-
JulkaisijaArtikkelit
-
Tämähän toimii!
Pulli-Paavo kirjoitti: (7.9.2006 23:08:05)
Tämähän toimii!onneksi
Henkka kirjoitti: (7.9.2006 17:57:15)
… ovat kertoneet etteivät nykyään treenaa enää lainkaan swingiä, vaan pelkästään lähipeliä. Poikkeuksena Paksupekka, joka ei treenaa koskaan, misään, eikä edes silloin.Jyrkkä Draw ei myöskään treenaa koskaan. Kysyin siltä kerra, notta missä se käy talvella treenaamassa. Se vastasi notta en missään. – Mä en talvella tee mitään. Paitsi odottelen kevättä.
Se tuli sellaisella äänenpainolla että keskustelu tyrehtyi vähäksi aikaa. Käsitin, että tästä aiheesta on turha jatkaa ja avasinkin keskustelun eräitten ladyjen pyllyistä niin johan ilme kirkastui…sotanorsu kirjoitti: (7.9.2006 21:46:14)
KL kirjoitti: (7.9.2006 21:28:39)
clap kirjoitti: (7.9.2006 20:54:33)
Dog leg pitää oikaista riittävällä pituudella = driver/spoon jolloin ei tarvita edes väylän mukaista kierrettä – suora lyönti riittää. Pitkällä raudalla kierre on järkevintä olla vaaroista pois päin – kaiken järjen mukaan?Näin ainakin Vivien Saunders kirjassaan opettaa. Ja tusinan verran muita alan ammattilaisia, jotka kirjoja ovat erehtyneet kirjoittamaan. Riskit ovat sitten asia erikseen.
Samoilla linjoilla olin. En ole ihan varma tuliko se tosta selväksi.
No viime rundilla kolme r3 lyöntiä oli par-4:lla niin että santa ja lobberi olivat seuraavat aseet. Mikäli saan lisävarmuutta siihen ja todella hallitsen varmuudella jenkan niin en aio heti lopettaa kokeilemasta. Kiitos varoituksesta kuitenkin…eagle-nälkä nyt vaan on niin kova, että pitää kokeilla kaikkea…jopa 220-230 metrisiä r3 draw lyöntejä.
Nurmoossa oli kerran spoon draw lyönnillä päällä yhdellä par-4:lla..15 metrinen puttipituus tais tuoda birdien tai sitten ei..
Arvostan kokemuksenne tuomaa näkemystä..enkä riskeeraa turhaan.
Jukka-62 kirjoitti: (8.9.2006 8:48:17)
No viime rundilla kolme r3 lyöntiä oli par-4:lla niin että santa ja lobberi olivat seuraavat aseet. Mikäli saan lisävarmuutta siihen ja todella hallitsen varmuudella jenkan niin en aio heti lopettaa kokeilemasta. Kiitos varoituksesta kuitenkin…eagle-nälkä nyt vaan on niin kova, että pitää kokeilla kaikkea…jopa 220-230 metrisiä r3 draw lyöntejä.Nurmoossa oli kerran spoon draw lyönnillä päällä yhdellä par-4:lla..15 metrinen puttipituus tais tuoda birdien tai sitten ei..
Arvostan kokemuksenne tuomaa näkemystä..enkä riskeeraa turhaan.
Jukka hei… Tuliko mieleen että Par-5:lla vois olla vähän iisimpi yrittää sitä kotkaa…? Itse en ainakaan oo ollut nelkkuja pahemmin yhdellä päällä (sulla toi mitta tietty riittää;)…), mutta vitosilla kylläkin useita kertoja. Yhtään en kylläkään oo upottanut. Ehkä vielä joku päivä…
IsoPahaR kirjoitti: (8.9.2006 8:58:33)
Jukka hei… Tuliko mieleen että Par-5:lla vois olla vähän iisimpi yrittää sitä kotkaa…? Itse en ainakaan oo ollut nelkkuja pahemmin yhdellä päällä (sulla toi mitta tietty riittää;)…), mutta vitosilla kylläkin useita kertoja. Yhtään en kylläkään oo upottanut. Ehkä vielä joku päivä…
No sen verran on mun Big Big Bangissä hajontaa alastuloalueella ettei ole oikein suunnitelmat toimineet..kertaakaan en ole ollut kahdella päällä..johtunee doglegien ja väylien muodoista. Tosin Savolammelle se ei ole ongelma…tarkkuutta driveissa enemmän…ilmeisesti nyt viimeistään löytyi syy tilata uusi draiveri.
