Kilpagolfia vai sunnuntaigolfia? Miten sinulla?

[sixties]

Todettakoon heti alkuun: Olen totaalisesti hurahtanut kilpailuhin. Kilpailuviettini on vahva, ja tykkään kilpailla myös sen takia, että kilpailuissa kaikki ottavat golfin tarkasti, mutta useimmiten kuitenkin kohtuunopeasti. Pelikaverit ovat samanhenkisiä, turhia ei pölistä, mutta mukavia kuitenkin. Kaikilla on sama tavoite – pelata hyvin. Kyllä, joskus harmittaa pahasti kun epäonnistuu, mutta toisinaan voi olla tyytyväinenkin – jopa onnellinen (?). Aamulla herätessä on jo mukavaa kun tietää, että kiva kilpailu on odottamassa. Pelkkä pelailu ei pidemmän päälle oikein jaksa innostaa, muuten kuin harjoitusmielessä, tai sitten uusiin kenttiin tutustuttaessa, tietysti. Onneksi olen jäsenenä klubissa, jossa kilpailuja on parhaimmillaan 4-5 viikossa. PS. Saattaa olla, että kun händärin suunta on vain ylöspäin, niin kilpailutkin menettävät mielenkiintoaan – olen nimittäin nyt puhunut vain HCP-sarjasta. Mutta ehkä vielä on scr:n aika – tuskin kuitenkaan tässä iässä.

[kebax]

Olen syntynyt sunnuntaina joten on luonnollista että pelaan sunnuntaigolfii;)

Viime kesänä olin kaksi kertaa hubikilpailussa ja täytyy myöntää että se oli hauskaa – vaikka ei ollut mistään kauheasta väännöstä kyse niin oma jännityksensä tuollaisessa skabassa on.

Tässä syksyllä on tarkoitus hubailla firman sisäisestä mestaruudesta, tässä saattaa tulla ehkä tiukempaakin vääntöä.

Vajaan parin viikon päästä aion mennä ensimmäiseen 18 reiän ’oikeaan’ kilpailuun jossa tasuriksi pätkähtää 36. Kenttä antaa pelitasotukseksi 34; jos tohon pystyn niin mitähän se tekis mun tasurille;)

[mäkisuksi]

Olin1980-luvulla perustamassa eräån sipoolaisen golfseuran golftoimintaa, joka kärsi kaikista tyypillisistä laman aikaisista ongelmista. Kenttä oli alussa surkea, muta me jäsenetkin pelasimme surkeata golfia ja kenttä parani pelitaitojemme vauhdissa.

Vaimoni ja polkani oppivat golfareiksi samalla klubilla.
10 v. samaa klubia riitti. Muutuin kilapgolfariksi, Liityin Savossa,
isäni syntymmaakunnassa sijaitsevaan seuraan ja pelasin kymmenillä eri kentillä . Tämä eri kentilä pelaaminen vapautti golfini ja aloin nauttia kilpailuista ja varsinkin palkinnoista – pärjäsin hyvin
. Päivisin käytän useita saamiani palkintoja jokapäiväisessä elämässäni sähköhammasharjaa, katson palkintokellosta aikaa ja pelaan palkintobägillä jne. Se on taloudellisesti jopa kannattavaa. Nyt ovat vain kilpailumaksut nousseet.

Meillä on eräs valtakunnalllinen kisa ollut vuosittain Pohjois- Suomessa. joten olen tehnyt kilpaturneen mennen tullen ja kerran tuli takaisin Pohjois- Ruotsin kenttiä

Haaparanta. kilpailin Luleåssa. Umeossa ( pa) 10. ( 30 v. juhlakisa ) ja Maarinahaminasa voitin Suptunna -openin Slotsbanalla. Oli kiva tulla laivalla maarianhaminasta auto kannella Suomeen.
Kilpailu virkistää ja pitää mielen virkeänä. En kaipaa enää yhden kentän golfia. Pääsispä viel Jenkkilän sr-tourille pelaamaan enenkuin potkaisen vauhtia takaludasta mammuttilentomäen 2km pituiseen ylä’mäen liukuun.

[Jari Runola]

Sekä kilpagolfia, että sunnuntaigolfia. Pitkän tiukan kilpailun jälkeen on mukavaa pelata harjoituskierros ottaen riskejä ja miettimättä tulosta kummemmin. Kilpagolfi tuo uusia ulottuvuuksia lajiin, kuten paineiden vaikutus lyöntiin…tosin kilpailurutiinia kasvattamalle ei kisoista noita paineita tule…

[Touko]

naisten haku samppanjaa ja mansikoita aviopari open skrample tälläset kisat pitäis kieltää ei mahu kentälle viikon loppuna kunon kaikkee tällästä kuraa

[Julkaisija]

Artikkelit