa ne oli silloin kun greencardin sai. Sekin on totta, että jostain saa heppoisinkin perustein kortin.
Uusinta testit tai näytöt tietyin väliajoin olisivat kai ainoa tapa kontrolloida harrastajien ’pelikelpoisuutta’. Se vaan on erittäin vaikea toteuttaa ja sellaisten ollessa käytäntönä, pääsisi niistäkin varmasti jossain rahallakin läpi.
Kyllähän se ärsyttää kun kohdalle sattuu Nipan kuvaamia tapauksia. Ei ehkä saisi ärsyttää mutta ei mielestäni aina voi ajatella, että golf on myös seurapeli , maisemista ja luonnosta nauttimista. Kyllä päällimmäisenä pitää olla urheilulajin tuoma ja vaatima kilpailuhenkisyys, tulostavoitteisuus ja itsenä voittaminen ja kehittäminen. Näiden lisäksi on mukava nauttia kenttien tuomista lisänautinnoista.
Kyllähän se niinkin on, että jos joku haluaa harrastaa tennistä ja taidot on ja pysyy sellaisella tasolla, että pallot lentelee ja vierii minne sattuu niin joku asiaan puuttuu vaikka kuinka itse pallottelija nauttisikin tenniskentän tunnelmasta ja kanssapelaajien seurasta.
Nipa otti esille vaikean aiheen johon on varmasti lähes mahdotonta keksiä kaikkia osapuolia tyydyttävää ratkaisua.
Olen Nipan kanssa samaa mieltä.Harrastajamäärä kasvaa jatkuvasti ja jos (kun) uusia kenttiä ei valmistu samaan tahtiin, aika hyvä kalasoppa on valmis.
Green Cardin suurin hyöty on mielestäni sääntöjen ja etiketin oppiminen, kyllä pelitaito hankitaan muualla.Valitettavan moni vain luulee että se harjoittelupaikka on 18-reikäinen, haastavaksi suunniteltu kenttä joka tarjoaa kokeneemmallekin harmaita hiuksia.
Peli pitäisi kuitenkin oppia, joten muutama kunnallinen kenttä olisi paikallaan.Alhaiset hinnat houkuttelisivat varsinkin aloittelijoita hiomaan pelitaitojaan. Tämä taitaa kyllä jäädä Suomessa haaveeksi.
Eli sopeutua täytyy, vaikkakin hampaat irvessä…;D
Olen myös Nipan kanssa samoilla linjoilla. Kentällä näkee kyllä nykyään kaikenlaisia perunapellon kyntäjiä. Ei niitä aikaisemmin näkynyt. Miksi siis nyt?
Kyllä kai se niin on, että RAHA nykypäivän yhteiskunnassa määrää tahdin. Mitä useampi pelaaja saa gc:n, sitä enemmän RAHAA tulee seurojen tileille. Joten tottakai ne päästää kokeesta läpi, vaikkei golflyönnistä ole pelaajalla tietoakaan.
Esimerkkinä mainittakoon yksi kaunis ilta alkukesästä, kun yhdellä pk-seudun kentällä olin pelaamassa. Meitä oli neljä ryhmässä, joista yksi lähtemässä ensimmäiselle kierrokselleen ’oikealla’ kentällä.
Ei siinä oikein tienny mitä ajatella, kun kaveri aloitti lyömällä 4 hutia, ennen kuin pallo sitten viidennellä yrittämällä lensi 50m eteenpäin (suoraan kylläkin).
No ehkä siinä oli aika paljon jännitykselläkin osuutta asiaan, ja ajattelin että kyllä se siitä paranee. Ja onneks sentään vähän parani, mutta kyl niitä huteja joku vähintään parikymmentä sillä kieroksella tuli… ja lyöntejä enemmän ku jaksaa laskea. Luojan kiitos tämä kaveri muutamilla väylillä ymmärsi (pienen kohteliaan vihjailun jälkeen) nostaa pallon taskuun, ja jatkaa harjoittelua seuraavalla väylällä.
Mutta tää ei varmasti ollu viimeinen kerta ku törmää vastaavanlaiseen tilanteeseen… jos siis systeemi jatkuu tällaisena. Eli muistakaa ottaa rauhallisesti siellä kentällä, turha on omaa peliään/nautintoaan pilata hermoilemalla ’turhista’ asioista, eikö vaan? 😉
Onko muuten muilla samankaltaisia kokemuksia asiasta?