No postasin sit väärään ketjuun sen kommenttini perskuta…=)
Jukka-62 kirjoitti: (8.9.2006 9:03:42)
…ilmeisesti nyt viimeistään löytyi syy tilata uusi draiveri.Ilman muuta. Sillä se häntäri putuaa. Uudella draiverilla. Määkin oon ny parina kautena hommannu uuden ja alaspäin oon tullu. Olis varmaan pitäny hommata joku 7 asteine nii putois vielä enämpi. Ota ny hyvä mies vinkistä vaari.
januz kirjoitti: (8.9.2006 11:25:54)
No postasin sit väärään ketjuun sen kommenttini perskuta…=)
Toin JANUZin postin tuolta toisesta säikeestä tähän:januz kirjoitti: (8.9.2006 noin 11:20:00)
KL:n viesti oli todella hyvä, voisin tähän heittää esimerkin tilastojen kautta yhdestä kierroksesta. (Viimeisin)
Strokes 75.0
Net Strokes 70.0
Birdies 1.0
Pars 13.0
Bogeys 4.0
Double Bogeys 0.0
Triple Bogeys 0.0GIR 11.0 61.1%
Up and Downs 3.0 60.0%
Penalties 1.0 1.3%
On Fairway 8.0 61.5%
Fairway Left 1.0 7.7%
Fairway Right 4.0 30.8%
Putts 31.0
1 Putts 6.0
2 Putts 11.0
3 Putts 1.0
Putts per GIR 2.0Tällä kierroksella en todellakaan lyönyt palloa mitenkään hyvin, joten mistä tulos sitten syntyy?
Väyläosumia 8kpl /14 ja väylämissit eivät olleet niin pahoja että niistä ei olisi päässyt joko griinille tai griinin viereen. Väylään osuneet avaukset olivat myös tarpeeksi pitkiä jotta pääsi lähestymään joko keskipitkällä raudalla tai lyhyellä. Tämä oli esimerkiksi viime kaudella yksi kompastuskivi suoranaisten katastrofiavausten lisäksi joita joutui etsimään metsästä.
Eli kaksi perusedellytystä kuten KL:kin mainitsi, ovat riittävän pitkät avaukset ilman täydellisiä epäonnistumisia.(tai korkeintaan 1/rundi) Kynttilä/Slice/hook ei yleensä jätä edes mahdollisuuksia yrittää birdietä vaan korkeintaan paria.
Väylällä tai kevyessä raffissa väylän reunassa oleva pallo puolestaan pitää pystyä lyömään riittävällä tarkkuudella griinille. Par-peliin ei tarvita maailmanluokan lyöntejä, ainoastaan riittävä pituus ja sivusuunnassa voi olla sitten 10-15m heittoakin ja silti tuloksena pitäisi olla 2 putin par.
Kun ollaan päästy joko griinille tai griinin viereen, mitä sitten? Aikaisemmin myös tässä kohtaa olen pystynyt pilaamaan pelini. Aikaisemmin helposti ovat menneet ohi ne 1-2 metrin paluuputit/lyhyeksi jätetyt jotka missattuna huomaamatta tuovat turhia lisälyöntejä tulokseen. Nyt tilastosta luettuna: 11GIR joista 9par, 1 kolmen putin bogey ja 1birdie. Ei siis todellakaan mitään ihmeellistä mutta perusvarmaa, oikeasti hyvällä puttipelillä noista paikoista pitäisi muutama enemmän upottaa. Tämä erottaa oikeasti hyvän pelaajan ja harrastelijan.
No puttipeli tottakai on kaiken perusta, mutta ’chipperi’ pitää myös pysyä kädessä kun ei griiniin osu. 5 lähestymistä tilastojen mukaan on ollut greenin vieressä Up’n’down-paikassa joista kolmesta on syntynyt par. Jäljelle jää kaksi väylää, mitäs nämä sitten? Aikaisemmin tässä kohtaa on ollut yleensä ne luvut 8 ja 7 jotka olisivat nostaneet taas lopputuloksen yli 80-rajan. Yksi par 5 jossa toinen lyönti väylältä osui puuhun ja jätti kolmannelle lyönnille vielä 200m matkaa –> Rauta-2 griinistä vasemmalle jättäen matkaa vielä noin 40m –> Wedge-nosto, chippi ja putti –> Bogey. Par 4, avaus liian korkeana päätyy ojaan –> droppi ja vajaa 100m lähestyminen griinille ja n.5m breikkiputti sisään –> par.
