Etusivu › Foorumit › Kilpagolf & harjoittelu › Klubigolffarin paradoksi.
-
JulkaisijaArtikkelit
-
Golf on reilu peli, mutta yksi asia siinä harmittaa. Nimittäin se, että jos klubigolffari oppii lyömään vaivattomasti ja erittäin pitkälle, on siitä loppupeleissä usein vain haittaa. Siis opettelet hyvän swingin, mutta tulokset eivät välttämättä parane. Erittäin hyviä tuloksentekijöitä lyhyissä klubitee kisoissa ovat kesimäärin hyvät seniorit tai 200 metristä varmaa draivia hakkaavat midfatit. Pitkälle lyövät ovat pienillä harjoitusmäärillä myös leveitä ja siis eivät scooraa (esim. junnut). Tosin junnuilla on aikaa oppia myös suoriksi. No eihän aina ole pakko ottaa draivia käteen tai lyödä täysillä. Toisaalta oman luontevan swingin hidastaminen ei ole helppoa saati järkevää. ja toisaalta onhan se draivaminen yksi niistä klubigolffarin suurista iloista. Vai mitä? Siis jos lyötte lyhyitä teillä on toivoa:)
Itse en ole törmännyt tähän ”klubigolffarin paradoksiin”. Olen aiemmin tyytynyt selittämään huonon kilpailumenestykseni sillä, että minua paremmin kilpailussa pärjäävät ovat itseäni parempia pelaajia. Onneksi näin ei siis kuitenkaan ole, vaan he ovatkin vain lyhytlyöntisempiä (ja todennäköisesti muutoinkin huonommin varusteltuja).
Sen sijaan, oletteko muuten huomanneet, että vastaavanlaista epäoikeudenmukaisuutta esiintyy yökerhoissa. Nörteillä ja keskinkertaisuuksilla käy yleensä parempi flaksi kuin meillä komeilla ja älykkäillä alfauroksilla – mikä tämänkin selittää (muu kuin tietokonesimulaatio)?
Niin maineeni säilyttämiseksi haluan sanoa, että eihän tuo pitkälyöntisyys tee golffaria, onneksi ei.
Nykyisin kuitenkin golf on niin swingikeskeistä ja ennenkaikkea draivikeskeistä, että väkisinkin alitajuntaan hiipii ajatus, että pitkälle lyövä tulisi palkita suorituksestaan.
No onhan noita pisin draivi väyliä, mutta se väyläosuma…
Mutta ihan vakavasti ottaen olen sitä mieltä, että perus klubipelaajan harjoitusmäärillä ei klubiteekisoissa ole juuri järkeä lyödä yli 200-220 metrisiä lyöntejä.
Mitäs niillä ajureilla sitten?
Markkinavoimat huijaavat meitä!
Kyllä nyt taitaa se paradoksi olla kirjoittajan korvien välissä. Jos ’klubigolfari oppii lyömään vaivattomasti ja erittäin pitkälle’ mutta päinpersettä olevaan suuntaan, ei häntä olekaan aihetta siitä palkita. Siis golfissa, ehkä jossain toisessa lajissa.
Ja kuka on sanonut että golf olisi reilua?
J-Ptämä vihamielinen viesti tuli minulle yllätyksenä ja pyytämättä.
lue ja reagoi on parempi järjestys kuin reagoi ja lue (jos luet)
Jos oikeanmittainen avaus on 220 metriä, niin miksi ei sitten lyö sen mittaista lyöntiä. Jos lyö toistuvasti ylimittaisen päin persettä, kyseessä ei ole paradoksi, kyseessä on tyhmyys. Totta on toki se, että junnuilla tuota viimeksimainittua ominaisuutta on usein vielä paljon jäljellä.
Seniorit ja midfatit ovat sen vuoksi hyviä tuloksentekijöitä, että ovat lyhytlyöntisiä? Tämä ei minulle aukea.
