Etusivu › Foorumit › Kilpagolf & harjoittelu › Laatua harjoituksiin
-
JulkaisijaArtikkelit
-
Tuuppareille apua ja neuvoja. Greenillä ja sen ympäristössä hakataan noin puolet kierroksen lyönneistä. Toinen puolisko tulee sitten lähempänä teetä. Rankut tulee harvemmin greenin läheisyydessä. Miten saadaan lisää laatua puttiharjoituksiin? Puttiradalla käydään yleensä vain ennen keirroksia, jos sitäkään. Greeni ja sen ympäristö. Lähipeli Mikä on matka greenille kun puhutaan ymäristöstä ja lähipelistä, 20, 40 tai 60m?? Kumpi on tärkeämpi pitchi tai chippi? Hyvät harjoitusvinkit?? Pitkät lyönnit. Rangeharjottelu Olen seurannut kesällä rangella lyöjiä. Suurin osa on siellä lyömässä palloja rangelle ilman minkäänlaista päämäärää. 5 viimeistä lyöntiä on yhtä surkeat kun 10 ensinmäistä. Missä suhteessa pitää harjotella lisää pituutta/tarkuutta? Hyvät rangeharjotteluun hyvät vihjeet?? Pitäisikö jokainen lyönti olla kun kilpalyönti? Onko tiedossa hyviä apuvälinetä harjotteluun? Grippi ja alkuasento = ok Tuuppari ja tuupparina pysyy
MattMa kirjoitti: (12.9.2011 15:45:56)
Miten saadaan lisää laatua puttiharjoituksiin?
Puttiradalla käydään yleensä vain ennen keirroksia, jos sitäkään.
Itselle on toiminut ajatusmalli, jossa 90% harjoittelen putterinmitaisia ja siitä alle olevia putteja. laitan 3-5 palloa eri puolille kuppia ja puttaan kerralla sisään (yritän ainakin). Koitan siis hakea tuntumaa ja varmuutta, että se viimeinen ~metri menee yhdellä putilla sisään. Vaihtelen mahdollisuuksien mukaan kuppia harkkagiinillä, jotta saan eri kulmia harjoitelua.
Lisänä voi käyttää apulaista (esim oma lapsi tai pelikaverin kanssa): Apulainen laittaa sovitun määrän palloja sovitun matkan päähän kupista. Jännistystä elämään tuo maksumenettely.Jokainen kuppiin mennyt pallo lisää pottia esim 5s ja potti menee maksuun, kun tulee eka missaus… Mitä pidempi putki, sitä tiukemmalle hermot joutuvat. Jos sovittu määrä palloja on kupissa, ei apulainen saa rahaa ollenkaan. Motivoi yrittämään sopivia pallonsijoittluita.
MattMa kirjoitti: (12.9.2011 15:45:56)
Greeni ja sen ympäristö. Lähipeli
Mikä on matka greenille kun puhutaan ymäristöstä ja lähipelistä, 20, 40 tai 60m??
Kumpi on tärkeämpi pitchi tai chippi?
Hyvät harjoitusvinkit??
Minusta 20m. Kun taidot paranevat ja singeli on aito, niin sitten ehkä 40m tai yli. Tuuppari ei kuitenkaan kunnolla osu kaukaa. Chippi on ehdottomasti tärkeämpi. Pallo pitäisi saada chipillä niin lähelle kuppia, että sitä seuraava puttu on ns varma. katso edellä.
Eri suunnista lälhestymisä kanttaa harjoitella ja parilla-kolmella mailalla sen mukaan mitä kuvitteellisia esteitä on pallon ja kupin välissä. Oma ajatukseni on laittaa pallo maahan niin nopeasti kuin mahdollista ja antaa sen rullia kupille. Eli chippimaila vaihtelee lob-wedgen ja rauta-6:n välillä.
Kun matkaa greenill eon vain metri-kaksi, niin vaihdan puttaustekniikkaan ja puttaa sopivalla rautamailalla ’normaalin putin’ jonka tekisin putterilla griinillä samalta matkalta. Raudan valkkaan sen mukaan miten paljon pallon pitää lentää greenille ja että se putoaa heti alas ja rullii perille. Itselle puttaus-tekniikka greenin vierellä tuo tarkempia chippejä.
