-
JulkaisijaArtikkelit
-
Tänään se taas tapahtui. Nimittäin hillititön repäisy drivessa ja pallo puskissa. Kun edessä avautuu 500 metrinen tai pidempi par 5 niin miksi sitä yrittää tehoa enemmän kuin koneesta lähtee ja on sitten aina takuuvarmasti entistä surkeammassa paikassa avauksensa jälkeen ? Onko jotenkin hyvien muiden avausten jälkeen jäänyt fiilis että driveen saa 100 metriä lisää pituutta aivan vaan tahdonvoimalla ? Voisko joku antaa valmennusohjeita rauhalliseen peliin !? Kiittäen etukäteen !
No, älä ny ainakaan ruokatunnilla lähde huitomaan.
Golf-lyönti lähtee korvien välistä.
Ajattele lyöväsi taitolyöntiä. Sijoita pallo mielessäsi suopursumättäälle jonka vieressä uupunut poronvasa nauttii ettonettaan/tähkäpäitten päällä täysikuu/ruislinnun laulu korvissasi/kuvittele lyöväsi edessä oleva pusikko kiertäen 45 m:n päässä olevalle greenille eli kernille kuten ammattimies sanoo sivukierteinen lyönti/fade tahi draw niin lähtee sulavasti kuin 190 metrinen avaus rautavitosella1
Niin…mielikuvista..kuvittele laivaa sinisellä ulapalla jne.. En tiedä..entä lyhyt rukous ? Se voisi hiljentää mielen ja voisi keskittyä sisäisen äänensä kuulemiseen ja välttyä kiusaukselta ?
Täällä sataa nyt muuten kaatamalla..onneksi treenikiekka oli aamulla..HCP 7 mies oli porukassa..veti melkosia avauksia Titleist mailallaan.
Sisäinen ääni? Sepä onkin juur se joka sanoo jotta tässä kohtaa vejin sen yhden kerran elämäni vejon. Ja sehän pitää silloin joka kerta tulla. Sisäinen ääni on kuitenkin vähän kehittyneempi golfissa jotta koita siinä ny olla rauhallinen kun tiedät ettei tästä mitään tule. Itseasiassa alkaa jo epäillä onko sitä vetoa ikinä ollutkaan vaiko pelkkää päiväunta nähnynnä.
Mielestäni jokainen lyönti on potentiaalinen ’ elämäni lyönti ’..niitä kun olisi sitten riittävän monta rundille ( vaikka…hmm 67..kääk ! ).
Joku hienosti sanoi pelaavansa niin ettei tule triploja ja siten pääsi 80 alle rundiin..siinä tavoitetta..saada sitä varmuutta ja rauhallisuutta ja keskittymistä joka komautukseen.
Jukka-62 kirjoitti: (29.8.2006 14:02:20)
..veti melkosia avauksia Titleist mailallaan.No nyt päästiin perimmäisten asioitten äärelle. KsTseballa vedetään nimittäin aina melkoisia avauksia!
– Viidakko vaikenee kun KsTseba puhuu!
Sananlasku Skotlannista. 1800-luku.Jukka-62 kirjoitti: (29.8.2006 14:26:47)
Mielestäni jokainen lyönti on potentiaalinen ’ elämäni lyönti ’..niitä kun olisi sitten riittävän monta rundille ( vaikka…hmm 67..kääk ! ).Paskanmarjat. Jokainen lyönti on tuomittu epäonnistumaan. Vain hillittömällä tuurilla pallo osuu suotuisaan paikkaan. Tälläinen sitten kurjaa scorea keskioluella mielestään huuhdellessaan muuttuu huuruspäissä ilmiömäiseksi vejoksi. Tämä on kylmä totuus. Ruoskikaa itseänne!
Kun kaiketi pelataan kutakuinkin samalla pelitasolla, niin rohkenen antaa oman vinkkini, samasta ongelmasta kärsittyäni ensimmäiset harrastusvuodet.
Tuttu pro neuvoi putattaessa rytmin hakemista lausumalla mielessään (tai aluksi jopa ääneen) rauhallisesti one potato – two potato. Tai sitten Palentologi Ross Gellerin mukaan one Missisippi, two Missisippi. Kunhan tuota ei tee rusahtavissa töhkäsuihkuissa, jonka Ystävämme Hra R. Geller meille, hänelle niin tyypilliseen tapaansa (Eli epäonnistumisten kautta, jonka teille molemmille kiinnostuneille myöhemmin selitän ja kaikki muut joutuvat lukemaan sen vain siksi, että ovat niin uteliaita, jota taas kerran jälkikäteen katuvat) meille opetti.
Eli siis one potato (van potato suomeksi, vaikka ihan hollantilaiselta mukulakasviviljelijäkreiviltä kuulostaakin ja varmaan muuten olisikin, mutta kun alkukirjaimet ovat pieniä, niin kysymys ei tällä kertaa ole Herra Hänestä, kuten yleensä on) taakse ja two potato takaisin. Sittemmin huomasin, että sama sääntö pätee jokaisessa lyönnissä. Putataan sitten puolimetristä, chipataan kymmenenmetristä, pitsataan viisikymppistä, tai vedetään täysswingula ajurilla. Rytmi on aina sama.