Chip Greenside kirjoitti: (8.1.2007 19:50:01)
Seniorit ja midfatit ovat sen vuoksi hyviä tuloksentekijöitä, että ovat lyhytlyöntisiä? Tämä ei minulle aukea.
Sanotaan nyt niin, että hidasta mailanpäätä on pidemmän päälle helpompi kontrolloida kuin nopeaa, eikä hitaasti lyödessä myöskään voi lyönnit lähteä lähellekään niin paljon lapasesta kuin nopealla mailanpäällä.
Jos swingi (liike, jolla mailanpään nopeus tuotetaan) on siksi tehokas, että draivi lentää ilmassa vaikkapa nyt vähintään 230 metriä, niin lyönnin kontrollointi ei ole ihan helppoa. Myöskin on niin, että tuollaisiin mailanpäänopeuksiin ei millään pappaswingillä päästä. Eli swingi on swingi eikä tönäisy. Tämä taas johtaa siihen, että koko kroppa työskentelee yhtenäisesti ja sulavasti, jolloin muuttujia alkaa olemaan siinä määrin paljon, että virhealttius kasvaa. Ja pienillä harjoitusmäärillä, joihin useimmat meistä lienevät pakotettuja, tasaisuuden ja varmuuden saavuttaminen on vaikeaa.
Eli siis tästä ajattelusta johtuu se, että tavallaan oikeaoppisen swingin tavoittelu ei useinkaan johda tuloksiin kentällä, vaan parempi saattaisi olla töniä palloa.
Et ole Chippi ainut jolle tämä ei oikein aukea. Ketjun avaajalla on selvästikin ollut jokin suurtakin suurempi ajatus, jota hän nyt ei vaan jostain syystä ole onnistunut kirjaimiksi muuttamaan.
Niin kauan kunnes tämä ajatus minulle järkevästi suomennetaan niin tyydyn ostamaan järvipalloja ja raivaamaan niillä suomalaista aarnimetsää aivan kuten tähänkin asti. Kaiken lisäksi aion nauttia siitä!!
Uskoisin kuitenkin, että tämän ketjun voisi jollain tavalla kääntää koskemaan sitä millainen merkitys lähipelillä on tuloksentekoon.. Heureka!;)
perimmäisimpänä tarkoituksenani on kaikissa keskusteluissani pyrkiä saamaan aikaan kiinnostavia keskusteluita, joista sitten voisi itsekin jotain oppia.
nyt näyttää kuitenkin siltä, että suuri osa kirjoittajista on kommentoijia ja varsinaisia ajatuksia tai pyrkimyksiä kiinnostavan keskustelun ylläpitoon on vähän.
Toistaiseksi, kun kausi on käytännössä talvitauolla, aion jatkaa yrittämistä.
Palstahan on avoin kaikille, mutta jos toivoa saisi, niin olisi mukava jos olisi vähemmän yrityksiä ymmärtää väärin toisten viestejä. Tämä ei ollut vittuilua tähän ketjuun osallistuneille. On hyvä, että pyydetään selventämään ajatuksia (jos nyt itsekään sitä osaan).
Kyllähän aloituksessa on ihan selkeä pointti. Kierteen määrä on aika suoraan verrannollinen mailanpäännopeuteen. Jos lyöt hiljempaa, mahdollinen slice/jook on pienempi ja rullit pidemmät. Samoin tietysti esim 10 astetta vino on 200m päässä vähemmän metsässä kuin 250m päässä. Toisaalta – eihän kukaan itseäänkunnioittava golfari pelaa keltaisilta;-).
Kyllä minä tiedän mitä tarkoitat, olen lukemattomia kertoja nähnyt, kuinka pitkälyöntinen nuorukainen on lyönyt 260 metrisen driven minne sattuu, vaikka hänellä on lyöntivalikoimassaan tilanteeseen parhaiten sopiva 200 metrinen rautakin.