Ihan kommenttina vaan: Olen itse myös aikanaan aloitellut pelaamaan ja hakannut hulluna rangella oppiakseni. Rangella palloja vaan useimmiten lyödään matolta, joka antaa anteeksi huonoja osumia. Parhaiten oppii kentällä, missä pallo makaa mitä omituisimmissa paikoissa…..seisot toinen jalka kuopassa tai yrität kaltevalla pinnalla miettiä mihin suuntaan pitikään tähdätä. Vaatii aloittelijalta sisua pelata sellaisessa ryhmässä, missä suht. hyvä pelaaja draivaa aina veden yli ja bunkkerista kerralla ulos……yritä sitten olla puristamatta mailaa ja olla rentona. Yleensä tällaiset pelaajat pelaavat joko omissa porukoissa tai valitsevat mahdollisimman rauhallisen tiiausajan. Pari kierrosta sitten pelasin pariskunnan kanssa ja rouvalla ei tahtonut mikään onnistua…….sen oikein aisti että rouvan jännitys kohosi koko ajan. Paras keino on yrittää vaan rentouttaa ilmapiiriä. Jokaisen aloittelijan pitäisi kyllä ymmärtää, että liian monen lyönnin jälkeen pallon voi kyllä nostaa pelistä pois – häpeilemättä ja suoraselkäisenä….sillä ainahan on seuraava väylä odottamassa onnistumisia!
Ei se ole mikään ongelma jos joku lyö kahdella perättäisellä reiällä 15 lyöntiä, mutta jos muiden pelit alkaa kärsiä pitää asiaan puuttua. Olen pelannut taidoiltaan melko vaatimattomienkin ihmisten kanssa niin että peli on ollut kuitenkin sujuvaa ja turvallista. Selvä se, eihän 150 lyöntiä juuri alle neljän tunnin kentällä saa aikaiseksi, mutta ei ne kierrosajat arki-iltaisin tule koskaan putoamaan alle neljään tuntiin väitän ma.
Mitä tässä tahdon sanoa on se että mielestäni harvoin on kyse lyöntitaidoista (no joskus ehkä on).
Greencard ei tunnu toimivan. Se ei takaa oikeestaan mitään taitotasoa ja ehkä sen rooli pitäisikin olla sääntö ja etikettipainotteinen. Tasoitussorsinta voisi ehkä olla tiukempi. Esim ryhmän tasoitus max 90. Mielestäni kentillä ollaan liian kilttejä aloittelijoille. Aloittelijat pitää mielestäni
a) saada pelaamaan suht usein seuran kokeneempien pelaajien kanssa (ja myös päinvastoin eli konkarit on pakotettava mukaan näihin talkoisiin)
b) pistettävä harjoittelemaan rangella riittävästi
Pelitaitojen kannalta range on oleellinen paikka.
Sujuvuuden kannalta paras lääke on pelata itselleen tuntemattomien parempien pelaajien kanssa. Golfissa on liikaa vakioporukoita (aloittelijat usein ujostelevat) mikä hidastaa esim sääntötuntemuksen kehittymistä.
Tottahan on, että kentällä oppii ja saahan sitä siellä treenatakin. Niinhän suurimmaksi osaksi tehdäänkin mutta jos 54 HCP ei vastaa lähellekkään osaamista niin eiköhän kannata ihan itsensäkin takia harjoitella muualla ?.
Vaikka jonkun mielestä tuntuu vääryydeltä niin 54:n HCP on vähimmäisvaatimus kentälle. Eikö?.
Muutama kesä sitten sattui kierrokselle ERG:llä mukaan mukava pariskunta, jonka se oletettu kauniimpi osapuoli oli varmaan voittanut green cardin jostain. Siinä sitä sitten katselimme pelikaverini kanssa kierroksen ajan, kun rouva ’puttaili’ 10 – 50 metrisiä, heitteli kädellä palloja sanduista, kun luuli, ettei kukaan huomaa, valehtili aina lyöntimääränsä pienempään päin tietenkin, jaksoi aina kehua lyöntiään kun se oli n. 50 metrinen. Muuten mukavaa peliseuraa, mutta kierros kesti aivan liian kauan ja golfista ei kovin löytynyt keskusteltavaa. Herra muuten ei kierroksen aikana kertaakaan aukaisut suutaan, Rouva sitäkin useammin. Että sellainen kokemus.
