Harjoittelun ydin

[APu72]

Erinomainen kirjoitus, olen täysin samaa mieltä ja usein pohtinut noita samoja asioita. Itse olen tehnyt harjoittelussa sen virheen että olen opetellut asiat vaikeamman kautta, eli pääasiassa yksin. Mutta kivaa on ollut ja sehän se pitäisi harrastuksen pääasia ollakin. Viime vuosina olen alkanut kuitenkin turvautumaan myös pro:n näkemykseen ja vinkkeihin, vaikka on tuntunut että lyönissä ei mitään valtavaa hätää ja paniikkia olekkaan.

Eilen näin paikallista pro:ta klubin kahviossa ja ’heräteostoksena’ tilasin tältä draiviini pienen korkean draw:n joka on alkukauden ollut hieman kateissa eikä sitä oikeen räkähookin pelossa ole uskaltanut edes yrittää. Rangella annoin pro:lle toiveekseni lyönnin joka ohittaa puhelintolpan oikealta ja päätyy tolpan vasemmalle puolelle rangen takaosaan. Pari lyöntiä lyötyäni vikaa alkoikin löytyä, oikean käden grippi oli oikeastaan lähes törkeän vahva. Gripin heikentäminen paransi ranteiden toimivuutta, pallo alkoi nousemaan ilman että joutui hartioita tilttaamaan alkuasennossa taaksepäin hurjia määriä. Pro antoi tähän ’pieneen’ n (1 cm muutos) erinomaisen syy ja seuraus tarinan. Vahva grippi vaati reilun tilttaamisen, ja lyönyini oli
block relase draiverilla eikä pallo tahtonut nousta kunnolla. Pieni korjaus olikin iso asia ja lähtee korjaamaan montaa asiaa koko paketissa.

Mitä tulee pelianalyysiin, niin siinä uskon että ’Siperia opettaa’. MItä enemmän pelaa, niin sitä paremmin oppii tuntemaan itsensä ja kykynsä. Tänään en enää yritä reilun 200 m lähestymistä vastatuuleen greenille jonka etuosa on täynnä punkkereita ja greenin takana out.

Lyöntivalikoima on kyllä monilla yllättävän kapea. Yritetään aina lyödä suoraan. Tikkusuoraa draivia kehuneelle kaverille sanoin että ’golfpalloa ei ole suunniteltu menemään suoraan’. Jos se olisi sellaiseksi suuniteltu, niin pallo olisi täysi sileä. Ei lentäisi yhtä pitkälle kuin rosoinen, mutta lentäisi todennäköisesti suorempaan.

[Julkaisija]

Artikkelit