-
JulkaisijaArtikkelit
-
Kerroit tosiseikan ksv. kilpailuista. Se osoittaa että pelaajat ovat rehellisiä ja omaksuneet golfin sääntöjen ideologian eikä tuomarien tarvitse diskailla vaan pelaajat hoitavat sen käytännössä itse. Harvoin merkkari menee valittamaan ksv. kisassa tuomarille. Suomessa kylläkin.
Tilanteita joissa suomalainen tuomari on tahallisesti toiminut väärin on varmasti todella vähän. Toumari luulee yleensä toimivansa oikein esim.
-Antaessaan penaltyn bunkkeriharavan viemisestä bunkkeriin ennen lyöntiä.
-Tulkitsee pallon hävinneeksi vaikkei se pelaajien ja kanssapelaajien mielestä voi olla muualla kuin vesiesteessä.
-Antaessaan penaltyn pelin tarpeettomasta viivyttämisestä kun tiiltä lähtee kolmas pallo jonka joutuu hakemaan bägistä. (taskussa vain yksi varapallo)
Viimeaikoina tilanne on parantunut kiitos Teittisen ja Salosen ahkerasta käytöstä kisoissa ja varmasti myös kantapäänkautta oppimisen ansiosta.
Miksiköhän Teittiselle ei paljoa laiteta näitä sääntöpähkinöitä? Onhan hän Suomen asiantuntevin tuomari.
mainitsit pari esimerkkiä, mainitse nyt vielä pari nimeä. Olisi myös selventävää jos kertoisit, minkä tasoisesta kisasta ja tuomarista mainitsemissasi tapauksissa oli kysymys, edellisessä viestissäsi niputit kaikki samanlaisiksi
En todellakaan muista kyseisten herrojen nimiä (ena edes halua). Liittotuomareita joka tapauksessa. Hmm oletkohan itse liittotuomari:)
Klpailuilla tarkoitan SM, FAT, FGT ja Audi Tour kilpailuja. Eihän muissa kisoissa tuomaria varsinaisesti olekaan. Joku seuran kaikkitietävä vain ajelee golfautolla ympäri kenttää.
En mielestäni niputtanut kaikkia samaan kastiin. ’tuomarit’ ilmauksella tarkoitin niitä jotka luulevat olevansa hyviä ja kaikkitietäviä tuomareita en niitä jotka ovat hyviä. Hyvistä annoin edellisessä viestissä kaipaamiasi nimiä.
Olitko mahdollisesti itse paikalla näkemässä, mitä tapahtui, vai perustuvatko tietosi vääryyttä kärsineen palaajan versioon?
Oletko huomannut, miten monet tietämättömyyteensä vedoten kieltäytyvät kaikenlaisista tuomaritehtävistä ja sitten huutavat kurkku suorana vääristä tuomioista tämän tietämyksen pohjalta?
Terve. ’Jatkaa pudotetulla pallolla…’
Olen aina kuvitellut, että varapallosta tulee pelipallo vasta kun sitä pelataan lipusta katsoen lähempää jos 5 min. ei ole vielä kulunut. Kiitos oikaisusta sääntö tietämykseeni.
Olin joka kerta itse paikalla ja kuulin versiot sekä tuomareilta että pelaajilta.
niinpä, mutta ensin pitäisi tilanteen olla sellainen, että varapallon voisi lyödä. Jos vesieste on ainoa mahdollinen katoamispaikka, varapalloa ei sääntöjen mukaan voi pelata; vaikka pelaaja sanoisi mitä, pudotetusta pallosta tulee aina pelipallo ja alkuperäinen pallo on lopullisesti kadonnut ja poissa pelistä, vaikka se sitten löytyisikin, esteestä tai jonkin ihmeen seurauksena kentän puolelta
Olet aivan oikeassa, sorry. Varapallohan olisi pitänyt lyödä teeltä koska kukaan ei nähnyt pallon menevän veteen.
Ja sitten asian vierestä. Ymmärsin kyllä aikaisemmista viesteistä, että jos edes veden roiskaisu ei riitä näytöksi siitä että pallo meni vesiesteeseen, niin silloin ei voi olla olemassakaan sellaista käsitettä kuin ’ainoa mahdollinen katoamispaikka’.
Otetaan tämä Arskan kuvaama tilanne lähtökohdaksi ja lisätään tilanteeseen pari vivahdetta:
Tulen vesiesteelle pallon oletettuun esteeseenmenokohtaan. Kaikkialla on lyhyeksi leikattua ruohoa, johon pallo ei voi kadota. Oletetusta esteeseenmenokohdasta 20 m lipullepäin on pieni pensas. Teen päätelmän: jos pallo ei ole tuossa pensaassa sen täytyy olla vesiesteessä.
