Etusivu › Foorumit › Matkailu › Hulluin, erikoisin, mielenkiintoisin tai haastavin kenttä, jonka tunnet?
-
JulkaisijaArtikkelit
-
Keskusteluissa pyydetään usein vinkkejä hyvistä kentistä. Kriteerit vaihtelevat mieltymysten mukaan ja vastausten kirjokin on silloin suuri, vaikka hyvällä kentällä tietyt perusvaatimukset onkin.
Pimeän vuoden ajan ratoksi pyydetään nyt vinkkejä ”pimeistä” kentistä. Mikä on hulluin, erikoisin, mielenkiintoisin tai haastavin tuntemasi 18 reiän kenttä? Kuitenkin sellainen, jonka hoitotaso on vähintäänkin kohtuullinen ja joka on pelattavissa kohtuullisilla hermostollisilla ja muilla kustannuksilla. Valinta pyydetään perustelemaan lyhyesti. Matkoilla erikoisuudet piristävät.
Vinkkini on Espanjan Torreviejan lounaispuolella sijaitseva Las Ramblas Golf. Kapeat väylät, runsas puusto ja rotkot tekevät pelaamisesta mielenkiintoista ja haastavaa. Mukaan on syytä varata muutama ylimääräinen pallo. Kentän väyläesittely on parhaimmasta päästä.
La Ramblas on ihan hauska, kerran tai kaksi.
Nopeasti tulee mieleen kotimainen Vuosaari golf, joka on paitsi Suomen vaarallisin kenttä, myös siirtymiltään mielipuolinen. Sillan alta mennään edestakaisin ja kävelyä tulee helposti 15 kilometriä. Ensimmäistä kertaa pelaavia ei päästetä ilman seuran omaa jäsentä samassa ryhmässä, sen verran monimutkaiset on siirtymät. Ahtaasti rakannettu, palloja löytyy kentän viereisiltä kaduilta ja jopa satamasta asti. Tiedä sitten voiko links-kentäksi kutsua, mutta hyvin haastava ja vaarallinen.
Las Ramblas tuli minunkin mieleeni.
Kotimaisista kentistä Anola oli aikoinaan erikoisin mm. pitkospuidensa takia ja hulluin rakennuksen yli lyötävän parkolkkunsa ansiosta (ilman näköyhteyttä viheriölle). Valitettavasti senkin kenttä on muutoksilla pilattu 🙁
Anola on 9-reikäinen, joten ei sovi alustuksen raameihin. Jos 9-reikäisistä hulluutta etsitään, niin kyllähän Isosaaren kenttä vie voiton.
Haastavin pelaamani kenttä on Thracian Cliffs Bulgariassa Mustan Meren rannalla. On samalla myös kiistatta upein.
Kotimaisista pelaamistani kentistä mielenkiintoisen on kenties Pirunpelto.
Ensimmäistä kertaa pelaavia ei päästetä ilman seuran omaa jäsentä samassa ryhmässä, sen verran monimutkaiset on siirtymät.
Onko Vuosaareen tullut moinen muutos? En ole siellä vuosiin käynyt, joten tuo on uutta.
Vuokissa on kolme pidempää siirtymää, jotka on ainakin ennen olleet asiallisesti merkitty. En ole kokenut vaikeaksi suunnistaa, mutta jollekin saattaa kenties tulla epäusko pitkän siirtymän puolivälissä.
Järviseudun Golf on erikoinen. Ensin mennään laivalla ja Golf autolla ykköstiille ja ysin jälkeen sama toisinpäin. Etuysilllä on pitkiä väyliä ja hyvin tilaa, kun taas takaysi pelataan mökkien ja muiden rakennusten seassa ja tarkkuutta vaaditaan, jotta pallo pysyy pelissä.
Thracian Cliffs; todella mahtavat maisemat ja haastava kenttä. Vain yksi kadonnut pallo!!!
Samanlaiset maisemat ja haastavat väylät Pinnacle Pointissa Etelä-Afrikassa Garden Routen varrella lähellä Georgea.
