-
Ai niin, unohdin ehdottomasti kieltää matkakertomukset kotimaisista kohteista
Joten pliis, ei kotimaisia kohteita.
Matkakertomus Princes Golf Club, UK
Kävin pelaamassa Princes Golf Clubilla. Kenttä sijaitseen noin 200 km Heatrow:lta aivan Royal St. George’sin naapurissa, Sandwichin kylän vieressä. Tuli kilautettua yks drivekin Dunes ysin 6 tiipaikalta George’sin kuuluisan outpaaluväylälle. Kuinkas moni muu on lyönyt niin pitkän driven, että lentää kentältä toiselle
Princes oli tänä kesänä Openin Final karsintakenttä ja siellä on pelattu Open vuonna 1932. Voittaja taisi olla Gene Sarazen.Kelit suosi ja sain pelata sitä Links golfia parhaimmillaan. Eli tuulta oli _riittävästi_, mutta sade kasteli vain noin 2 minuutin ajan koko 2 päivän aikana.
Kenttä ei ilmeisesti ollut enää aivan teräkunnossa, sillä väylillä oli monia paikkoja, joissa ruoho oli palanut. Ei kuitenkaan häiritsevää ollut. Griinit oli aivan mahtavat. Samaa luokkaa nopeudessa, kuin esim. Kytäjällä. Baittiakin pysty lyömään, jos pääsi wedgellä lähestymään, joten griinit ei olleet liian kovatkaan. Muuten griineille pallon saaminen olikin sitten aika hankalaa.
Ruffien pituus vaihteli totutun normaaleista leikkuupituuksista polvenkorkuiseen. Ensimmäisellä kierroksella onnistuin viimeisellä väylällä kiskaisemaan polvenkorkuiseen. Löysin pallon kohtalaisen pitkän etsiskelyn jälkeen. Yritin pelata väylälle, mutta jälleen samaan ruffiin 50 m eteenpäin. Vielä toinenkaan lyönti ei lähtenyt pois ja kolmannella sitten onnistuin. Par4 väylä ja tulos 8. Jee jee. Se taisikin olla huonoin yksittäinen tulos.
Bunkkerit oli aika pieniä pinta-alaltaan. Muutama poikkeus löytyi. Onneksi en niihin kovin monesti joutunut. Muutamassa tuli vierailtua. Reunat oli korkeat ja hiekka aivan hyvin pelattavaa. Vaikeaksi en bunkkereita kokenut. Liekkö sitten sattunut vain hyvä päivä
Hiekan seassa oli pieniä simpukoita. Ei häiritsevästi, mutta hassu yksityiskohta. Dunes 5 väylällä oli iso lautareunainen bunkkeri. Ihan pelattava, mutta griinille siitä ei päässyt. Matkaa griinille noin 50 metriä.Par5 väylät pääsi myötätuuleen keskivertosutaisullakin 2 päälle. Mittoja voitte lueskella linkistä alla. Pelasin kaikki 63 reikää takatiiltä. Mutta vastatuuleen sitten kolmella päälle pääseminen olikin jo kova saavutus. Drive + 2 hyvää pitkää rautaa ei välttämättä jaksanut perille
Tylyä. Par3 väylät vastatuuleen oli erittäin pahoja. Normaali rauta 3 standardi olosuhteissa noin 190-200m, mutta vastatuuleen hyvä lyönti kantoi vain 150m. Yksi par väylä oli noin 200m ja taas vastatuuleen. Joutui ottamaan kevyen driven ja mitta oli juuri sopiva. Drive myös pysähtyi yllättävän hyvin. Harmi kun ei aivan osunut griiniin vaan jäi forelle.