Kokonaisuutena ei siis todellakaan mitään ihmeellistä, eikä mitään huippusuorituksia, mutta varmuutta.
Yhteenveto, mikä estää tasoituksen laskemisen singeliin?
Avaukset: Liian lyhyitä, usean pelaajan ongelma. Lähestymisiin jää aivan liian pitkä matka ja liian vaikea maila joka johtaa helposti huonoon tulokseen. Pitkä avaus mutta vino, monen nuoren pelaajan kompastuskivi. Palloa pitää lyödä aina _todella_ kovaa ellei jopa täysiä. Itsellä meni noin 6 vuotta sen asian ymmärtämiseen että joskus voi ottaa jopa isomman mailan ja lyödän hiukan rauhallisemmin. Yleinen epävarmuus, välillä hyviä mutta sitten välillä todella lyhyitä ja välillä todella vinoja. Tämä yksin riittää pilaamaan hyvän scoren vaikka muu peli toimisikin.
Swingin ei tarvitse olla teknisesti täydellinen tällä tasolla kunhan se vain on varma.
Kenttäpeli: Tähän ei klubitiiltä pelattaessa tarvitse oikeasti mitään ihmeitä jos tuo yllä käsittelemäni puoli on kunnossa. 200m tai jopa vähän allekin oleva avaus riittää mainiosti jos wedgeillä ja lyhyillä raudoilla pystyy lyömään tasaisesti samoja matkoja ilman _kymmenien_ metrien heittoja.
Lähipeli: Pituuskontrolli on avain kaikkeen kun pelataan harrastelijatasolla, chipit ja putit on oltava sen mittaisia että seuraavalla lyönnillä ne saa upotettua varmasti. (Tai ainakin suurin osa) Tähän jos lisätään se että osaa lukea myös griinejä niin sitten alkaa tippumaan niitä böördejäkin toisinaan. Lähipelissä kannattaa siis ainakin omasta mielestäni keskittyä hyvin paljon hyvään osumaan ja pituuskontrolliin, jota itse säätelen hyvällä saatolla.
Kuulostaa yksinkertaiselta? No niin sen kaiken järjen mukaan pitäisi ollakin prkl, mutta kun välillä se pieni valkoinen pallo todellakaan ei tottele…
P.S. Ainiin ja hyvä kentän tuntemus on avain hyvään scoreen, tuntemattomalla kentällä harvoin tulee huipputuloksia tehtyä…
P.P.S Huh että tuli tästäkin pitkä….
januz kirjoitti: (8.9.2006 noin 11:20:00)
Ei siis todellakaan mitään ihmeellistä mutta perusvarmaa, oikeasti hyvällä puttipelillä noista paikoista pitäisi muutama enemmän upottaa. Tämä erottaa oikeasti hyvän pelaajan ja harrastelijan.Yhteenveto, mikä estää tasoituksen laskemisen singeliin?
Itsellä meni noin 6 vuotta sen asian ymmärtämiseen että joskus voi ottaa jopa isomman mailan ja lyödän hiukan rauhallisemmin. Yleinen epävarmuus, välillä hyviä mutta sitten välillä todella lyhyitä ja välillä todella vinoja. Tämä yksin riittää pilaamaan hyvän scoren vaikka muu peli toimisikin.
Swingin ei tarvitse olla teknisesti täydellinen tällä tasolla kunhan se vain on varma.
Auttaisiko square to square peli lisäämään varmuutta ? Siis lyhyt päkäri eikä ranteiden liikettä ?
Tuo sun 6 vuotis herätys mullakin on käynyt mielessä. Taidan ottaa sen käyttöön.
Olen huomannyt yleensä, että noin 95 % kaikista lähestymisistä klubituuppareilla jää lyhyeksi..vaikka ne lyötäis 30 metristä..mikä tässä on syy ?
Jukka-62 kirjoitti: (8.9.2006 12:10:21)
Auttaisiko square to square peli lisäämään varmuutta ? Siis lyhyt päkäri eikä ranteiden liikettä ?Tuo sun 6 vuotis herätys mullakin on käynyt mielessä. Taidan ottaa sen käyttöön.