Sitä en kuitenkaan ymmärrä, miksi on aina yritettävä lyödä mahdollisimman pitkä lyönti, vaikka se ei tilanteeseen sopisi ollenkaan. Ja sitten vertaus: Pitääkö autolla ajaa joka kerta metsään samassa mutkassa kahdeksaakymppiä, vaikka viittäkymppiä ajamalla pysyisi aina tiellä?
Kysehän on peliälystä. Pitkälle yritetään avata silloin, kun siihen on tarvetta ja riski on vähäinen. Muulloin lyödään lyhyempiä avauksia ja tarkasti. Kumpaankin lyöntiin voi käyttää sitä ’oikeaoppista’ svingiä….
Vai mitä….?
Niin. toki järkeä pitää kentällä käyttää.
Monilla hyvillä senioreilla on swingi, joka on iän tuomien rajoitusten myötä suurilla lihaksilla tuotettu keinautus, jossa kädet ja etenkin ranteet ovat hyvinkin passiiviset. Liike on yksinkertainen toistettava ja pallo lentää suoraan ja matalana. Tuloksena tehokasta varmaa peliä ja kun välineet ovat lyhentäneet kenttämme tai siis pidentäneet lyöntimme, niin pituuskaan ei näille senioreille ole ongelma.
Kenttämme ovat usein verraten helppoja, eikä siis esim. korkeita lähestymisiä useinkaan vaadita. Kaikki tämä johtaa siihen, että seniorit useinkin pärjäävät esim. juniorimaajoukkueen pelaajille, ainakin siis klubikisoissa.
Tässä ei ole mitään väärää, päinvastoin.
Mielenkiintoiseksi asian mielestäni kuitenkin tekee se, että miksi niin moni tavoittelee erinomaista swingiä, pitkiä lyöntejä, Hyvää ranteiden toimintaa, kovaa mailanpäännopeutta jne.
Jos hyvä swingaaja lyö rauta nelosella yhtä pitkälle kuin joku muu draivilla, niin kuinka moni tällainen hyvä swingaaja oikeasti pelaa kierroksensa avaten rauta nelosella aina kun olisi mahdollisesti tilaa draivata. No harva tietysti, tyhmiä kun ovat.
Pidemmät kentät, joissa siis on oikeasti eroa klubiteen ja backteen välillä ovat asia erikseen.
Kysymys on lopulta siitä, että moniko oikeasti pelaa tulosta. Hakataanko pitkiä lyöntejä tehdäkseen vaikutus pelitoveriin, vai sitä varten, että vielä joskus aikoo pelata huipulla, vai miksi.
En ole briteissä pelannut, mutta sellainen kutina on, että golf ymmärretään siellä hieman syvällisemmin, todellakin pelinä tuloksesta. (vain tuntumaa)
(anteeksi yleistys) Mutta mielestäni suomen golffin tulevaisuudenkin kannalta olisi hyvä, että valmennusryhmiimme kuuluvat juniorimmekin hieman nöyrtyisivät ja ymmärtäisivät useammin pelin lopullisen tarkoituksen, kun kilpaillaan. Häviötä esim. senioreille ei useinkaan täysin henkisesti kyväksytä, vaan ajatellaan heidän pelaavan eri peliä.
Seuroissakin edustuspelaajina useimmiten ovat nuoret, vaikka klubilta löytyisi kovempia ikääntyneempiä pelaajia.
Kyse ei ole lyönnin mitasta ja peliälystä, vaan mailanpään nopeudesta. Jos draivaat 250m, eli ss on luokkaa 110-115mph, niin kyllä – voit lyödä raudalla sen 200m. Siinä rautalyönnissä on vaan silloin samalla tavalla kova ss, jolloin palloon tulee paljon kierrettä. Jos pyörimisakseli on hieman vinossa, siitä isosta alakierteestä tulee iso slice/hook. Jos haluaa ’turvallisemman’ lyönnin, niin avain on ss:n pudottaminen. Alakierre on pienempi, lentorata on matalampi, rullit pidemmät ja sivukierteet pienemmät. Tiettyyn rajaan asti tuolla lyönnillä tekee varmemmin tulosta. Näillä pelaajilla on yleensä vielä huono GIR prosentti ja hyvä lähipeli.