Puttaaminen oli myös oma taiteenlajinsa. Griinit oli nopeat ja hyvät putata. Ei muuten löytynyt kovinkaan paljon paikkaamattomia jälkiä, toisin kuin Suomessa yleensä. Taitaa olla kulttuuri sielläpäin kohdallaan. Haasteena puttauksessa oli jälleen kerran tuuli. Säännöissä muistaakseni sanotaan, että liikkuvaan palloon ei saisi lyödä. Muutamilla griineillä se kuitenkin oli aika mahdoton sääntö. Pallo nimittäin heilui koko ajan tuulessa. Koeta siinä nyt sitten keskittyä. Onneksi tuuli ei ollut niin kova, että pallo olisi sen voimasta karannut kokonaan. Kallistuksen oli loogisia ja luettavissa. Mutta jälleen tuuli. Jos oli aivan suora 5 metrin putti ja tuuli sivulta niin sai helposti tähdätä 10cm reiän ohi ja silti osuma keskelle. Voitte varmaan uskoa, että meni jonkun aikaa tottua siihen
Sitten se vaikein osuun. Pump and run. Lähipeli, joka itsellä toiminut kohtalaisesti Suomessa oli aivan kauheaa siellä. Palloa ei voinut nostaa korkealle ja antaa baitin pysäyttää palloa. Griinien ympäristöt oli kovin muhkuraiset ja muotoja todellakin löytyi. Lipulle piti päästä todellakin matalalla ja rullaavalla lyönnillä. Griinin ulkopuolelta 20 metrinkin päästä griinistä saattoi olla järkevää pelata putterilla. Sain jokaiselle ysillä epäonnistumaan useita chippejä griinin läheltä. Ne joko oli toivottoman lyhyitä tai sitten rullasivat onnellisesti pitkälle griinin yli. Olihan se nyt järkyttävää, kun ei 5 metrin päästä griinistä saa palloa millään pysymään griinillä. Eli pump and run on kyllä se missä scoret sain karkailemaan omalta tasolta pois.
Kolmen täyden ysin tulokset olivat 85, 87 ja 84. Lisäksi ylimääräinen ysi 41 lyöntiä. Omasta tasosta siis tuli poikettua 6-9 lyöntiä per 18 reikää. Se on viime aikojen tulosten valossa todella paljon. Ja uskallan melkein väittää, että melkein kaikki tuli lähipelin epäonnistumisien myötä. Vastatuulikaan ei pitkissä lyönneissä ollut niin paha vastus.
Vielä yksittäinen esimerkki sivutuulen nappaavasta voimasta. Kentällä oli yksi ainut suojainen paikka. Se oli Himalayas ysin 2 väylä. Avauksen sai lyödä suojasta ja lähestyminen lähti vielä suojasta, jos avaus ei ollut tarpeeksi pitkä. No viimeisellä ysillä lähdin lyömään rauta kasilla noin 110 metrin lähestymistä kovaan sivuvastaiseen. Maila varmaan oli ihan oikea eli 2 mailaa liian paljon tyyneen keliin verrattuna. Lyönti onnistui hyvin ja lähti suorassa linjassa menemään vähän lipusta vasemmalle. Kun pallo nousi pensaiden yläpuolelle, alkoi tapahtua. Tuuli nappasi ja pysäytti pallon ja alkoi kuljettaa sitä oikealle. Lähestyminen jäi 20 metriä lyhyeksi ja meni 20-25 metriä sivuun alkuperäisestä hyvästä linjasta. Lyönnin jälkeen ei harmittanut. Ihmettelin vain.
Kentästä sen verran, että sokkolyöntejä ei ollut yhtään. Ostin 4 puntaa maksaneen strokesaverin, josta oli selkeästi hyötyä. Vieraspelaajana siis pelaaminen onnistuu helposti. Caddiemaster ei laita sinua pelaamaan muiden pelaajien kanssa vaan kohtalonasi on pelata yksi, jos varaat peliajan yksin. Itse sain pelata muiden seurassa vain 9+6 reikää. 6 viimeistä klubin viime vuoden kapteenin kanssa, joka ystävällisesti kutsui mukaan, vaikka heillä oli joku kisa menossa.
Naapurikenttä Royal St. George’s oli sitten astetta pahemman näköinen paikka. Kentän läpi kulki 2-3 public footpathia. Niillä kävin tepastelemassa ja katsomassa kenttää. Siellä sokkolyönteja taas näytti olevan aika monessa paikkaa. Olisi varmaan ollut hieman hankala tietää joissakin paikoissa mihin suuntaan avauksen löisi. Kävin myös ’möyrimässä’ kuuluisassa bunkkerissa. En muista nimeä, mutta melkoinen hökötys se oli. Pohjalta matkaa ylälaitaan noin 4 metriä ja sen jälkeen yli 2 metrin lankkuaita. Siitä jos joku ilmoittaa pelanneensa väylän suuntaan niin voin sanoa, että melkonen sälli!!!