Vaikein pelaamani kenttä oli nyttemmin kai konkurssin takia suljettu Monte Mayor Andaluciassa. Jo sinne ajaessa kapea kiemurainen tie hirvitti. Netissä suositeltiin varautumaan kadottamaan 2 palloa per väylä. Jossain vaiheessa tiettävästi paikallissääntö salli väylältä harhautuneen pallon korvaamista estealuesäännön mukaan, vaikkei estemerkkejä ollutkaan. Maisemat kuitenkin mahtavat.
Old Head Corkin lähellä Irlannissa; pienellä kannaksella pääsaareen yhteydessä oleva noin 50 ha:n niemimaa, 18 reikää 100 m Atlantin pinnan yläpuolella. Upeat maisemat. Väylä 16 par 3 meren rannassa, majakka taustalla, kova sivutuuli mereltä, suuntaa lyönti 30 astetta merelle niin tuuli kuljettaa pallosi griinille (toivottavasti).Myös Kanarian Tecina La Gomeran saarella mielenkiintoinen. Klubi mäen (vuoren rinteen) alla. Golfautolla aivan ylös ykköstiille ja sieltä kiemurrellen kuin slalomia laskien alas klubin vieressä olevalle 18. griinille.
Ja tietenkin Lofoten Links oli ihan omanlaisensa kokemus. Haastava, tuulinen kenttä ja mahtavat maisemat.
Järviseudun Golf on erikoinen. Ensin mennään laivalla ja Golf autolla ykköstiille ja ysin jälkeen sama toisinpäin. Etuysilllä on pitkiä väyliä ja hyvin tilaa, kun taas takaysi pelataan mökkien ja muiden rakennusten seassa ja tarkkuutta vaaditaan, jotta pallo pysyy pelissä.
Tämä Lappajärvellä sijaiseva kenttä, jota Slowhand tuossa jo aiemmin hyvin kuvaili, on todellakin erikoinen. Ehkä erikoisin kaikista pelaamistani kotimaisista 18-reikäistä kentistä. Erikoisinta on tietenkin lahden ylitykset siipirataslautalla. Erikoista on myös suuri etu- ja takaysin välinen pituusero – keltsisilta etuysi peräti 3405 m (4xpar5 + 4xpar4 + 1xpar3), mutta takaysi vain 2153 m (1xpar5 +4xpar4 + 4×par3). Rei’illä 10 ja 12 saariviheriöt.
Joskus muinoin lahden ylitys tapahtui lautalla vasta 5. reiän jälkeen. Golfautolla 6- tiille ja autolla taas takaisin lautalle 14. reiän jälkeen. Ehkä nykyinen reikäjärjestys on parempi, kun etu- ja takaysit ovat eri puolilla lahtea.
Kannatta poiketa, jos Etelä- Pohjanmaalle sattuisi olemaan asiaa.
Tornio Haparanda Golfissa pystyy muutamalla väylällä lyömään pallonsa kolmeen eri veteen. Kokemusta on. Tai ovathan ne vedet yhtä ja samaa Tornionjoen suistoa. Valtakunnanraja ylitetään muutaman kerran. 6. reikä par 3 lyödään Ruotsin puolelta griinille, jonka etupuoli on Ruotsia ja takareuna Suomea. Jos lyö griinin takaosaan niin esim. klo 12 paikallista aikaa lyöty pallo tippuu griinille vähän yli klo 13 paikallista aikaa.
Yhtä paljon vettä ja useita menetettyjä palloja oli Miamin Doral Golfin Blue Monster -kentällä, jonka pelasin kauan ennen kuin Trump hankki sen nimiinsä. Kentän nimi tulee nimenomaan vesiesteiden (nyk. estealueiden) suuresta määrästä.
Ihan oma kokemuksensa oli Legend Signature Golf Course Etelä-Afrikassa ja erityisesti sen The Extreme 19th. Varsinainen 18r kenttä ei ole muuten mitenkään erikoinen, mutta pitkä ja jokaisen yksittäisen reiän oli ”suunnitellut” eli ottanut nimiinsä 18 huippugolffaria eri puolilta maailmaa.