Sitten on tietysti erikseen nämä liittokansleri Bruno Räiskit, joille itseisarvo on lyödä pitkälle (metsään). Heitä varmaan löytyy enemmän kuin riittävästi.
draiviratkaisee kirjoitti: (8.1.2007 21:20:32)
(anteeksi yleistys) Mutta mielestäni suomen golffin tulevaisuudenkin kannalta olisi hyvä, että valmennusryhmiimme kuuluvat juniorimmekin hieman nöyrtyisivät ja ymmärtäisivät useammin pelin lopullisen tarkoituksen, kun kilpaillaan. Häviötä esim. senioreille ei useinkaan täysin henkisesti kyväksytä, vaan ajatellaan heidän pelaavan eri peliä.Tarkoitatko, että pelin tarkoituksiin kuuluu mm. häviön hyväksyminen senioreille? tai ylipäänsä kellekään?
draiviratkaisee kirjoitti: (8.1.2007 21:20:32)
Seuroissakin edustuspelaajina useimmiten ovat nuoret, vaikka klubilta löytyisi kovempia ikääntyneempiä pelaajia.En halua väheksyä senioreiden taitoja, mutta tarkoittamasi ryhmä on yleensä 100+ kierrosta vuodessa omalla kentällä pelaavia ’ulkoilijoita’, jotka osaavat kentän ulkoa. Joskus he voivat klubikisoissa yllättää mm. edustusjuniorin, mutta vieraalla kentällä heillä ei ole mitään jakoa.
draiviratkaisee kirjoitti: (8.1.2007 21:20:32)
Niin. toki järkeä pitää kentällä käyttää.Monilla hyvillä senioreilla on swingi, joka on iän tuomien rajoitusten myötä suurilla lihaksilla tuotettu keinautus, jossa kädet ja etenkin ranteet ovat hyvinkin passiiviset. Liike on yksinkertainen toistettava ja pallo lentää suoraan ja matalana. Tuloksena tehokasta varmaa peliä ja kun välineet ovat lyhentäneet kenttämme tai siis pidentäneet lyöntimme, niin pituuskaan ei näille senioreille ole ongelma.
Pitää paikkansa, että kokeneemmilla pelaajilla on enemmä peliälyä ja siitä on selvää etua. He ovat hyväksyneet rajansa ja pelaavat useimmiten ’itseään vastaan’ todella erinomaista peliä. Oikeissa kisoissa pituus on kyllä ihan oikea ongelma.
Ei tässä nyt kuitenkaan paradoksin aineksia ole, ongelman voi kyllä löytää aiheesta kuin aiheesta.
Vasen pakki kirjoitti: (8.1.2007 21:26:45)
Kyse ei ole lyönnin mitasta ja peliälystä, vaan mailanpään nopeudesta. Jos draivaat 250m, eli ss on luokkaa 110-115mph, niin kyllä – voit lyödä raudalla sen 200m. Siinä rautalyönnissä on vaan silloin samalla tavalla kova ss, jolloin palloon tulee paljon kierrettä. Jos pyörimisakseli on hieman vinossa, siitä isosta alakierteestä tulee iso slice/hook. Jos haluaa ’turvallisemman’ lyönnin, niin avain on ss:n pudottaminen. Alakierre on pienempi, lentorata on matalampi, rullit pidemmät ja sivukierteet pienemmät. Tiettyyn rajaan asti tuolla lyönnillä tekee varmemmin tulosta. Näillä pelaajilla on yleensä vielä huono GIR prosentti ja hyvä lähipeli.Olen kahdessakin kohdassa eri mieltä kanssasi.