Pelaanko:
A. Pelin nopeuttamiseksi droppaan oletettuun esteeseenmenokohtaan varapallon, lyön ja menen sen jälkeen tarkastamaan puskan.
B. Käyn tarkastamassa puskan, jonka jälkeen teen oletuksen ettei pallo voi olla muualla kuin vesiesteessä. Palaan oletettuun kohtaan, droppaan ja lyön.
Käsittääkseni ainakin B on sääntöjen mukainen menettely. Onko A?
vesi voi roiskahtaa niin monessa paikassa, matalassa ja kivisessä pikku purossa, merenlahden keskellä tai jossain siltä väliltä. Joskus roiskahdus riittää, joskus ei.
Tuomaritehtävissä on aina pakko antaa joku ratkaisu, kun on tehtävään kerran suostunut. Monesti kysymys on tilanteesta, jossa on oltava jostain asiasta jotain mieltä (tuon kiven saa hiekkaesteessä poistaa, tuo toinen on liian pieni/ tuo jälki greenissä on pallon alastulojälki, tuo toinen on jotain muuta.)
Yleensä joku tuntee kärsineensä ratkaisusta vääryyttä; Suomessa tuomareita on kisaa kohti vain yksi, ja hänet kutsutaan paikalle vasta siinä vaiheessa kun kaksi pelaajaa on jo eri mieltä jostain tulkinnasta.
Tällaisessa tilanteessa ainoa mahdollisuus on, että on – tietysti sääntöjen puitteissa – yhtä tyly kaikille. Pelaaja voi ja saakin silloin olla eri mieltä ratkaisusta, mutta hän tietää, että kaikkia muitakin kohdellaan samassa tilanteessa samalla tavalla. Jos tuomari kiertää kentällä vain hyväksymässä vapaita droppeja, niitä pyydetään koko ajan kevyemmin perustein, ja lopulta käy niin, että vain vapautuksen saanut pelaaja hyväksyy tulkinnan, ryhmän kolme muuta pitää neljättä huijarina ja tuomaria lepsuna ja epäpätevänä.
Joku irvileuka voisi sanoa että kumpikin on väärin, koska kyseessä on kadonnut pallo, eli eikun uutta avausta lyömään. Mutta uskoisin että B=OK mutta A ei.
vain B on sääntöjen mukainen menettely.
Ensinnäkin varapallo pitää aina lyödä sieltä, mistä edellisen kerran löi, ennen kuin lähtee palloaan etsimään.
Joutuisit joka tapauksessa kävelemään 20 matkan pensaalle yhteen suuntaan, ’säästö’ olisi siis aika, jonka käyttäisit 20 m kävelyyn takaisin.
Dropatessa joudut määrittämään esteen ylityskohdan, mittaamaan siitä pudotusalueen, etsimään mieleisesi droppipaikan ja pudottamaan pallosi ja käymään läpi normaalit lyöntirutiinisi. Aikaa menee varmasti kauemmin kuin 20 m ripeään kävelyyn puhumattakaan siitä, että jos pallo sittenkin sattuisi löytymään pensaasta ja jatkaisit sillä, ’varapallosi’ olisi luultavasti aivan muualla kuin pelipallosi jatkolyönnin jälkeen, säästöt hukkuisivat moneen kertaan.
Kiitos vastauksista.
Olen pelannut vasta kolme kesää enkä ole vielä juurikaan osallistunut kilpailuihin. Sääntöjä olen oppinut lähinnä kantapään kautta pelikavereilta kentällä ja olen kiinnittänyt huomita enemmän pelin sujuvuuteen kuin sääntöjen pilkuntarkkaan noudattamiseen.
Nyt pelini alkaa pikkuhiljaa olemaan sen verran uomissaan (singeliys häämöttää), että kilpaileminenkin alkaa pikkuhiljaa kiinnostamaan.
Kun on alkanut seuraamaan tämän palstan keskusteluja minulle on alkanut selviämään, ettei kierroksilla opituilla (usein ristiriitaisilla) opeilla pitkälle pötkitä kisoissa.
Kuvaamassani tapauksessakin lopputulos A:ssa ja B:ssä on pelillisesti aivan sama, mutta vain toinen tapa on sääntöjen mukainen 😮
Minusta tuntuu siltä, että tänä talvena aion käyttää aikaa svingin hiomisen lisäksi sääntökirjan ja decisionien tutkimiseen niin on sitten sekin puoli paremmassa kunnossa kun pääse taas kentille ensi keväällä.
Mahtaa pelikaverit hämmästyä kun alan nipottamaan niille jostain sääntökohdasta 🙂
jaah oletat pallon menneen veteen ja sitten etsit sitä 20 metrin säteeltä, siitä oletetusta menokohdasta. Siis ei hajuakaan mistä se pallo meni esteeseen vai?
