-
JulkaisijaArtikkelit
-
Pelailin tuossa edellistä kierrostani ja huomasin miettiväni tällaista: Onko teistä golfkentän reititys onnistunut parhaalla mahdollisella tavalla, jos viheriön jälkeen joudutaan kiipeämään seuraavalle aloituspaikalle esim. 50 metriä ylämäkeä? Tällöin tietysti suunnittelija saa koko väylän avautumaan pelaajan eteen ja kaikki on näkyvissä. Vaihtoehtona olisi useassa paikassa ollut aloittaa väylä lähempää viheriötä, näkymät eivät olisi olleet yhtä näyttävät, mutta väylät eivät olisi missään nimessä olleet sokkoväyliäkään! Kaikki olisi siis näkynyt, mutta asteen verran huonommin. Kun tämä toistui kierroksella lähemmäs 10 kertaa, oli peliaikamme melkoinen. Mielestäni kierrosaika pitänee huomattavasti tällaisilla ylimääräisillä kävelyillä. Onko ratkaisu mielestänne onnistunut?
NimetönVuosaaressa reititys ei ainakaan ole onnistunut.
Totta on, että kentän pelattavuus ja kierroksen mielekäs eteneminen helpottuu, jos seuraavalle tiiauspaikalle ei tartte tarpoa hikihatussa.
Toisaalta joillain hyvillä golfkentillä noilla maaston korkeuseroilla saadaan aikaan vaihtelevia ja upean näköisiä väyliä.
Tästä on olemassa monenlaista ’koulukuntaa’ ja näitä juttuja on käsitelty monilla foorumeilla. Kenties voidaan hahmotella pari pääsuuntausta.
A) Kävelijöiden kenttä (ehkä eurooppalainen tyylisuunta)
Kenttä rakennetaan siten että siirtymät on lyhyitä ja väylät rakennetaan alkamaan mahdollisimman läheltä edellistä greeniä.
+ tietenkin se ettei tule juurikaan ’turhaa’ siirtymäkävelyä.
+ yleensä edullisa ratkaisuja
– väylät joudutaan sijoittamaan välillä hieman epäsopivasti pelaamisen kannalta
– mahdollisia luonnollisia esteitä ei saada aina sopivasti sijoittumaan kentän yhteyteen
– syhtyy helposti sokkoavauksia/-väyliä
– kentän lay-out’ista tulee hieman lattea ja väyläkohtainen lay-out jää köyhemmäksi
– helposti paljon kallista maanrakennusta (korotettuja tee-boxeja, leikkauksia,täyttöjä jne) jos halutaan parantaa keinotekoisesti luonnollisia maanmuotoja/näkymiä.
B) Autoilijan kenttä (kentien enemmän ns. jenkkikenttä)
Väylät pyritään sijoittaamaan pelillisesti sopivasti luonnon itsensä muotoilemaan paikkaan. Siirtymillä ei niin paljon merkitystä, suurin osa pelaajista kuitenkin käyttää golfautoa.
+ väylät voidaan sijoittaa näyttävästi ja pelaamisen kannalta tarkoituksenmukaisesti.
+ erilaiset luonnon omat esteet, muodot, maisemat jne. voidaan huomioida paremmin ja väyläkohtaisesti.
+ ei yleensä sokkoväyliä
+ voidaan välttää hankalia rakennuskohteita
+ alueelta mahdollisesti löytyvät maisemalliset erikoisuudet voidaan ottaa osaksi kenttää
– pidemmät siirtymät, enemmän turhaa kävelyä.
– mahdollisesti jopa auton käyttö pakollista.
– joidenkin mielestä auton käyttö yleensäkin
– kenttä vaatii yleensä suuremman maa-alueen
– mahdollisesti kallis rakentaa, vaatii tiestöä, pidemmät vesijohdotukset jne.
Varmaan löytyy muitakin arvotuksia, nämä nyt tuli heti mieleen..