Olen huomannyt yleensä, että noin 95 % kaikista lähestymisistä klubituuppareilla jää lyhyeksi..vaikka ne lyötäis 30 metristä..mikä tässä on syy ?
Älä nyt sentään ala chippailemaan koko matkaa 😉
Klubituuppareiden lähestymiset on liian lyhyitä yleensä siksi, että tiedot omista lyöntimatkoista eri mailoilla, perustuu myötätuuleen lyötyihin täydellisiin onnistumisiin, siis armottomaan ylioptimismiin. Sitten sen perusteella valitaan maila, millä lipulle yletetään ainoastaan täydellisellä onnistumisella 😮
Itse uskon olevani enempi realisti noissa lyöntipituuksissa ja silti otan lähestymisiin yleensä sellaisen mailan, minkä _täydellinen_ lyönti vie lipusta pitkäksi. Normilyönti, eli pienenpieni epäonnistuminen riittää lipulle ja isompi moka jättää etuforelle.Paksupekka kirjoitti: (8.9.2006 12:26:19)
Itse uskon olevani enempi realisti noissa lyöntipituuksissa ja silti otan lähestymisiin yleensä sellaisen mailan, minkä _täydellinen_ lyönti vie lipusta pitkäksi. Normilyönti, eli pienenpieni epäonnistuminen riittää lipulle ja isompi moka jättää etuforelle.Minulle joku viisas sanoi aikoinaan, että ’ota se keppi kassista, jolla hyvällä lyönnillä olet lipulla. Jos otat varmuudeksi yhtä pykälää pidemmän, niin alitajuisesti lähdet pidättelemään lyöntiä ja helposti epäonnistut’.
Tätä ohjetta olen seurannut ja kyllä satunnaiset hairahdukset kaivaa repusta pykälää pidempi keppi ovat aina vain todistaneet kaverin olleen oikeassa. Näin siis minun kohdallani! :o)
Myy kirjoitti: (8.9.2006 13:42:25)
Minulle joku viisas sanoi aikoinaan, että ’ota se keppi kassista, jolla hyvällä lyönnillä olet lipulla. Jos otat varmuudeksi yhtä pykälää pidemmän, niin alitajuisesti lähdet pidättelemään lyöntiä ja helposti epäonnistut’.
Määrittele hyvä? Itselleni se on tuo mainitsemani normilyönti, eli pienen pieni epäonnistuminen. Täydellisiä lyöntejä/onnistumisia ei minulla tule rundilla kuin muutama. Keskimäärin tuskin viittäkään, joten niiden varaan ei kannata laskea.
En minäkään bägistäni liikaa mailaa kaiva, ellei ulkoiset tekijät tarjoa mukavampia epäonnistumisa takamaastosta, kuin edestä.
Isoin ongelma on tämä pelaajien omituinen käsitys omista lyöntipituuksista. Jos on kerran lyönyt r7:lla ilmassa 150 metriä, niin uskotaan sen olevan se oma keskimääräinen lyöntimitta.
Oletkos koskaan muuten tilastoinnut omia griiniosumiasi. Mihin päin yleensä missaat? Itselläni on sekä lyhyitä ja pitkiä 8% lähestymisistä. Viheriöön osun vain 30% väylistä, ja vasemmalle missaan 14%, oikealle 16%. Loput 24% väylistä olen tuhonnut jo matkalla 🙁Myy kirjoitti: (8.9.2006 13:42:25)
Tätä ohjetta olen seurannut ja kyllä satunnaiset hairahdukset kaivaa repusta pykälää pidempi keppi ovat aina vain todistaneet kaverin olleen oikeassa. Näin siis minun kohdallani! :o)Meikäläisellä varmistelu pitempää mailaa hamuamalla voipi olla dramaattisesti pitkä. Harvennetun setin riemuja näjetsen. Parin mailan hahloon sopiva lyönti onkin sitten jo vallan ratkiriemukas. Sitten jos ja kun swingi tästä tokenee sille asteelle että loftit virtaa 4 asteen intervalleilla nykyisen 8 asteen sijaan, voin jo alkaa ehkä tuota paksiksen neuvoa alkaa käyttämään. Siähen asti siis valitten sen mailan joka onnistuneella lyönnillä on hollilla.