Miksi pitäisi olla hajua ylimenokohdasta? Eikö mielestäsi riitä että tietää että pallo menee kummun takana veteen. Pallohan voi pomppia mihin suuntaan tahansa. Ylimenopaikka pitää lopulta arvioida.
juu ei tarvikkaa olla hajua…siitähän täällä ollaa jauhettu jo monta päivää. Jos ei palloa näy, ni tietysti se on esteessä. Ettei vaan tarvii kävellä takas tiille ja mahdollisesti pilata hyvää 90 kierrosta….
Toivottavasti ymmärsit että kuvailin kuvitteellisen tilanteen ja kuvitteelliset toimintamallit.
Pro: On toki helppo sanoa, että pitäisi tietää minne pallon löi, mutta tässäkin ketjussa on tullut esille pari oikeasti tapahtunutta tilannetta (Severiano + Arska), jossa pallo on lopulta löytynyt aikaa kaukaa oletetusta paikasta.
Itse olen nähnyt golfpallon päätyvän todella kauaksi siitä paikasta, jonne sen kuvittelisi ilmalennon perusteella päätyvän. Esimerkki:
Vuosaaressa par 3/135m, lippu takana ja greenin takana on kallio. Kaveri veti todella kauniin lyönnin, joka oli 3m liian pitkä. Pallo osui kallioon ja kimposi korkeassa kaaressa takaisin melkein punaisille. Oli kaljat lähellä. Jos emme olisi nähneet pallon lentoa loppun saakka, olisimme etsineet palloa 100m väärästä paikasta.
Aina ei ole helppo määritellä varmasti minne pallo on päätynyt.
Toivottavasti tämän keskustelun tarkoituksena on yrittää määritellä jollakin tavalla sitä rajaa mitä voi olettaa pallon käyttäytymisestä ja mitä ei ja lisäksi sitä mitä arvoisa komitea on näistä tilanteista viisaudessaan lausunut.
Kaikki tämä siksi, että osaisi toimia oikein kun tulee vastaan tällainen tilanne kentällä.
Tällaista tämä Suomen talvi on kun ei pääse pelaamaan. On aikaa jaaritella näitäkin asioita.
Täällä on ihmetelty kuinka pallo voi löytyä 20 metrin päässä oletetusta paikasta. Kyseisellä väylällä (Hyvigolf, reikä 14) Vantaajoki kulkee väylän vasenta reunaa pitkin, jolloin pomppu sivuun oikealle ennen vesiestettä tekee tämän mahdolliseksi, varsinkin, kun näkyvyys aivan joen rantaan ei ole joka paikasta paras mahdollinen.
Lue lisää: Kenttäkartta
Jos pallo tuomitaan vesiesteeseen, kyllä sille täytyy löytyä varsin selvä näyttö, että pallo myös on vesiesteessä.
Sinun mielestäsi riitti, että merkkari sanoi, että ei vesiesteessä ja sinä alhaisen tasoituksen pelaajana sanot, että meni vesiesteeseen. Ristiriitatilanteessa tilanne sinun mukaasi tuomittiin sinun eduksesi. Ei se näin ole.
Silloin kun on selvä näyttö, pystytään kyllä määrittämään se kohtakin, josta pallo meni vesiesteeseen.
Kaikenlaisia ongelmia. Olikohan tämä jostain sokeain turnauksesta, jossa kukaan ei tuntenut sääntöjä?
Muistuttaa keskustelua joitakin aikoja taaksepäin, kun joku valitti kilpakumppanien tavasta tehdä pallonsa tiettäväksi merkkaajalle. Pro V1 tai V8, saman tekevää, jos et tiedä miten kumppanisi on merkinnyt pallonsa. Minä en hyväksyisi merkkaamattomia palloja missään tapauksessa.
Sääntökirjoja saa klubeilta, eikä ne maksa kuin muutaman euron.
Siitä klubilta ostettavasta sääntökirjasta ei löydä ratkaisuja vaikeimpiin tapauksiin, koska siitä puuttuvat tulkinnat. Niistähän täällä keskustellaan.
Mihin sääntökohtaan perustuu, muuten se, että vaadit pallon merkattavaksi. Eiköhän se riitä, että pystyy kentällä tunnistamaan oman pallonsa.
Kuten EFC kirjoitti, paikkoja joissa palloa voi joutua etsimään laajahkolta alueelta ennen vesiesteeseen julistamista löytyy. Miten voi tietää ylimenopaikan tarkasti tällaisessa tilanteessa. Entä jos lyö kummun yli veteen eikä kunnon maamerkkejä suunnasta ole? Pallo on kuitenkin vedessä ja ylimenopaikka pitää arvioida eikä tietää.