Molemmista kategorioista löytyy hienoja kenttiä. On lähinnä makuasia mitä pitää parempana. Meikäläistä miellyttää vaihtoehto B. enemmän. Toki niin että kävellen pelaaminen pitää myös olla mahdollista.
Ei se mäen päälle kävely ole mielestäni mikään suuri haitta. Paljon parempi, että näkee esteet, vaikka hieman joutuu rehkimään. Ruuhkaisella kentällä mäen kipuaminen ei juurikaan hidasta peliä, jos etäisyydet ovat lyhyitä. Joka tapauksessa teeboxissa joutuu odottamaan.
Muutamia kertoja on joutunut miettimään, puuttuuko suunnittelijalta kokonaan 3D ajattelu vai onko urakoitsija/rakennettuja säästänyt täyttömäärissä. Jollei par3:lla pienempi kaveri tai lyhyehköllä loivasti kaartavalla par5:lla 210 metristä näe edes lippua, on suunnittelussa jotain jätetty huomioimatta. Plaanissa molemmat väylät näyttää varmasti hyvältä, kun ei tarvitse ajatella korkeustasoja.
Sama homma näissä esteissä. Plaanissa bunkkerit ja vedet saattavat näyttää hyvältä, mutta valitettavan usein näkee tapauksia, missä esteet ovat kummun tms. takana piilossa. Mietippä siinä pushin tai pullin jälkeen, menikö pallo kumpareen takana olevaan veteen, jäikö edessä olevaan raffiin vai menikö mahdollisesti kapean vesiesteen yli?
Joo, tuosta on hyvä/huono esimerkki Porvoo Gofin takaysi. Kauniilta se näyttää, mutta aivan tolkuton määrä sokkoavauksia/lyöntejä. Pahimmoillaan piti klubitiiltä kävellä sata metriä katsomaan, että mihinkäs nyt lyödään ja sitten eikun pallon etsintään…
Kyllä kierrokselle mahtuu pari kiipeämistä, mutta tuo lähemmäs 10 kertaa on jo liioittelua.
Hyvä layout muodostaa mielenkiintoisen ja luonnollisen reitin kenttäalueen läpi hyödyntäen maisemaa monipuolisesti. Jatkuva kukkuloille kiipeily on sekä visuaalista että pelillistä toistoa vaikka sieltä maisemat hieman paremmat olisivatkin.
Jylan ehdotti auto-kävely -jaottelua.
Euroopan ja USA:n erona lienee myös, että bisneksen teko on USAssa etusijalla. Golf-autoilla kentät repivät kassavirtaa. Maan infrastruktuuria on yleisemminkin rakennettu autoilun ehdoilla. Golf-kenttiä on USAssa runsaasti asfaltoitu. Maan rakennus- ja bisneskulttuuri ovat golfkentillä(kin) ajaneet pallo-, jalka-, terveys- ja ympäristöystävällisyyden edelle.
Primm Valley -kenttä Kalifornian ja Nevadan rajalla on ääriesimerkki. Kuivaan ja tasaiseen autiomaahan on valtavin maansiirtotöin rakennettu runsaasti kumpuileva kenttä keinotekoisine puroineen ja vesiputouksineen.
Arvostettu arkkitehti Tom Fazio on päässyt vapaasti muotoilemaan kentän maaston. Puita istutettiin näköjään tuhansia. Kontrasti kentän ja ympäröivän autiomaan välillä on erikoinen. Muuten – kenttä on arkkitehtonisesti parhaita pelaamiani, vaikkei vesiputouksista heru lisäpisteitä ja asfaltointi laskee arvosanaa. Siirtymät ovat lyhyitä.
-
JulkaisijaArtikkelit
Esillä 8 viestiä, 1 - 8 (kaikkiaan 8)
Esillä 8 viestiä, 1 - 8 (kaikkiaan 8)