Lyöntiarvot – mittaus vs. käytäntö

[Pekka Pelimies]

B kirjoitti: (25.4.2012 10:09:49)

Pekka Pelimies kirjoitti: (24.4.2012 23:37:47) Tuli mieleen noista heavy hit -mietteistä, että miksi se Watsonin 1.51 ei voisi mitattuna tuloksena pitää paikkaansa?

… Bubban PGA radarstatseista löysin v 2012 22 draivin keskiarvona SF 1.484. Nämä ovat pelitilannearvoja, mikä tarkoittaa, että on mitattu lyöntejä, joilla käytännössä voi myös pelata. Teorettiseksi laskennalliseksi maksimiksi SF-arvolle laillisilla välineillä ja käyttökelpoisella spinloftilla ja massasuhteella ilmoitetaan yleensä 1.494. Testiolosuhteissa SF-arvo 1.51 lienee mahdollinen myös laillisilla välineillä. Onko se ’ Bubban SF- heavyhit siikretti’? Todennäköisesti ei.

Mitkähän lienee ne arvot, joilla iron-byron pannaan noita testejä lyömään? Ainakin itse huomasin rangepallomittauksessa, että pienemmällä mailanpään nopeudella suhteellinen pallon lähtönopeus kasvoi, enkä ihan pelkästään usko siihen, että osumat niin radikaalisti heikkenivät mailanpään nopeutta lisätessäni. Mikäs on toi termi ’Käyttökelpoinen spinloft ja massasuhde’? Minun silmään Watsonin tekeminen vaikutti käyttökelpoiselta Mastersissa. Tietenkään osuma-arvoja ei ole, eikä tietoa siitä repiikö Watson kisoissa esim. 80% tehoilla. Kun noissa vielä on pelaajakohtainen tunne 80%:sta tai 100%:sta, niin todellisesta lyöntitehosta on mahdotonta sanoa mitään. Kaunishan ei lyönnin tarvitse olla, kunhan se on tehokas ja toistettava. Olisi mielestäni äärimmäisen mielenkiintoista tietää omasta tekemisestä kuinka suuren lihastyön swingin aikana toimitan ja millainen suhde tällä on mailanpään energiaan osumassa.

B kirjoitti: (25.4.2012 10:09) Hypetys Bubban ympärillä kuuluu samaan taustakohinaan kuten muidenkin menestyneiden kohdalla. Yli-inhimillisiä ominaisuuksia ja legendoja aletaan luoda.

Aika moni meistäkin lienee lyönyt yli 300-m driven kentällä optimiolosuhteissa, joten en näe mitään yli-inhimillistä tai ylimääräistä hypeä pohtia, miten joku pro – olipa hän major-voittaja tai pituuslyöntikilpailija – saa sen pallon pakenemaan kauemmas kuin muut. Tavalisesti meillä harrastajilla on kuitenkin iso ero sillä, lyödäänkö mittariin vai muuten vaan treenatessa. Helposti tulee ylimääräinen puristus, kun pannaan mittarit päälle. Yritetään saada isoja lukuja, sen sijaan, että metsästettäisiin ’pelillisiä arvoja’, joiden perusteella esim. mailat mitoitettaisiin. Carl Hiasen mm. kuvaa tätä fittaustapahtumaa kirjassaan tragikoomisesti ja viihdyttävästi. Normi slice muuttui hookiksi, kun häntä mittoiltiin uutta driveria varten. Pitäisin hyvänä, että mitoitusmittaukset voitaisiin suorittaa rangella, eikä jossain sisätilassa pressuun. Ainakin itsellä on vaikeuksia simulaattorissa, jossa pitäisi lyödä kohtisuoraan screeniä päin riippumatta siitä, miltä edessä oleva näkymä vaikuttaa. Siksi en juurikaan simulaattorigolfia harrasta.

[B]

Sä olet Pekka P. nyt sen verran spinnillä päästäsi, että tästä ei voi tulla kuin hyvä kausi.:-D

[Julkaisija]

Artikkelit