Ensinnäkin, peliälyä on mielestäni juuri mailanpään nopeuden pudottaminen tarvittaessa, ts. rauhallisempi svingi tarkkuuden lisäämiseksi. Hämmästyksekseni olen jopa onnistunut tuossa (yhä) kuluvalla kaudella jopa draiverilla.
Toiseksi, kuten hyvin tiedät, sivukierteen määrä vähenee nopeasti loftin kasvaessa. Minä lyön 10,5-asteisella draiverillani kesäkelillä n. 240 metriä ja rautakakkosella n. 200 metriä. Erona on se, että draiverilla osun väylään joka toisella yrittämällä, mutta rautakakkosella 4 kertaa viidestä.
Silti sillä draiverilla on kiva lyödä……
No ikääntyneemmät voivat olla esim midi-ikäisiä. olin toki epäselvä ilmaisussani.
ensimmäinen viisastelu tappion hyväksymisestä oli kyllä jo tarkoitushakuista. tahallaan väärin ymmärrettyä.
ja viimeiseen kommenttiin ongelmien hakemisesta sanoisin, että tavoitteena on keskustella, ei olla ns. lopullisen oikeassa. monille swinginhionta ei tuota toivottua tulosta ja olisikin ehkä parempi yrittää hieman vaatimattomimpiin tavoitteisiin lyönnissä, niin voisi saavuttaa parempia scooreja ja nautti pelistä. kukin tosin tyylillään.
siis fukkelle edellinen
Ja siitä se riemu vasta syntyykin, kun 250m:n draivilla varustettu kaveri yrittää lyödä 220m samalla mailalla.
Perusonglemahan lienee se, että tarkkuuden osalta taito ei kehity samaa tahtia voimantuoton kanssa. Yhtä vinoja lyövät nuo monet pelaajat, joilta voimantuoton osalta on vielä paljon saavutettavaa. Pysyvät vaan kentällä lyönnin lyhyyden ja kierrevaikutuksen takia.
Muttaettä (tämä ei ole sama kuin ,notta. tämän eteen ei kuulu pilkkua) jarruttelemalla… ei taatana. Vaikka onhan niitä oikeellekin kääntyviä väyliä tietty…
draiviratkaisee kirjoitti: (8.1.2007 22:03:04)
… ensimmäinen viisastelu tappion hyväksymisestä oli kyllä jo tarkoitushakuista. tahallaan väärin ymmärrettyä.
Tämä kai oli vastaus alla olevaan:
draiviratkaisee kirjoitti: (8.1.2007 21:20:32)
(anteeksi yleistys) Mutta mielestäni suomen golffin tulevaisuudenkin kannalta olisi hyvä, että valmennusryhmiimme kuuluvat juniorimmekin hieman nöyrtyisivät ja ymmärtäisivät useammin pelin lopullisen tarkoituksen, kun kilpaillaan. Häviötä esim. senioreille ei useinkaan täysin henkisesti kyväksytä, vaan ajatellaan heidän pelaavan eri peliä.fukke diise saisse kirjoitti: (8.1.2007 21:48:06)
Tarkoitatko, että pelin tarkoituksiin kuuluu mm. häviön hyväksyminen senioreille? tai ylipäänsä kellekään?
Siinä tapauksessa olet yliarvioinut kykyni. En nimittäin ymmärtänyt tahallaan väärin, joten jos et tarkoita mitä sanoit, voisitko selventää.
siis junnuilla on sellainen ajatus, että ’vaikka hävisin seniorille, olen silti parempi’ ja tämähän ei ole loogista, eikä pidä paikkaansa ennen kuin junnu säännöllisesti voittaa kyseisen seniorin.
tietty nöyryys ja taitojen rajallisuuden ymmärtäminen on kaiken kehityksen ja oppimisen alku ja juuri. töitä ei tehdä jos ei ymmärretä, että niitä on vielä paljon tehtävä.
jotain sellaista hain.
draiviratkaisee kirjoitti: (8.1.2007 17:15:29)
Golf on reilu peli, mutta yksi asia siinä harmittaa. Nimittäin se, että jos klubigolffari oppii lyömään vaivattomasti ja erittäin pitkälle, on siitä loppupeleissä usein vain haittaa.Siis opettelet hyvän swingin, mutta tulokset eivät välttämättä parane.
