-
JulkaisijaArtikkelit
-
rautalyönnit kulkee muuten tosi hyvin, mutta par-3-avaukset löytyvät poikkeuksetta greenin vasemmasta reunasta tai reilusti vasemmalta ohi. Lähestymisiä en juuri koskaan muuten lyö vasemmalle, en raffista enkä väylältä. Tiiaan todella matalalle ja pyrin lyömään muutenkin aivan kuten ilman tiitä – voimakkaasti alaspäin, tuo pieni puupää vain tuppaa kääntämään lyönnin vasemmalle – miksi!? tulisiko pallo vain sijoitettua liiaksi eteen avauslyönnissä.. perään en katso sen kummemmin kuin muissakaan lähestymisissä, rangella ei muuten koskaan tule harjoiteltua lyhyillä raudoilla tiin päältä, mutta ei se siitäkään voi johtua ;) ’lyö ilman tiitä’ -vastauksia en nyt tässä hae vaan selitystä tälle mystiselle ilmiölle..
Syytä en tiedä, mutta tauti on sama. Pahiten se vaivaa sellaisilla väylillä, joilla avaan rauta-8:lla – rauta-6:lla. Sandilla, GW:llä, PW:llä tiiaan niin alas (jos edes käytän tiitä), että se ei pääse vaikuttamaan useinkaan. Sanoisin, että noin 20-40% 6-8 avauksista on 10-15 metriä toivotusta linjasta kainalon puolella. Olen koittanut vaikka mitä kikkaa, mutta tauti puhkeaa esiin juuri silloin, kun peli muuten luistaa kivasti. Saa olla chippien kanssa tarkkana, jos meinaa pareja pelastella 😉
moi,
Itselläni oli hookki-ongelma joka korostui rautalyönneistä teen päältä. Vihdoin viimein löysin lääkkeen ja se oli nimenomaan _vasemman_ käden gripin heikentäminen (peukalo suoraan alas ja max 2 rystystä näkyvissä). Aikaisemmin tuijotin liikaa oikean käden asentoa.
Toivottavasti tästä oli jotain hyötyä, terv.
Minä itse sössin juuri eniten par kolkin avuksia. Olen paininu saman ongelman kanssa koko kauden. Itsellä luulen että on menttaalipuolen juttuja. Jotenkin tulee jarrut päälle lyödessä ja sitten se lyönti on hihassa. Mystinen on ilmiö minunkin mielestä.Tasooni nähden raudat pelaa kyllä kohtuullisesti väylällä. Avausten takia on tuo händykkäki jumiutunut ikävästi paikalleen. No sulla on enemmän pelivuosia ja taitoa kuin allekirjoittaneella että tää menttaaliprobleema on varmaan mun oma juttu.
Tuttu juttu.Kainaloon lyödään ja siihen vielä menevä draw päälle ja ai että on kivaa.
Ratkaisu ongelmaan on yksinkertainen.Stanssi auki vasemmalle,lapa kohteeseen ja voit ihailla korkean faden kaartavan lipulle.Toimii etenkin +160m kolmosilla.
Helppoa ku metrin putin upottaminen
Hyvin tutun kuuloista on, henkistä tuo taitaa olla. Itsellä edes vähän ilmiöön auttanutta on ollut joko lyhyiden lyöminen kokonaan ilman tiitä tai sitten (märällä kelillä) erittäin voimakkaasti ’ylhäältä alas’ -mielikuvan yrittäminen lyöntiin.
Jotenkin vielä rauta8 haukkaa kaikkein pahiten hukkia, on normaalisti pirun helppo maila väylältä.
Kainaloonlyöjät kokeilkaapa joskus ottaa 1-2 mailaa lisää ja puolitatte svinginne. Lyötte saman vanhan par3 väylän rauta8:n sijasta rauta7:lla tai rauta 6:lla. Löynnit suorenevat ja pallo pysähtyy paremmin. Sama lääke toimii myös liian kierteisen lyönnin korjaamiseen. Parasta kaikessa on se, että kotvasen päästä huomaat lyöväsi samaisen väylän taas rauta8:lla mutta puolella sviingillä ja luultavasti vähemmillä virheillä.
Mulla on välillä saman tyylistä vikaa, varsinkin kun PAR 3:set on takaysillä lopussa, kun puhti alkaa olla poissa ja keskittyminen hiukan huonompaa.
Ja vika ilmeisesti johtuu tuosta vasemman käden asennosta gripissä. Vasen peukalo on liian ylhäällä ja silloin lapa sulkeutuu. Ja sitten pallo on oikeasti jossain hel****n kuusessa vasemmalla.
Yleensä löydän myös PAR 3:lle sopivan mailan, joten voin lyödä ’hiljempaa’ ja tässä tulee kuvioon mukaan myös toi aiemmin mainittu ’jarruttelu’. Sen johdosta lyönnin rytmi ei ole niitä parhaita mahdollisia. Läpilyönti ei ole kunnollinen ja taas ollaan jossain missä ei pitäisi…
Mutta toinen lyönti ratkaisee reiän lopputuloksen. Huonon avauksen voi pelastaa helposti tai sitten täydellisen avauksen voi myös sössiä totaalisesti toisella lyönnillä!