Kannatan sitä, että ensin tutustutaan peliin par3 kentillä ja lyöntipituuden kasvaessa siirrytään pidemmille kentille pelaamaan.
Joo toi ajatus par 3 kenttien valjastamisesta aloittelijoiden temmellyskentäksi on mielestäni hyvä. Mielestäni sinun olisi kyllä pitänyt puuttua rouvan pelailuun (oletan että olet jo kokeneempi pelaaja).
Ehkä olit vähän liian kiltti (no joo eihän sitä aina millään jaksais ja kun sen ukkokin oli mukana…).
Hyvä aihe Nipa!
Mulla on paljon samoja kokemuksia kuin muilla. Mulla on muutama kaveri prona ja ’tietoa’ siitä kuinka helposti green cardin saa, naurettavaa.
Ongelma ei omasta mielestä välttämättä ole se että ei osata lyödä vaan se että ei osata käyttäytyä/liikkua oikein kentällä eikä tiedetä mitä millä mailalla pitäisi tehdä.
Esim.– Mikäli 4 hegen ryhmässä kaikilla menee pallo mettään niin kaikki ei mee eka ettiin sitä yhtä palloa ja sitten seuravaa, vaan…no kyllä te tiedätte.
– Greenebunkkerista voi olla hieman vaikeata lyödä puumailalla. Tapahtui eilen mua edeltävässä ryhmässä, ( kaxi naista hcp n. 54-45 ).
-mikäli oma pallo ei ole suoraan toisen edessä voi sille kävellä ja valmistua omaan lyöntiin. Kaikkien ei tarvitse seistä ekan lyöjän takan kun hän lyö, sitten seuraavan kohdalle jne.
– scorecardia ei jäädä merkkaamaan greenille ( tyypillistä klubin vanhemille jotka luulevat omistavansa koko kentän !)
– älkää jättäkö bägejä greenin eteen tai sinne mistä chippasitte greenille. Viekää se sivulle kohti seuraavaa väylää. Yleinen ongelma.
– Palloja ei tarvitse ettiä autista. Ei ainakaan hirveen kauan. Mikäli on vara pelata golfia niin on varmaan varaa ostaa uusia palloja!
Viimexi kun olin Keimolassa pelaamassa ja tultiin B9 niin ketään ei ollut edessä ja päätimme avata. Avattuame ja käveltyämme n. 200m väylää eteenpäin huomasimme väylän vesiesteessä kyykkivän pariskunnan joka oli jättänyt pelin siihen ja aloittanut pallojen keräämisen. Pari muovipussillista oli löytynyt. Mitä jos meidän avaukset olisivat osuneet heihin?
Korostaisin sitä että on tärkeä tietää mitä pitää tehdä jotta sen voi tehdä!
Alittelijat kyselkää kokeneemmilta! Harjoitelkaa eri lyöntejä eri mailoilla, pelatkaa paljon par-3sia. Seuratkaa mitä kokeneemmat tekevät.
Ekojen kierroksien reikä ei tarvitse aina pelata loppuun. Pallon voi nostaa kun pisteen saaminen ei enää ole mahdollista.
Mikään ei ole turhauttavampaa kun hidas peli!
Kun Niger nyt aloitti niin mäkin heitän pari valasevaa vinkkiä/esimerkkiä pelin nopeuttamiseks.
Ekaks kävelynopeus. Monet ajattelee ettei se niin paljoo vaikuta mutta funtsikaapa tätä: Kierroksen aikana kävellään lähes 10 km kaikkine mutkineen. Reippaasti (5km tunnissa on jo aika reipasta) kävellen tohon menee 2 tuntia. Rauhallinen hitaanpuoleinen kävely jää helposti alle 3km tunnissa jolloin kävelyaika on 3,5 tuntia. Vaikka aina ei kävelynopeus vaikuta suoraan peliaikaan niin kyllä sen vaikutus on silti merkittävä.
