Ilonen Irlannissa

[Chip Greenside]

Paksupekka kirjoitti: (19.5.2008 15:00:28)
150m par-3:lla yrittää lyödä lipulle 😮

TPC Sawgrassin rei’ällä 17 moni maailman parhaista uitti 110:stä metristä.

[MP-33]

Mäpäs olen tehnyt tuolle 16. birkun – keltaisilta tosin tietysti. En yrittänyt lipulle, mutta löin muistaakseni rauta7 eli oisko ollut silloin 135-140m. Ihan hieno reikä, kuten myös 18., jolla tosin tulee helposti varmisteltua lyömällä avausta oikealle raffiin. Onpa vaan tainnut tuokin kenttä hinnoitella greenfeensä nykyään pilviin? Hotellina toimiva linnakin on tosin näkemisen/kokemisen arvoinen.

En nähnyt viimeistä kierrosta vielä, mutta Mikko oli 16. ja kuittasi noin 32t€. Ei siis paha. Muistelkaapa, mitä esim. Ernie teki ’kotikisassaan’ aiemmin tänä vuonna viimeisellä reiällä. Tuhri kaksi palloa veteen ja muistaakseni kahden lyönnin johdon lyönnin tappioksi. Kyllä niitä ’vandeveldeja’ siis sattuu…

[Anton.]

Paksupekka kirjoitti: (19.5.2008 15:00:28)

Chip Greenside kirjoitti: (19.5.2008 14:44:27)
Mitä sensijaan yltiöpäiseen riskinottoon golfissa tulee, niin en usko sen kannattavan juuri koskaan. Riskiä voi ottaa, jos selvästi jotakin kunnollista saavutettavissa, mutta ei juuri hävittävää.

150m par-3:lla yrittää lyödä lipulle 😮

Lainaus:

TPC Sawgrassin rei’ällä 17 moni maailman parhaista uitti 110:stä metristä.

Alkuun loppukaneetti eli en nähnyt kisaa, vaan alla oleva perustuu ainoastaan Antsun postaamaan väyläoppaaseen.

Kysymykseni koskee väylän riskiprofiilia. Ilmeisesti lippu oli oikealla viimeisenä päivänä, mutta enempää kuin yhden mailan eroa vasemmalle tai keskelle griiniä löydylle versus oikealle ja lipulle suunnatussa lyönnissä. Missä luuraa extra riski 150 metristä lyötäessä? Jostain olin ymmärtävinani että tuulella on ollut iso rooli #16. Joten itse laitan kyllä huonon/ epäonnistuneen lyönnin ja/tai epäonnistuneen lyönnin suunnittelun/ toteutus (väärä maila) syntipukiksi Mikon vesipalloon.

Olisi hyvin opettavaista kuulla miten Mikko itse kommentoi viimeisen päivän 16:a reikää.

Chip: TPC Sawgrassissa maailman parhaat ottivat yltiöpäisiä riskejä ne, jotka uittivat pallonsa #17?

[Chip Greenside]

Anton. kirjoitti: (19.5.2008 16:39:36)
Kysymykseni koskee väylän riskiprofiilia. Ilmeisesti lippu oli oikealla viimeisenä päivänä, mutta enempää kuin yhden mailan eroa vasemmalle tai keskelle griiniä löydylle versus oikealle ja lipulle suunnatussa lyönnissä. Missä luuraa extra riski 150 metristä lyötäessä? Jostain olin ymmärtävinani että tuulella on ollut iso rooli #16. Joten itse laitan kyllä huonon/ epäonnistuneen lyönnin ja/tai epäonnistuneen lyönnin suunnittelun/ toteutus (väärä maila) syntipukiksi Mikon vesipalloon.

Olisi hyvin opettavaista kuulla miten Mikko itse kommentoi viimeisen päivän 16:a reikää.

Chip: TPC Sawgrassissa maailman parhaat ottivat yltiöpäisiä riskejä ne, jotka uittivat pallonsa #17?