Hauska avaus, sopivan sekopäinen pimeiden iltojen ratoksi 🙂
Tässäkin joudun taas käsitepoliisin rooliin. Vastustan ehdottomasti termin ’hyvä swingi’ käyttämistä swingistä jossa on suuri mailanpään nopeus, mutta pallo lentää minne sattuu. Se on surkea swingi siinä missä suora lyhyt näpykin. Se on vain toisella tapaa p****ka.
Jos taas lyö hyvällä swingillä suhtkoht suoraan mutta ei ymmärrä valita tiiltä oikeaa mailaa niin on parempi rajoittaa kilvanpelaaminen kaveriskineihin. Ymmärrys ei kasva puussa eikä kaadettu vesi pysy kaivossa.
Power without control is worth nothing.
’hyvä swingi’ tosiaan on ongelmallinen käsite, mutta itse ajattelen, että swingi on heilautus tai melko vakioitu heilautus, johon sitten tehdään asetuksia (grippi etc.), jotta pallo lähtee paitsi pitkälle niin myös suoraan.
draiviratkaisee kirjoitti: (8.1.2007 22:20:41)
siis junnuilla on sellainen ajatus, että ’vaikka hävisin seniorille, olen silti parempi’ ja tämähän ei ole loogista, eikä pidä paikkaansa ennen kuin junnu säännöllisesti voittaa kyseisen seniorin.tietty nöyryys ja taitojen rajallisuuden ymmärtäminen on kaiken kehityksen ja oppimisen alku ja juuri. töitä ei tehdä jos ei ymmärretä, että niitä on vielä paljon tehtävä.
jotain sellaista hain.
Niinno… siis määhän en näistä junnuista varsinaisesti tiedä mitään, enkä oikeestaan muistakaan, kun tuli väärä mappi mukaan, mutta sevverran mun kuitenkin pitää sanoa, että näinhän se menee. Tai siis tarkoittamasi paradoksi taitaa tulla juuri tuosta, kun tuollainen junnu on kaikilla pelin osa-alueilla kilpakumppaneitaan edellä. Hyvien lyöntien osalta.
Kun ollaan tekemässä työtä tulevaisuutta varten, ei voi ruveta pelaamaan pelkkä tulos mielessä. Monta kertaa tullut nähtyä, kun pelaaja kehittyy esim talven aikana huomattavasti, ei tulosta synny millään. Vie aikansa taas päästä sinuiksi uuden pelinsä kanssa ja tuloksia pitää malttaa odottaa. Kuitenkin pitkällä tähtäimellä asiat ovat menossa juuri oikeaan suuntaan, ja se joka malttaa ne viedä valmiiksi asti, tulee olemaan muita edellä. Kuinka sen sitten kestää ympäristön paineiden alla onkin jo eri tarina
ts kirjoitti: (8.1.2007 22:40:18)
Kun ollaan tekemässä työtä tulevaisuutta varten, ei voi ruveta pelaamaan pelkkä tulos mielessä. Monta kertaa tullut nähtyä, kun pelaaja kehittyy esim talven aikana huomattavasti, ei tulosta synny millään. Vie aikansa taas päästä sinuiksi uuden pelinsä kanssa ja tuloksia pitää malttaa odottaa. Kuitenkin pitkällä tähtäimellä asiat ovat menossa juuri oikeaan suuntaan, ja se joka malttaa ne viedä valmiiksi asti, tulee olemaan muita edellä. Kuinka sen sitten kestää ympäristön paineiden alla onkin jo eri tarina
äääääääh….heti mulle kaikki tänne 😀
-
JulkaisijaArtikkelit
Etusivu › Foorumit › Kilpagolf & harjoittelu › Klubigolffarin paradoksi.