Asustelin Bell hotellissa Sandwichin kylässä. Hotelli oli ihan ok. Perus englantilainen meininki.
5 minuutin matkan päässä oli vielä kolmaskin Links kenttä. Ajoin sen ohi, mutta muuten ei siihen tullut tutustuttua. Ehkäpä ensi kerralla. Semmosta.
Lue lisää: http://www.princes-leisure.co.uk/
(zapal 7.10.2003 10:25:45)
Lue lisää: Linkki alkuperäiseen matkakertomukseen
Näköjään olen kirjoitellut taannoin vähän omiani. Varmaan kovin moni kuitenkaan lankaan mennyt
Eli ’Kolmen täyden ysin tulokset olivat 85, 87 ja 84’
…on tietysti kolmen täyden kiekan…
Niinpä niin. Noh, ei kuitenkaan ihan noin huonosti _pysty_ pelaamaan
Kai………having said that… O ou. Ei olis varmaan pitänyt mainita. Varmaan seuraava kiekka simussa menee just tolleen - Alicante
- Bonalba
- Alenda
- Desert Springs
- La Finca
ja yhdellä par 3 kentällä Plantio.
Yhtenä päivänä satoi ja tuuli kovasti. Tulokset oli sen mukaisia
Yhtenä päivänä oli luksor keli ja tulos heti paras. Muina päivinä oli kohtuu ilmat, mutta tuuli oli aina todella kova ja haastava. Kahtena päivänä tuli pelattua tasoitukseen, joten alku oli ihan lupaava, mutta vastineeksi tuli sitten täyttä skeidaa tuulessa.
Lisäksi meillä oli kohtuu huono tuuri, sillä Alicanten alueella oli menossa joku hoitokausi. Monessa paikkaa griinit oli hiekoitettu, joka oli kyllä tehty taidolla. Ei siis haitannut niin pahasti kuin kotimaassa yleensä. Lisäksi muutamat griinit rei’itetty. Sekin oli tehty hyvin, mutta pikkuisen jäi hampaankoloon. Lisäksi La Finca tiiauspaikat oli pistetty ihan remonttiin ja puhtaalle hiekalle. En siis suosittele kyseistä aikaa ja aluetta. Joku toinen aika varmaan on paljon parempi.
No reissu meni treenin piikkiin ja pelata saatiin, joten ei kyllä haitannut sinänsä. MulliganBirdie hoiti hommansa hyvin ja vastaili myös paikanpäällä kyselyihin + järjesteli tarvittaessa tiiajat uudestaan. Hyvää palvelua sanon mä ja ihan suomeksi. Kiitos Sami A.
Kenttien ’normaalista’ luonteesta ei oikein päässyt aina selville, sillä tuuli teki hommasta todella haasteellisen. Pikkusen oli hukassa, koska Suomessa tuulisia kelejä on aika harvoin ja jos tuuleekin niin se on pari dekadia heikompaa.
Alicante golf, jossa pelattiin 5 kierrosta, ei ole heikkohermoisten kenttä. Kenttä on merkitty taloilla. Jos et osu kenttään niin osut taloon, uima-altaaseen, rakennustyömiheen tai ties mihin. Oma näkemykseni on, että ei oikein järkevää hommaa. Kenttä sinänsä oli oikein mielenkiintoinen ja mukava layout. Tykkäsin kovasti jaottelusta 6 par3, 6 par4 ja 6 par5 väylää.
Desert Springs oli käymisen arvoinen. Hieno kenttä vaikka kyllä itsellä autiomaasta oli hieman erilainen ennakkokäsitys. Peli kulki Desertissä itsellä hyvin, joten siitä jäi tietysti siksikin hyvä mieli. Lämmintä ja tyyntä oli ainoan kerran koko reissussa (pois lukien lähtöpäivä :)).