Myy kirjoitti: (8.9.2006 13:42:25)
Tätä ohjetta olen seurannut ja kyllä satunnaiset hairahdukset kaivaa repusta pykälää pidempi keppi ovat aina vain todistaneet kaverin olleen oikeassa. Näin siis minun kohdallani! :o)No mä pakotin seiskalla hiljattain 165 metrisen ja kasilla 150 m lipulle. Silti tietyssä tilanteessa kasilla lähtee vain 140 m tällaisia tilanteita ovat greeni ylempänä, vastatuuli, tiiattu eteen, pallo syvällä ( alempana stanssista ) tai korkealla ( lyhyt grippi ) sekä tilanne jossa väsymys ja fiilis; nyt ei lyönti kulje ollenkaan ( vaivaa aamuvarhaisella harkkarundilla ).
Selvää kai on, että se joka hallitsee nämä mittansa ja suunnat on voittaja golfissa.
Asian tiimoilta vielä sen verran jotta minä ainakin mielummin jätän kohteesta vajaaksi kuin annan sille mahdollisuuden mennä pitkäksi. Yleensä siellä kohteen takana on jotain hankaluuksia kumminkin. Joskus niitä ei edes näe.
Tuo on tosiaan klubipelaajilla todella yleistä että lähestyminen jää lyhyeksi ja tähän löytyy muutama yleinen syy, tai ainakin minulle tulee mieleen.
Korotetulle griinille lyöminen pidentää matkaa, mitä eivät monet huomioi mailavalinnassa. Isolla griinillä lipun ollessa takana, matkaa on myös enemmän. Yritetään lyödä kovempaa, jolloin helposti lyönti duffaa tai toppaa. Ja kuten mainittu jo, lyödään mailalla jolla unelmaosumalla lentää se 150m esimerkiksi, mutta vähän topattuna/duffattuna/kärkeen osuttuna lentääkin se 10-20m ainakin vähemmän.
Kuulostaa tutulle myös itselleni ja kellepä (mies)golfarille tämä ei kuulostaisi?=) Pelattiin viikonloppuna kaveriporukassa ja mukana oli pari vuotta lajia harrastanut sälli. Tämä aika tutun näköisesti löi jokaista lyöntiä ainakin minun arvioni mukaan ’niin paljon kuin lähtee’.
Väylänä par-3 160m ja griini sijaitsi mäen päällä, lyöntipaikka samassa tasossa ja välissä pudotusta. Vastatuuli. Kaveri valitsi mailaksi rauta-7:n kun kuulemma sen verran on sillä lyönyt, itse valitsin mailaksi rauta-5:n eli yhden isomman kuin mitä normaalisti 160m:lle.
Lopputulos: Minun pallo 3 metriä lipusta, kaverin pallo 15-20m lyhyt eturinteeseen ja valui siitä melkein veteen.
Itse jokunen vuosi sitten olisin lähtenyt repimään jollain pienemmällä mailalla nykyisen kevyen isommalla mailalla lyödyn lyönnin sijaan.
Ei tietenkään pidä pääsääntöisesti valita mailaa sen mukaan että jos epäonnistun niin se silti lentää griinille ja onnistuessa lennossa griinin yli. Lyhyempi maila ja kevyempi lyönti on oma valintani, mutta tottakai on ihmisiä jotka haluavat aina lyödä sillä täydellä swingillä.
Itse siirryin vähän aikaa sitten myös tuohon Januzin taktiikkaan. Eli rauhallisempi svingi ja puhdas osuma yhtä pidemmällä kepillä kuin täysi riuhtominen kepillä jolla joskus on saanut ko. matkan vahingossa myötätuuleen iskettyä. Tämän tyylin omaksuttuani on myös tapahtunut seuraavaa… Lyönneistä suurin osa alkaa olla kunnon osumia ja duffit/topit/soketit on käytännössä poistuneet valikoimasta. Samoin lyöntipituudet ovat kasvaneet ihan itsestään kun rentous säilyy koko kierroksen ajan. Mahtava AHAA-elämys kun tajusin ettei tarvitsekaan riuhtoa lyödäkseen rauta-7:lla 150m…
januz kirjoitti: (8.9.2006 11:25:54)
Yksi par 5 jossa toinen lyönti väylältä osui puuhun ja jätti kolmannelle lyönnille vielä 200m matkaa –> Rauta-2 griinistä vasemmalle jättäen matkaa vielä noin 40m –> Wedge-nosto, chippi ja putti –> Bogey. Par 4, avaus liian korkeana päätyy ojaan –> droppi ja vajaa 100m lähestyminen griinille ja n.5m breikkiputti sisään –> par.