Alaspäinhän saa tietty vähän nykäistä, mutta taaksepäin ei saa olla kiirus. Ei palloa taaksepäin lyödä.
Itsellä kun rytmi kentällä katoaa, palautan sen tuolla taas takaisin mieleeni. Itse olen sitä mieltä, että sanotaan mitä sanotaan, suurin osa täysillä lyönneillä johtuvista epäonnistumisista taviksella klubituupparilla johtuu rytmin karkaamisesta, jolloin asiat lähtevät ihan väärässä järjestyksessä tapahtumaan. Asiaa saa tietysti asiasta enemmän tietävät mieluusti kommentoida. Minusta on aina mukavaa, jos joku pystyy hyvin perustelemaan että olen väärässä. Eihän sitä muuten suomalainen (yleensä mies) mitään opi, ellei ole jatkuvasti väärässä ja joku (yleensä nainen) todista käsitystään vääräksi.
Jos joku ymmärsi, niin kysykää uudelleen. Selitän asian sitten vielä vähän epäselvemmin ja käytän vielä enemmän sekavia sulkeilla rajattuja välilauseita ja kasvatan vielä vähän lisää virkkeiden pituutta.
kebax kirjoitti: (29.8.2006 16:39:41)
Paskanmarjat. Jokainen lyönti on tuomittu epäonnistumaan. Vain hillittömällä tuurilla pallo osuu suotuisaan paikkaan. Tälläinen sitten kurjaa scorea keskioluella mielestään huuhdellessaan muuttuu huuruspäissä ilmiömäiseksi vejoksi. Tämä on kylmä totuus. Ruoskikaa itseänne!Kebax on täsmälleen asian ytimessä. Pessimisti ei pety koskaan. Lisäisin tähän vielä että juuri kun luulet saavuttaneesi jonkun tason, niin homma menee reisille oikein kunnolla.
Nimim. ’tänään kierrokselta 23 bogipistettä ja pitkään aikaan ensimmäinen 100 lyönnin ylitys’.
Revi tuosta nyt sitten jotain positiivista.
Pakko ottaa kantaa tähänkin asiaan. Ja jokainen varmaan arvaa, että hikkorista taas puhutaan.
Hikkorimailoilla golfia pelatessa ainoa mahdollisuus onnistuneeseen lyöntiin on rauhallinen svingi. Näin parantaa suuresti mahdollisuuksiaan osua palloon puhtaasti. Ja sehän taas on edellytys sille, että pallo lentää kunnolla.
Hikkorimailat ovat siitä hassuja kapistuksia, että ne antavat palautteen osumasta, hyvästä tai huonosta, paljon paremmin (ja tuntuvammin) kuin nykymailat. Hyvä osuma lennättää sen kuin nykymailakin, huono osuma sen sijaan ei lennä kuin puolet huonosta osumasta nykymailoilla. Ja paikat lähtee hampaista.
Lisäksi hikkorivarsien kiertojäykkyys (torque) on pienempi kuin teräs- tai grafiittivarsissa. Nykyvarret kiertyvät ehkä 3-4 astetta kun hikkorivarret saattavat kiertyä jopa 10 astetta. Näin siis jos lyö liian kovalla vauhdilla. Tuloksena on varma slaissi tai muuten oikealle menevä lyönti muuten puhtaalla osumalla. Kun rauhoittaa svingin on mahdollista lyödä siihen suuntaan kun kengän kärjet ja hartialinja osoittavat.
Summa summarum. Hikkorimailoilla pelailu parantaa myös peliä moderneilla mailoilla. MOT. Suosittelen lämpimästi. Ja tähän loppuuun jälleen kerran linkki Golfantiikin sivuille, josta löytyy lisätietoa hikkoreilla pelaamisesta. Lukee ketä kiinnostaa täältä
pääsin driveongelmasta eroon viime kesänä yhdessä aivan tavallisessa klubikilpailussa. kun ei ollu tullu paljoa kisailtua niin pikkasen oli kädet hiessä ja pulssi korkealla. ykköstiillä ryysistä ja pari ryhmää jo siinä katsojina.
vetäsin kantaosuman ja vasemmalla olevaan kellotauluun ja siitä 5 metriä keltasten taakse raffiin … no sitten siitä toinen samanmoinen ja kellotaulun vierestä outtiin ja vielä yksi perään ennen luovutusta …
onnex olin viime vuonna vielä pb sarjassa, joten sai vielä jonkinlaisen tuloksen kunhan oli kasaillu itteensä.
MUTTA hyvänä puolena on tosta jääny sellanen muisto ettei paljon tuu puristeltua mailaa, ainakaan harkkakierroksilla. se kun ei tunnu palloa lennättävä yhtään pitemmälle.EN tosin suosittele tätä keinoa kenellekkään !)
Ainakin noita PUNCHin sarjakuvatuksia voisi lukea koko päivän…
Näitä juttuja lukiesssa punssi ei olis pahitteeks…
http://www.golfsuperstore.fi/product_info.php?cPath=243_244_275&products_id=1112
Noita kun asentaa parikymmentä kumpaankin ranteeseen niin luulisi voiman olevan tasapainossa joka väylällä.
-
JulkaisijaArtikkelit
Esillä 15 viestiä, 1 - 15 (kaikkiaan 15)
Esillä 15 viestiä, 1 - 15 (kaikkiaan 15)