MattMa kirjoitti: (12.9.2011 15:45:56)
Pitkät lyönnit. Rangeharjottelu
Olen seurannut kesällä rangella lyöjiä.
Suurin osa on siellä lyömässä palloja rangelle ilman minkäänlaista päämäärää.
5 viimeistä lyöntiä on yhtä surkeat kun 10 ensinmäistä.
Missä suhteessa pitää harjotella lisää pituutta/tarkuutta?
Hyvät rangeharjotteluun hyvät vihjeet??
Pitäisikö jokainen lyönti olla kun kilpalyönti?Onko tiedossa hyviä apuvälinetä harjotteluun?
Grippi ja alkuasento = okTuuppari ja tuupparina pysyy
Itse lyön vajaita lyöntejä lyhyellä raudalla ehkä 50% rangelyönneistä ja hion vain tekniikkaa (ongelma edelleen mailan asennossa kun se tulee pallolle). Jos kopassa on 36 palloa, niin jotenkin näin: 15 vajaata lyöntiä lyhyellä raudalla, 5 täyttä lyöntiä esim pitcherillä, 5 täyttä keskiraudalla, 5 draivia, 3 pitkää rautaa tai väyläpuuta ja kolme rentoa pitchiä lopuksi.
Minulle tarkkuus on tärkeämpi kuin mitta., Koitan saada lyötyä pallon sinnepäin kun haluan.
Oma metodini.
Puttaaminen hyvin on kaiken a&o. Kaksimetrisen upottamisvarmuus keventää taakkaa chipata lähemmäs reikää, jolloin chippaamisesta jää turha puristus pois myös kentällä.
Ensin opetellaan hyvä putti-stroke, jolla tasamaalla tai pieneen ylämäkeen kaikki metriset saadaan sisään. Sitten siirrytään kauemmas reijästä.
Tämän saavuttamiseksi olen tehnyt seuraavia harjoitteita.
Tiitikuista viritetään vain osa reikää käyttöön siten, että pallo juuri ja juuri mahtuu tikkujen välistä. Sitten putataan 30, 60, 90 ja 120 senttisiä kuppiin tuon portin läpi esim. kolmen pallon sarjoissa. Kun kaikki kolme menee peräkkäin, saa siirtyä seuraavalle etäisyydelle. Harjoite loppuu, kun kaikki 9 tai 12 palloa on putattu peräkkäin kuppiin. Jos tulee huti, kierros alkaa alusta.
Yhden tikun käyttö on myös mahdollinen. Laitetaan se blockaamaan kupin keskikohta, ennen jokaista puttia päätetään, kummalta puolelta tikkua pallo reikään putataan.
Kun 60 senttiset alkaa mennä tasaisesti esim. 5/6 peräkkäin, voidaan jättää 30-senttinen lyöntipaikka pois harjoituksista.
Tämän jälkeen haetaan läg-puttaamiseen oikeat nopeudet puttaamalla noin 10-metrisiä eri suunnista metrin säteelle tai tietenkin kuppiin. Vajaaksi jääneestä kierros alusta. Pitkäksi menneet saa putata reikään. PItuuskontrollia harjoittelen myös siten, että puttaan paljasta griiniin tökkäämääni tikkua kohti. Ensimmäisellä putilla tavallaan katson nopeuden ja sen jälkeen riippuen mitasta puttaan vajaaksi jääneen tapauksessa tikulle ja sitten saman verran pitkäksi, kuin ensimmäinen jäi vajaaksi. Jos eka on tikulla, niin sitten valitaan pitkä tai lyhyt.