No tässä mun tyypillinen tripla par-5:lla.
Tihuuttaa vettä ja viimeinen etuysin väylä edessä.
Avaan veden yli ja dogleg aukeaa oikealle veden takana.
Kostea maila märkä hanska..aiheuttaa jotain ja pallo karkaa oikealle lähes outtin veden toiselle puolelle metsään. Toinen avaus perään ja sama tulos mutta lyhyempi.
Kakkospallo löytyy ekasta ei tietoa. Pitsaan sen väylälle 4. lyönti.
Matkaa lipulle 250 metriä..päätän lyöväni 250 metrisen kuppiin..ei onnistu tulee toppi..ja pallo on metrin valkoisesta lätkästä.
Nyt vaihdan kuivan hanskan ja kuivaan rauta nelosen hyvin…no nyt 6. lähti toivottua drawta ei tule ja pallo on pin high raffissa. Raffista 20 metrinen chippi 10 cm päähän lipusta. Tulos; 8 lyöntiä.
Mitä tein väärin ?
Et mitään, vikahan on selkeästi varusteissa..
Tosin kannattais ehkä vaihtaa se kuiva hanska kehiin aiemmin jos sellainen löytyy. Tai sitten lyödä suosiolla avaus suoraan märällä hanskalla.Jukka-62 kirjoitti: (8.9.2006 17:23:26)
Mitä tein väärin ?
Pelasit sateessa, se ei kannata.
Jukka-62 kirjoitti: (8.9.2006 17:23:26)
Mitä tein väärin ?
Helpotetaan vähän, profiilisi mukaan virhe on tapahtunut 3.7.2006.
NimetönNo tässä mun tyypillinen tripla par-5:lla.
Tihuuttaa vettä ja viimeinen etuysin väylä edessä.
Avaan veden yli ja dogleg aukeaa oikealle veden takana.
Kostea maila märkä hanska..aiheuttaa jotain ja pallo karkaa oikealle lähes outtin veden toiselle puolelle metsään. Toinen avaus perään ja sama tulos mutta lyhyempi.
Kakkospallo löytyy ekasta ei tietoa. Pitsaan sen väylälle 4. lyönti.
Matkaa lipulle 250 metriä..päätän lyöväni 250 metrisen kuppiin..ei onnistu tulee toppi..ja pallo on metrin valkoisesta lätkästä.
Nyt vaihdan kuivan hanskan ja kuivaan rauta nelosen hyvin…no nyt 6. lähti toivottua drawta ei tule ja pallo on pin high raffissa. Raffista 20 metrinen chippi 10 cm päähän lipusta. Tulos; 8 lyöntiä.
Mitä tein väärin ?
Olen alkanut epäillä, että yksinkertaisesti et osaa lyödä palloa.
Kyllä mäkin olen Boscon linjoilla. Sinä et vaan osaa lyödä palloa. Lisäksi, jos kentälle ottaa mukaan noinkin sekaisin olevan pään, ei voi ikinä alittaa 80:ä. Lohduttaudu Jukka sillä, että jos keskiverto amerikkalaisen hcp on 29, sinä olet parempaa keskiluokkaa noin maailmanlaajuisesti. Tosin tällä foorumilla sinä olet täysin omaa luokkaasi.
Ja empä ole aikaisemmin nähnyt kenenkään ihannoivan singelipelaajia noin paljon. Sullahan on melkein jokaisessa langassa, minkä (turhaan) avaat, maininta singelipelaajien autuudesta ja jopa ihmettelyä, miten muurari voi olla singeli.
Mun mielestä Singeliin pääseminen vaatii kolme asiaa:
– koordinaatiokyky
– Luetun / viisaampien antamien ohjeiden ymmärtämis/soveltamiskyky
– Pikkusen harjoittelua kahden aikaisemmin mainitun erikoiskyvyn pohjalta.Minäminäminä itse aloitin 5 v sitten, hyökkäsin 1,5:ssä kaudessa singeliin ja sitten loppui vuorokaudesta harjoitteluaika ja näin ollen olen tukevasti jämähtänyt 7:aan..
fukke diise saisse kirjoitti: (9.9.2006 0:52:09)
Helpotetaan vähän, profiilisi mukaan virhe on tapahtunut 3.7.2006.
Hihihihihi…
*reps*
Rähähähähäää…
-
JulkaisijaArtikkelit