Eipä tuosta nyt sen kummempaa. Tulipahan tehtyä tuokin reissu. Vuoden takainen Porton reissu oli kyllä golfillisesti mukavampi. Varsinkin Estella jäi kiinnostamaan.
Neuvottelut seuraavan kevään reissussa pitäisi tässä aloittaa vaimon kanssa
Saa nähdä miten käy. Seuraavaksi voisi kokeilla vaikkapa jonkun näistä (suositelkaa): - Pohjois-Amerikka (joo on iso alue, ei jaksa spesifioida nyt)
- Malesia, Thaimaa tms.
- Belek, Turkki
- Skotlanti
- Italia
PS. Ensi viikolla 1-2 kierrosta tuolla: http://www.golfbreaks.com/golf/england/old-thorns/
Lue lisää: Old Thorns
Moi Kalevi & kumpp!
Kiitos kysymästä, matka meni hyvin. Laiskamato päällä, joten en ole jaksanut kunnollista raporttia kirjoittaa, mutta jos nyt vapun kunniaksi tähän jotain raapustelisin.
Mähän hoidin kaikki järjestelyt itse, joten matkassa oli hieman ’urheilujuhlan’ tuntua. Matka aika oli 2.4.-12.4.
Menolennot oli Hki-Amsterdam-Lissabon-Ponta Delgada-Horta. Menomatkalle tuli lyhyt (5h) yöpyminen Lissabonissa. Menomatkan ainut kommellus tuli välille Lissabon-Ponta Delgada, kun koneen lähtö viivästyi kolmella tunnilla ja missattiin seuraava lento. Siitä syystä oltiin lauantaina perillä Hortassa n. 8 tuntia myöhässä ja matkatavarat jäivät Ponta Delgadaan odottamaan seuraavaa lentoa.
Paikkana Azorit on ehdottomasti kokemisen arvoinen. Rantalomalle sinne asti ei kannata lähteä, mutta autolla saaria kiertäessä riittää paljon nähtävää. Ihmiset on ystävällisiä, englannilla tulee toimeen, mutta portugalin osaamisesta ei olisi ollut haittaa. Kelit olivat kohtuulliset, n. 18 astetta ja puolipilvistä. Voimakas tuuli oli meidän matkan pahin vitsaus. Ruuat ovat ’syötäviä’, kalat yleensä hyviä ja kanaruuat. Kunnon pihviä sieltä ei taida löytyä hakemallakaan. Pihviruuat ovat sellaista Esson baari-tasoa. Paikalliset viinit olivat yllättävän hyviä.
Oltiin Faial-saarella Hortassa ekat kolme yötä. Tavoitteena oli siellä päästä katselemaan valaita. Päivät olivat liian tuulisia, joten valasretki ei onnistunut, mutta tutustuttiin Faialiin ja vieressä olevaan Picon-saareen. Siellä on muuten Portugalin korkein vuori joka on ~2500m.
Sitten lennettiin Hortasta takaisin San Miquelin saarelle Ponta Delgadaan. Siellä viivyttiin kuusi yötä. Sen on Azorien saariryhmän suurin saari ja sieltä löytyy kaksi Golfkenttää Täällä käytiin valasretkelläkin IHan kaksi kertaa, mutta ei nähty kuin Delfiinejä 
Molemmat Golfkentät kuuluvat samalle firmalle. Pelaaminen on melko ’edullista’, eli greeenfee on alle 50€. Kentillä oli paljon tilaa, ja ’ryhmiin’ ei laiteta vieraita. Siksi pelasin siis yksikseni, tai siis vaimoni kanssa, joka oli mulla cädinä. Lähtöajat olin varanut sähköpostilla Suomesta käsin pari viikkoa ennen matkaa.
Furnas sijaitsee melko korkealla, siellä oli tällä kertaa pilvistä haittaa. Maisemista on sen takia vaikea sanoa mitään. Vettä ei satanut, mutta välillä oli hieman kosteaa. Semmoisia lyhyitä ’suihkuja’ tuli pari kertaa. Kenttä oli hyvässä kunnossa ja selkeä pelata, siksi täällä yksin pelaamisesta ei ollut haittaa. Ajomatka Ponta Delgadasta ei ole kilometreissä pitkä, mutta ne tiet… Ei matka kuitenkaan aivan tuntia kestänyt.