”Olin ehkä aavistuksen innokas 16. viheriön lipun paikan suhteen ja se kostautui tällä kertaa. En myöskään onnistunut upottamaan tarvittavia putteja tänään, vaikka viimeisellä reiällä sainkin taisteltua hyvän bogeyn. Pienistä jutuista se on aina kiinni, mutta sehän on ollut tiedossa jo pitkään.” Oli Ilonen kommentoinut. Lippu oli todellakin oikealla viimeisenä päivänä.

Tarkoitin tuolla Paksupekalle osoitetulla viittauksella TPC:hen sitä, että kun on vettä pelissä ja tuulta, niin maailman parhaillakin on vaikeuksia selvitä lyhestäkin lyönnistä kunnialla.

[Takatii]

Onpas tämä nyt keskustelu. Kebax tuomitsi heti ’harrastelijoiden analyysiksi’ sen, minkä Mikko myöhemmin itse tunnusti (harrastelijamaisesti??). Paksupekka piti ’synnynnäisinä luusereina’ niitä, jotka eivät tuossa tilanteessa (voittotaistossa) lähde suoraan lipulle. Siis kaikki voitosta taistelleet kärkimiehet Mikkoa lukuun ottamatta olivat ’synnynnäisiä luusereita’. Mikähän olikaan lopputulos, ketkä olivat kärjessä. Aguilar (tai miten Chilen pojan nimi nyt kirjoitetaankaan) löi veteen, mutta mielestäni aivan samaa linjaa, mihin muutkin kärkinimet löivät. Olikohan väärä mailanvalinta?
Eihän yksi epäonnistuminen ole maailman loppu, mutta kun Mikolle on tällä kaudella kertynyt tätä kisan lopun epäonnistumisrasitetta, niin siitä pitäisi päästä irti. Itseluottamusta tarvitaan golfissakin. Sellaistakin itseluottamusta, että uskaltaa yrittää paria, silloin kun parempaa ei ole järkevillä riskeillä tarjolla.

[Paksupekka]

Takatii kirjoitti: (19.5.2008 21:31:34)
Paksupekka piti ’synnynnäisinä luusereina’ niitä, jotka eivät tuossa tilanteessa (voittotaistossa) lähde suoraan lipulle. Siis kaikki voitosta taistelleet kärkimiehet Mikkoa lukuun ottamatta olivat ’synnynnäisiä luusereita’.

En pitänyt. Mikko ei ollut enää voittotaistossa mukana (4-5 lyöntiä kärkeä perässä), mutta pörö 16. olisi pienen sauman siihen nousemiseen antanut. Luusereina pidän niitä jotka luovuttavat vaikka pieni sauma olisi olemassa. Aqularin tilanteessa (1 perässä) olisi varmasti kannattanutkin seiftata ja siirtää ratkaisu parille viimeiselle reiälle, joissa oli ’tilanteita’ nähty runsaasti jo aiemminkin.

[Ari Hallamaa]

kebax kirjoitti: (19.5.2008 10:43:40)

AAH kirjoitti: (19.5.2008 8:30:29)

Antsu kirjoitti: (19.5.2008 7:29:02)
Vähän niinku suomalaista jääkiekkoa. Ekat kaks erää pelataan täysillä ja mätetään maaleja, kolmannessa vastustaja vie sit voiton ku oma peli nuukahtaa.

Tämä tunnetaan nykyisin c)anadalaisena, ei suomalaisena mallina.

Kotikisoissa kompurointia on harrastanut kyl useampikin kiekkomaa. Enpäs laittais paljoakaan painoa tälle insidentille.

No, kelpaako Anadalainen malli;)
Mitä taas Irkkuopeniin tulee, niin harvoin näkee pelaajan huispivan yhtä tyylikkäästi kohti voittoa, kuin tämän melkein finskin.

[Julkaisija]

Artikkelit