Ennen kierrosta lämmittely:
Muutama chippi ja sen jällkeen pidempiä putteja ilman reikäänmenovaatimusta greenin vauhdin hanskaamiseksi. Viimeisinä puttilämmittelyinä olen tehnyt samasta linjasta kolmea palloa jonoon aseteltuna 60, 120, 180 sentin etäisyyteen breikkaavaan suuntaan. Ihan lopuksi vielä metrisiä ylämäkiputteja. Sama periaate, alusta niin pitkään, kun esimerkiksi 12 palloa menee yhtäjaksoisesti. Alamäkiputeista kannattaa aloittaa, koska ne menevät reikään pienemmällä todennäköisyydellä kuin sivubreikit ja suorat ylämäkiputit. Jos viimeiseksi puttailee alamäkimakuusta sinne päin, jää päähän epävarmuus greenien nopedesta ja puttivarmuus on selvästi huonompi kuin 12 upotetun putin jäljiltä.Viimeiset kolme metrin puttia kuppiin, minkä jälkeen kohti ykköstiitä.
Swingiharjoituksissa tulee noudatettua periaatetta rytmi ennen muuta. Vajaita swingejä paljon, väliin pari täyttä ja taas vajaita.
Erilaisia lentokaaria, käyriä ja suoria, matalia, korkeita. Mitä nyt ylipäätään keksiikään. Tietty joka lyöntiin päätetään, kumpaan suuntaan ja tuleeko nyt matala vai korkea.
Ja driverilla nykyään aika vähän pommitusta takalaitaan. Mitä paremmin lyö wedgen ja tunnistaa oikean rytmin, sitä suorempia ja pidempiä drivet on.
Tavanomainen kierroksen jälkeen tekemäni swingiharjoitus (valitettavasti pääsääntöisesti matolta – huono range kotona). Kentällä epäonnistuneiden lyöntien analysointi ja virheiden korjaaminen, sikäli, kun analyysi johtaa syihin. Eli piirrän mieleeni tilanteen, jossa epäonnistuin. Sitten otan vastaavasta matkasta kohteen rangelta ja aloitan lyömisen siihen suuntaan. Vajaalla teholla vajaalla svingillä. Kun osuminen ja lentokaari näyttää siltä, mitä kentällä olisi tarvittu, lyön täysiä lyöntejä ja lopuksi muutaman ylikovaa. Niin lujaa kuin ropasta lähtee. Jos täysillä tehoilla lyöty epäonnistuu, niin alusta niin hiljaa, että osuu oikein. Onnistuneen täysillä tehoilla lyödyn lyönnin jälkeen vaihdan mailaa lyhyeen rautaan tai wedgeen.
Vastaavasti, tarkka mitta, vajaa lyönti oikea suunta. Kumpare, etäisyystaulu tai lippu, jos on, kohteeksi. Samaan etäisyyteen, esim. 50 m normaali kaari, matala, korkea, korkea ja vielä korkeampi, matala, normaali…. Jokaiseen lyöntiin päätän kaaren ennen suoritusta. Muuten osaamisella ei tee mitään kentällä. Vajaiden lyöntien väliin lyön satunnaisesti mailan nimellismitan, esim. 54:lla 100 metriä ja taas 50, 75 ja 100. Kuitenkin painopiste on vajaissa lyönneissä ’ylilyhyeen’ matkaan, kun ne tuottaa eniten vaikeuksia. Ei malta olla ’auttamasta’ käsillä.
Viime aikoina olen lyönyt myös driverilla paljon täyttä liikerataa äääärimmäisen hitaasti. Pallo lentää suoraan noin 120 metriä ilmassa ja pysähtyy viimeistään 150 metrin tolpalle. Driverilla en näissä vajaissa ja hidastempoisissa lyönneissä pyri mitenkään manipuloimaan lentokaarta. Keskeisenä on liikkeiden suunnat ja osuminen oikein. Kun hidaslyönti on suora ja liikkeet tuntuu olevan oikeassa järjestyksessä, niin sitten vedän taas muutaman täyden ja lopuksi täysillä tehoilla.
Ylikovaa lyömistä pidän erittäin tärkeänä harjoitellessa, sillä niissä oppii parhaiten, mistä kohtaa oma keho antaa periksi.