Mutta varsinainen erikoisuus on tuo 19th par3; helikopterilla 400 m korkean kallion päälle, tiiausmatto ihan pystysuoran jyrkänteen reunalla, eli swingin saatto normaalia varovaisempi, Afrikan mantereen muotoinen, puskien ympäröimä griini 361 m päässä. Kouraan 5 palloa ja draiveri käteen. Pallo ilmassa lähes puoli minuuttia. Forcaddiet kertovat monesko pallo löytyi. Sitten helikopterilla alas chippaamaan ja puttaamaan. Itsellä toinen lyönti löytyi griinin läheltä; chippi ja 2 puttia, tulos 6 tilastoihin. Muistoksi logopallo ja hieno lippis. (Ja mukava lovi luottokorttitilillä)
Brittein saarilta voisi tähän aloitukseen sopia Carne Links Belmulletissa, Luoteis-Irlannissa. Loistava kenttä, jossa pelataan yli 150m korkeiden dyynien välissä. Aivan käsittämättömän hienot maisemat. Mutta normaalin kovassa valtameren tuulessa ei kovin helppo, usein osa lyönnistä lentää dyynien suojassa kunnes tuuli tarttuu ohjaimiin. Pitkä ajomatka tuonne kyllä on Dublinista tai Belfastista. Sopii kuitenkin vähän pidemmälle road tripille Wild Atlantic Waylla.
Muistellaan vielä:
Keilir Golf Islannissa vähän matkaa Reykjavikista Keflavikin lentokentän suuntaan. Varsinkin ensimmäiset yhdeksän reikää mieleenpainuvat; laavakentän keskelle alaville alueille rakennetut väylät. Ei bunkkereita eikä esteitä, mutta väylältä harhautuneet pallot heti laavalohkareiden välissä ihan pistämättömissä paikoissa.Köbenhavns Golf Klub, Skandinavian ensimmäinen golfklubi, perustettu 1898. 18 reikäiseksi 1928. Kenttä on tehty kuninkaallisten historiallisen metsästyspuiston alueelle ja siellä käyskentelee nykyäänkin satoja erilaisia kauriita; isoja ja pieniä. Kenttä oli aikoinaan syksyisen Tanskan kiertueeni viimeinen kenttä, ja hyvä niin; mailat, kengät ja housunpuntit olivat todella pahasti kenttää peittävän kauriiden ulosteen tahrimia, joten koto-Suomessa riitti siivoamista.
Jokunen vuosi sitten pelasin, sanoisin erittäin vaativa ja mielenkiintoinen! Kannattaa varata palloja mukaan jossei pallot pysy väylällä. Hienot maisemat ja kenttä oli silloin hyvässä kunnossa.Joskus yli 20 vuotta sitten oli Alhaurinin pelaaminen liikuntaa jopa melkein urheiluun verrattavaa kun bägi selässä pelasi ja jopa minä sain jonkun pitkän avauksen kun rulleja tuli 100 metriä joskus.
Mielenkiintoinen kokemus josta en oikein muista muuta kuin rankkaa.Lakiston 5 väylä!
Kööpenhaminan Golf Clubista vielä sen verran, kun siellä olen käynyt, että kenttä on luonnonsuojelualue ja autotkin pitää jättää alueen ulkopuolelle, taksillakaan ei päässyt portista vaan piti raahata matkabägi satoja metrejä hiekkatietä pitkin klubille. Kentällä ei myöskään ole mitään rakennettua esineistöä kuten väylätauluja, penkkejä jne. Teemerkitkin ovat vain kiviä. Eläimistö kentällä on aika erikoista, jotain saksanhirviä ja jotain biisonin näköisiä isoja eläimiä. Mielenkiintoinen kenttä.