Toinen juttu on harjoitussvingit. Yleensä ei ole suotavaa liikkua kun joku valmistautuu lyöntiinsä ellei liiku aika kaukana lyöjästä. Tämä tarkoittaa että koko hela ryhmä joutuu venttaamaan kaikki ne harjoitussvingit. Jos nyt yks jeppe tekee aina kaks tai kolme harjoitussvingiä joihin palaa vaivaset 20 sekkaa per lyönti ja pelaa noin 70 pitkää lyöntiä kiekassa palaa tähän touhuun 1400 sek = melkein puoli tuntia per kierros. Ja jos näitä vatkaajia on ryhmässä kaks palaa aikaa jo kolme varttia. Ja kakskyt sekkaa per pitkä lyönti ei vielä oo ees tupeksimista. Kyllä yks huiskasu pitäis riittää ainakin harjoituskierroksilla.
Olen myös pelannut kerran kolmen hyvän pelaajan kanssa 6h:n kierroksen. Sattuivat vaan olemaan eläkeiässä, eivätkä ottaneet juoksuaskelia. Edellisenä päivänä olin kiertänyt kaksi kierrosta yksikseni harjoitellen, joten juttuseura kelpasi – ja se siinä seurassa olikin miellyttävää. Tänä keväänä sattui samanlainen tilanne; Jos olisin halunnut peliseuraa, niin vaihtoehtona olisi ollut pitkä kierros tai yksinpeluu……liika on aina liikaa, joten pelasin kahdella pallolla itselleni puhisten.
NimetönOlen useastikin yksinpelatessani joutunut/päässyt pelaamaan iäkkäämpien rouvien kanssa. Peliseurana he ovat yleensä mukavia, mutta golfia jotkut heistä ei osaa pelata. Jos jokatoinen lyönti osuu palloon, niin on sanomattakin selvää että ’lyöntejä’ tulee ja peli hidastuu. Suosittelisinkin clubeille että tulisi erikseen ns. seniori tiit (joista voisivat pelata myös aloittelijat), jotka alkaisivat esim. väylän alusta Näin peli nopeutuisi, ja kaikllai olisi hauskempaa kentällä. Myös takanatulevilla.
Olen yleensä kentällä erittäin suvaitsevainen kaikenlaisille pelitovereille, mutta minua on alkanut ihmetyttämään vanhemmat miehet, jotka katsovat oikeudekseen viivyttää peliä onkimalla palloja vesiesteistä kymmenmetrisillä pallo-ongillaan minuutti tolkulla muka lyöntien välissä. Viimeisen kolmen kierroksen aikana näitä pallonkerääjiä olen joutunut katselemaan ryhmässämme. Onko muilla kokemuksia, ja kuin yleinen ilmiö tämä on.
’eivätkä ottaneet juoksuaskelia’
Mistä ihmeestä asti golf-kentällä on pitänyt juoksennella ympäriinsä ?
Tässä ketjussa on muutenkin aika kummallisia kommentteja. Jos sattumanvarainen peliseura ei kelpaa, niin menkää ihmeessä neljän hengen porukassa (tai HCP-rajan täyttävässä porukassa) kentälle. Silloin ei ryhmään ainakaan tule ylimääräisiä pilaamaan pelejä.
Lähtöajankin voinee ajoittaa siten, että edessä ei ole niitä kaikkein hitaimpia. Tässä ketjussa on moneen kertaan ’haukuttu’ senioreita ja amatöörejä. Toki tässä on paljon perääkin, mutta minusta useinmiten peliä hidastavat ns. klubitason ammattilaiset.
Avaukset ovat pitkiä, mutta suuntautuvat välillä aivan minne sattuu. Sen jälkeen lyödään perään varapalloa – joka menee tietty aivan muualle kuin alkuperäinen. Sitten etsitään molempia – useinmiten koko ryhmän voimin. Siinäpä sitä aikaa sitten kuluukin.
Ei kai tässä ollut tarkoitus valittaa pitkiksi venyvistä kierroksista. Niitähän sattuu silloin tällöin ja niihin varmasti osataan varautua.
Kyse oli varmaankin alunperin siitä, että korkean hcp: n pelaajat (jotkut) eivät ole edes sillä tasolla jonka gc vaatii.