Butterin ja Backteen neuvot olivat kokeilemisen arvoisia. Gripin kanssa sohlaaminen kannattaa unohtaa, paitsi jos se on jo valmiiksi kehno, jolloin se kannattaa muuttaa neutraaliksi perusgripiksi. Kainaloon veto ei gripin kääntelyillä todennäköisesti korjaannu.
Butterin neuvo toimii, koska yksi tavallinen kainaloonvedon syy on ylenmääräinen hujauttamisen tarve, jolloin yläkroppa ja käsivarsisvingi karkaa edelle, ja kun lantionkääntö ei ole saattamassa svingiä oikeaan suuntaan, kääntyy svingi väkisin kainaloon. Kokeilepa kylmäharjoituksena lyödä svingiä alakroppa paikalleen jäätyneenä, niin huomaat mitä tapahtuu. Mailan pidentäminen poistaa tarpeen rempaista hartialla ,kun pelkää jopa pitkäksi menoa, jolloin svingi purkautuu oikeassa järjestyksessä (jos sellaisen on ylipäätään oivaltanut joskus).
backtee neuvo mielestäni voi toimia varauksin myös. ensinnäkin monet stanssaavat varsinkin par-3:lla valmiiksi oikealle (oikeakätiset) ja lipulle tähyillään takaviistoon vasemman olkapään yli. Siitä sitten tulee pakko vetää viistosti ulkoa sisään ja lavan asennosta riippuen tulee slaissia, suora kainaloon veto tai kainalohuukki. Että tämmöisiä mietteitä…
Reima Kaijan ohjeen mukaan kannattaa pyrkiä tilanteeseen jossa käytät vain 60 % tehostasi swingiin..ei siis lyöntiin.
Itse painiskelin vastaavan ongelman kanssa ja se johtui että yritin liian suurella numerolla liian pitkiä matkoja..meni yliyrittämiseksi ja suunnat katosi par 3 avauksilla.
Draiverilla slaissaavat lyövät raudoilla kainaloon. Tämä näkyy selvimmin tiiltä lyötäessä, koska lavan osuminen maahan ei pääse kääntämään lapaa.
Perinteinen ’vasemmalta oikealle’-slaissi vaatii onnistuakseen osumahetkellä avoimen lavan ja ulkoa-sisälle svingin.
Slaissia yritetään korjata tavallisesti joko vahvistamalla otetta tai kiertämällä kyynärvarsía liioitellusti. Tätä kutsutaan tavallisesti ranteiden käytöksi, vaikka todellisuudessa ranteet eivät kierry mihinkään, ne taipuvat vain eteen ja taakse.
(Tämän voi tarkistaa nostamalla oikean kämmenen kasvojen eteen, tarttumalla vasemmalla kädellä voimakkaalla otteella oikeasta kädestä 10 cm ranteen alapuolella ja yrittämällä sitten kääntää oikean kämmenselän näkyviin.)
Tämä korjausoperaatio voi joskus sulkea lavan, mutta se ei pelasta ulkoa-sisään -svingiltä. Jos matto tai maa ei lapaa käännä, lopputulos on väistämättä tähtäyslinjasta vasemmalle.
Useimmiten tilanne kuitenkin pelastuu sillä, että tähtäysasennossa jalkojen (=kantapäät) linja ja hartialinja osoittavat jopa 30 astetta eri suuntaan, jolloin lopputuloksen ennustaminen käy hankalaksi varsinkin rangella, jossa pelaaja voi jälkikäteen valita lipun, jolle väitti ’tähdänneensä.’
kiitos vastauksista, vielä en ole ehtinyt kokeilla vinkkejä käytännössä, mutta luulen nyt tietäväni oikean vastauksen..
sinänsä suoraa vastausta en saanut siihen, miksi tii tekee niin suuren eron lyöntiin, mutta luulen päässeeni jäljille
ensimmäisenä tajusin sen, että lyön par-kolmosia numeroa liian suurella mailalla ja sitten tulee yritettyä laittaa vähän enemmän ’painetta’ palloon, mutta, väylältä/raffista lyön samoilta matkoilta samoilla mailoilla suoria lyöntejä…
luulen, että ’avauslyönnissä’ pallo tulee jotenkin vaistomaisesti laitettua liiaksi eteen, niin kuin draivatessa ja siksi lapa pääsee sulkeutumaan osumahetkellä
olen nyt kokeilemattakin melko varma, että kun alan käyttämään avauksissa yhtä numeroa pienempää mailaa (9->8) ja varmistan etten tiiaa ’vasemmalle jalalle’ niin lyönnit suoristuvat.
-
JulkaisijaArtikkelit
Esillä 12 viestiä, 1 - 12 (kaikkiaan 12)
Esillä 12 viestiä, 1 - 12 (kaikkiaan 12)