Batalha taasen sijaitsee selvästi alempana ja lähellä Ponta Delgadaa. Siitä syystä pelaajiakin oli selvästi enemmän. Tosin edelleen sai pelailla ’yksin’. Kentällä on 27 reikää. Pelaamani yhdistelmä oli 6200m keltaisilta, eli mittaa riittää. Ongelmaksi muodostuivat Doglegit, joissa vieraan oli kohtuullisen vaikea arvoida etäisyyksia. Täällä päästiin nauttimaan auringonpaisteesta ja maisemat oli todella mahtavat. Batalhakin oli hienossa kunnossa. Kenttien luonteet ovat aivan erilaiset ja taitaa olla myös ruoholajit, niin erilaisilta ne tuntuivat.
Vaimoni terveyden takia käytimme Golfautoa molemmilla kentillä. Korkeuseroja kentillä on melko runsaasti, joten huonompikuntoisten kannattaa käyttää autoa.
Tulokset kertovat hyvästä ’kevät’ kunnosta, eli molemmat rundit yli 100, 10:n händärillä. Lyöntejä kertyi kyllä pääasiassa griinien kantissa ja hävinneiden pallojen avulla
Kotimatka tehtiinkin sitten yhdessä päivässä. Aamulla 8.45 lähtö Ponta-Delgadasta. Lissabonin ja Amsterdamin kautta Helsinkiin, omassa sängyssä 23:00. Tavarat seurasivat uskollisesti ehjinä kotiin saakka. Mulla oli omat mailat mukana, eikä missään vaiheessa jouduttu maksamaan mitään lisämaksuja. Matkalaukku+bägi oli takaisin tullessa ~45kg + pari 10kg käsimatkatavarakassia.
Tällä kertaa tuntui, että matkalla olisi viihtynyt vielä pidempään.
Azoreilla oli varsin siistiä ja hotellit olivat erittäin hyviä. Aamiaiset tosin skandinaaviseen tasoon hieman vaatimattomia. Ravintoloissa ruuat maksoivat 10€ molemmin puolin. Pullo asiallista punaviiniä 6€. Kallein ravintolalasku taisi kahdelta hengeltä olla 32€. Taksilla ajelukaan ei ollut kallista, mutta meillä oli koko ajan vuokra-auto ja ’kaupungit’ olivat niin pieniä, että ne käveli parissa tunnissa ristiin rastiin.
Matkan ’kiinteät’ kustannukset, eli lennot+hotelli oli kahdelta hengeltä ~2200€. Ei paha kun hotellit oli käytännössä 4 tähden tasoa ja lentoja oli kahdeksan. Kokonaiskustannuksia ei vielä ole uskallettu laskea.
Jos haluaa päästä ’helpommalla’ matkustamisella, niin Solresor järjestää matkoja suoralla lennolla Tukholmasta. Tämän takia Ponta Delgadassa ei voinut välttyä törmäämistä ruotsalaisiin.
Meillä matkan kallein yksittäinen osa oli lennot Helsingistä Lissaboniin, TAP-Airilla ~800€.
Lissabonista ja Portosta pääsee jo sitten edullisesti Azoreille.
Tässä muutamia sivuja joista löytyy lisää infoa:
http://www.rrtur.com <- Tätä kautta varasin Hotel Vila Novan ja valasretken Ponta Delgadaan
http://www.verdegolf.net <- Golfkentät
http://www.sata.pt <- Paikallinen lentoyhtiö
http://www.fayalhotel.com <- Hotellimme Hortassa
http://www.whales-dolphins.net <- Pico Sport josta järjestin valasretkeä Faialille/Picolle. Pico Sportia pyörittää Frank niminen kaveri. Uskomattoman hyvä tyyppi ja osaa hommansa. Jos olette menossa tuonne, niin ottakaa tähän kaveriin yhteyttä. Hänellä on ollut aikaisemmin myös suomalainen valasopas töissä.
Nooh tähän loppuu vuodatus tällä erää, pahoittelen 'raskasta' ulkoasua, nyt Vappua viettämään!