Erityisen vaikeana pidän väyläpuilla ja driverilla hiljaa lyömistä. Lähes yhtä vaikeaa on vajaat lyönnit keskiraudoilla, joita kropalla ’jarrutellessa’ vaivaa usein käsien liiallinen käyttö. Tämä johtaa yleensä itsellä flippaamiseen, joka ei täysissä lyönneissä enää juurikaan vaivaa. Mitä rauhallisempia ja hiljaisempia vajaita lyöntejä saa lyötyä flippaamatta, sitä parempaa kaarta ja osumaa täysiin lyönteihin saa aikaiseksi.
Aikaa menee… Mutta se palkitsee. Kuluvan vuoden saldona on muutama oikeasti hyvä kierros – pikkasen paremmalla tuurilla puteissa ois par alitettu kenties jopa reilusti, ja hcp pudotus 3.2 lyöntiä.
Mental game
Swingiluottamuksen paraneminen on oikeasti avain parempaan peliin. Ja sitten on myös se toinen juttu, puttiluottamus ja upotusvarmuus. Huolimatta vähän seikkailevasta swingistä voi silti luottaa täysin siihen, että saa pallon reikään vähillä lyönneillä.Kun toinen on kunnossa, mennään lähelle paria, kun sattuu molemmat olemaan samalla kierroksella kohdallaan, niin par on vaarassa alittua.
Niin kauan kuin ajattelee, että tällä lyönnillä ei voi pelata matalia tuloksia, niitä ei synny, vaikka lyönti olis hyvä ja putti kulkisi. Toinen scoren pilaaja on kuvitelma olla jonkin tasoinen pelaaja. Tuosta jälkimmäisestä, kun pääsee eroon, ei enää huimaa tehdä neljää birkkua jonoon tai eagle ja birkku peräkkäisille väylille. Seuraavalla ollaan taas ajan tasalla, eikä etuajassa.
Harjoittelemalla tarpeeksi oikeita asioita oppii luottamaan omaan tekemiseensä ja sitä kautta nauttii enemmän pelistä, paremmat tulokset on väistämätön seuraus, jos pääsee sille tasolle ajatuksissaan, että uskaltaa pelata sitä peliä, jonka osaa.
Sain pari vuotta sitten ehdotuksen miten tehdään hyvä harjoitus rangelle.
Otetaan mukaan kenttäopas ja pelataan 9 reikää greenille.
Painopiste ekalla kierroksella on suunta ja toisella kierroksella piituus (pitkä ja perään)
Kumpi kierros meni/tuntui parmmalta???
Minä ainakin siirsin painopisteen suuntaan
Minulle 200 m dreiverillä riittää
MattMa kirjoitti: (12.9.2011 15:45:56)
Tuuppareille apua ja neuvoja.Greenillä ja sen ympäristössä hakataan noin puolet kierroksen lyönneistä.
Ja mitä paremmaksi tulet, sen varmemmin niistä lyönneistä lyödään puoelt siellä griinin ympäristössä edelleen, vaikka treenaisit kuinka. Ellei jopa enemmänkin.
Ei sillä, etteikö tuolla harjoittelulla merkitystä olisi, mutta pisti vaan vanha klishee taas silmään.
Tarkoittaa myös että puolet lyönneistä pitäisi olla
aloituslyönti ja väylälyönnit.Se on sitten itsestä kiinni pysyykö väylällä
Lähipeli 30m lipusta. Jäljelle jää noin 5200m (keltaiselta)
Lyönnin keskipituus vain 130m (40 lyöntiä)
Onnistunut väylälyönti lämmitää kummasti, kuten pitkä putti.En tiä, mistä on kyse, mutta tein uuden putterigripin hankittuani seuraavan.
Ensin puttailin griinin vauhteja ja pidempiä välejä. Pitkissä n. 15 m riittää, että vauhti on lähellä. Upotus on bonus, jota joka kerta yritetään matkasta riippumatta. Sitten otin metrisen suoran linjan, jota paukutin jotain parisenkymmentä kertaa.
Lopuksi tein seuraavan. Stanssi oikeaan suuntaan harjoitusheiluri kohteeseen, minkä jälkeen tähtäsin palloa. Tähtäämisen jälkeen laitoin silmät kiinni ja puttasin 12 peräkkäistä puttia reikään, minkä jälkeen keräsin kamat ja lähdin tyytyväisenä kotiin.
