-
JulkaisijaArtikkelit
-
eli kertokaas omat tyylinne millä chippaatte??
Nimetönpaino etujalalla…kädet eteen…pallo takajalan kohdalle…..taaksevienti enemmän hartioiden kanssa kuin käsillä..
Tossa noita oman chipin piirteitä…rauta 9/8 greenin lähellä…vähän kauempaa 7 ,jos haluan matalan rullivan chipin greenille… muuten sitten wedgeillä millä milloinkin…
Kapea avoin stanssi, paino hieman etummaisella jalalla ja pallo taaemman jalan kohdalla, taakseviennissä käytetään enemmän hartioita mutta ranteet myös hiukan mukaan, down swingissä pidä huoli että kädet kulkevat mailan lavan edellä.
Tämä tyyli toimii hyvin minulla etäisyyksille n. 4-40m.
Mailaa vaihdan tilanteesta riippuen I7-LW, joskus jopa I5 jos tarvitaan hyvin matala lento ja pitkä rulli.
Edellisiä mukaillen: avoin kapea stanssi, paino etujalalla, pallo takajalalla. Liike hartioista. Itse olen (’oppien vastaisesti’!) chippaillut mahdollisimman paljon yhdellä mailalla, joka on vieläpä PW. Näin itselläni säilyy etäisyystuntuma parhaiten.
Tietysti tilanne voi vaatia pidempää rullia, jolloin kyseeseen tulevat yleensä i9 tai i8. Tai sitten on tarvetta pysäyttää pallo nopeasti, taikka muu erikoistilanne; silloin muut wedget (53, 56, 60) peliin tilanteen/fiiliksen mukaan.
Mä pitchaan chipin sijasta usein mallia Michelsson . Se ei tuo reikäosumia, mutta usein vaikeistakin paikoista seuraava putti on usein reiässä. Sitten käytän myös putteria chipin ja pitchinkin sijasta mm. greenibunnkeeritsa,jos se mahdollista.
Pitch SW:llä Ben Hogan on sitten another story.
Minun chippini perusteet:
Lyön chip&run lyöntiä, minimaalisen epäonnistumisriskin vuoksi.
Paino vasemmalla, stanssi avoin. Pallon paikka miten tykkää, mutta mitä enemmän takemmalla jalalla, niin sitä varmemmin maila osuu palloon ennen maata. Itselläni pallon paikka oikean jalan kohdalla. Gripin alaosasta kiinni, lisää kontrolloitavuutta ja herkkyyttä. Kädet jo alkuasennossa pallon edelle ja niiden täytyy pysyä koko ajan pallon edellä, mikä varmistaa puhtaan osuman. Ranteiden käyttö minimoitava, tietenkin pikkasen joustoa, ettei ole ihan väkinäinen, mutta ei pelkillä ranteilla. Hartioista liike, paino pysyy vasemmalla ja kädet pallon edellä, stanssin ollessa auki, paljon harjoitusta ja chipit uppoaa kovalla prosentilla.
Mailavalinta: SW(56)-i8. Riippuen tilanteesta(matka ja fiilis). Chippaan päinvastoin kuin monessa paikassa neuvotaan, eli esim. Forelta parin metrin päästä lipusta otan sw:n käteen, joten voi lyödä vähän kovempaa, kuin esim. i8:lla. Lentokaari pidempi ja rulleja vähemmän. SW:tä on myös hyvä käyttää jos greeni on vaikea ja kumpuileva, niin sitä ei tarvitse lukea niin paljoa, pari metriä ennen reikää riittää….
Ottamatta kantaa kunkin tyylin oikeellisuuteen, muistelisin että Peltzin täälläkin referoidussa kirjassa kehoitetaan tiputtamaan pallo mahdollisimman äkkiä greenille ja antaa sen rullia loppumatka. Eli tämä kriteeri loppujenlopuksi määräisi käytettävän mailan.
Syynä moiseen ’sääntöön’ on se, että herran tekemien testien mukaan sivuhajonta pienenee huomattavasti mailan kulman pienetessä.
Tiedä häntä, kun saisi edes joskus metrin sisään…
Omissa reeneissä olen todennut sw:llä lyötävän keskiarvotuloksen läheltä paremmaksi kuin muilla mailoilla, SW:llä pystyn chippaamaan tarpeeksi lyhyen matkan. Kyllähän se kasilla saattaa tarkempi olla, mutta kun joutuu niin hiljaa lyömään niin tulee herkästi duffeja ja kaksoiskosketuksia
-
JulkaisijaArtikkelit
Esillä 8 viestiä, 1 - 8 (kaikkiaan 8)
Esillä 8 viestiä, 1 - 8 (kaikkiaan 8)