Kaikista maailman kentistä jotka olen pelannut hulluin on tähän mennessä ollut Havaijin Oahun saarella sijaitseva Ko’olau Golf Course. 7310 jaardia sademetsän ympäröimillä ränneillä. Maisemat oli tietenkin mahtavat, mutta hyväkin pelaaja sai ottaa repullisen palloja mukaan taisteluun. 2018 käydessämme kenttää mainostettiin yhtenä maailman vaikeimmista. Caddiemaster ilmoitti heti maksaessamme että rahat saa takaisin, jos päädymme lopettamaan etuysin pelattuamme. Tähän tosin vaikutti pari päivää aiemmin päättyneet rankkasateet, jotka olivat pehmittäneet kentän (varsinkin takaysin) lähes pelaamattomaan kuntoon. Etuysi oli pystytty hoitamaan suht kuntoon, mutta sielläkin palloja oli turha etsiä jos ne raffiin tupsahtivat. Takaysillä oli aivan sama miten hienon lyönnin teki, sillä lähtökohtaisesti jokainen pallo hävisi. Vastaavasti löysimme muiden hävittämiä palloja suhteessa 3/1, eli pelit jatkuivat huumori-/maisemapelinä. Haluaisin todellakin vielä joskus päästä Ko’olaulle pelaamaan, silloin kun kenttä olisi oikeasti pelikunnossa.
Ote vanhasta v 2016 jutusta: ”Slope rating teoreettinen maksimi on 155. Tuon huippuarvon USGA on antanut ainoastaan rankaisevasta arkkitehtuuristaan tunnetulle Pine Valleylle ja 17. reiän saarigriinistään tunnetulle TPC at Sawgrassille. Nämä kentät ovat siis teoriassa maailman vaikeimmat niin sanotulle bogipelaajalle.
Hawaijilta kuuluu kuitenkin kummia. Kun Ko’olau Golf Clubin kenttä aikoinaan avattiin, paikalliset USGA:n apuvoimat saivat kentälle slope-arvon 152. Järjestelmän kehittänyt Dean Knuth ei uskonut, että kenttä voisi olla noin vaikea.
Knuth lensi paikalle ja teki oman arvionsa syvien rotkojen puhkomassa maastossa. Tulokseksi tuli 162. Legendan mukaan kenttäennätys on 63 – kadotettua palloa.”
Hyviä vinkkejä matkailuun on tullut mukavasti❤️🔥
Villaitanan Poniente -kenttäkin on ainakin tavallisuudesta poikkeava. 18-väyläinen Par62-kenttä, vain par3 ja par4 väyliä, paljon rotkojen ylityksiä, korkealla olevilta tee-paikoilta alas greeneille lyötäviä väyliä ja kaikenkaikkiaan aika lyhyitä väyliä. Väärä pelistrategia oli yrittää lyhyillä parnelosilla suoraan päälle (ainakin minun taidoillani). Kovin paljon väylät eivät anna anteeksi vääriä lyöntimittoja tai suuntavirheettä eli palloja kuluu jos ei ole tarkka tai pelaa safe-strategialla. Tosin osa sivuvesiesteistä jäi kyödyntämättä kun niitä ei väyläkartassa näkynyt.
Kentällä autopakko vaikka onkin lyhyt. Pakko johtuu siirtymistä ja ylös alas kulkevista reiteistä.
Hulluin kenttä minkä olen pelannut on Lahden golf-mestari. Sokkoo, rotkoo ja pitkää siirtymää.
Golf Champion of the Gulf on haastava kenttä. Sen pelaaminen vaatii hyvää näkökykyä ja rohkeutta.
Vanha Lakiston kenttä ja etulenkki.
Onneksi muutettiin.Vanha Lakiston kenttä ja etulenkki.
Onneksi muutettiin.Mutta 5 väylä jäi muuttamatta!
Väntti. Mikkelin lähellä paikallisen maanvijelijän tekemä 18-reikäinen kenttä, jossa vain par3 ja par4 väyliä. Monet lyöntipaikat ovat yhteisiä jonkun toisen väylän kanssa. Huippua on se, että kenttä on ilmainen, saa maksaa omantunnon mukaan. Huippubongauskohde kenttäbongareille.
-
JulkaisijaArtikkelit