Kyllä ihmetytti.
Mun mielestä laatua saa mihin tahansa harjoitteluun kun miettii, että miksi jokin asia tehdään tietyllä tavalla, eikä opettele ulkoa itselleen erilaisia sääntöjä. Eli toisinsanoen pyrkii ymmärtämään harjoitellessaan sen varsinaisen syyn, minkä takia vaikkapa hartialinja kannattaa laittaa kallistusten mukaan tai minkä takia pallon paikkaa kannattaa siirrellä riippuen lyönnistä tai mailasta.
Siitä ei tule yhtään mitään, että opettelee eri tilanteisiin kaikennäkösiä ’muistilistoja’ tehtävistä asioista tajuamatta sitä taustalla olevaa syytä sille, miksi niin tehdään.
Minun ongelma on aloitus ja väylälyönnit
Lähipeli on yleensä 42-48 lyöntiö.
Rangella tuntuu kyllä onnistuvan, mutta kierroksella menee aina jompi kumpi päin p…tä
Pari viikkoa sitten meinasin heittää mailat jokeen.
Vain kaksi väyläosumaa aloituksissa, 8 kadonnutta palloa.Se siiitä ja sen kestävyydestä
a_k kirjoitti: (19.9.2011 23:52:33)
Mun mielestä laatua saa mihin tahansa harjoitteluun kun miettii, että miksi jokin asia tehdään tietyllä tavalla…
Näin! Jos ei vielä oma kapasitetti riitä, apua kaikista mahdollisista lähteistä. Kultajyvät seuloutuvat pikkuhiljaa esiin. Jos homma ei toimi, sille on yleensä hyvin looginen syy. Kannattaa kysyä, jos ei tiedä. Joilekin jopa maksetaan siitä, että he kertovat.
Jos harjoitteluintoa on, miksei samalla tekisi sitä tuloksellisesti.
Se periaate, että lyö niin kauan, että saa mieleisensä ’lentokaaren’ on Ok, jos haluaa jäädä rangekingiksi. 🙂MattMa kirjoitti: (20.9.2011 8:08:36)
Minun ongelma on aloitus ja väylälyönnit
Lähipeli on yleensä 42-48 lyöntiö.
Rangella tuntuu kyllä onnistuvan, mutta kierroksella menee aina jompi kumpi päin p…tä
Pari viikkoa sitten meinasin heittää mailat jokeen.
Vain kaksi väyläosumaa aloituksissa, 8 kadonnutta palloa.Se siiitä ja sen kestävyydestä
Lisää rangea. Itellä ollut paljon samoja vaivoja.
Kentällä ei pelata svingipeliä, vaan kohdepeliä. Tuntuis, että rangella ei kohteenmuodostus ole yhtä huolellista kuin kentällä, jolloin 150-metrinen range-lyönti on olevinaan hyvä, jos se menee suoraan, mutta päätyy 10 – 20 metriä sivuun kohteesta.
Ja sitten voi olla sellainenkin vaihtoehto, että svingikäsityksessä ei vielä ole päästy riittävän syvälle sipulin ytimeen. Kentällä ei sitten tehdäkään svingiä, vaan ohjaillaan palloa käsillä kohteeseen, mistä seuraa kuvaamiasi harmeja.
Taisit iskeä asian ytimeen kun mietin miten toimin kentällä.
Liaää rentoutta ja vähemmän puristusta kentälle
On se helppoa kun sen osaaKiitos Pekka
Pekka Pelimies kirjoitti: (21.9.2011 16:19:33)
Ja sitten voi olla sellainenkin vaihtoehto, että svingikäsityksessä ei vielä ole päästy riittävän syvälle sipulin ytimeen. Kentällä ei sitten tehdäkään svingiä, vaan ohjaillaan palloa käsillä kohteeseen, mistä seuraa kuvaamiasi harmeja
-
JulkaisijaArtikkelit
Etusivu › Foorumit › Kilpagolf & harjoittelu › Laatua harjoituksiin