Menestyminen golfammatissa

[B]

Kaikki riippuu kaikesta. Puttaaminen on avain menestykseen. Jordan Spiethin Augusta-voiton jälkeen alkaa tuntua, että pitkiin putteihin kannattaa satsata? Statistiikkamies Richie Hunt näkee toisin: Quote Perhaps one of the biggest misconceptions I had when I started to research the statistical part of golf was how players “go low.” This also shaped how I erroneously viewed the game. Years of competitive golf made me believe that in order to “go low” you had to putt really well. It meant that you had to make a lot of long putts. Therefore, I started to overvalue putting — long putts in particular, which I considered to be putts outside 25 feet. I started to focus my practice a lot on putting, especially the long ones. After some research, it became clear as day that the low rounds on the PGA Tour did not consist of players making a lot of putts. Instead, it consisted o f : players frequently getting their birdie putts close to the hole, because that is where they have a reasonable chance of making the putt.: For Tour players, once the putt is 26-feet long, their make percentage drops to roughly 9 percent. And for golfers that are playing average golf courses where the greens are not as smooth, that make percentage may dip to below 5 percent, even for the better putters in the world. Quote ends

[Jamasa]

Puttaamisen matematiikkaa

Puttaamisen matematiikkaa osa 2.

[Klubipelaaja]

Jamasa kirjoitti: (30.4.2015 11:15:49)
Puttaamisen matematiikkaa

Puttaamisen matematiikkaa osa 2.

Erinomaisia kirjoituksia.

Harrastajan näkökulmasta tilanne on vielä raadollisempi, Ratkaisevin lyönti on avaus. Se määrittää hyvin pitkälle kuinka puttaaminen onnistuu.

[B]

Instead, it consisted o f :

players frequently getting their birdie putts close to the hole, because that is where they have a reasonable chance of making the putt.:

Huomaan, että boldatusta tekstistä saattaa tulla väärinkäsitys. Mr. Huntin viesti on se, että birdieputteja pitää päästä yrittämään riittävän läheltä.

Samainen Jordan Spieth, joka voitti Augustassa, pöllytti Mikko Ilosen juuri sillä ’taktiikalla’.

Toinen hyvä esimerkki on Luke Donald, jonka paras ase oli lähestyminen DZ:lta (n 160-200m)

[B]

Samainen Jordan Spieth, joka voitti Augustassa, pöllytti Mikko Ilosen juuri sillä ’taktiikalla’.

quote GP/Tyry
TPC Harding Parkin kentällä pelattiin ihanteellisissa olosuhteissa, jotka Spieth hyödynsi lähestymisissään. Seitsemästä birdiestä neljä upposi noin metrin matkalta, viideskin 1,8 metrin matkalta.
quote ends

[Kuuma putteri]

Klubipelaaja kirjoitti: (30.4.2015 11:41:21)
Erinomaisia kirjoituksia.

Harrastajan näkökulmasta tilanne on vielä raadollisempi, Ratkaisevin lyönti on avaus. Se määrittää hyvin pitkälle kuinka puttaaminen onnistuu.

Riippuu varmaan harrastajasta…

Itse olen varsin kehno griinin lähellä (tosin hcp 15 eli olen kehno muutenkin), joka kierroksella sattuu reikiä että chipit + putit ovat vähintään 4 kpl (siis joko chip + 3 puttia, tai 2 chippiä + 2 puttia).

Avauksia mulla on usein väylällä noin 5-8 kpl, joka on tähän tasoon käsittääkseni aika hyvä; sen sijaan griiniosumia tyypillisesti vain 3 tai 4 kpl, mikä yhdessä huonojen chippien ja puttien kanssa aiheuttaa suurimman osan ’ylimääräisistä’ lyönneistä.

Uskoisin että mulla avauksen suhteellinen hyvyys johtuu siitä että pelaan vain 10-15 kierrosta kesässä, ja rangella käyn kuitenkin ehkäpä 30-40 kertaa.

Avaukset lyödään kentälläkin tiin päältä ja tasaiselta, siis samoista olosuhteista kuin rangella. Sitä olen siis treenannut!

Sen sijaan rautalyönneissä mulla on ongelmia heti kun on vähänkin rinnettä, raffia jne; kun ei ole tarpeeksi kokemusta eri olosuhteista. Teoriassa kyllä tiedän mitä pitää tehdä esim sivurinteissä – pitääkö tähdätä oikealle vai vasemmalle – mutta kuinka paljon pitää ottaa ennakkoa, se on joskus pahastikin pielessä.

Sama juttu griinien lukemisessa; lähipelialueiden griinit oppii äkkiä, eikä sitten enää griinin lukutaito kehity? kentällä sen sijaan pitäisi pystyä uudessa tilanteessa arvioimaan oikein.

[Klubipelaaja]

Kuuma putteri kirjoitti: (30.4.2015 17:24:38)

Klubipelaaja kirjoitti: (30.4.2015 11:41:21)
Erinomaisia kirjoituksia.

Harrastajan näkökulmasta tilanne on vielä raadollisempi, Ratkaisevin lyönti on avaus. Se määrittää hyvin pitkälle kuinka puttaaminen onnistuu.

Riippuu varmaan harrastajasta…

Itse olen varsin kehno griinin lähellä (tosin hcp 15 eli olen kehno muutenkin), joka kierroksella sattuu reikiä että chipit + putit ovat vähintään 4 kpl (siis joko chip + 3 puttia, tai 2 chippiä + 2 puttia).

Avauksia mulla on usein väylällä noin 5-8 kpl, joka on tähän tasoon käsittääkseni aika hyvä; sen sijaan griiniosumia tyypillisesti vain 3 tai 4 kpl, mikä yhdessä huonojen chippien ja puttien kanssa aiheuttaa suurimman osan ’ylimääräisistä’ lyönneistä.

Uskoisin että mulla avauksen suhteellinen hyvyys johtuu siitä että pelaan vain 10-15 kierrosta kesässä, ja rangella käyn kuitenkin ehkäpä 30-40 kertaa.

Avaukset lyödään kentälläkin tiin päältä ja tasaiselta, siis samoista olosuhteista kuin rangella. Sitä olen siis treenannut!

Sen sijaan rautalyönneissä mulla on ongelmia heti kun on vähänkin rinnettä, raffia jne; kun ei ole tarpeeksi kokemusta eri olosuhteista. Teoriassa kyllä tiedän mitä pitää tehdä esim sivurinteissä – pitääkö tähdätä oikealle vai vasemmalle – mutta kuinka paljon pitää ottaa ennakkoa, se on joskus pahastikin pielessä.

Sama juttu griinien lukemisessa; lähipelialueiden griinit oppii äkkiä, eikä sitten enää griinin lukutaito kehity? kentällä sen sijaan pitäisi pystyä uudessa tilanteessa arvioimaan oikein.

Ihan samasta asiasta puhutaan. Avaus määrittää sen, miten jatkossa onnistuu. Se, että pallo vvälillä sattuu olemaan väylällä ei ole oleellinen juttu, vaan se mihin toinen (tai kolmas par vitosilla) lyönti päätyy. Pääseekö ylipäätään puttaamaan ja jos pääsee, niin mistä asemista.

[Julkaisija]

Artikkelit