Kaikki meistä on varmaan joskus pelannut 54: n händärillä ja lyöntejä tuli paljon. Kyllähän raja pitää olla millä kentälle pääsee. Jos tällä tasolla ei pelaa niin pitää harjoitella.
Ei tässä nyt ketään mollata ja luulla itsestä liikoja .
Esim. Paloheinän kentälle Helsingissä pääsee pelaamaan, jos yhdellä neljän ryhmästä on green card. Mainitsemasi tapaus lienee tuolta kentältä, koska muualla en ole moiseen törmännyt. Olen kyllä tavannut moniakin ns. kovan tasoituksen pelaajia, jotka lyövät pitkälle, mutta pois väylältä ja siinä sitä sitten porukalla palloja etsitään ja usein takana tulevat rupeavat pottuilemaan hitaasta pelistä ja pilaavat oman pelinikin täysin, vaikka aina on ohituslupa annettu kaikille halukkaille, mutta nämä kovikset eivät sitä edes odota vaan rupeavat aukomaan päätään. Siitä menee peli-ilo pitkäksi aikaa. Kaipaisin vanhaa hyvää herrasmieskäytöstä kentille.
Jos tarkoitit minun viestiäni, Sandra, tapaus oli paljon perinteikkäämmältä kentältä ….
Hyviä kommentteja pelinopeuteen ja olen itsekin aiheesta keskustellut usein. 3 asiaa, joita golfkentällä EI saa tehdä, ovat: ottaa juoksuaskeleita, hosua eikä menettää peli-iloa. Mutta yksi laskuesimerkki: 4 pelaajan ryhmä, kaikki pelaavat 90 lyöntiä= 360 lyöntiä. 5 sekuntia ylimääräistä ’toimintaa’ per lyönti ei tunnu paljolta, mutta on yhteensä 1800 sekuntia = puoli tuntia. Helppoa matematiikkaa.
Greenikäyttäytyminen on muuten yksi kaikkein tärkein osa-alue pelin nopeuttamisessa.
Omasta puolestani kiitän kaikkia asiallisesta ja vilkkaasta keskustelusta sekä toivotan kaikille erittäin miellyttäviä golfkierroksia. Muistakaa, että kaikesta huolimatta yksi golfin suola on pelata erilaisilla kentillä erilaisten ja eritasoisten peliseuralaisten kanssa. Joskus parempien ja joskus ei-niin-hyvien. Joskus nopeiden ja joskus rauhallisempien pelaajien kanssa. Arrivederci !!
Ehkäpä meidän kaikkien pitäisi muistaa, että emme kai kukaan olleet kovin hyviä, kun menimme ensi kertaa kentälle pelaamaan. On aika tavalla eri asia lyödä palloa rangelta kuin kentän vaihtelevissa olosuhteissa. Kyllä kai green gard on lähinnä käsitettävä luvaksi alkaa opetella golfia kentällä, joten koitetaan olla kärsivällisiä ja antaa aloitelijoidenkin pelata. Hidastelua ei tietenkään tarvitse eikä pidä hyväksyä, vaan pallo on jokaisen osattava nostaa, kun homma liikaa takkuaa. Magella oli hyvä ehdotus lisätä vielä yksi tiiauspaikka, niin että aloittelijat pääsisivät suoraan väyläälle. Tämä varmasti nopeuttaisi peliä ja muistelen jossain ulkomailla, muistaakseni Sveitsissä nähneenikin tällaiset vihreät tiit.
Green card on todistus siitä että pelaajan taidot riittävät keskimäärin triplabogin tekemiseen. Testin suoritustasossa ei saa lipsua yhtään, muuten koko green card -järjestelmä menettää merkityksensä.
Aloittelijoita on aina vaan päästetty helpommin ja helpommin kentälle. Golfin alkuaikoina suurin tunnettu tasoitus oli 24. Siitä sitten tultiin lukemaan 36. Seuraavaksi otettiin käyttöön ’seuratasoitukset’ 36-54. Eikö tämäkään riitä? Miten paljon aloittelijoita pitää mielistellä että he olisivat tyytyväisiä? Eikö peliturvallisuus ja pelinopus ole sittenkin tärkeämpiä asioita?
-
JulkaisijaArtikkelit