Kirjoitit:’Sinun mielestäsi riitti, että merkkari sanoi, että ei vesiesteessä ja sinä alhaisen tasoituksen pelaajana sanot, että meni vesiesteeseen. Ristiriitatilanteessa tilanne sinun mukaasi tuomittiin sinun eduksesi. Ei se näin ole.’
Vastaus: Kyllä se vain näin on. En tietenkään sano että pallo on vesiesteessä jos ei siitä ole riittävää näyttöä. Jos kuitenkin mielestäni on ja merkkarin mielestä ei eikä tuomarin tutustuminen tapahtumapaikkaan ja mielipiteisiimme tuo selvyyttä kumpi on oikeassa, tulee tuomarin tulkita tilanne pelaajan hyväksi.
Eli toisin sanoen sinä päätät onko se pallo vedessä ja mistä se meni. Jos tilanne on tiukka, niin kannattaa vaan sanoa, että esteeseen meni, mitäs merkkari siihen voi todeta.
Ja jos kummun takana on se vesieste ja palloa ei löydy, käppäilehän vaa takaisin edelliselle lyöntipaikalle. Jos se pallo esteestä löytyy ja haluat dropata, niin parempi sitä arpoa mihin dropata kuin arpoa, että onko se pallo esteessä vaiko ei!!!!!!!!!!!
Mikäs Pro’ta nyt närästää, itsestään selvässä tapauksessa.
On erinomaisen yleistä että kentällä on vesieste(eitä), joka ei kuitenkaan täydellisesti näy lyöntipaikalle. Usein fiksu kenttämestari leikannut raffit esteen läheltä lyhyeksi. Tämä juuri sen takia että jos palloa ei löydy väylältä tai helposta raffista, voidaan olla 99% varmoja että se on pelaajan harmiksi mennyt esteeseen. Yleensä sitä pidetään riittävänän todennäköisenä näyttönä siitä että pallo on mennyt esteeseen, vaikkei viimeistä pomppua kukaan ryhmästä ole voinut nähdä.
Käytännön esimerkki Paraisten 1. väylältä, kuka siellä on pelannut varmaan muistaa.
Jos avaus onnistuu muuten hyvin, mutta kaartaa lopussa hieman slaissina, on suuressa vaarassa että pallo menee oikean puoleiseen ojaan/lampeen. Sama oja on yleensä edessä myös kakkoslyönnillä. Useinmiten lyöntipaikalta ei näe varmasti vierikö pallo esteeseen vai jäikö kentälle.
Koskaan ei ole tarvinnut asettaa kyseenalaiseksi etteikö pallo ole vedessä, jos sitä ei löydy väylältä/ojan reunan raffista. Ikinä en ole lyönyt varapalloa tämän takia, vaan joka ainoa kerta on jatkettu dropilla, jos palloa ei ole löydetty.
Tähän voisi kenties joku ArGC pelaaja kommentoida, miten kisoissa menetellään ko. vesiesteen osalta? Lyödäänkö varapallo, vai dropataanko?
Jo tuolla aiemmin totesin, ’ettei kannata tehdä pelistä vaikeampaa kuin se onkaan’
Kuten Jylan tokaisi taitaa ’pro’ olla rennien (närästyslääke) tarpeessa.
Proon mukaan olen pelaamillani parilla tuhannella kierroksilla rikkonut sääntöjä arviolta parisataa kertaa. Lisäksi olen nähnyt noin sadan alle viisi tasoituksisen rikkovan golfin sääntöjä liittotuomareiden katsoessa vieressä. Mutta kyllä pro tietää.
Pro kirjoittaa: ’kannattaa vaan sanoa, että esteeseen meni, mitäs merkkari siihen voi todeta.’ Golfin säännöt kylläkin edellyttävät tervettä psyykettä, rehellisyyttä ja itsekuria joten ei sitä niin vain sanota.
Golfissahan säännöt perustuvat pelaajan rehellisyyteen. Bunkkeriin saa laittaa haravan jos ei tee sitä hiekan kokeilu mielessä. Harjoituslyönnillä saa lyödä lyöntisuunnan mukaisen fileen pois maasta pallon viereltä kunhan ei tee sitä auttaakseen lyönnin suuntausta. Palloa saa vieritellä griinillä merkillensä jopa putterilla kunhan ei tunnustele griinin liukkautta ym. niin tehdessään. Tarkoitusperät ovat siis oleellisia. Vain pelaaja voi ne tietää.
Jos pelaaja sanoo pallon menneen veteen riittävällä todennäköisyydellä pelaaja on vajaaälyinen eikä kuulu golfkentälle tai puhuu totta.
-
JulkaisijaArtikkelit